Täytin eilen 39. Tänään ja huomenna Lahden Lätkäseura pelaa siitä, päättyykö kausi heti vai alkaako putoamiskamppailu.
Meillä molemmilla on jotain kauheaa edessään?
No niin, pysytäänpäs aiheessa.
Se taisi olla kesä 2012, kun Uusi Lahti -lehden urheilusivuilla Eetu vaihtui Aatuun. Kiitos hänelle vielä näin jälkeen päin, että suositteli sinne minua, Kiekkoaktivistia. Niinkin voi elämässä käydä, päästä johonkin ammattiin ilman mitään siihen liittyvää koulutusta, ja aika vähäisellä kokemuksellakin. Tosin aluksi kyseessä oli käytännössä tryout, tai playout, jossa paikka sillä sarjatasolla piti lunastaa. Omanlaistaan urheilua sekin.
Tuon vaihdoksen jälkeen Eetu on jo pitkään kirjoittanut Seiskaan. En aio seurata samaan suuntaan. Eetu on hyvä siinä mitä hän tekee. Itse en pystyisi myymään sieluani kyseisen julkaisun tyylilajille.
Viime viikkoina Eetu on kirjoittanut erityisen paljon valmentaja-Samista ja omistaja-Nupesta. Tunteehan hän piirit, ja osaa sopivasti uiskennella niissä, tunnistaen haukkana mikä aihe milloinkin kiinnostaa. Vaikka sitten urheilu, jos otsikkoon saadaan sanat huima ja paljastus.
Luen Eetun tuoreinta, ja mieleeni palavat viimeisimmät keskusteluni Jiin kanssa vallasta ja politiikasta. Ja siitä, mihin urheilumies Nupe mahdollisesti on politiikan kautta pyrkimässä.
”Areenahankkeen takana on erilaisia tahoja. Valtterikin on ollut aktiivinen eräässä ryhmässä, turha sitä kai on peitellä. Kyllähän tämä hanke Valtteriakin tietenkin kiinnostaa yhtenä isona omistajana”, Eetu raportoi Nupen sanoneen.
Sittenhän tämä menee mielenkiintoisemmaksi. Matkaan aikajanalla vielä kauemmas.
Kaikki tietävät, että niin sanottu kova raha on perinteisesti enimmäkseen kiertänyt lahtelaista urheilua. Tänne ei ole osunut sellaista mesenaattia kuten Harry, Jussi tai Raimo, joka yksinään mullistaisi urheiluseuran talouden. Eikä liioin sellaista yritystä, jonka nimiin rakennettaisiin kokonainen peliareena. On Lahdessa toki ollut suuria tukijoita, mutta ei käänteentekeviä yksittäisiä kroisoksia.
Usein olen unelmoinut, että olisipa. Tai voittaisinpa itse lotossa, niin hankittaisiin Lätkäseuraan oikein kunnon tähtipelaajia, rempattaisiin hallia ja turvattaisiin junioritoiminnan talouttakin.
Sitten toisaalta onhan opittu sekin, että ei se mesenaattien raha ole tuonut aina onnea muuallakaan. Tampereella oli sen toisen seuran omistajana upporikas Vincent, ja vasta kun hän häipyi kuvioista, vaihtui haudankaivuu uuteen kukoistukseen. Helsingissä ei Harryn rahahanoista huolimatta kovin kummoisesti menestytty, eikä Espoossa Jussin makkaramiljoonilla, eikä Seinäjoella kiinteistömoguli-Raimon rakennuttamalla jalkapalloareenalla. Tuloksena on ollut ehkä jäännösmitaleja harvakseltaan, mutta liigoja hallinneet seurat ovat rakentuneet muulla kuin rahalla. Hallien ja stadionien pyörittäminenkin siinä sivussa on vaikuttanut olevan varsin huonoa bisnestä.
Rikkailta tuleva raha on helppoa. Helppous surkastuttaa.
Se tuppaa laiskistamaan seuran omaa varainhankintaa, ja ujuttaa yhteistyökumppaneiden ja yleisön päähän ajatuksen, että ei tässä itse tarvitse enää niin venyä. Joku muuhan on siellä kuittaamassa ihan viimeiset laskut. Pelaajien ja valmentajienkin motiivit voivat vääristyä rahan vaikutuksesta.
Siksi olen pähkäillyt sen niin, että mahdollinen mesenaatti kannattaisi toki ottaa vastaan, mutta piilottaa hyvin. Jos itselläni olisi mahdollisuus ryhtyä Lätkäseuran miljonääritukijaksi, pitäisin visusti huolen, että rahavirta piilotettaisiin jonkinlaiseen yrityshimmeliin. Sen kautta summat kilahtaisivat vaivihkaa seuran kirjanpidossa vaikkapa lokeroon ”Yhteistyökumppanitulot”.
Ulospäin voitaisiin kertoa, että yritysmyynti vain vetää nyt niin hyvin, ettei rahantuloa voi estää. Seura pysyisi ”meidän kaikkien” seurana, eikä henkilöityisi haitallisella tavalla yksittäiseen mesenaattiin.
Silleen se kannattaisi tehdä.
Sovittelen taas foliohattuani päähäni. Edellä kuvaillulla tavallahan Lahden Lätkäseura on vahvistunutta talouttaan sanoittanut. Toimitusjohtaja Late kuuluisasti korosti, kuinka nyt on ennätyksellisen paljon yrityskumppaneita. Kuin vakuudeksi Nupe halusi erikseen mainita ja alleviivata siellä kannattajien tiedotustilaisuudessa, että seuran taustalla ei valitettavasti ole näitä rahamiehiä.
Paitsi onhan siellä. Siellä on ainakin tuo Valtteri, formulakuski.
