Mitäkö mieltä Patrik Bartosakin paluusta Pelicansiin? No, ainakin Pelicans on tällä hetkellä tilanteessa, jossa mitkä tahansa vahvistukset joko pelaaja- tai valmennuspuolelle alkavat olla tarpeen. Vanhojen näyttöjen perusteella Bartosak on Pelicansille juuri mitä lääkäri määrää: hyväksi tiedetty maalivahti, joka ei päästä helppoja maaleja. Iso persoona voi myös liikauttaa joukkueen kemioita ja itseluottamusta jollakin tapaa oikeaan suuntaan.
Pelicans on viime vuosina ilmeisen hanakasti houkutellut ja myös onnistunut hankkimaan takaisin täällä onnistuneita pelaajia. Juuri näiden pelaajien sopimuksiin palkkaa maksamaan on houkuteltu yhteistyökumppaneita, joita nytkin oli kaikkiaan 34 yritystä maksamassa Bartosakin paluusta.
Taktiikka on fiksu, koska tuttujen pelaajien kohdalla päästään vetoamaan yhteistyökumppaneiden tunteisiin ja muistoihin. Näin osa pelaajabudjetista saadaan siirrettyä sponsoreiden laskuihin, ja vapautettua resursseja muihin hankintoihin.
Hyvä että sponsoreita jälleen mukaan saatiin, vaikka edellisen vastaavan hankinnan Juhamatti Aaltosen panos joukkueelle jäi varsin kyseenalaiseksi, ja tämä siirrettiin lopulta ulos joukkueesta. Tämän hetken yleisömäärillä Pelicans on matkalla varovastikin arvioiden 300 000 euron budjettivajeeseen yleisö- ja oheismyynnissä, joten voi olla, että sponsoreiden lompakot olivat ainoa keino Bartosakin ja puolustaja Hampus Falkin hankintoihin.
Pelicansin maalivahtiosastolta voi poistua pelillisesti edes yksi ongelma, jos Bartosak on lähelläkään sitä virettä, josta hänet tunnettiin vielä 1,5 vuotta sitten.
Se onko Lahteen paluu Bartosakille paras vaihtoehto, on eri asia. Vaikka peli kulkikin kolmella eri kaudella, ja “Barto” lukeutuu Pelicansin maalivahtilegendoihin, kuuluu kulisseissa myös villimpää tarinaa. Niiden mukaan Bartosakin toiminta harjoituksissa ja siviilielämässä ei välttämättä täytä ihan huippu-urheilijan elämän ja joukkueen tärkeimmän pelaajan kriteerejä. Huhut ovat huhuja, mutta tuskin savua ilman tulta.
Onhan Bartosak ollut julkisuudessakin esillä monituisista siviilielämänsä ongelmista, jotka mitä ilmeisimmin eivät täysin loppuneet Pelicans-vuosinaan. Kohtalaisen ironista onkin, että vain viikko sitten Pelicans kuittaili sosiaalisessa mediassa Vaasan Sportin pois potkimille pelaajille, jotka erotettiin yöelmässä puuhastelunsa takia. Se oli minusta ihan osuvaa kuittailua, mutta Bartosakin kanssa saatetaan taiteilla yhtä harmaalla alueella.
Joka tapauksessa Pelicansin maalivahtiosastolta voi poistua pelillisesti edes yksi ongelma, jos Bartosak on lähelläkään sitä virettä, josta hänet tunnettiin vielä 1,5 vuotta sitten. Siitä vain on jo kohtalaisesti aikaa. Bartosak ja Olof Lindbom on hyvä parivaljakko, ja Lindbomiltakin tullaan varmasti näkemään vielä parempia otteita, jos joukkupelaamista saadaan kehitettyä.
Kolmanneksi pyöräksi luultavimmin jäävästä Jasper Patrikaisesta puolestaan näyttää tulevan pitkän jatkumon seuraaja siinä, että Pelicans ei vain saa puskettua talon sisältä lupaavia maalivahtejaan ykkösveskarin tontille. Janne Juvonen, Emil Larmi, Sami Rajaniemi ja Joona Voutilainen tulivat kaikki lopulta kokeneempien ja nimekkäämpien syrjäyttämiksi, ja tekivät todellisen läpimurtonsa vasta muualla.
Eipä ilmiö tosin ole mitenkään epätavallinen, samaa tapahtuu muuallakin. Ykkösmaalivahdin tontti on vähän sellainen, ettei siitä paljoa voi tinkiä tai kokeilla, jos haluaa yhtään menestyä. Patrikainen on pelannut Pelicansissa liigapelejä jo kuudella kaudella, joten mahdollisuuksia on ollut riittämiin. Seuraavaksi lienee aika etsiä uutta jääkiekkoilullista kotia jostakin muualta.
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.