16Jou/11Off

Uusia pelaajia Pelicansiin?

46 vuorokautta siirtorajan umpeutumiseen ja Pelicansin siirtohuhut käyvät taas kuumana. Pakko ei ole hankkia, mutta monen mielestä kannattaisi.

1) Kakkosmaalivahti. Tähän asti on pelattu Niko Hovisen kanssa upporikasta ja rutiköyhää Kuuselan, Rautiolan ja Huumosen vuorotellessa Peliittojen maalilla. Loukkaantumisten myötä homma meinasi jo hieman levitä käsiin, mihin ei ole keväällä tuumaakaan varaa. Jere Myllyniemen huikea lainavisiitti pelasti tilanteen ja käänsi joukkueen kurssin samalla taas nousuun.

Antti Rautiolalta ei kannata tämän kauden aikana ihmeitä odottaa. Kärppäkasvatti on Nupen kahden vuoden projekti ja todennäköisesti koko ensimmäinen vuosi menee tekniikan hiomiseen. Huumosenkaan aika ei ole vielä ja Kuusela taas tarvitsisi onnistumisia liigapeleistä, mutta vähiin ne Hovisen takana jäävät. Moni oli nopeasti valmis tuomitsemaan silmätoipilas-Kuuselan loppukauden Ilves-pelin haparoinnin perusteella, kun samalla ulkopuolelta tullut Myllyniemi ihastutti liki yhtä nopeasti.

Järki-investointi (© sm-liiga.fi)

SaiPa on jo ilmottanut, ettei tarvitse Myllyniemen palveluksia ensi kaudella. Pelicansille kokenut KOOVEEn kasvatti taas olisi mainio backup-vaihtoehto Hovisen taakse. Tämän tason kakkosmaalivahti loppukaudeksi muutamalla kymppitonnilla on mahdollisuus johon kannattaa tarttua.

Mielenkiintoinen sivujuonne asiassa ovat Ilkka Kaarnan Etelä-Suomen Sanomissa antamat lupaukset Joonas Kuuselan näyttöpaikoista keväälle. Puheet ovat puheita ja teot erikseen, mutta tuntuu hölmöläisten strategialta ensin peluuttaa syksyllä härkäpäisesti Hovista ja keväällä pelien kovetessa paikkailla tilannetta luukkuvahdeille. Hovisen ollessa kunnossa lienee myös selvää, että paria-kolmea peliä enempää niitä näyttöpaikkoja ei keväälläkään ole tulossa, joten olisiko Kuuselalle hyödyllisempää pelata loppukaudella 10-15 peliä Mestiksessä jakaen torjuntavastuun Huumosen kanssa? Täytyy myös muistaa, että Peliitat tulee tarvitsemaan kaiken mahdollisen avun sarjapaikkansa kanssa.

Tämä siis sillä oletuksella, että Myllyniemi otetaan loppukaudeksi Hovisen kirittäjäksi. Jos mies on saatavilla, niin tervetuloa Jere Myllyniemi!

 

2) Top6-laitahyökkääjä. Toiseksi akuutein vahvistamisen paikka on kakkos-kolmosketjujen laita. Max Wärnin maaliruisku tyrehtyi jo marraskuussa, samoin Pekka Jormakan tuloskunto. Vili Sopanen on ikuinen murheenkryyni ja Janne Tavi kärsii selvästä toisen kauden kirouksesta. Ennen joulutaukoa Laschin ja Paakkolanvaaran johtamat ketjut pitivät vuorostaan hyökkäyspeliä hengissä, joten mielenkiintoista on nähdä millä tasolla kaksi flopannutta ketjua tulevat tauon jälkeen kaukaloon.

Hulppeasta syksystä huolimatta nyt on tietyllä tavalla realisoitunut se tosiasia, että Pelicansin kuusi parasta laitahyökkääjää Laschin ja Luttisen ohella todella ovat Vili Sopanen, Max Wärn, Pekka Jormakka ja Janne Tavi. Viimeisten 10 pelin aikana nähdyllä tasolla keväällä on tiedossa vain lämmintä kättä ja poistuminen takavasemmalle.

Laschin ja Luttisen pysyessä tutkaparina tarjoavat akseli Loppi-Hodgman-Immonen sekä Tero Koskirannan monipuolisuus paljon variaatioita hyökkäysketjuihin. Suuri ihme ei kuitenkaan olisi laiturihankinta ennen siirtorajaa. Vanha tuttu Patrick Yetman on lähtökuopissa Ässistä, mutta kanukki ei taida olla tähän tilanteeseen kaksinen vaihtoehto. Ilveksen tehokas väkkärä Joonas Rask palasi loukkaantumisen jälkeen tehokkaana kaukaloon ja voisi olla mielenkiintoinen nimi pidemmälläkin tähtäimellä. Varsinaista liideriä ja playoffien takuumiestä Raskista lienee kuitenkin turha odottaa, vaikka Lahteen jostain syystä eksyisikin.

Leveys riittää, mutta laadussa on pahoja puutteita. Jokos murtunutta kättään parantelevan Antti Tyrväisen maitojuna muuten starttailee?

 

3) Top6-puolustaja. Pelicansilta löytyy tällä hetkellä viisi takuuvarmaa puolustajaa ja Aaron Brocklehurst. Kärkikuusikon takana Joonas Hurri ja Juha-Pekka Pietilä ovat vielä kovin katsomattomia kortteja, vaikka Pietilä viime keväänä karsinnoissa loistikin.

Brocklehurst on puolustuksen Vili Sopanen - joillakin osa-alueilla lähellä nousemaan huipputason liigapelaajaksi, mutta joiltakin ominaisuuksiltaan koko liigataso tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Brocksin rasitteena on myös ulkomaalaiskiintiö, mikäli pohjois-amerikkalaisen pelaajan hankinta tulee ajankohtaiseksi. Aaronhan sai vuosi sitten väistyä Lukosta nimenomaan kiintiön takia Lukon hankkiessa tilalle 35-vuotiaan farmijyrän Nolan Prattin, joka oli sysipaska. Tältä kaudelta kehäraakista ei enää löydy edes tilastoja.

