17Syy/14Off

Aktiivisuus ja taklaukset eivät yksinään riitä

PelicansLogo2014

Huomenta Kiekkokaupunki, kausi on alkanut! Kirpeän aamun merkiksi herätyskellotkin jo soivat, sillä Pelicans on kolmeen otteluun tehnyt kolme pelitilannemaalia, päästänyt seitsemän ja hävisi eilen kotijäällään pystyyn.

Sehän jo tiedettiinkin, että Pelicans on valmennusta myöten aiempaa kokemattomampi. Heti alkukierrosten ottelut ovat näyttäneet, millä otteella Liiga opettaa nulikkansa*. Viimeistään tässä kohtaa voidaan pyyhkiä ahteria kesän kuntotestien tuloksilla ja harjoitusotteluiden tulosliuskoilla. Nyt seulotaan vähitellen esiin niitä joukkueita, jotka osaavat pelata jääkiekkoa.

Ja eilen valitettava totuus eilen oli se, että ottelun keskivaiheiden ylivoimia ja loppuhetkien väkisin muodostettua painetta lukuun ottamatta Pelicans ei ollut lähelläkään voiton ansaitsemista. Yksittäisellä läpiajolla voidaan jossitella, kyllä. Samoin parilla kardinaalimunauksella ja kahden ensimmäisen erän jäähymäärällä, mutta kokonaiskuvassa Rocky Rautakallio vei Tomi Lämsää narussa heti alusta alkaen.

Edes tuomarikritiikin ei pidä sumentaa sitä, että Pelicans tuli yllätetyksi housut nilkoissa.

Mutta ei se mitään, ei tämä tarkoita sitä, että pyyhe pitäisi heittää kehään. Töitä Pelicansilla on kuitenkin tehtävänään, ja aivan helvetisti onkin. Viimeiset pari ottelua ovat antaneet ensiviitteet siitä, että pelkällä aktiivisuudella ja sinänsä voimakkaalla taklauspelillä ei jääkiekkopelejä voiteta pitkässä juoksussa.

Ässät osoitti eilen sen, miten tuo näennäinen paine kiekon kanssa puretaan. Tarjonta kuntoon, syötöt lapoihin, yhdessä tiiviinä nippuna ylös-alas kenttää. Antaa vastustajan sinkoilla.

Eivät Pelicansin yksilöt ole yhtään sen heikompia, vaikka huudot katsomosta lynkkasivatkin eilen Sopasta, Tyler Redenbachia, Nico Maneliusta, Henri Laurilaa ja ties ketä vuorollaan. Jos jokainen yksilö pitää vuorollaan haukkua, herää kysymys, voisiko vika olla koko joukkueen pelaamisessa? Miten voi olla mahdollista, että joukkue ei tahdo päästä kotikaukalossa omalta alueeltaan ulos kiekon kanssa ja puolustus vuotaa vaarallisia hyökkäyksiä omiin kuin seula?

Kun pelin pelaamisen kanssa kompastellaan jo ensiaskeliin, ei ole ihme, että epävarmuus leviää ja heijastelee lopulta kaikkeen tekemiseen kaukalossa.

 

PS. * "Pitää opettaa joku uusi nulikka iskemään kiekot sisään", totesi Marko Kivenmäki aikoinaan, kun Kristian Kuusela lähti Ässistä.

 

Edellinen kirjoitus >> Avausviikonloppu ja pelin karma

8Syy/14Off

Runkosarjaveikkaus 2014-2015

LiigaLogo2014

1. Kärpät
Laadukas pelaajamateriaali ja sarjan kenties paras päävalmentaja Lauri Marjamäki. Mestaruuskrapulasta ei näytä olevan tietoa, sillä saldona pelkkiä voittoja harjoitusotteluista. Sarjan paras maalivahtikaksikko Tarkki-Karhunen, edessään huippulaadukkaat ja kokeneet top6-puolustajat. Hyökkäyksessä kaksi ketjua EHT-tason hyökkääjiä, hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta.

