7Lok/14Off

Jatkoaika väittää – Kiekkoaktivisti vastaa

Pelicansin osio Jatkoaika.comin keskustelupalstalla näyttää heränneen mukavasti tähän kauteen. Tässä vastataan muutamaan palstalla esitettyyn väitteeseen.

Niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, Jatkoaika on jo yli kymmenen vuotta toiminut jääkiekon nettiraamattu, joka aikoinaan perustettiin periaatteella faneilta faneille, mutta joka on viime vuosina noussut journalismistaan palkituksi ja kenties uskottavimmaksi jääkiekkomediaksi Suomessa. Sivuston kruununjalokivi on tietenkin keskustelupalsta, jonka Liiga-kategoriasta myös Pelicansin oma osio löytyy ja sieltä alla olevat lainaukset.

1) "Peliä kuitenkin käännettiin tänään nopeasti, eikä jääty turhaan kiekottelemaan puolustusalueelle."

Aravirran ja Suikkasen perinnöistä ei tainnut jäädä paljoa käteen. Heidän aikanaan koko joukkue osasi parhaimmillaan salamannopeasti lukea kentällä milloin kannattaa kääntää peliä nopeasti pystyyn (mahdollisuus esimerkiksi ylivoimahyökkäykseen) ja milloin "peruutella" omaan päätyyn esimerkiksi vaihtotilanteessa. Nopea kääntäminen on Tomi Lämsän Pelicansin kulmakiviä ja selkeä valittu linja, mutta se ei ole automaattinen kehu tai avain onneen. Aivan vastaavasti (nykyjääkiekossa) alivoimalla paineistetaan silloin, kun vastustajalla ei ole kiekko kunnolla hallussa, mutta jos vastustaja onnistuu rauhoittamaan, vetäydytään tiiviiseen neliöön. Väärässä kohtaa tehty paineistus johtaa kahdessa sekunnissa vastustajan maalintekopaikkaan. On kaikkien pallopelien lainalaisuus, että yhdellä hetkellä vastustajalle voidaan aiheuttaa sekasortoa aktiivisuudella, mutta toisella hetkellä on viisainta pelata passiivisemmin. Tällä hetkellä Pelicansin pelaamisessa on vain hiuksenhieno ero siinä, käännetäänkö nopeasti ja hyvin pystyyn (saadaan painopiste toiseen päätyyn) vai ajaudutaanko hätäisen avaus- ja syöttöpelaamisen myötä tarpeettomaan kiekonmenetykseen.

 2) "Huolestuttavaa edelleen kolmikko Sopanen, Repik, Redenbach. Ei tuossa hurraamista ole kenenkään osalta."

Jos tarkastellaan Pelicansin alkukautta, niin kuinka moni kenttäpelaaja joukkueessa ylipäätään pelaa omalla hyvällä tasollaan tai ylisuorittaa? Perusduunarit Tyrväisen ja Rohtlan johdolla hoitavat ruutunsa, mutta eikö isojen kellojen pitäisi kalkattaa, kun suurin osa avainpelaajista makaa keskinkertaisten kategoriassa? Puolustajat näyttäytyvät virhealttiina ja epävarmoina, parhaat hyökkääjät kärsivät tehottomuudesta - joskin Pelicansin tehtyjen ja päästettyjen maalien suhde on ollut varsin mainio. Kommentissa mainitulle kolmikolle mukavuusaluetta olisi tiivis viisikkopelaaminen, näppärä syöttelypeli ja pelitila isolla jäällä. Nyt joukkueen surkeahko avauspelaaminen ja keskialueen ylittäminen aiheuttavat koko pelaamiseen tietynlaista pakottamista, vaivalloisia siirtokiekkoja ylöspäin ja lopulta parhaat taiturimme kuluttavat energiansa kulmapaineihin pääsemättä kunnolla dominoimaan pelivälineen avulla. Epämukavuusalueella harvemmin hurrataan.

3) "Kai te muutkin näette miten huonosti Paakkis pelaa? Oikeasti? Peli kuolee niin turhauttavan usein juuri siihen että se jää pyörimään kiekon kanssa."

"Unelmatilannehan olisi, jos saataisiin se kiekollinen kakkossentteri, joka osaisi ehkä tehdä myös maaleja."