Samaa kaavaa ei kannata lähteä toistamaan, ellei paluupostissa odota pomminvarma laatupuolustaja.

 

27Lok/11Off

Lyhyet, viikko 43

Mitä tekee Suikkanen? 5 ottelua maajoukkuetaukoon. Tavi-Immonen-Sopanen nousussa. Hovinen urakoi. Liigaseurat pelästyivät televisiota. Tappara tarjoaa armon faneilleen. Kohupelaajan lapsuusmuistoja.

Kai Suikkanen, syksyn virallinen puheenaihe, vielä kerran. Jatkaako vai eikö jatka?

Puolilta päivin mustapukuinen Kaarna ja huppariin sonnustautunut Suikkanen istuvat pöydän ja limupullojen taakse tiedottamaan siitä mistä koko Lahti rystyset valkoisina rukoilee. Ei kai tiedotustilaisuutta järjestettäisi muuten kuin jatkosopimuksen julkistamista varten, eihän? Pelicans on jo kyntensä näyttänyt moneen kertaan, mutta kun kyseessä on vielä Aravirtaa, Aaltosta, Hovista ja Jalostakin isompi pommi, niin tietyt perhoset vatsassa meinaavat vaivata loogisista järkiperusteista huolimatta.

Huhuissa "Noitaa" on viety Jokereihin ja Lukkoon, joissa Westerlundin ja Uraman sopimukset päättyvät kevääseen. Jokerit on Kekäläisen otteessa nousemassa vihdoin sellaiseksi organisaatioksi jota sen olisi pitänyt olla jo kymmenen vuotta. Lukko sen sijaan on valmentajien hautausmaa, tai vähintäänkin miinakenttä, jossa vasen käsi ei tiedä mitä kaikki muut asioihin sotkeentuvat kädet tekevät. Toimitusjohtaja Timo Rajalaakaan ei tunnu arvostavan kukaan liigan parissa työskentelevä. Villeimmissä huhuissa on väläytelty jopa 5-vuotista sopimusta Suikkasen kanssa. Rahaa Raumalla riittäisi, se on selvä. Muilla mittareilla en suosittelisi Lukkoa nouseville laatuvalmentajille.

Jos luoja suo ja Suikkanen-Lehtonen-parivaljakko jatkaa Pelicansissa ensi kaudella, voidaan silloin viimeistään unohtaa huomispäivästä murehtimiset.

- - -

Vielä loppurutistus jäljellä ennen maaottelutaukoa:

Jokerit (k)
Tappara (v)
Kärpät (k)
TPS (v)
JYP (k)

"Helpot" ja vähän vaikeammatkin vastustajat on viime viikkoina kaadettu vahvalla rutiinilla. Vastus ei helpotu, siitä pitävät huolen piristyneet Tappara, TPS ja JYP. Vähimmäistavoitteena viidestä ottelusta 8 pistettä, vireen pysyessä nähdyn kaltaisena 9-12 pistettä ja kärkipaikka tauolle lähdettäessä ovat mahdollisia.

Vierasotteluissa Tampereella ja Turussa kotikaukaloa suurempi tila antaa Pelicansille hyvän mahdollisuuden syöttöpeliin ja siihen omaan vauhtikiekkoon, joskin Tampereella tie maalipaikkoihin on raivattava mailaviidakon läpi. Tepsilläkin on tällä hetkellä plakkarissaan viiden kotivoiton putki.

- - -

Tavi - Immonen - Sopanen-ketjua hehkutettiin SM-liigan kuumimpana kolmikkona. Itse kukin odotteli Lopin palatessa Koskirantaa siirtyväksi jollekin tontille juuri tähän ketjuun, mutta peli lähtikin yhtäkkiä kulkemaan kuin sormia napsauttamalla. Viime peleissä Sopanen on pelannut poikkeuksellisesti vasemmassa ja Tavi vastaavasti oikeassa laidassa. Vilin onkin jo aika opetella ottamaan kovempiakin syöttöjä vastaan rystypuolella.

Erityisesti Sopanen on jonkinlainen kiekkomaailman mysteeri. Periaatteessa tuolla pelityylillä ja ratkaisuilla ei pitäisi näin kovia tehoja tulla, mutta tuleepas vaan kuitenkin. Ehkä se sittenkin kertoo taidon ja lahjakkuuden määrästä, vaikka haahuilu ei usein siitä viitteitä annakaan. Huippupaikoista luokattomia yrityksiä, mutta sitten SaiPaa vastaan rystysuupaisu ohi Bernardin ja Ilves-pelissä tavallinen ranneveto takakaarelta Wiikmanin kilpipuolelle. Missä asti poika olisikaan, jos olisi viimeisen kolmen vuoden aikana yhtään kehittynyt...

Hehkutuksen tueksi hieman emävaleita tilastojen muodossa ja viiden (5+5+6) ottelun pätkiin pilkottuna. Immosen ketjun aloitus oli vaisu, mutta kokonaisuutena tasaista on pidellyt:


- - -

Niko Hovinen ei työsopimuksen taukoajoista välittänyt, vaan urakoi viime viikolla loisteliaasti kolme ottelua huolimatta Ilves- ja Kärpät-otteluiden välin todella lyhyestä palautumisajasta. Kolmessa ottelussa 4 päästettyä, joista vain Juha Koiviston rystyveto SaiPaa vastaan jätti jossiteltavaa, on timantinkova saldo vaikka vastassa olikin kaksi peräpään joukkuetta.

Viisi välipäivää tulivat kuitenkin hyvään rakoseen, sillä jäljellä on vielä viisi kovaa ottelua kahdeksaan päivään sisältäen kahdesti peräkkäisten päivien pelit. Valmennusjohto tuntuu selvästi ottaneen linjan, että tulevaa Flyers-vahtia kuormitetaan ainakin syyskaudella niin paljon kuin mies vain suinkin jaksaa kantaa.