2. Lukko
Kiilaa kakkoseksi. Risto Dufvan kädenjälki alkaa näkyä, siitä huolimatta tai juuri siksi todella vähämaalisia harjoitusotteluita. Puolustuksessa varsin terävä kärki ylivoimaa dominoivien Niskalan ja Kousan johdolla, mutta leveys uupuu. Hyökkäysmateriaali sen sijaan kokonaisuutena ehkä sarjan paras ja selvästi roolitettu. Ryan Zapolski lienee sarjan top6-maalivahteja.

3. TPS
Jälleen hedelmällinen maaperä Kai Suikkaselle, kun TPS yrittää ryysyistä rikkauksiin. Pelaajistossa kaksi superkentällistä, mutta taso romahtaa jo kolmosessa ja tilanne on siltä osin epäterveempi kuin pääkilpailijoilla. Jos tämä materiaali kuitenkin ostaa Suikkasen pelitavan, voi tapahtua suuria. Teemu Lassila on hyvänä päivänä sarjan paras maalivahti.

4. Tappara
Tapparan päävalmentajana tällä kaudella aloittaa Jussi Tapola. Yllä leijuu kuitenkin suuri Jukka Rautakorven varjo ja kaikki tuskin menee kitkattomasti. Näissä tilanteissa tulokasvalmentajan paikka on äkkiä tuulinen. Juha Metsola kantaa pitkälle ja puolustus on Kärppien ohella rautaisin. Hyökkäyspää säilynyt käytännössä samana, kaksi huippuketjua.

5. JYP
Tuskin romahtaa tälläkään kaudella kauaksi kärjestä, vaikka puolustus menikin uusiksi. Päävalmentaja Marko Virtanen tietänee aiemman menestyskaavan, jonka tukena turvana seisoo maalivahti Tuomas Tarkki. Materiaali on varsin JYP-henkisesti tasaisen hyvä ilman liian suuria tähtiä tai taiteilijoita. Mikko Mäenpäältä ja Eric Perriniltä vaaditaan paljon suoraan pudotuspelipaikkaan.

6. HIFK
Teoriassa rahkeita - jälleen kerran - vaikka mihin, mutta eletään vasta Antti Törmäsen valmennuspestin alkua. Ville Husso häviää kärkijoukkueiden veskareille ja puolustuskalusto jo vielä selvemmin. Hyökkäys on pitkälti Zaborskyn, Elkinsin ja Puustisen varassa. Kokonaisuutena HIFK on tuttuun tapaan totaalinen arvoitus, mutta todennäköisemmin kilpailee suorasta pudotuspelipaikasta kuin kotiedusta. On käsittämätöntä, että pelaajabudjetti on sarjan toiseksi isoin.

7. SaiPa
Hienon alun liigauralleen tehneen Pekka Tirkkosen miehistö ei pääse enää iskemään puskista, mutta jo pelkkä kotipelien hurmos kantaa pitkälle. SaiPa on kuitenkin yskähdellyt harjoitusotteluissa. Maalissa Markkanen-Bernard ok, puolustuksessa vain uusvanha Salcido on varmaa laatua. Laituriosastolla Giliatin ja Davisin kokoiset aukot. Onko sentteri MacIntyrestä hyökkäyspelin moottoriksi?

8. Ässät
Pekka Rautakallion paluu. Varsinkin hyökkäyskalustossa on paljon potentiaalia, mutta laatu on arvoitus. Juuso Riksman maalivahtina ei ole koskaan se varmin kortti pitkässä juoksussa. Pari ihan laadukasta pakkiparia, joskin jenki Garrett Staffordilla melko paha loukkaantumishistoria. Keskikaistalla Mika Niemi ja Antti Kerälä joutuvat isoihin saappaisiin, varsinkin Kerälän sopeutuminen porilaiseen kiekkoon arveluttaa.