Googletan. Löydän Helsingin Sanomien artikkelin. Hesari kertoo, että Formula ykkösissä ajaessaan, sitä on ollut toistaiseksi 12 vuotta, Valtteri on tienannut yli 50 miljoonaa euroa. Ja niin, hän on keväästä 2021 alkaen ollut myös yksi Lahden Lätkäseuran omistajista.
Eli ei ole rahamiehiä taustalla, mutta on sitten kuitenkin tuo yksi, jota tietenkin kiinnostaa.
Kahdet puheet, kuten poliitikolla tulee ollakin. Ja jääkiekkoseuran omistajalla.
Nyt se kuulostaa aika huimalta, mutta Valtterin tullessa Lätkäseuran omistukseen mukaan joukkueen pelaajabudjetiksi ilmoitettiin ”vain” 1,75 miljoonaa euroa. Sitä seurannut kausi 2021–2022 sujui varsin keskinkertaisesti. Sen jälkeen Lätkäseuran pelaajabudjetti on noussut ensin 2,3 miljoonaan, sitten 2,6 miljoonaan ja nyt puhutaan jo kolmesta miljoonasta.
Siis pelaajabudjetti on paisunut jopa 70 prosenttia vuosina, jolloin seura ja sen yhteistyökumppanit ovat toipuneet koronapandemiasta, Eurooppaan on syttynyt sota, ja Suomi on kärvistellyt taantumassa. Sinä aikana esimerkiksi rakennusala, joka on yksi kiekkoseuran suurimmista tukijoista, on ottanut todella kovaa osumaa.
Eli kovaa jälkeä Lätkäseuran toimiston myyntitiimiltä. Vai onko myös Valtterin rooli seuran raha-asioissa ollut suurempi kuin on haluttu antaa ymmärtää?
Huhuissa on liikkunut ainakin 500–700 tuhannen euron summa, jonka hän olisi johonkin kausibudjettiin laittanut, mutta huhuthan ovat vain huhuja. Ja millä ehdoilla? Voi olla täysin veteen piirretty viiva, olisiko tällaisessa kyse lahjoituksesta vai lainasta, vai näiden yhdistelmästä. Valtteri on näinä vuosina yhdistetty myös ainakin maalivahti-Jussin ja hyökkääjä-Jonaksen hankintoihin.
Foliohattuni hiostaessa jo kuumasti päättelen, että ilmeisesti Valtterin kohdalla ei joka tapauksessa puhuta mistään useiden miljoonien lahjoituksesta, kun kerran Lätkäseuran talous kuulostaa olevan niin kireänä kuin se on. Tai sitten menot ovat ylittyneet ja tulot alittuneet yksinkertaisesti niin paljon, että piikki on jo täynnä.
Vanha viisaus, jonka lausui Lätkäseuran entinen toimitusjohtaja Ilkka, tiivisti huippu-urheilun talousajattelun hullunkurisuuden: ”SM-liigassa seuroilla on laillistettu kartelli, mutta silti ei pysytä budjeteissa ja tehdä voittoa.” Suljetun liigan piti turvata ja helpottaa sitä ja tätä, mutta seurat ovat kerryttäneet 2000-luvulla jo 200 miljoonan euron kumulatiiviset tappiot, kertoi eräs artikkeli. Rakenne ei korjaa osaamisen puutteita.
Uuden ajan viisaus laittaakin asian vielä suoremmin: ”Urheilu käyttää aina kaiken rahan, jopa sen jota sillä ei ole”.
No eipä sillä, olivathan kaksi viime kevättä ikimuistoisia menestyskarnevaaleja. Kovilla panoksilla saatiin jotain sellaista, jota tuskin muuten olisi saatu. Ja tämähän sopii tarinaan. Vuonna 2012 karsinnoista finaaleihin, 13 vuotta myöhemmin finaaleista karsintoihin.
Toivottavasti nyt kuitenkaan ei ole edessä jotakin fataalia. Jos vanhat merkit seurojen vauhtisokeudesta pitävät paikkansa, niin suuri vaara on sillekin, että budjettiin olisi nyt laskettu pudotuspelien lisätulojakin.
Paljonkohan Lätkäseuran talouskasvusta on ollut yllättäen finaaleihin edenneen joukkueen ansiota? Kaikki se menestys oli todella pienistä asioista kiinni, ettei niistäkin kausista olisi jääty tappiolle. Entä onko seuran rahoitus niin puhtaasti paikallisten yrittäjien ja yhtiöiden tukea, vai onko joku kuittaillut hurjastelun shekkejä isommallakin kynällä?
No, ovathan tuossa playoutit ja mahdollisesti karsinnatkin vielä tulossa. Siellähän olisi se Harryn 13 tuhannen katsojan areena nyt vapaana sillekin spektaakkelille. Se olisikin melkoinen jatke tähän saagaan.
Seuraava luku: Tulikoe
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon. Tai haluatko itse kertoa jotakin? Ota yhteys sähköpostilla: kiekkoaktivisti@gmail.com
Tarinan aiemmat osat
LUKU 1: Raastepöydästä voi aloittaa
LUKU 2: Märkäkorvapuusti
LUKU 3: Lelun laatikko
LUKU 4: Juhamatti vs. Juhamatti
LUKU 5: Syksyllä yhtä ja keväällä kolmatta
LUKU 6: Positiivisesti ohjelmoitu
LUKU 7: Setä-Sami
LUKU 8: Nesteen nurkkapöytä
LUKU 9: Kun yksi silta rakentuu, toinen jo palaa
LUKU 10: Pelastajan hintalappu
LUKU 11: Huonoille uutisille ei ole hyvää hetkeä
LUKU 12: Vallan pitäjät
2 kommenttia artikkeliin ”LUKU 13: Onnen ja epäonnen lukuja”