3 094. Siinä on Pelicansin kotiotteluiden yleisökeskiarvo nyt.
Viime kauden lukema oli 3 500, sitä edellisellä 3 200. Aika kaukaiselta tuntuu, että Pelicans pelasi keskimäärin noin 4 000:n katsojan yleisöille vielä vuosina 2017–2019.
Monitoimikattilaksi nimeämäni uusi areena voisi kääntää kehityksen parempaan suuntaan. Kuten tarinan aiemmista osista tiedetään, parhaillaan Lahdessa selvitetään Isku Areenan mahdollisuuksia ja pian luultavasti väännetään kättä vanhan hallin korjaamisen ja uuden areenan rakentamisen välillä.
Vastahan äsken pelikaanit pelasivat finaaleissa ja jäähallin lisäksi oli torikin täynnä väkeä niitä seuraamassa. Pelicansin toimitusjohtaja Lauri Pöyhönen sanoikin finaalihuuman jälkimainingeissa, että tuolloin olisi saatu 10 000 lippua myytyä, ja uuden monitoimiareenan olisi hyvä olla muunnettavissa siihen kokoon tarvittaessa. Totuus löytynee jostain tuolta väliltä, jos uutta areenaa ja sen mahdollista kapasiteettia ryhdytään ihan oikeasti suunnittelemaan.
Niille kenties yhä harveneville katsojille ja yrityksille, jotka Pelicansiin matseihin haluavat tulla, pitää pystyä tarjoamaan yhä parempia ja sopivampia tuotteita, joista he haluavat maksaa.
Nykyisen Isku Areenan kapasiteetti oli parhaimmillaan 5 500 paikkaa, nyt muutosten myötä enää 4 400. Hallihankkeissa ympäri Suomen kuuluu monesti kysyttävän, että jos ei edes sitä saada täyteen, niin mihin tarvitaan isompaa hallia. Kysymys on periaatteessa aiheellinen, mutta jättää huomiotta sen, että vanha halli alkaa täytenä olemaan varsin tukossa ja viimeiset katsojat joutuvat istumaan muovipotalla pää kiinni katossa.
Esimerkiksi noin 6 000 katsojan uusi areena tarjoaisi paljon suuremmalle määrälle katsojia yhä viihtyisän kokemuksen ja lisäisi tuotteen houkuttelevuutta. Ehkä sitä voidaan käyttää työlukuna tässä.
Ja tähän kohtaan seis. Mietitääs vielä tarkemmin.
Onko kyse edes katsojien määrästä?
Liigan toiminnassa laajemminkin itseäni sylettää se, että lähes aina kun “kehitetään”, niin lisätään vain määrää. Lisätään joukkueita, lisätään otteluita. Nostetaan Mestiksestä keskinkertaisuuksia. Päästetään kaikki pudotuspeleihin. Siinä samalla vähitellen keskimääräinen laatu heikkenee ja tuote väljähtyy.
Laimentuminen on 2000-luvun aikana näkynyt yleisömäärissäkin. Tampere ja Nokia Areena tietenkin antavat nyt piristysruiskeen ja kasvua, mutta kun otetaan vertailukelpoiset lukemat, Liiga kokonaisuutena oli pikemminkin lievässä alamäessä jo ennen koronapandemiaa. Kohta kenties jokin Jukurit menee konkurssiin ja päästään korvaamaan suurempia yleisöjä keräävällä Jokereilla, mikä varmasti näyttäisi taas tilastoissa hyvältä, mutta peittäisi alleen rakenteellisia ongelmia.
Ihmisten vapaa-ajalle on koko ajan enemmän ja laadukkaampia vaihtoehtoja. On kiire, ei meinata ehtiä eikä jaksaa. Ilmiöt pirstaloituvat ja ihmisten mielenkiinto kohdistuu entisten “sukupolvikokemusten” ja “massakulttuurin” sijaan yhä pienempiin ja kapeampiin elämyksiin. Lahti itsessäänkin on varsin monitahoinen kaupunki, josta on melko lyhyt matka myös Helsingin ja Tampereen moniin vielä vaikuttavampiin palveluihin.
Sitten on esimerkiksi se, että eihän Lahden seudun väkiluku ole oikein kasvussa. Samalla uutisoidaan, että syntyvyys laskee koko ajan. Ollaan menossa siihen suuntaan, että tulevaisuudessa väkeä on saman verran tai vähemmän, ja ihmiset ovat keskimäärin iäkkäämpiä tai maahanmuuttajataustaisia. Ja talous tiukkenee.
Tämä kaikki ei vaikuta kauhean valoisalta upouuden monitoimiareenan kannalta.
Mutta niin, se laatu. Määrän sijaan laatu. Se tulee olemaan ratkaisevaa joka tapauksessa, pelataan lätkää Lahessa sitten remontoidussa Isku Ämpärissä tai kiiltelevässä Monitoimikattilassa.
Tämä tahtoo tarkoittaa sitä, että niille kenties yhä harveneville katsojille ja yrityksille, jotka Pelicansin matseihin haluavat tulla, pitää pystyä tarjoamaan yhä parempia ja sopivampia tuotteita, joista he haluavat maksaa. Ja mielellään kalliimmin, jotta Pelicans ja areena pärjäävät taloudellisesti.
Yksi haluaa pehmeälle ja tilavalle istumapaikalle pääkatsomoon, toinen seisomaan Lahen Turkoosin luoman tunnelman liepeille, kolmas mukavalle sohvalle ja neljäs vip-pöhinään ruokailemaan. Näitä on jo nykyisellä Isku Areenalla, mutta vielä riittää parannettavaa pienissä ja isoissa asioissa, jotka vaikuttavat kokemukseen ja tuotteeseen.
Olisi kiva, että anniskelukatsomossa olisi juomalle mukiteline. Olisi kiva ehtiä erätauolla sekä vessaan että ostamaan kioskituotteita että nauttimaan ne. Olisi kiva, että areena olisi mukava ja tyylikäs kuin Finnkinon leffateatteri mutta ei kuitenkaan liian kliininen. Olisi kiva nähdä hidastukset kuten kotisohvalla. Valaistus, äänet, fiilis. Ottelutapahtuma alkaa jo hallin pihalta. Erätaukokin voisi olla elämys eikä vain seisoskelua käytävällä. Ja niin edelleen.
Monissa muissakin tapahtumissa on siirrytty keskikeppanasta erikoisoluisiin ja teollisuushodareista smash-burgereihin. Jäähallien ja monitoimiareenojen lienee väistämätöntä seurata sitä kehitystä. Määrän sijaan laatua, josta ne 3 094 vakioasiakasta ovat tyytyväisempiä ja valmiita maksamaan parempaa hintaa.
Paremmalla tuotteella voidaan sitten lähteä houkuttelemaan niitä uusiakin katsojia.
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.