9. Blues
Tasaisen varma sijojen 7-10 joukkue vuodesta toiseen. Jyrki Ahon konsepti toimi ja joukkue venyi viime kaudella kuudenneksi. Sallinen ja Huhtala ainoat kovat menetykset, tilalle Giliati, Kantola ja Honejsek. Melko järkevästi roolitettu joukkue, hyviä erikoisosaajia monille pelipaikoille. Bluesin tunnusomainen työmoraali ja tasaisuus vievät pudotuspeleihin.

10. Pelicans
Pudotuspelipaikka on minimivaatimus, mutta ei mikään kirkossa kuulutettu juttu. Tomi Lämsällä on paljon todistettavaa kotiyleisön edessä, kestääkö pelikirja merivettä? Varmat tähtipelaajat vähissä, mutta tasaisen hyvää materiaalia pariin kentälliseen. Sentteriosasto jälleen tietynlainen kysymysmerkki, kun taas puolustus voi nousta vahvimmaksi osa-alueeksi. Maalivahtiosastoon voi luottaa.

11. KalPa
Pekka Virta palasi päävalmentajaksi sinne, missä viimeksi onnistui. Luvassa on jätön jätön jättöä, mutta maisemanvaihdoksen lisäksi jotain muutakin on tapahduttava, sillä vastustajat ovat jo tottuneet poikkeukselliseen pelitapaan. Eero Kilpeläisellä maalissa vain voitettavaa, edessä luutiva puolustus on yllättävän laadukas. Hyökkäyksessä hurjasti lunastamatonta potentiaalia moneen ketjuun.

12. HPK
Kerho sai hengen päälle keväällä, sitten pelaajamateriaalista käärittiin taas kermat päältä. Juuse Saros pitää selkärangan suorana, mutta joukkue heikkenee sitä mukaa kun lähestytään vastustajan maalia. Ulkomaalaisista Craig Schira ainoa varma nakki, mutta sitäkin parempi. Ketkä hyökkääjät ottavat ohjat käsiinsä? Tuskin ainakaan Jesse Saarinen ja Joonas Vihko.

13. Ilves
Tuomas Tuokkolan käytettävissä oleva materiaali on heikentynyt kauttaaltaan, joten viime kauden 11. sija tuskin paranee. Todelliset ykköskentän laatupelaajat vähissä, eikä maalivahtikaksikko Järvenpää-Korpisalo ole priimaa sekään. Ilves oli yllättäen viime kaudella sarjan parhaita vierasjoukkueita. Tuokkolan pelitapa on vaativa, kenties liiankin vaativa pelaajistolle.

14. Sport
Kärppien ohella sarjataulukkoon helpoimmin sijoitettava nippu. Tomek Valtosen alaisuudessa taatusti vauhtia ja tahtoa, mutta pelitavan toteuttamisesta ei mitään takeita. 17 uutta pelaajaa. Vuokramies Niko Peltola puolustuksen liiderinä. Maalivahtiduolta Toivonen-Hostikka odotettavissa ailahtelua. Hyökkäyksessä taitava Damien Fleury noussee liideriksi, mutta jää liian yksin.

 

PS. Tällä veikkauksella pudotuspelien ottelupariksi muodostuisi herkullinen SaiPa-Pelicans.

 

Edellinen kirjoitus >> Pelicans oli huono

3Syy/14Off

Pelicans oli huono

Lamsa042014

Lämsällä riittää töitä tehtävänä, jotta joukkueesta saadaan irti täysi 60-minuuuttinen.

Vilkaisematta paikallislehden tai Jatkoajan raporttiin heitän näkemykseni eilisestä Pelicans-JYP -ottelusta.

