LUKU 14: Tulikoe

Jokainen hyvä tarina tarvitsee tulikokeensa. Jokainen tarina tarvitsee pahiksensa, hyviksensä, jonkinlaisen konfliktin ja sille ratkaisun.

No nyt meillä on se tulikoe, playoutit, ja ultimaattisena testinä ehkä liigakarsinnat, Jii tokaisee.

Näinpä, vastaan.

Onhan Lahden Lätkäseuralla edessään potentiaalisesti vielä 14 ottelua, joista pitäisi ensin voittaa playouteissa vähintään neljä, ja jos ei, niin karsinnoissa uudet neljä päästäkseen kuiville ja jatkaakseen Liigassa. Ja uhka on todellinen, ainakin jos karsinnoissa vastaan tulevat ne helsinkiläiset. Koska eihän kukaan usko, että karsinnoissa olisi aitouden hiventäkään, jos ylös yrittämässä olisivatkin iisalmelaiset.

Mutta eihän se kaukana ollut, että tulikoe olisi koittanutkin pudotuspeleissä niitä aina niin rakkaita lappeenrantalaisia vastaan? Maalin päässä periaatteessa.

Kauden päättyminen runkosarjaan ei kuitenkaan vaikuttanut olevan vaihtoehto, kun Lätkäseuralla oli asiaan harvinaisen monia mahdollisuuksia vaikuttaa. Katsoitko sen jatkoaikamaalin vielä uudestaan, Jii utelee.

Katsoin, kun kerran vinkkasit. Olihan se kohtalaisen erikoista, minkälaisen taistelun jälkeen aloitetaan jatkoaika niin, että keskialueella yksi syöksähtää täysin poikkeavasti karvaamaan ja tulee ohitetuksi, toinen kurvailee vailla mitään yritystä katkaista vastustajan hyökkäystä. Lopulta peruutellaan suosiolla syvälle omalle alueelle ja puolustajat törmäilevät löysästi toisiinsa kuin väistäen sivuun maalin edestä, eikä edes supermaalivahti oikein vakuuta torjuntayrityksellään. Kolmekymmentäviisi sekuntia jatkoaikaa pelattu ja ensimmäinen laukaus sisään. Eikä kenenkään ensireaktio katastrofaaliseen takaiskuun kielinyt edes tavanomaista vittusaatanaa, vaan ukot jäivät vain seisoskelemaan kuin pettymystä esittäen. Kyllähän jos maalin oikein yrittäisi päästää, niin joltain tuolta se luultavasti jääkiekossa näyttäisi.

Tuon jos kirjoitat johonkin julkisesti, niin eihän sitä kukaan usko, Jii nauraa.

No ei varmasti, vaikeahan sitä olisi itsekin uskoa. Tahallaan häviämistä nimittäin. Jos niin tapahtuisi, niin urheilullisesti se olisi äärimmäisen kyseenalaista, mutta taloudellisestihan se olisi tässä tapauksessa juuri sitä mitä Lätkäseuran kassa kaipaa. Lisää otteluita ja tuloja.

Totta tuokin. No, se siitä. Kuulitko muuten siitä miljoona-huudosta jotakin jo, Jii kysäisee.

Mistä? Eipä ole itselle asti kantautunut sellaista.

Sain viestin, Jii sanoo ja kaivaa puhelimensa, ja alkaa tavata sieltä jotakin viestiä: ”Meni nimmarinjakotilaisuudessa seuran johtoporras rinkiin ja huusi kovaan ääneen miljoona, tai jotain vastaavaa, ja poistui paikalta.” Tuommoisen viestin sain. Miksi ihmeessä piti tuommoinen näytös tehdä?

Jaaha. Ihmeellisen kuuloista käytöstä tosiaan. Tuon voi tietenkin tulkita toimiston sisäiseksi hengenluonniksikin, tyyliin että nyt kerätään vielä se puuttuva miljoona lopuista otteluista. Tai jotain vastaavaa. Vaikka tuskinpa tietenkään kerätään, ellei mennä ihan karsintojen päätyyn ja kahdeksaan kotiotteluun asti, missä on sitten jo Liigasta putoamisen riski. Tai sitten tuon voi tulkita ihan suoraksi vittuiluksi pelaajille, jos näin on toimittu joukkueen nähden ja kuullen.

Kai sen hengenluonnin olisi voinut suorittaa vaikka toimistossa. Tai voihan olla, että jollain tavalla tuli joku miljoonan merkkipaalu kerättyä. Toisaalta taas tuota kulttuuria tuntien voiko kyse olla muusta kuin vittuilusta?

Hyvin hämmentävän kuuloinen episodi tosiaan taas tämäkin, jos havainto ja sen sisältö pitää kutinsa.

Niin, mietipä taas pelaajien kannalta, että minkälainen kausi tämä on jo ollut, Jii toteaa.

Siihen on kieltämättä ollut vähän vaikea päästä käsiksi, että mitä pelaajille kuuluu, vastaan.

No sehän me tiedetään, että palkkoihin on kesken kauden neuvoteltu leikkauksia jo hyvissä ajoin. Joukkueen kapteeni on vaihtunut, ja Lars joka nyt kapteenina pelaa, oli jo siirtymässä pois melkeinpä laukut pakattuina, kunnes siirto sössittiin, luultavimmin ylisuureen vaatimukseen siirtokorvauksesta, kun kassahan huuti tyhjyyttään.

Onneksi hän nyt tuskin laittaa ihan lekkeriksi, tai ei ainakaan vaikuta sellaiselta joka laittaisi, vaikka aika monen silmään on kuulunut näyttävän, että ei se pelaaminen pisteistä huolimatta ole ymmärrettävästi ollut enää ihan samalla tasolla tuon siirtoepisodin jälkeen.

Entäs muita, onko muista kuulunut, Jii kysyy?

Kyllä mä Kopin kanssa juttelin, ja hän oli kuullut erään pelaajista sanoneen, että on paha olla, tai että ahdistaa olla tuossa seurassa. Mutta niinku Koppikin sanoi, että ainahan joka joukkueessa on pelaajia, jotka ovat tyytymättömiä tai loukkaantuneena vähän sivussa siitä ytimestä, tai jotain. Mutta kuitenkin.

Niin ja kokeneemmat ukot siellä varmaan osaavat vähän paremmin suodattaa asioita, kun ovat urallaan nähneet muitakin joukkueita ja osaavat laittaa asioita sopivaan perspektiiviin.

Luultavasti joo, ainakin keskimäärin. Itse asiassa nyt kun miettii, niin ei tämä kausi ainakaan niille nuoremmille pelaajille tuottanut hirveästi läpimurtoja. Siis jos puhutaan alle kakskolmosista. Niin oli siellä Kopin mukaan tällainenkin tapaus, että oli pelaajan ja valmennuksen välillä alun perin sovittu jokin tietty pelipaikka. Seurajohto oli sitten alkanut sanelemaan siihenkin omiaan, ja se toteutunut pelipaikka olikin sitten muuta. Että ei nyt sinänsä ihme, jos nuorella pelaajalla se paketti ei pysy tuon väännön keskellä ihan kasassa. Kuulema oli pelaajalle ollut helpotus olla jonkin aikaa sivussakin joukkueen toiminnasta.

Jassoo, Jii saa sanotuksi kuunneltuaan. Voihan siitä tietysti olla erilaisia näkemyksiä, että mikä pelaajaa kehittää, ja mistä sitten mikäkin ongelma johtuu. Mutta kai se jälleen kerran valmennuksen ja pelaajan välillä olisi parasta setviä. Jos siis seurajohto luottaisi valmennukseen. Nyt ei selkeästikään luotettu.

Ja voihan siinä olla kokoonpanovajekin osasyynä, miksi on jouduttu paikkaa vaihtelemaan, mutta ainakin loppukaudesta se pelipaikka on nyt ollut visusti lukittu, ja kaveri näyttää piristyneen.

Ai niin, Jii havahtuu. Sehän oli kanssa jännä se tamperelaisten keskustelupalstalla ollut kuvaus, että joku oli Ryanin nähnyt Tampereella ja jutellut sen kanssa, että olisi kiinnostunut sinne siirtymään jos vain Hölö soittaisi. Odotas, se on tuossa tallessa. Niin, kymmenen minuuttia juteltu, kertonut olevansa kyllästynyt toimintaan, kriittinen Ylliä kohtaan ja haluaisi jatkaa pelaamista ensi kaudellakin jossain. Helmikuun kahdeksantena oli tämä.

Miten lie sitten tuntemattomalle ryhtynyt tuollaisia kertomaan. Ja onko täysin ymmärretty toinen toista? No, joka tapauksessa, toivottavasti siellä on joukkueessa vielä kaiken tämän jälkeen tarpeeksi sydäntä pelata logolle, vaikka vituttaisikin.

Jii on selvästikin seurannut aikaansa paremmin kuin minä, ja muistaa, että: Sanoihan se mikkeliläisten kapteeni Jesperkin, että kauden aikana on tapahtunut asioita, jotka hän vie hautaan asti.

Tästä tulikokeesta tulee kahden valmiiksi kärvennetyn joukkueen kamppailu.

Seuraava luku: Luottamusta mitataan

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon. Tai haluatko itse kertoa jotakin? Ota yhteys sähköpostilla: kiekkoaktivisti@gmail.com

Tarinan aiemmat osat

Esipuhe

LUKU 1: Raastepöydästä voi aloittaa

LUKU 2: Märkäkorvapuusti

LUKU 3: Lelun laatikko

LUKU 4: Juhamatti vs. Juhamatti

LUKU 5: Syksyllä yhtä ja keväällä kolmatta

LUKU 6: Positiivisesti ohjelmoitu

LUKU 7: Setä-Sami

LUKU 8: Nesteen nurkkapöytä

LUKU 9: Kun yksi silta rakentuu, toinen jo palaa

LUKU 10: Pelastajan hintalappu