30Tam/15Off

15 Pelicans-pelaajaa, jotka olit jo unohtanut

Pelicansin kuudestoista liigakausi vetelee pian viimeisiään. Tässä pieni kertaus erikoisimmista tapauksista, joita Pelicans-nutussa on matkan varrella nähty, ja joista osan olet jo tarkoituksellakin unohtanut.

Mika Asikainen (1998-2000)
Kiekkoreippaan kasvatti saapui 23-vuotiaana takaisin Lahteen viimeiselle divarikaudelle Itävallan pääsarjasta, pelattuaan sitä ennen kaksi kautta Jokereiden timanttisessa menestysjoukkueessa. Sopimuksessa oli ilmeisesti jotain outoa ja seuran kannalta taloudellisesti huonoa, joten Radiolinjan 050-pelinumeroa kantanutta Asikaista ei peluutettu kuin 11 ottelun verran liigakaudella 1999-2000.

Bryan Fogarty (2000)
Edesmennyt kanadalaispakki yltää mukaan nipin napin, sillä ei lopulta pelannut yhtään sarjaottelua Lahdessa. Saapui elokuussa, ehti olla Lahdessa pari viikkoa ja narahti alkoholin käytöstä. Höntsäsi loppukauden Jenkkien alasarjoissa ja kuoli paria vuotta myöhemmin sydämen petettyä. Vuoden 1987 ykköskierroksen NHL-varaus numerolla yhdeksän, tilille kertyi 156 NHL-ottelua legendaarisissa Quebec Nordiquesissa ja Montreal Canadiensissa.

Garry Toor (2000-2001)
Parikymppinen kanukkipakki oli SM-liigassa lähinnä oppipojan roolissa, ja tiettävästi ensimmäinen tummaihoinen pelaaja liigassa. Yritettiin kehittää pitkäjänteisesti hyökkääväksi puolustajaksi, pelasi kaikkiaan 28 ottelua tehoin 1+2=3 ja -11. Pelasi vielä pari kautta ECHL:ssä kunnes lopetti. Merkitty tilastoihin rightin kätisenä, mutta taisi kuitenkin olla lefti.

SanteriHeiskanen30012015

Heiskasen lapa ei mahtunut kuvaan.

Grigorijs Pantelejevs (2002-2003)
Kausi 2002-2003 oli kaiken pahan alkua. Tämä 175-senttinen latvialainen patukka toi loppusyksystä kokeneen maailmanmiehen näkemystä tuuliajolla olleeseen joukkueeseen. 40 ottelua tehoin 4+9=13. Ihan kiva väkkärä kun pääsi kieputtelemaan hyökkäysalueelle. Muistetaan 1-2 päättyneestä SaiPa-ottelusta, jossa sai ensin filmaamisesta kympin ja 56. peliminuutilla 5+20 huitomisesta. Yleisö ei tykännyt Jukka Pakaslahden tuomioista ja jää täyttyi roinasta.

Santeri Heiskanen (2003-2006)
"Sane" oli soturi isolla S:llä. Niitä harvoja, joka ehti pelaamaan SM-liigaa sekä HIFK:n, Bluesin että Jokereiden riveissä. Viihtyi Lahdessa kolme kautta, jäähysarake ja miinustilasto täyttyivät kovaa vauhtia. Toi kuitenkin kokemuksellaan ja katujätkän tyylillään ryhtiä puolustukseen. Blokkasi laukauksia uhrautuvasti ja peitti syöttölinjoja vaikka vatsallaan maaten. Mailan lapa oli iso kuin pitsalapio ja luistimen läpät pelimiesten tapaan säärisuojien päällä.

Toni Mäkiaho (2002-2004)
"Mäkkäri" oli 15-vuotisella liigaurallaan usein ja monen seuran fanien märkä uni. Ajautui Tapparassa paitsioon ja saapui Lahteen kesken kauden, pelaten kevään kuin uutta kevättä. Myös lähti kesken seuraavan kauden, kun saatiin kaupattua. Yhteensä 51 ottelua tehoin 15+8=23, mikä oli sen hetken Pelicansissa timanttia. Vakuuttava jätkä ja sopi sinänsä valmennuksen yrittämään kovanenäisten jääkiekkoon. Taisi tapella kertaalleen hyvällä menestyksellä.

JasonBonsignore30012015

Bonsignore oli "pretty boy", joka ignorattiin nopeasti.