- - -

Jatkoajan Antti Wennström otti osuvasti kantaa SM-liigan televisiointiin ja sen aiheuttamaan huoleen seurojen toimistoilla. Perinteistä SM-liigaa olisi tässä vaiheessa vetää hätäiset johtopäätökset ja kääntää selkä television valtavalle markkinointi- ja talouspotentiaalille. Itsekään en ole vielä missään vaiheessa innostunut URHOtv:n amatöörimäisistä lähetysongelmista ja paikoin luokattomasta asiakaspalvelusta, mutta vielä on yksinkertaisesti liian aikaista suitsia tv-tuotantoa. Olisin odottanut, että nämä pari-kolme vuotta olisivat riittäneet lastentautien korjaamiseen ja paremman kokonaispaketin muodostamiseen. Kehitystyö on kuitenkin vielä kesken, toivottavasti sopimus ei pääty ennen kuin asiat on saatu kuntoon. Lisäksi koko maksu-tv-kulttuurin, kuten minkä tahansa perinteen, iskostaminen kestää oman aikansa.

Kolikon kääntöpuoli todellakin on seurojen oma markkinointi. Pelicans on mainoksillaan näyttänyt miten markkinointi-ilmiö luodaan ja samalla käytetään hyödyksi pelaajien ja valmentajien persoonia. Samalla on päämäärätietoisesti kehitetty kotisivuja, videomateriaalia ja sosiaalista mediaa. Ilman panostuksia nämäkään eivät kehity, vaan tarvitaan työvoimaa, pitkäjänteisyyttä ja omien osaamisalueidensa ammattilaisia, kuten tasokasta mainostoimistoa. Kun samalla ydintuote on kunnossa ja itse seura oman kaupunkinsa ykkösjuttu, niin lopputulema on nähdyn kaltainen riippumatta tv-palveluista.

Jälleen kerran mitataan ollaanko seurojen toimistoilla ammattilaisia vai hiirulaisia. Niissä seuroissa missä hommiin on vain haalittu vanhoja tuttuja, säästetty mainostoimistosta sekä kotisivujen päivittämisestä ja vasta ihmetellään sosiaalista mediaa, on uhkana ihan muut asiat kuin lisääntynyt TV-tarjonta.

- - -

Tappara vaatettaa yleisönsä ylihuomenna Pelicansia vastaan muovisäkkeihin, mikä onkin sinällään osuva kapistus. Muovisäkki on vähän kuin Tapparan tämän kauden joukkue: näyttää tarkoitukseensa pätevältä ja on tukevaa kangaskassia halvempi valmistaa, mutta parin käyttökerran jälkeen repeilee liitoksistaan ja kelpaa enää roskapussiksi. Ja sen saman Säästöpörssin kassin Leinosen Mikko joka kesä kiikuttaa Hakametsän pukukoppiin.

Kunhan nyt ei osa faneista päättäisi saman tien maanpäällistä taivaltaan näiden pussien avulla.

- - -

Agitaattorin oppivuodet. Kiekkoaktivisti on saanut haltuunsa harvinaista kuvamateriaalia erään SM-liigan kohupelaajan menneisyydestä. Palataan ajassa taaksepäin 70-luvun loppuun ja Vantaalle:

Jarkko Ruutu pienenä

 

 

Osuiko naulan kantaan? Olitko täysin eri mieltä?
Minkä aiheen haluaisit käsittelyyn?

Kommentoi alla olevaan kenttään ilman rekisteröitymistä tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute(a)kiekkoaktivisti.fi

28Syy/11Off

HPK vs. Pelicans 1-4, pelikirja vs. pelikirja 0-6

Ammattilaistasolla on kova suoritus hallita peliä yksi tai kaksi erää. Rinkelinmäellä Pelicans teki huikean suorituksen ja jyräsi Kerhon yli kolmen erän lähes täydellisellä hallinnalla.

Okei, tämän illan HPK ei ollut kaksinen tasonmittari, ei sieltä päinkään. Mikko Tolvanen maalillaan teki voitavansa ja selvisi ainoana kaukalosta puhtain paperein, mutta kenttäpeli oli paineen alla täysin sekaisin. Varsinkin hyökkäystenrakentelussa noutaja tuli usein jo omalla siniviivalla ja kiekonmenetyksiä nähtiin oranssipaidoilta käsittämätön määrä.

Toisaalta Kerho oli voittanut kaksi edellistä kotipeliään ja pystynyt kohtalaisen hyviin esityksiin. Tänään vierasjoukkue vain yksinkertaisesti riisui eksyneen ritarilauman aseista täydellisesti. Pelicans oli rohkea, valpas ja täynnä itseluottamusta alusta loppuun saakka. Ensimmäinen merkki tulevasta nähtiin jo muutaman sekunnin pelin jälkeen, kun aloitusvoiton jälkeen Seikola avasi Koskirannan läpiajoon HPK-pakkien välissä ammottaneesta kunniakujasta. Alkutahdit vyörytykselle oli lyöty samantien.

Tällaisia suorituksia näkee ammattilaiskehissä erittäin harvoin. Kyse ei ollut 10 minuutin tai yhden erän painostuksesta, vaan ottelun kulku oli Suikkasen miehistön käsissä täydet kolme erää. Yksittäisissä vaihdoissa HPK:kin näytti liigajoukkueelta vastustajansa rinnalla, mutta sitä ei kestänyt montaa vaihtoa putkeen. Paremmalla viimeistelyllä lukemat olisivat aivan hyvin voineet olla 2-7. Pelicans teki Rinkelinmäen muinaisesta kirouksesta hakkelusta samaan tapaan kuin Jukka Jalosen HPK aikoinaan tottui viemään vastustajaa kuin pässiä narussa.

Lahtelaisittain päänvaivaa aiheuttivat lähinnä pienet huolimattomuusvirheet, HPK:n yllättävän vaaralliset tilanteet ja Niko Hovisen aavistuksenomainen haparointi. Kerho-luotsi Rindellkin myönsi, että 1-0-johto Niko Niemisen maalilla oli ansaitsematon, mutta sitäkin ennen Kerho ehti jo kolisuttelemaan tolppia niistä harvoista tilanteistaan.

