29Maa/12Off

Mikään ei muutu, mutta jonkin täytyy

Tami Tammisen prinsiippi "Mikään ei muutu!" on vaikeallakin hetkellä hyvä uskonpalautus joukkueen harjoiteltuun ja toimivaksi todettuun pelitapaan. Kovin radikaalisti ei Pelicansinkaan pidä tyyliään muuttaa, mutta jos mikään ei muutu, niin Kärpät vie puolivälieräsarjan pystyyn.

Yllättävä ratkaisija, nyt olisi jo aika esittäytyä (kuva: © sm-liiga.fi)

Joku kysyy syytä huolestuttavaan tilanteeseen. Jos sen tietäisin, niin en olisi pelkkä blogaaja. Voitot 1-3 ja Pelicansin maalihanojen totaalinen tyrehtyminen ovat seurausta jostakin, eivät syitä. Maalintekopaikkojahan Pelicans luo, siitä homma ei ole kiinni. Ironisesti kauden tärkeimmällä hetkellä on palattu syksyn ennakkoasetelmiin, jossa suurimmat epäilyt kohdistuivat hyökkäyksen ratkaisijaosastolle. Maalivahdit ja puolustus hoitavat jotakuinkin tonttinsa, mutta laattaa ei saada pussiin. Sekaan ripaus huonoa tuuria, hyppysellinen ahdistusta ja kourallinen kardinaalivirheitä, niin tulos on tässä.

Ylivoima vs. ylivoima, Backlundin jäätävä nousu ensimmäisestä ottelusta, turhien jäähyjen määrä, maalinedustojen hallinta, hukatut paikat, oman päädyn virheet... Ei voi kuin päätä pyöritellä. Sentteriosastolla etenavauhtiset, mutta äärikokeneet Viuhkola ja Stümpel tuntuvat vievän kollegoitaan kuin pässiä narussa, siitä on hattua nostettava. Kokemuserosta on puhuttu jo kyllästymiseen asti, mutta kuinka tuota sivuuttamaankaan. Pelsu-leirissä on kohkattu ensimmäisen ottelun hurlumheistä, pahvisista läpsyttimistä ja tuomareista. Siinä sivussa Kärpät on vääntänyt kaksi kotivoittoa ja yhden jättimäisen vierasryöstön.

Koskirannan ja Paakkolanvaaran ketjut ovat pitäneet tasonsa, väliketjuista Hodgmanin troikan käyrä on jyrkässä laskussa ja Immosista ei ole ollut mitään hyötyä. Vastaavasti tehoilla mitattuna 1- ja 2-ketjun takaa kukaan hyökkääjistä ei ole onnistunut tekemään pisteen pistettä. Wärneillä ja Rinkisillä mailat ovat tiukassa paikassa tutisseet.

Sooloilu ja joukkueen pelitavasta luistaminen ovat yleensä lopun alun merkkejä. Tehokkaan ja jämäkän Kärppien vastapainoksi Pelicansin malliesimerkkinä toimi Hodgmanin johtama ketju, jonka toiminta keskiviikon ottelussa alkoi olla jo surkeaa katsottavaa. Kolmen haahuilijan sortuessa samanaikaisesti laajoihin kaarroksiin keskialueella jää pakkipari oman onnensa nojaan ja Kärpät 1-0-johtoon tilanteessa, josta nolla kertaa sadasta saa muodostua 2-1-ylivoimahyökkäys omiin. Kokonaissaldoksi -2 tuosta ottelusta.

Kolmen tappion tuskaa lukuun ottamatta tähän asti joukkueiden välillä on jo nähty upea puolivälieräsarja. Kaksi erilaista näkemystä jääkiekosta, kaksi eri tavoin kasattu joukkuetta, vauhtia, fyysisyyttä ja puhuttaneita tilanteita. Perjantaina sarjaa on vielä mahdollisuus jatkaa, mutta muutoksia tarvitaan. Neljä kentällistä pitää saada tasolleen, uusia ratkaisijoita täytyy nyt löytyä.

Peli näyttää lopputuloksen, mutta hallille kannattaa joka tapauksessa mennä joko elintärkeää voittoa juhlimaan tai joukkuetta kaikkien aikojen lahtelaiskaudesta kiittämään. Molemmat ansaitsevat läsnäolon ja varauksettoman tuen.