Jason Bonsignore (2005-2006)
Pisti vielä Fogartysta paremmaksi, ykköskierroksen neljäs varaus kesältä 1994. Edellisellä kaudella kävivät mm. Avery, Blatny ja Zingoni, jatkoi sujuvasti jalanjäljillä. Iso roikale, 191 senttiä ja 99 kiloa. Silkinpehmeät kädet, luistelu verkkaisempaa. Kaikesta näki, että taustalla oli ollut hirmuinen potentiaali, mutta ura sakkasi johonkin. Alkutunnustelun jälkeen räjäytti pankin neljän maalin suonenvedolla, mutta heitettiin pois seitsemän ottelun jälkeen. Ilves oli vielä epätoivoisempi ja antoi neljä ottelua aikaa, kevääksi B ehti vielä Norjaan.

Marcus Paulsson (2005-2006)
Pelicansilla alkoi olla jo tatsia näihin ruotsalaishankintoihin, ensin Widing ja sitten Paulsson onnistuivat molemmat mukavasti. Liukasliikkeinen Paulsson pelasi 41 ottelua tehoin 13+5=18, mutta siirtyi sitten loppukaudeksi TPS:aan. Käsistään varsin näppärä ja liimalettikin ruotsalaistyyliin kuosissa, mutta koti-ikävä taisi vaivata. Sittemmin tehnyt komean uran Malmössä, Färjestadissa ja Davosissa. Pelicans teki kansainvälisen tason löydön!

Toni Sihvonen (2005-2007)
"Soosi" ei oikein enää Pelicansissa saavuttanut sitä asemaa, mitä Kiekkoreippaan kasvatille olisi mieluusti suonut. Jäi Jantusen, Koivusen ja Kakon varjoon, olihan roolinakin "vain" se perinteinen nelosketjun jarrusentteri. Siinä hän oli kuitenkin ensiluokkainen ja kouli samalla Henri Heino liigakelpoiseksi - perintö säilyy siis edelleen. Maalien estämisen ohella teki kahden kauden aikana yhden maalin, kuinkahan se syntyi?

Sami Helenius (2005-2007, 2009-2010)
Olin kokonaan unohtanut, että "Helge" palasi vielä Lahteen yhdeksi kaudeksi. Vuosien 2005-2007 Pelicansiin oli ainakin koottu huima liuta persoonia. Yhteensä Pelicansissa 140 ottelua ja 449 jäähyminuuttia, kaksi maaliakin! Tuttuna nyrkkikumppanina hillui ainakin Ässien Pasi Nielikäinen. Pelillinen hyötysuhde jäi aina hieman arvailujen varaan, mutta tässä on tietenkin mainittava, että osasi laittaa sen ensimmäisen helpon syötön lapaan.

Patrick Yetman (2006-2007)
Yksi Pelicansin historian parhaita ulkomaalaishankintoja. YouTube oli tuolloin jo olemassa, ja edellisellä kaudella tehty 42 maalin kimara Norjan pääsarjassa (42 pelattua ottelua) herätti hurmiota. Todellinen snaipperi, kuti lähti rightin lavasta ranteella, lämärillä ja suoraan syötöstä, oli myös nopea luistimilla. Tehot 15+10=25 vain 35 ottelussa, pudotuspelit (6ott 1+1=2) olivat nuorukaiselle vielä liian kova pala. Tästä hankinnasta ei kuitenkaan opittu mitään, kun vuotta myöhemmin Pelicansiin raijattiin jalaton kehäraakki nimeltään Robert Guillett.

Samuli Suhonen (2007-2010)
Yetmanin tavoin oli jo tehnyt hirmutekoja heikommassa sarjassa, eli KalPan riveissä Mestiksessä. Yllätyssiirto Bluesista toi Lahteen kesällä 2007, otti saman tien kiekollisen kapelimestarin roolin puolustuksessa. Ensimmäisellä kaudella yhteensä 61 ottelua ja 33 pistettä. Luistelutekniikaltaan ehkä taitavin Pelicans-puolustaja koskaan, erinomainen syöttelijä ja viileä ylivoimapuolustaja. Osasi laukoa etenkin ylänurkkiin. Hieno pelaaja.