Jälleen kerran Pelicans kuitenkin kampesi itsensä väkisin tappiolta tasoihin ja 2. erässä vauhdilla ohi. Rinkelinmäen pari metriä normaalia leveämpi kaukalo vain korosti tasoeroa: vierasjoukkueella oli roimasti tilaa syötellä ja kuljetella, kun taas kotijoukkuetta ahtaus vaivasi joka ratkaisussa. Pakki-pakki-syötön jälkeen löytyi usein vapaita valkopaitoja joko laidasta tai keskeltä, joka johti vauhdikkaisiin hyökkäyssinisen ylityksiin joko kuljettamalla tai päätykiekot voittamalla. Nimenomaan Pelicansin loistelias syöttöpeli sai oranssipaidat näyttämään hitailta, vaikka fyysisesti joukkueiden välillä tuskin ratkaisevia eroja on.

Lieväksi kauneusvirheeksi voidaan laskea ylivoiman tehottomuus. Roima ylivoima-aika ja iso tila olisi pitänyt pystyä käyttämään paremmin hyödyksi ja realisoimaan maaleina. Toivottavasti Loppi tuo tarvittavan rytmin ykkösylivoimaan ja vapauttaa hieman Laschia pelinrakenteluvastuusta.

Yksittäisistä pelaajista on nostettava esille Teemu Rinkinen, joka paransi esitystään roimasti aiemmista. Sami Blomqvist tuurasi Sopasta pirteästi, joskaan hattuja ei vielä kannata ilmaan heitellä. Tuttuun tapaan Lasch kirvoitti useammatkin huokaukset pyöritellessään vastustajia solmuun ja karvatessaan irtokiekkoja itselleen loputtomalla tarmolla. Pekka Jormakka vastasi tänäänkin kaukalon nopeimmasta kyydistä - Latvalan avaamasta läpiajosta olisi suonut tehdä maalinkin.

HPK:n illan hahmona puolestaan hääri Tuukka Mäkelä, joka selvisi naurettavasta sucker punchistaan Koskirannan naamaan ilman jäähyä, lämäsi rännikiekkoa yrittäessään kahdesti kiekon yli laidan vaihtopenkillä istuvia joukkuekavereitaan hipoen ja kuittasi saldokseen -2. Kuvaavaa oli myös Marko Tuulolan jäätyily läpiajoissaan. Aina tyylikkäällä Kerho-kapteenilla olisi käsiä ja tarkkuutta tehdä niistä maalejakin, mutta tällä kertaa ei syntynyt edes vetoa maalia kohti. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa tunnelma oli hämeenlinnalaisittain kuin MM-hiihtojen dopingskandaalin aikoihin.

Paikallisten illan annin paketoikin ytimekkäästi 2. erätauolla vanhempi rouvashenkilö käytävän laidalla:

"Jesta, mitä kakkapeliä."

 

Lihapiirakka ja kurahousut

Noin muuten Rinkelinmäki (sitä sponsorinimeähän en varmasti käytä) oli, kuten aina, oma nostalginen itsensä. Tiskiltä saa edelleen lihapiirakkaa, joka käydään sitten käytävän toisella puolella itse maustamassa ketsuppipulloja rutistellen ja pikkelssiä lusikoiden. Vessassa hana toimii niistä pyöritettävistä nupeista, tiedäthän, kylmää oikealta ja kuumaa vasemmalta. Peilillä vessaa ei oltu siunattu, ja sen ovat paikalliset näköisiäkin ettei peilille käyttöä ole ollut ennen kuin ihmisten ilmoille lähdettiin.

Erätaukokilpailuna pikkujunnujen rankkarikisa polvet notkuen ja kiekko vielä märkään jäähän takertuen toimii aina. Siinä pysytään aiheessa, toisin kuin aarteenmetsästyksissä ja ties missä espoolaisissa golfpallon puttauskisoissa.

Ottelun jälkeen Tapparan valmennuskaksikko Sami Hirvonen-Marko Ojanen seisoskelivat hallin edustalla. Molemmilla näytti olevan kurat housuissa tulevan vastustajansa scouttaamisen jäljiltä, joten jätin huutamatta "sano terveisiä Dufvalle". Lyötyä lienee lyöty jo tarpeeksi.

25Syy/11Off

Paskavoitotkin lasketaan

Liigaviikko numero kaksi on pelien osalta ohi ja Pelicans on löytänyt odotetun paikkansa sarjataulukosta.

Kunnon ilotulitusta ei vielä ole nähty, mutta tämän viikon voitot ja kahdeksan pistettä kertovat joukkueen iskukyvystä. Kaksi nousua tappioasemasta vahvoja kotijoukkueita Ässiä ja JYPiä vastaan, sekä kotona TPS:sta selvä voitto, jossa 2-0-maalin jälkeen ei ollut voittajasta mitään epäselvyyttä.

Perjantaina Jyväskylässä ottelun alku oli lähes katastrofaalinen. Heti alivoimalle, maali omiin, Paakkolanvaara lasarettiin ja 5 minuutin ylivoiman tuhriminen. Oman maalin varjeleminen loppupelin ajan oli Pelicansilta kova suoritus JYPin rumputulessa.

Lauantain ottelu ei totisesti noussut miksikään viikon kohokohdaksi. Hyvistä painostusjaksoista huolimatta peli oli takkuista eikä yleisökään tuntunut missään vaiheessa kunnolla syttyvän, vaan ennemminkin odottavan kolmen pisteen korjaamista talteen. Näinkö nopeasti totuttiin hyvään? No, TPS ei ole ollut eikä varsinkaan nykyisin ole niitä kaikkein sykähdyttävimpiä vastustajia.

Tärkeintä on se, että Suikkasen jengi on nopealla tahdilla pystynyt siirtymään harjoituspelien leikittelystä tosipelien voittavaan jääkiekkoon. Siihen tarvitaan näitä tämän viikon ns. paskavoittoja yhden-kahden maalin marginaalilla.

Siihen tarvitaan myös huippuluokan maalivahtipeliä, mutta kovin monia tuskin yllättää että Pappi Hovinen alkaa jo kolkutella maalivahtipörssin kärkipaikkoja. Kolmessa ottelussa selän taakse 4 maalia, Jokerit-ottelun 1. erän jälkeen niskalenkki kaikista kollegoistaan, yhteensä 9 rankkaria joissa 0 päästettyä maalia ja perjantaina syöttöpiste Immosen maaliin. Harmi, että maalintekoyritys JYP-matsin viimeisellä minuutilla kilpistyi vastustajan pelaajiin...

Ja nyt puhutaan vasta Hovisen perushyvästä tasosta. Huipputaso tietää jo nollapelejä, kunhan Niko vain syttyy sillä tasolla pelaamaan.

Sama pätee koko joukkueeseen. Vielä ei olla nähty juuri mitään, vaan ainoastaan jämäkkää suoritusta hyvällä asenteella, joka jo sekin poikii tulosta. Täytyy muistaa, että kovimmassa huippuiskussa pitää olla vasta keväällä.

 

Uusimmat loukkaantumiset viimeistään pakottavat Suikkasen ketjumuutoksiin. Ykkösketjun takana vain Jormakka ja Hodgman tuntuvat olevan hyvässä vireessä, samoin Tavi vaikuttaisi vähitellen piristyvän. Miten olisi Tavi-Hodgman-Jormakka kakkosketjuun? Sopasen mahdollinen poissaolo tietänee myös Sami Blomqvistille liigahommia.

Rinkinen oli yllättävä veto nelosketjun keskelle Pöyhösen sijaan. Tekisi mieli uskoa Suikkasta, mutta Rinkinen ei pelannut Tepsiä vastaan hyvin, kuten ei ole pelannut missään vaiheessa harjoituspelit mukaan lukien. Fiksu valmentaja toki puolustaa pelaajiaan mediassa, eikä lähde julkisesti rankomaan ketään.

 

20Syy/11Off

Sopasen puoliorganisoitu flow ja päivän kunto

Kuuleeko Sopanen, kuuntelen.

Kaksi matsia takana ja Immosen johtama kakkosketju on ollut umpijäässä. Nollat taulussa ja tehomittari pari pakkasella. Vaikka Suikkasen hierarkiassa ei kentällisten numeroita tuijotetakaan, niin tämän piti olla se toinen tehoyksikkö joka antaa taustatukea jos ykköstykeillä on huonompi ilta.

Erityisesti kuvasta on kadonnut harjoituspeleissä pirteästi kikkaillut Sopasen Vili, jolta on kuitenkin syytä odottaa vähintään 30 pistettä runkosarjassa. Oletusarvoisesti Sopanen, kuten koko Immosen ketju, istuu Suikkasen ajamaan kiekolliseen ja aktiiviseen pelitapaan mainiosti niin liikkuvuudeltaan, kädentaidoiltaan kuin pelipäältäänkin. Jo viime keväänä ketju oli usein joukkueen ehein ja aikaansaavin kolmikko.

Nyt jokin kuitenkin mättää. Tavi on ahkera ja aktiivinen, mutta tarvitsee kiekollista apua ollakseen tehokas. Ja siinä avussa vierellä hiihtelevä kaksikko on kahdessa matsissa epäonnistunut.

Pari vuotta takaperin Suikkasen pelikirjaa kuvailtiin puoliorganisoiduksi flow-jääkiekoksi. Suomennettuna jotakuinkin luovaa, improvisoivaa ja hieman tiettyihin kaavoihin nojaavaa pelaamista, joka oli niihin aikoihin Suikkaselta varsin moderni luomus.

Pelisysteemi sopii pelaajaprofiileihin, mutta sopiiko esimerkiksi Sopanen sittenkään Suikkasen systeemiin? Luonnonlapsi elää pihapelimäisestä neppailusta, joka eroaa täysin koko muun joukkueen harrastamasta vauhdikkaasta ja suoraviivaisesta tehokkuusajattelusta. Nyt pitäisi sykkiä tosissaan, taistella, olla jämäkkä ja päättäväinen. Samoin oli JYPissä, jossa Sopas-Vilin ura jäi lyhyeksi. Dufvan robottiarmeijassa kenelläkään ei ollut mukavuusaluetta, jonka laitahyökkääjä sitten myöhemmin löysi veltosti johdetusta pelikaaniparvesta.

Sihvonen sytytti lauantaina ykkösketjun liekkeihin. Mielenkiintoista nähdä sytyttääkö Luttinen muutaman tunnin päästä Porissa myös Immosen ja Sopasen uuteen vireeseen. Yllättäen Tavi on se joka sai väistyä sivuun kokoonpanosta.

 

Analyysinurkassa tänään pikakatsaus muille paikkakunnille. Lauantaisen hätäilyteeman merkeissä jotakuinkin näissä tunnelmissa ollaan kahden ottelun jäljiltä:

Oho!: KalPa, Kärpät

No joo, emmä ny tiiä: Lukko, Ilves, HIFK

Varovaisen toiveikkaana: HPK

Pessimismiä ilmassa: Blues, Jokerit, Ässät, JYP

Täysi paniikki päällä: Tappara, TPS, SaiPa

14Syy/11Off

Lahen top5 (lätkä)jätkät

Tältä listalta poisjääneiden kannattaa huomisesta alkaen tehdä jotain mistä heidätkin muistetaan.

Hot

1) Niko Hovinen: Liigan paras maalivahti jos pääsee huipputasolleen. Itse rauhallisuus. Ensimmäinen jonka nimmarikortit loppuvat kesken.

2) Ryan Lasch: Oli ensimmäisissä harjoituspeleissä täysin ylivoimainen kentällä, mutta ilotulitus hiipui hieman loppua kohden. Paljon on hehkutettu, mutta pystyykö sittenkään nousemaan joukkueen ykköstähdeksi? Todennäköisesti kuitenkin seuran paras ulkomaalaishyökkääjä sitten Brett Lieversin.

3) Markus Seikola: Anssi Salmelan ja Jan Latvalan ohella Pelicansin liiga-ajan parhaita hyökkääviä puolustajia. Ymmärtää miten hyökkäyssiniviivalla operoidaan. Henrilaurilamainen tykki sillä erotuksella, että vedot lähtevät kovaa myös ranteella, aina maalia kohti ja huonoistakin asennoista. Osaa nykyisin puolustaakin, kunhan kiekon kanssa kikkailut eivät kostaudu.

4) Pekka Jormakka: Köyhän miehen Lasch. Kivaa sporttia ja tsemiä harkkamatseissa, mutta kunnon peleissä pitää ruveta laittamaan laattaa pussiin muutenkin kuin rankkareista. Laukoo hanakasti ja myös pyytää onetimer-syöttöjä maila ilmassa, mitä ei ole pahemmin viime vuosina Pelicansissa nähty.

5) Arttu Luttinen: Hidas, mutta kun liu'usta ja veivauksista tulee ajoittain mieleen Jantunen, on pelaajan pakko olla hyvä. Taistelee joka vaihdossa täysillä ja täydentää siten erinomaisesti vastakohtaansa Loppia. Valinta kapteeniksi tällä aikataululla kertoo paljon.

 

Not

1) Sami Blomqvist: Nallipyssy. Loisti 10 peliä viime kauden alusta, sen jälkeen pelaamisessa ei mitään tolkkua. Jalka ei riitä, pelikäsitys ei riitä ja auttamattoman köykäinen 1vs1-tilanteissa. Toivottavasti itseluottamus palaa Peliitoissa.

2) Teemu Rinkinen: Moni kaavailee kolmosketjuun, näinköhän taso riittää. Kokoa olisi, röyhkeyttä ei. Riittääkö asenne ammattilaisuuteen? Vaikuttaa pahasti tapausten Santavuori ja Je. Saarinen uusinnalta. Blomqvistin tavoin Mestis kutsuu - 10 maalia täyteen ja sitten liigaan kokeilemaan.

3) Kari Sihvonen: Ollut pitkään kuin varjo entisestä, eikä Suikkasen pelikirjassa ole sijaa ylilyönneille. Eikö halua vai ehdi enää taklaustilanteisiin? Kiekollista potentiaaliakin on, mutta tyytyy pyörimään ympyrää kulmissa. Aiemmin Nupen paras ase fyysiseen peliin, mutta antaako Suikkanen päästää Hullu-Karin irti?

4) Max Wärn: Miksi hankittiin? Puukäsi, jolla on IFK-fanien mukaan mahtava maalintekopotentiaali. Taistelee Sihvosen kanssa nelosketjun laiturin paikasta. Uhrautuvaa peliä alivoimalla ja 15 pistettä riittänee tavoitteeksi.

5) Tero Koskiranta: Sentterilaiturille saatiin jotain käyttöä Lopin loukkaannuttua. Tehnyt joskus 40 pistettä ja teki harjoituspeleissä 4 maalia, milläköhän käsillä? Kaipa tälläaisellakin pelaajalla voi kolmos-nelosketjuja täyttää.

 

?

1) Matias Loppi: Moni odottaa huippukautta kakkossyöttöjen kuninkaalta - uskotaan kun nähdään. Parempaa mahdollisuutta tuskin tuleekaan kuin nyt Luttisen, Laschin, Seikolan ja Järvisen kentällisessä. Vaikuttaa treenanneen kesällä ja edes hieman yrittävän kentällä, mikä on jo hieno merkki amattilaispelaajalta.

2) Jyri Marttinen: Hyytynyt kolmospakkiparin työjuhdaksi ja alivoiman erikoismieheksi. Ilman muiden puolustajien loukkaantumisia ei asiaa ylivoimalle. Potentiaalia olisi monella osa-alueella, mutta ei tunnu loistavan oikein missään, paitsi taklausten avittamisessa poikittaisella mailalla.

3) Vili Sopanen: Pitkälle on tultu pelkällä pihapelineppailulla. NHL-haaveet voinee jo unohtaa, mutta potentiaalia olisi 40 pisteen kauteen. Pois kulmista ja vastustajan maalin takaa, niin se on jopa mahdollista. Vili on niitä hyökkääjiä, joiden pitäisi jäädä laukomaan 100 kiekkoa jokaisten treenien päätteeksi.

4) Justin Hodgman: Tästähän voi tulla mitä vaan. Hampaatonta kanukkia on haikailtu vuosikausia ja nyt sellainen on saatu. Paikannee Shayne Toporowskin jättämän aukon SM-liigassa. Piristävä poikkeus Pelicansin sentterikalustossa.

5) Joonas Jalvanti: Sittenkin uuteen nousuun? Moni oli valmis jo lyömään menolippua käteen ja nostamaan J-P Pietilän pelaavaan kuusikkoon, mutta niin vain liigajyrä Jalvanti luistelee huomenna laatikkoon Bluesia vastaan. Harjoituspeleissä alkanut laukomaankin!

 

6Syy/11Off

Ohjesäännönmukainen kausiennakko

Muiden medioiden kausijulkaisuja odotellessa kunnon kiekkobloggaajan velvollisuus lienee sohaista hieman ennakkoveikkauksien muurahaiskekoa.

Kuka muuten muistaa vielä puheita liigan tason romahtamisesta ja mielenkiinnon laskemisesta? Jälleen kerran sarja näyttää tasaisemmalta kuin miesmuistiin. Kolme ennakkosuosikkia (HIFK, JYP ja Jokerit) erottuvat kokonaisvaltaisesti laadukkaina joukkueina. Niiden jälkeen seuraavien kymmenen joukkueen fanit pitävät omaansa vähintäänkin keskitasoisena jenginä ja karsijan paikalla kituuttaa SaiPa. Tosin omassa ennakossani SaiPa ei jää viimeiseksi…

Runkosarja 2011-2012

1) HIFK

2) JYP

3) Jokerit

4) Kärpät

5) Lukko

6) Ässät

7) Pelicans

8) Blues

9) Ilves

10) HPK

11) KalPa

12) TPS

13) SaiPa

14) Tappara

 

1) HIFK

Valmentajan vaihtuminen ja mestaruuskrapula aiheuttanevat hieman yskähtelyä, mutta Matikainen luotsannee timantinkovan ryhmän silti kärkipaikalle. Pelaajamateriaalissa ei ole heikkoa kohtaa, minkä lisäksi löytyy huippuyksilöitä kuten Granlund, Peltonen, Hirschovitsh ja Riksman. Kokoonpanossa ei ulkomaalaispelaajia, ainakaan vielä. Puolustuksessa olisi tilausta yhdelle kovatasoiselle peruspakilla top6-miehistöön. Hyökkäyspäässä kolme niin kovatasoista ketjua että hirvittää. Keskelle Granlund, Hirschovitsh ja Wirtanen, mutta laadukas nelossentteri puuttuu. Uhkatekijä liittyy Matikaisen pelikirjaan, saako hyödynnettyä huipputaitavan joukkueen parhaat ominaisuudet riittävän hyvin?

2) JYP

Jyväjemmareiden kone jyskyttää eteenpäin pomminvarmasti – jos nälkää vielä riittää. Pelaajamateriaali ei ehkä laadullisesti aivan yhtä laaja kuin pahimmilla kilpailijoilla, mutta toteuttaa pelisysteemiä saumattomasti. Saa kasaan kaksi huippuluokan hyökkäysketjua, kun samalla puolustusta johtavat Vatanen ja Laatikainen. Sentteriosasto ei kestä Perrinin tai Hytösen poissaoloa, mutta riittää runkosarjan kärkipaikoille. Maalilla Myllykoski pieni arvoitus, pystyykö säilyttämään huipputason ja ottamaan ykkösvahdin viitan harteilleen? Joukkue on varsinkin kotipeleissään äärimmäisen vaikea voitettava.

3) Jokerit

Jokeripakka on jälleen kerran vähän enemmän levällään kuin pahimmilla kilpailijoilla. Valmentaja on uudehko, joskin tasokas, ja pelaajien vaihtuvuus on suurta. Ei voita runkosarjaa eikä mestaruutta, mutta nostaa osakkeita parin vaisun vuoden jälkeen. Maalilla Kilpeläinen kovassa paikassa Helsingin kirkkaissa valoissa ja mestaruusodotusten kohteena, eikä penkiltä löydy kunnon tuuraajaa. Ossi Väänänen johtaa puolustusta, mutta johtavat kiekolliset pakit epävarmempia kuin JYPillä ja IFK:lla. Keskushyökkääjät huippulaadukkaita, laidalla tehovastuuta kantavat Pulkkinen, Lahti ja Filppula. Sen jälkeen taso laskee liikaa.

4) Kärpät

Junnon paatti seilaa yhä epävarmasti, mutta pelaajamateriaali riittää kuitenkin Aravirran käsissä ”ihan ok”-sijoitukseen. Maalivahtiosasto on suurin epävarmuustekijä, mutta laadukas puolustus avittaa. Puolustus onkin suhteessa laadukkaampi kuin hyökkäys, jonka kapelimestarina häärii Ivan Huml. Humlin loukkaantuminen olisikin katastrofaalista, sillä muut sentterit ovat Saarenheimo, Kemppainen ja Koponen, olettaen että Viuhkola on yhä puolikuntoinen. Maalintekovoimasta vastaavat Haataja, Donskoi ja Vondrka. Löytävätkö Saarenheimo ja Haataja parin vuoden takaisen kemian? Jos Kärpät mielii menestyä kunnolla, on tshekkisooloilusta siirryttävä tiiviiseen joukkuepelaamiseen.

5) Lukko

Uraman kaava toimii, mutta joukkue on heikentynyt. Beech ja Pesonen ovat lähinnä vitsi lähteneen kaksikon McLean-Morrison rinnalla, eikä ykkösketjun takaa löydy riittävästi tulivoimaa. Puolustus on Lukollakin laadukas ja tasapainoinen: Aalto, Tikkanen ja Pettinen johtavat, Honkaheimo, Kuukka ja Generous varmistavat. Lukon suurin uhka on, että heikolla hetkellä seuran johto alkaa päällepäsmäröidä Uraman reviirillä ja homma leviää käsiin. Perushyvällä materiaalilla ja tutulla pelikirjalla lienee silti korkealla taulukossa. Maalivahti Noronen on valttikortti muutamaan lähimään kilpailijaan verrattuna.

6) Ässät

Potentiaalia vieläkin korkeammalle, mutta ykkösvalmentajan ja –maalivahdin vaihtuminen laskevat osakkeita. Rautakallion aikana Ässät alkoi pelaamaan myös vieraspeleissä. Karri Kivi osaa teorian, mutta miten onnistuu siirto käytäntöön? Maalilla kaksi nuorta sälliä Raanta ja Järvenpää, joista vähintään toinen onnistunee riittävän hyvin kannatellakseen joukkuetta. Pakkipäässä pelillinen vastuu Caldwellilla ja Uusitalolla – ei ongelmaa. Muu kalusto aika sekalaista sakkia höystettynä varsin mikatoivolamaisella hankinnalla, eli Jani Honkasella.Ykkössentterin hankinta päätyi lahtelaisittain varsin mielenkiintoiseen Stephen Dixoniin. Hyökkäysosasto erittäin taitava ja leveyttä usempaan ketjuun. Kotihurmokseen päästessään todella paha vastustaja.

7) Pelicans

Kutkuttavat asetelmat. Kymmenes sija oltava vähimmäistavoite, joskin harjoituspelien perusteella rahkeita olisi monta sijaa ylemmäksikin. Niko Hovinen ja laadukas puolustus kantavat vaikeilla hetkillä. Huipputekijät puuttuvat yhä hyökkäyksestä. Duunariosastolle on lievää ylitarjontaa ja laitahyökkääjien on pelattava aivan taitojensa ylärajoilla, jotta joukkueen menestyminen on mahdollista. Lopin, Sopasen ja Immosen näytettävä etteivät pehmene pumpuliksi kovassa paikassa. Yllätyssaumat kauden ensimmäisellä neljänneksellä, sillä peli on jo nyt erittäin valmiin näköistä.

8) Blues

Pelaajistossa hyvin vähäinen vaihtuvuus, mutta toimiiko Lauri Marjamäen pelikirja? Puolustus on edelleen joukkueen vahvin osa Lajusen,Varakkaan ja Vallinin johdolla, mutta Karalahden lähtö oli raskas menetys. Pomminvarmat sentteri puuttuvat – Ramstedtin ja Miettisen harteilla on liian paljon. Ratkaisijaosasto muutenkin kapea, mutta Kähkönen, Lammassaari ja Kuusela tuovat laatua. Alempien ketjujen duunareita kyllä riittää. Maalilla Petri Koivisto täysi kysymysmerkki. Mielenkiintoista nähdä säilyykö Blues vähämaalisten ottelujen vääntäjänä vai muuttuuko peli avoimemmaksi. Jälkimmäiseen en välttämättä lähtisi tuolla maalivahdilla ja hyökkäyskalustolla.