Tommi Paakkolanvaara on kestosylkykuppi Pelicans-aiheisissa keskusteluissa. Alkukaudesta on ollut jopa pelejä, joissa koko joukkueen kiekollinen toiminta on ollut edellisessä kappaleessa kuvattua takkuamista, mutta kaikki loka kaadetaan yhden Paakkolanvaaran niskaan. Jatkoaika mukaan lukien keskustelu pyörii niin orjallisesti yksilöiden, yksittäisten pelitilanteiden ja otteluiden lopputulosten ympärillä, että Pelicansin kokonaiskuvassa ei nähdä metsää, vaikka seistään ensimmäisten puiden kohdalla. Oleellinen kysymys on: miksi Pelicansin kaikki keskushyökkääjät ovat (ylivoimapeliä lukuun ottamatta) pelillisesti pimennossa? Joukkue puolustaa uhrautuvasti ja taistellen, mutta jos kuvitellaan, että yksi kakkossentteri ratkaisee kaikki kiekollisen pelin rakenteen ongelmat, ollaan luuloissa pahasti hakoteillä. Valmentamisen ja joukkuepelaamisen ydinasia on ratkaista nämä ongelmat ja saada joukkueeseen kuuluvista yksilöistä paras irti, vaikka kaikki pelaajat eivät aina pelaisikaan omimmalla pelipaikallaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Lauritsalan ihme II – Kiitos 79-36

1Elo/14Off

Elokuun ensimmäisen tunnelmat

Kuva27-10-2013

Tähän aikaan vuodesta käytettävissämme on vain yksi fakta. Se löytyy liigajoukkueiden kokoonpanoista.

Vaikka jo näinä päivinä onkin normaalisti tahkottu Pitsiturnausta Raumalla, on ajankohta yhä rajusti aikainen tulevan kauden ennakoimiseen. Kokoonpanoja tarkasteltaessa Pelicansin tilanne on päällisin puolin ihan kiva.

Joukkueelle on brändätty uutta imagoa uudella valmennusjohdolla. Maalin suulla Jere Myllyniemi tuntuu nousseen, ellei tähtikastiin, niin ainakin laatuveskareiden joukkoon. Puolustuksessa voidaan luottaa Juha Leimuun, Jan Latvalaan ja Tomas Kudelkaan, sekä rinnalla kehittyviin omiin poikiin. Tyler Redenbach on hyvä ykkössentteri, Vili Sopasella ja Michal Repikilla on aineksia loistokkuuteen. Taustalla Joel Mustonen nousee vimmalla ja muu kalusto on riittävän hyvää. Alun jääharjoituksissa nuori Sebastian Repo vaikutti suorastaan maagiselta lupaukselta

Pelicans on nyt oikeasti freesi, mielenkiintoinen ja toivottavasti kovalla motivaatiolla kehittyvä nippu.

Pakko silti myöntää, että maanantai soitti myös herätyskelloja. Turun Palloseura edustaa vain yhtä kolmestatoista vastustajasta, mutta arveluttavista viime kausista huolimatta mustavalkoiset ovat koonneet kaksi huippulaadukasta kentällistä ja muuranneet maalinsuunsa tähtikassari Teemu Lassilalla.

Mitkä ovat ne Pelicansin vahvuudet, joilla se selviytyy kahdeksan parhaan joukkoon, kampeaa jatkoon puolivälieristä ja hamuaa mitalipeleihin? Ei sellaisia taida ollakaan.

Siksi herää kysymys, onko joukkueen kokoamisessa sittenkään tehty aivan priimaa työtä? Paljon on varmasti parannettu viime kaudesta. Turhia rönsyjä on karsittu pois. Tapaus Ryan Lasch oli vain kilpajuoksu yhdestä pelaajasta – joskin erinomaisesta sellaisesta – mutta eikö isossa kuvassa Pelicansin tasoisella budjetilla pitäisi saada rakennettua myös niitä vastaansanomattomia vahvuuksia? Ovatko alussa luetellut yksilöt ja osa-alueet sellaisia, jotka tekevät tiukassa pudotuspelisarjassa eron kahden hyvän joukkueen välille?

Asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Tällä hetkellä jatkuva huippumenestys ei ole realismia Pelicansille. Sellaista vasta rakennetaan, ja alkavalla kaudella maksetaan taas joitakin oppirahoja. Viime kaudesta poiketen ne vain menevät nälkäisempiin suihin.

Punaisen langan pää on löytynyt, mutta malttia tullaan tarvitsemaan meiltä kaikilta. Oli miten oli, niin ainakin olemme selkeämmin matkalla jonnekin. Hetkittäin elämässä ja urheilussa matkakin on tärkeämpää kuin päämäärä.

Ja lopuksi täytyy muistaa, että paljon enemmän kuin nimilistat, ratkaisee joukkueen yhteispeli ja tiiviys, joita lähiviikkoina kasaan parsitaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Repik jäi laschytyksen alle

13Hel/13Off

Pelikaanien kujanjuoksu

Sarjakolmonen KalPa kaatui vieraissa puhtaasti 0-3, joten playoff-toiveet ovat taas noudettavissa löytötavaratoimistosta. Tällä menolla keväästä tulee pitkä, mutta toiveikas.

Nolla-kolme, se oli yksi lähihistorian kylmimmistä "ryöstöistä".  Viime kaudella Pelicansin tapana oli jopa hallita ja moraalisestikin ansaita voitto, mutta käy se näinkin. VeePee Paavola kommentoi päivän Etlarissa, että vierasvoitto tuli "tarpeeseen ja tyylillä". Tarpeeseen ehdottomasti, tyylistä sen sijaan voi olla montaa mieltä.

Pelicans pelasi kyllä tyylipuhdasta epäjääkiekkoa, jossa ainoa tarkoitus ja mahdollisuus on selvitä vaihdosta toiseen. Kotijoukkue vei hyvät maalintekopaikat suhteessa 15-5.

Käsikirjoitus kuitenkin toimi täydellisesti ja suorastaan klassisella kaavalla: Pekka Tuokkolalta yksi hörppy, Marko Pöyhöseltä huikea venyminen 0-2 -maalia varten ja Tyler Redenbachille ansaittu onnistuminen tyhjiin. Päälle Jere Myllyniemen huippuvire pienten pomputtelujenkin kanssa ja ripaus tuuria Sakari Salmisen maalintekopaikkoihin, niin kierroksen yllätys oli valmis.

Sarjapisteet kelpaavat, mutta mitä löytyy numeroiden takaa? Vaikka eilinen olikin kokeneen joukkueen kurinalainen suoritus ja joukkue muistuttaa yhä enemmän kauden 08-09 sitkeää playoff-ryhmää, ei tällä pelillä pitkässä juoksussa kunnian kukko laula. Tosin KalPa osaa kyllä tehdä vierasjoukkueen pelaamisen kiireiseksi Niiralan Montussa. Kiireistä ja hätäistä pelaaminen nimittäin kiekollisena oli, kun taas puolustuksessa pelikaanit olivat elementissään.

Päätavoite on tietenkin päästä pudotuspeleihin, mutta silloin pelkkä asemasota ei riitä, vaan peliä pitää pystyä pelaamaan. Toisekseen tämä selviytymistaistelu kapealla materiaalilla jatkuvan paineen alla on äärimmäisen kuluttavaa. Positiivisesti ajateltuna kuntokäyrä on nousussa ja voittamisesta saa energiaa, mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Sopanen, Immonen, Männikkö, Niinimäki... Erityisesti näiltä herroilta tarvitaan nyt kipeästi tulivoimaa, ettei Pelicansia ammuta kuoliaaksi omaan bunkkeriinsa.

Katsojan kannalta hyvä asia on, että käsikirjoitus takaa tiivistunnelmaisia jännäreitä vielä monta lisää.

14Tam/13Off

Normipäivä Isku Areenalla

Pelsun maanantai alkoi erikoistilanneharjoittelun täyteisellä sessiolla, jossa syötöt eivät kovinkaan hyvin napsahdelleet lapoihin, eivätkä laukaukset maaliin. Kai Suikkanen ärähteli ja kiroili. Kaikki on siis normaalissa päiväjärjestyksessä.

Yhdellä miehellä näytti ylivoima sentään sujuvan kohtalaisesti, ja hän oli Tyler Redenbach. Jos hänestä ei aivan tähtipelaajaa leivotakaan, niin ainakin kanukki tuo joukkueeseen syöttötaitoa ja pelisilmää, kuten tiedossa oli. Kokonaan toinen juttu on sitten tuleeko tehoja, minkä verran niitä tulee ja kykeneekö mies pelaamaan hyvällä tasolla koko loppukevään.

Ylivoimaa yritettiin tällä kertaa runnoa kuntoon seuraavilla viisikoilla:

Jormakka - Redenbach - Pärssinen
Pietilä - Richmond

Sopanen - Männikkö - Tavi
Seikola - Hurri

Kuvan tölkki ei välttämättä liity tapaukseen.

23Mar/12Off

Ei se seiso kuitenkaan

Jos Pelsun syksystä on jotakin huvittavaa poimittavissa, niin sen täytyy olla ihan viime aikoina käynyt pulina joukkueen vahvistamisen ympärillä. Muiden seurojen kaapatessa ykkösketjuihinsa NHL-ukkoja on Pelicans tyytynyt potkimaan pihalle toiseksi parhaan pistemiehensä Lee Gorenin ja palkkaamaan tilalle Lempäälän Kisassa maakuntasarjaa hetken lätkineen Männikön Miikan.

On joukkuetta  vahvistettukin. Ruotsalaispakki Jonas Junland rätkäisi yhden hillomunkin keskialueelta ja sen jälkeen paketoitiin hannuhanhen olkapää. Antti Niemi ja – ainakin toistaiseksi Pelicansissa pelaava – Jamie McBain osoittautuivat yllätys yllätys tavallisiksi kuolevaisiksi, kun joukkueen yleinen pelitaso lähentelee Ilveksen puupääkiekkoa.

Niinpä keskustelu käy nyt siihen malliin, että vahvistuksia pitäisi joukkueeseen saada, mutta jos joku tuleekin, niin kyseessä on kuitenkin joku löysä nahjus, joka tulee vain hakemaan vähän tuntumaa ja viis välittää Kiekkokaupungin ylpeyden menestyksestä. Ja jos sattuisikin olemaan hyvä pelaaja, niin ei siitä kuitenkaan enää NHL:n alkaessa iloa ole. Saatavilla kyllä olisi heti ja koko loppukaudeksi halpoja hylkyjä kuten IFK:n Tyler Redenbach, mutta näillä taas taso ei riitä. Rahaakaan ei saisi liikaa käyttää, ja nykyisistä turhakkeista pitäisi mielellään päästä eroon. Vähintäänkin pitäisi tehdä jotain, eikä vain istua tumput suorina kilpavarustelua vierestä katsellen.

Ilmapiirissä tuoksahtaa varsinkin miesvaltaisilla foorumeilla esiintyvä kyyninen sananparsi: Ei se seiso kuitenkaan. Lausahduksen sisältö viittaa juuri siihen mikä varmasti useimmilla ensimmäisenä mieleen tulee. Lopuille ohessa on kuva vinkkinä.

Osaa tai jopa kaikkia edellä lueteltuja kysymyksiä varmasti pyöritellään myös Pelicansin toimistolla ehtimiseen. Urheilulehden U-studio yritti tiistaina sivaltaa vastarannalta oman kantansa, sälyttäen vastuuta ja syyllisyyttä vähän kaikesta Mika Saariselle, joka virallisesti aloittaa tehtävässään seuran urheilujohtajana vasta tammikuussa. Huonoilla pohjatiedoilla heikko esitys U-duolta.

Sen verran tiedetään, että akuutein taitovaje on keskushyökkääjäosastolla. Mikä on pahin mahdollinen skenaario? Se, että vahvistuksen hankintaa pantataan koko työsulun ajan ja työsulun päättyessä muut rahakkaammat ja pudotuspeleihin menossa olevat seurat kaapivat pelaajamarkkinoilta taas kermat kakun päältä pussinokan edestä. Ja sitten Tyler Redenbach tulee Pelicansiin.

Pitäisiköhän sittenkin ottaa joku NHL-hyökkäjä auttamaan joukkuetta siksi aikaa kunnes tilanne hieman selkiytyy?

Ellei seisokaan, niin olisi päästy edes hetkeksi fiilikseen.