Kari Haakana (2008-2009)
Nyt oli jo pärjätty ja edessä oli Hannu Aravirran viimeinen vuosi, joten menestys pyrittiin varmistamaan Kari Haakanan ja Lasse Pirjetän hankinnoilla. Kaksikko taisi yhdessä pelata alle 30 ottelua tehoin 2+1. Tästä alkoi se aika, kun Pelicans alkoi uudelleen tekemään ison rahan floppihankintoja. Haakana oli iso ja kankea puolustaja, olisi voinut olla pätevä oman puolustusalueen herra, jos olisi pysynyt kunnossa.

AriSulander30012015

Sulanderi tuurasi Hovista viiden ottelun ajan.

Markku Tähtinen (2009-2010)
Tyler Redenbachin tavoin väärinymmärretty taitosentteri. Saapui ilmapiiriltään tekemättömään paikkaan, kun tieltä oli hieman aiemmin tökeröllä ja anteeksiantamattomalla tavalla heitetty pihalle seuraikoni Toni Koivunen. Syttyi 25 ottelussa kuitenkin ihan mukaviin tehoihin: 3+15=18. Käsistään taitava ja varsinkin ylivoimalla erinomainen, mutta ei saavuttanut lopullista luottamusta oikein missään. Pelaa vielä nykyään Kazakshtanin pääsarjaa.

Ari Sulander (2010-2011)
Koosteen kruunuksi heitetään yksi Suomen menestyneimpiä kansainvälisen tason pelaajia. Vihdoin luottoveskariksi kehittyneellä Niko Hovisella taisi olla loukkaantumisvaivoja, joten Zürichissa ilman peliaikaa jäänyt "Sulo" hälytettiin viiden pelin ajaksi Lahteen. Päästettyjen keskiarvo 2,66, torjuntaprosentti 90,30. Ei loistanut, mutta ei pettänytkään. Olihan se hienoa ja nostalgista nähdä, klassinen pelityyli nykyisiin perhostorjujiin verrattuna.

 

Edellinen kirjoitus >> Kumman kaa: Henri Heino vai Antti Tyrväinen?

 

 

13Syy/11Off

Suikkanen tuli, näki… voittaako?

Pelicansin kauden avaukseen on nyt aikaa reilut kaksi vuorokautta, ja yksi kysymys nousee ylitse muiden: pystyykö Kai Suikkanen nostamaan tämänkin joukkueensa huippuvireeseen ja sarjan kärkipaikoille? Hannu Aravirta siinä onnistui monivuotisen rakennusprojektin jälkeen. "Kaitsu" on näyttänyt, että talo nousee huomattavasti nopeamminkin ja nyt hänellä on myös heti käsissään kaikki tarvittavat työkalut.

Kärppäkasvatin valmentajanura alkoi vuonna 2003 oululaisten A-junnujen parissa. 2004 seurasi siirto pohjoisemmaksi Suomi-Sarjassa pelanneen RoKin penkin taakse. Rovaniemeläiset muuttuivat keskinkertaisesta nipusta kaksinkertaiseksi mestariksi ja kertomusten mukaan "täysin ylivoimaiseksi" joukkueeksi. Sitten etelään päin Kajaanin Hokin peräsimeen. Edeltävän kauden nelossija kirkastui kahdeksi peräkkäiseksi finaalipaikaksi - kullaksi ja hopeaksi.

Näillä pohjilla SM-liiga oli luonteva jatkumo. Suikkanen jätti Hokin kesken kauden syksyllä 2008 ja lähti nostamaan Hannu Virran lähes upottamaa TPS-paattia Aurajoesta. Viimeiseltä sijalta sääliplayoffeihin, 2-0-voitoin yli IFK:n ja puolivälierissä kaksi otteluvoittoa tulevalta mestarilta JYPiltä. Seuraavalla kaudella runkosarjan 6. sijalta mestariksi, kuinkas muutenkaan.

Sitten KHL:n valloitukseen. Sarjataulukon 7. ja länsilohkon 2. sija eivät riittäneet Jaroslavlin seurajohdolle, vaan potkut tuli kun sarjaa oli pelattu kolmannes.

Moni toppuuttelee (Lahti-kaupungissakin), että onhan näitä harjoituspelien ihmeitä nähty ennenkin. Yleensä lunta on tullut tupaan välittömästi tosipelien alkaessa. Sen sijaan se mitä ainakaan minä en ole lahtelaisessa kiekkoskenessä nähnyt, on valmentaja joka repii maksimaalisen tehon irti joka ainoasta rupusakista jonka käsiinsä saa, puhumattakaan laadukkaista joukkueista. Siksi ei yllätäkään, että harjoituspeleissä Pelicans on loistanut, pelannut äärimmäisen valmiin näköistä jääkiekkoa ja kääntänyt tappioasemia vastustamattomasti voitoiksi.