9) Ilves

Pelicansin ohella kauden musta hevonen. Mielenkiintoinen maalivahtikolmikko: tuloaan tekevä Aittokallio, rantapallo-Wiikman ja NHL-statuksella ratsastava Toskala. Puolustuksessa sekoitus kokemusta (Järventie, Koistinen, Glenn), nuoria talentteja (Jokipakka, Peltola) ja jämätavaraa (Tukio, Kesä). Hyökkäyksessä ykkösketju Niinimäki-Lee-Marjamäki auttaa pitkälle, taustatuen kanssa on vähän niin ja näin. Varsinkin sentteriosasto todella köykäinen. Pajuoja on tällä visiitillään onnistunut joukkueen kanssa yllättävän hyvin, mutta fanien keulimisista huolimatta suora pudotuspelipaikka vaatisi täydellisen suorituksen.

10) HPK

Menetti tukipilarin Teemu Lassilan myötä ja terävimmän kärjen hyökkäyksestä. Menestyksen kulttuuria löytyy, mutta etukäteen arvioituna joukkue on liian täynnä katsomattomia kortteja. Onko Mika Järvisestä kannattelemaan joukkuetta? Onko Leavittista, Zagrapanista ja Piispasesta johtamaan hyökkäysketjuja? Puolustus on Kerhonkin laadukkain osasto – seitsemän liigatason pakkia ykkösviulistinaan tehokas Mathias Porseland. Laitureissakin on potentiaalia: Laakkonen, Barney, Luomala, Nieminen… Ah, niin HPK:n tyylisiä hylkykappaleita joista leivotaan vielä pelimiehiä. Rindell luotsaa Kerhon pudotuspeleihin, mutta pronssipeliin ei tällä kertaa ole asiaa.

11) KalPa

Tuomas Tuokkola astuu hirvittävän suuriin saappaisiin Pekka Virran ja hänen vallankumouksellisen pelikirjansa korvaajaksi. Vaihdos ei voi olla aivan kivuton. Sami Kapasen paluu osuu mielenkiintoiseen ajankohtaan. Kumpi onkaan joukkueen todellinen johtaja, Tuokkola vai Kapanen? Puolustus muistuttaa HPK:n vastaavaa, mutta Masuhrilta odotetaan tasonnostoa. Hyökkäyskalusto on tietynlainen kysymysmerkki; paperilla pari ketjullista laadukkaita pelaajia, mutta monen kehityskäyrä on laskussa ja takana loukkaantumisia. Haalariosastolla tehoduo Laakso-Salo jätti ison loven. Keltamustille on odotettavissa kylymää kyytiä, joukkueen aika ei ole vielä tällä kaudella.

12) TPS

Sai viime hetkillä kaivattua ryhtiä puolustukseen Joni Tuomisen ja Tomas Mojzisin muodossa – nyt on heittää kehiin 6 liigatason puolustajaa. Maalilla kaksi totaalista raaputusarpaa (Ahlqvist ja tshekki Scwarz), joista Upi Ylönen kuitenkin koulinee vähintään toisen riittävän hyväksi kassariksi, jotta katastrofilta vältytään. Hyökkäyksestä saa kasaan yhden kohtalaisen ykkösketjun ja kolme kolmosketjua. Pekka Virta oli loistava hankinta penkin taakse. Tiedossa on liikkuvaa ja kiekollista peliä, mutta sen sisäänajo voi kestää tuskallisen pitkään. Toisaalta Virran pelikirjalla Turkuhallin isolla jäällä Tepsistä voi muodostua vielä todella paha kotijoukkue, jonka perässä vierasjoukkueet saavat luistella hapot reisissä.

13) SaiPa

Ennakkospekulaatioiden vastaisesti SaiPa onnistuu jatkuvasti välttämään karsinnat, joten niin käy nytkin. Jere Myllyniemi pelasi hyvän kauden, pystyyko yhä antamaan joka ilta voiton mahdollisuuden joukkueelleen?  Koko joukkueen ykkösnimi Richard Lintner saapuu joukkueeseen vasta lokakuun alussa. Muu puolustus on resursseihin nähden kohtalaisen hyvä sekoitus kiekollisia ja puolustavia pakkeja. Kuka tekee maalit? SaiPalla on liki 20 hyökkääjää, joista kukaan ei kuulu liigatasolla ykkösketjuun. Varsinkin laidoilla laatu puuttuu kokonaan. Energinen ja Ari-Pekka Selinin käskyjä tarkasti noudattava joukkue raapii silti ainakin kotipeleistä voittoja sopivan toistuvaan tahtiin välttyäkseen jumbosijalta. Isossa kuvassa Idän Ihme tuntuu käyvän viivytystaistelua olemassaolostaan, mutta yhden kauden mittakaavassa taisteluhenki siivittää riittävään tulokseen.

14) Tappara

Ei mikään heittopussi, mutta jonkun tämäkin sija on täytettävä. Pelaajamateriaalin puutteet yhdistettynä valmentaja Sami Hirvosen kokemattomuuteen eivät povaa kovin kaksista kautta. Puolustus on kirvesrintojen tasokkain ja tasapainoisin osa nelikon Leimu-Mäntylä-Saravo-Halme johdolla. Nieminen-Metsola on potentiaalinen maalivahtikaksikko, mutta todellisesta vastuunkantamisesta on vielä näytöt antamatta. Hyökkäyspäässä sekalaista seurakuntaa. Joey Tenute ei ollut ainakaan viimeksi Jokereissa mikään luontainen kiekollinen ykkössentteri, Jussi Makkonen sitä oli hetken, kunnes palasi maanpinnalle. Muutama näppärä laituri (Erkinjuntti, Strömberg, Männikkö, Venäläinen), joista pari on laitettava turhan isoon rooliin. Odotettavissa ulkomaalaishankintoja kesken kauden.