Tiivistettynä Pelicans oli huono. Ulkona maalipaikoilta ja aivan liian pitkiä pätkiä JYPin talutusnuorassa. Tomi Lämsä kutsui joukot aikalisälle 24 minuutin kohdalla, mutta kurssi ei juurikaan kääntynyt. Jäähyillä on oma merkityksensä, ja pelin hallinta vaihteli kummankin niiden mukaisesti puolin ja toisin, mutta kokonaisuutena nähtiin mikä on todennäköisen kärkijoukkueen ja keskikastin ero.

Tosin tässä nimenomaisessa harjoitusottelussa näytti siltä, että Pelicans lähti tappelemaan voitosta käyttäen JYPin omia aseita, ja siinä leikissä todennäköisyydet voitolle eivät korkeita ole, niin eri taustoilla joukkueet ovat kauteen lähdössä. Muistaa täytyy myös Pelicansin pitkä poissaolijoiden lista, mutta puuttuivatpa JYPiltäkin Tuomas Tarkki, Mikko Mäenpää ja Anssi Löfman. Toisaalta JYP on myös CHL:ssä saanut kovia otteluita alleen, joten paketti lienee virittynyt hieman valmiimmaksi.

Tasapeli oli silti tuloksena hyvää vastustajaa vastaan, joten aivan luokaton tämä kotipelien kenraaliharjoitus ei ollut. Harmaita pilviä on silti huolestuttavan paljon ilmassa jo aivan realistisestikin tarkasteltuna. Pelicansin paketti ei tällä hetkellä ole lähelläkään täyttä 60 minuuttia.

Pelicansilla on varmasti erinomainen tarkoitusperä tehdä töitä ja pitää yllä tempoa, mutta tietynlaisen kenttätasapainon ja pelin hallinnan kanssa ollaan vielä pahasti vaiheessa. Puolustuskonsepti on suhteellisen hyvissä kantimissa, mutta ainakin nähdyillä otteilla tuskaa tuottaa vastustajan siniviivan ylittäminen, keskialueen keskikaistan hyödyntäminen ja hallittujen syöttöketjujen luominen. Tämän myötä hyökkääjät ajautuvat kaikessa suoraviivaisuudessaan kovin usein 1vs2 tai 1vs3-tilanteisiin, mitkä ovat tekemättömiä paikkoja ilman maailmanluokan yksilötaitoa.

Pointit matsista

  • Tommi Paakkolanvaara sai osumaa nilkkaansa ajautuessaan päin laitaa. Saapa nähdä kuinka pahasti tässäkin kävi.
  • Taavi Vartiainen onnistui tällä kertaa hermostuttamaan itse Eric Perrinin.
  • Miska Siikonen näytti rankkareissa pitkää nenää epäilleelle blogistille. Komea granlundmainen harhautus kämmenelle ja jäitä pitkin lätty nuottaan.
  • Jääkiekon lainalaisuudet opitaan nuorena. Katsomossa isä sanoi pienelle tyttärelleen, että Pelicansin vastustaja teki juuri maalin. Vastakysymys kuului: "Ai tuomari?

 

Edellinen kirjoitus >> Suolaa haavoihin ja suunnitelmat uusiksi

25Elo/14Off

Viikko 4 – missä mennään?

PelicansLogo2014

Takana on nyt viisi täysimittaista harjoitusottelua ja toiset viisi jäljellä. Saldona näistä on neljä hyvää päänahkaa ja yksi lapsus Heinolassa. Joillain mopotkin jo keulivat, mutta missä todellisuudessa mennään?

Pelicansin harjoituspelien rekordi ei ole ainakaan huolestuttava, pikemminkin mainio, mutta lopputulos edellähän harjoituspelejä ei pitäisi tarkastella, vaan sen mukaan miltä peli näyttää ja mitä se kertoo. Muutamien avainpelaajien onnistumisista huolimatta ennen yksilötason asioita tulee joukkue.

Peli kertoo erityisesti sitä, että Pelicans todella on aktiivinen ja ärhäkkä. Varsinkin hyökkäysalueen pelivalmius ja kamppailuhalukkuus ovat priimaa viime vuosiin verrattaessa. Jääharjoitusten intensiteetti tuntuu siirtyneen kiitettävästi pelitilanteeseen ja Pelicans on tähän nähdyn perusteella kova luu päästessään jylläämään laajentuneella hyökkäysalueella.

Ylipäätään joukkuetta leimaa juuri intensiivisyys ja aktiivisuus - sana, jonka jokainen päävalmentaja mainitsee ensimmäisessä haastattelussaan. Kotikaupungin silmien alla Tomi Lämsällä lienee taka-ajatus, että työnteon vimmasta tämä projekti ei ainakaan saa jäädä kiinni.

Olisipa mielenkiintoista nähdä jo tulevaisuuteen ja mihin tämä matka johtaa. Pelikaani vaikuttaa luovan nahkaansa uudelleen erityyppiseksi joukkueeksi, kuin mitä sen dna on. Lajitermistöllä kuvattuna ollaan siirtymässä askel lähemmäs pystysuunnan ajokoirakiekkoa, kuin Hannu Aravirran ja Kai Suikkasen viitoittamaa tietä. Joukkue pelaa nyt hanakammin ja ripeämmin ylöspäin, ynnä suoraviivaisemmin päätyjen kautta. Esimerkiksi keskikaistan sentteripeli on vähissä, kun tarjonta on vajavaista ja puolustajille syöttösuunta ei vaikuta ykkösoptiolta.

Suomeksi sanottuna tultaneen näkemään enemmän jääkiekkoa laitojen läheisyydessä.

Nähtäväksi jää, miten nuoren joukkueen ja liigan kokemattomimpiin kuuluvan päävalmentajan konsepti kestää, sillä tosipeleissä pelkkä vauhti ja intensiivisyys eivät riitä, vaan viisikon on oltava äärimmäisen organisoitu paketti. Esimerkiksi JYP on pystysuunnan paineistuksen mestari SM-liigassa, mutta heillä on jo kolmen päävalmentajan ja kohta kymmenen vuoden perinne pelitavan toteuttamisessa. Pelicansissa selkänojaa on oikeastaan rakennettu viikkoja tai kuukausia.

Lämsän luoma systeemi vaikuttaa myös melko kuluttavalta pelitavalta. Se tuottanee voittoja hyvään tahtiin silloin kun puntit ovat tasan, mutta mitä tapahtuu parin viikon otteluruuhkan kuudennessa tai seitsemännessä ottelussa, kun pelataankin hieman freesimpää vastustajaa vastaan? Kun peli perustuu keskimääräistä enemmän vimmattuun aktiivisuuteen, on toistaiseksi arvoitus miten hyvin Pelicans osaa pitää pelivälineestä huolta tiukassa paikassa ja vajaalla energiatasolla.

Pullat ovat ihan hyvin uunissa, ripaus realismia vain pintaan. Mutta kärsivällisyyttähän tämä tilanne vaatii joka tapauksessa, senhän me kaikki jo tiesimme.

 

Edellinen kirjoitus >> Ex-pelsu Tommi Kovaselta vuoden kiekkokirjoitus

9Huh/14Off

Mielipide Tomi Lämsästä

Lamsa042014

Muutamat ovat kyselleet arviota Tomi Lämsän Pelicans-pestistä. Välillä tekisi mieli vastata, että "En minä tiedä. Mistä ihmeestä minä sen tietäisin? Voi olla hyvä, tai voi olla huono. Vuoden päästä ollaan viisaampia." Jonkinlainen mielipide sentään on muodostettavissa.

Loppujen lopuksihan koko jääkiekkotoiminnassa, kuten joukkueurheilussa muutenkin, puhutaan ainoastaan todennäköisyyksistä. Mitään varmaa ei ole ollut sen jälkeen, kun Jokereiden ja TPS:n 90-luvun dynastiat murtuivat.

Todennäköisesti Lämsä on Pelicansille kelvollinen, jopa hyvä päävalmentaja. Erinomaisuuteenkin on mahdollisuus olemassa. Todennäköisesti Lämsä ei myöskään ole sysipaska päävalmentaja, jollaisiksi vaikkapa Petteri Hirvonen, Jami Kauppi tai Mika Toivola osoittautuivat Pelicansille. Hyi olkoon, sitä tikulla silmään joka näitä nimiä muistelee.

Huono valmentaja nimittäin ei luotsaa joukkuettaan runkosarjan voittoon, kuten Lämsä teki vuosi sitten Jokereissa. Ei, vaikka apuna olikin 30 ottelun verran satunnaismuuttuja nimeltä Erik Karlsson. Lämsällä on jo näyttöjä ynnä kokemusta kirkkaista Stadin valoista. Nopea putoaminen pudotuspeleissä ja tämän talven potkut ovat takapakkeja, joita yrittävälle väistämättä tulee vastaan. Ne eivät tee Lämsästä huonoa valmentajaa.

Lisäksi on muistettava tarjonta valmentajamarkkinoilla. Se on aina kotimaisten nimien osalta rajallinen, ja kaupan on totaalisia pommejakin, kuten edellä todettiin. Nyt todennäköisesti saatiin koutsi, jolla on nälkää, tietoa tämän päivän liigakiekosta, hieman myös näkemystä seuran kokonaiskuvasta ja sen kehittämisestä, sekä arvokas ylimääräinen ymmärrys lahtelaisen jääkiekon syvimmästä olemuksesta.

Viime viikon lehdistötilaisuudessa puhuttiinkin jopa hieman huvittavan korostuneesti uudesta "Pelicans-ilmeestä", nuorennusleikkauksesta sekä nykyjääkiekon pelillisistä ominaisuuksista. Ikään kuin varta vasten alleviivattiin puolustuspuhetta viime aikoina esitettyyn kritiikkiin. No, asioiden julkinen linjaus oli joka tapauksessa hyvä asia.

Toivottavasti Lämsän pitkän 2+2 -vuotisen sopimuksen aikana Pelicans löytäisi pysyvän ja todellisen pelillisen identiteetin, joka jyskyttäisi koneen lailla eteenpäin ilman lehdistötilaisuuksien höpinöitä. Tehtävä on erittäin vaikea, mutta kaiken järjen mukaan seurassa pitäisi viimeistään nyt olla tarvittavat resurssit ja tietotaito vastata jäsennellysti kysymykseen: Mitä Pelicans edustaa ja tarkoittaa kentän tasolla junioreista edustukseen?

Loppujen lopuksi se on paljon tärkeämpi kysymys kuin mielipide Tomi Lämsästä.

Yksinkertainen esimerkki: jos Pelicans aikoo olla nopea, moderni ja urheilullinen yhteistyön jääkiekon joukkue, silloin se ei voi jatkossakaan hankkia Mika Toivolan kaltaisia puupäävalmentajia, eikä Pavel Rosan kaltaisia pelaajia. Linjassa on pysyttävä kärsivällisemmin. Sen systemaattisuuden kautta satunnaismuuttujien rooli vähenee ja todennäköisyydet paranevat. On tiedossa minkälainen valmennusryhmä tarvitaan, on tiedossa pelaaja-aineksen tarve, on tiedossa roolitukset ja niiden vaatimat ominaisuudet. Näin toimivat 90-luvun Ajax ja TPS, sekä 2000-luvun FC Barcelona ja JYP.

Lämsä ei ole puupää, ja ansaitsee nyt työrauhan. Kärsivällisyyttä on perusteltua odottaa myös koko Kiekkokaupungin yhteisöltä. Tämä ei ole mikään muutaman kuukauden keikkahomma, vaan pidempi projekti. Ilkka Kaarna ja kumppanit pistivät betsinsä tässä ruletissa taas ihan hyviin ruutuihin - todennäköisesti.