Ennen kaikkea turkoosipaitainen joukkue on tehnyt jääkiekosta jälleen helpon näköistä ja nautittavaa viihdettä samaan tapaan kuin kaudella 2007-2008, jolloin varsinkin syyskaudella Pelicans dominoi liigaa modernilla kiekollisella pelisysteemillä.

Toinen puoli Messias-Suikkasen hahmoa on hänen persoonansa. Tämä lätkäretoriikan Timo Soini otti lahtelaiset haltuunsa päivästä numero yksi alkaen: "- Koko tivoli (perhe) tulee, se on selvä. Niin olen tehnyt jokaisella valmennuskeikallani, että asun siinä kaupungissa jossa valmennan. Olemme nyt lahtelaisia." Huomattakoon, että tässä yhteydessä Timo Soini kaikkein positiivimmassa mahdollisessa merkityksessään. Kaitsu paaluttaa asiat niin kuin ne kansankielellä ovat ja samalla väistää valmentajajargonin karikot johon monet muut sortuvat. Monet muut, kuten vaikkapa edellinen lausuntoautomaatti Mika Toivola, joka töksäytteli, piti paskoja harjoituksia joukkueelleen ja lopulta illat Isku Areenalla olivat kaikille kuin pään hakkaamista seinään.

Ässien urheilutoimenjohtajaksi kaiken järjen vastaisesti - tai juuri siksi - päässyt Toivola näyttääkin viisastuneen ja muuttaneen tyyliään. Nykyisin hän nuolee Isomäen seisomakatsomon ahtereita kommentoimalla päivittäin Ässien sopimustarjouksia ja pelaajahuhuja sekä dissaamalla kilpailevien seurojen hankintoja. Jos et vielä tiennyt, niin Ryan Lasch on pelaaja joka hyvänä päivänä tekee vaikka neljä maalia, mutta katoaa kuvasta kun joukkue tarvitsisi johtajaa.

Tai ehkäpä Ässien hurjasta tuloskunnosta nauttimaan päässyttä Mikaa vaivaa edelleen sama alemmuskompleksi kuin useiden hävittyjen matsien jälkeen, kun vastustajan miljoonamiehet olivat vääryydellä ja viekkaudelle vieneet voiton oman joukkueen nenän edestä. Se, että Toivola itse sai vuosien varrella valmennettavakseen Jozef Strakaa, Juhamatti Aaltosta ja Pelicansin viime kauden isoja satsauksia oli tietenkin täysi sivuseikka.

Näihin esimerkkeihin tiivistyy se upea asia, että Kai Suikkanen on Pelicansin valmentajana. Siinä missä luuserin käsissä joukkue on vain osiensa summa ja kahden metrin syötöt menevät kolme metriä ohi, ulosmittaa voittava valmentaja pelaajistaan kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin - joukkueesta hitsautuu kokonaisuus joka on enemmän kuin osiensa summa. Jotkut kutsuvat sitä ylisuorittamiseksi.

Ja ylisuorittaminen johtaa usein voittokulkuun.

 

Sekalaista-palstalla tänään:

Missä nykyisistä SM-liigaseuroista Toni Mäkiaho ei ole pelannut?

Ilveksen juniorikoulun kasvatti nousi liigakehiin HPK:ssa, brändikiekkoili IFK:ssa, käväisi sitten Pelicansissa, Tapparassa, KalPassa, Bluesissa ja Kärpissä.Välissä toki myös Malmö, Fribourg, Lada Togliatti, uudelleen Fribourg, Zvolen ja Dornbirn.

Vielä kelpasi tryoutille Tepsiin, joten turkulaiset pääsevät nyt nauttimaan pellehypyistä ja kadonneesta fyysisyydestä. Eiköhän Ilveksen hyväveli-kerhoon vielä joskus mahdu, eivätkä Lukko ja Ässätkään perinteisesti nirsoile hätähankinnoissaan kesken kauden. Harmi, ettei Virmanen ole enää Jokereissa...

 

Suikkanen Quotes-tarjoaa: