2Syy/14Off

Suolaa haavoihin ja suunnitelmat uusiksi

PelicansLogo2014Anrei Hakulinen viikkoja sivussa, Hannes Björninen myös. Tyler Redenbachilla, Juha Leimulla, Niko Tuhkasella ja Marko Pöyhösellä jotain kremppaa. Vili Sopasen ja Pekka Saarenheimon kauteen valmistautuminen on ollut rikkonaista.

Se on se urheilun kirpeä suola ja makea sokeri. Kun vasta on päästy hehkuttamasta uutta ilmettä ja vahvaa kokonaispakettia, lyö sattuma kapuloita rattaisiin pahemman kerran.

Viime viikon kirjoituksessa Pelicansin menestymisen mahdollisuudet ja uhat sysättiin joukkuepelaamisen vastuulle, mutta yksilötason tilannetta ei voi sivuuttaa, kun ykkössentterin, kahden parhaan laitahyökkääjän ja ykköspuolustajan kauden alku on vaakalaudalla.

Uhka kertautuu siinä, että melko voimakkaasti uudistunut joukkue kaipaisi ehyttä aloitusta kauteen. Avainpelaajien poissaolot näkyvät ylivoimalla, joka tullee olemaan entistäkin suuremmassa merkityksessä alkukaudella, kunnes puolustusviisikot ja alivoimanelikot alkavat päästä jyvälle kasvaneen hyökkäysalueen metkuista.

Yksilötasolla suurimmat voittajat tilanteessa lienevät Joel Mustonen ja Joonas Alanne, joille on tarjolla isompaa ruutua. Ja jos jotain positiivista haetaan, niin Pelicansilla on kiitettävä määrä hyökkääjiä, jotka pystyvät pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Jo pari-kolme tällaista monitoimityökalua tekee ison eron ja vähentää päävalmentajan harmaita hiuksia.

Muuttuneen tilanteen myötä Pelicansin uudet ulkomaalaisvahvistukset pistetään kunnolla testiin, mikäli ne vähänkin muodostuneet ketjut ja pakkiparit menevät uusiksi. Toistaiseksi eniten on miellyttänyt Tomas Kudelkan tekeminen, jykevä ja laadukas peruspuolustaja tuntuu tuovan puolustukseen juuri sitä mitä haettiinkin. Jordan Smotherman on viime otteluissa tullut vahvemmin mukaan ja pystyy olemaan monin tavoin hyödyllinen joukkueelleen. Michal Repikiltä odotetaan luonnollisesti vain ja ainoastaan tehoja; tahti on parantunut, mutta kokonaisvaltaisen pelaaminen on yhä häilyvää.

Tämän viikon jälkeen ollaan kai taas viisaampia, kuten aina.

 

Edellinen kirjoitus >> Kaksi viikkoa kauden alkuun on…

1Elo/14Off

Elokuun ensimmäisen tunnelmat

Kuva27-10-2013

Tähän aikaan vuodesta käytettävissämme on vain yksi fakta. Se löytyy liigajoukkueiden kokoonpanoista.

Vaikka jo näinä päivinä onkin normaalisti tahkottu Pitsiturnausta Raumalla, on ajankohta yhä rajusti aikainen tulevan kauden ennakoimiseen. Kokoonpanoja tarkasteltaessa Pelicansin tilanne on päällisin puolin ihan kiva.

Joukkueelle on brändätty uutta imagoa uudella valmennusjohdolla. Maalin suulla Jere Myllyniemi tuntuu nousseen, ellei tähtikastiin, niin ainakin laatuveskareiden joukkoon. Puolustuksessa voidaan luottaa Juha Leimuun, Jan Latvalaan ja Tomas Kudelkaan, sekä rinnalla kehittyviin omiin poikiin. Tyler Redenbach on hyvä ykkössentteri, Vili Sopasella ja Michal Repikilla on aineksia loistokkuuteen. Taustalla Joel Mustonen nousee vimmalla ja muu kalusto on riittävän hyvää. Alun jääharjoituksissa nuori Sebastian Repo vaikutti suorastaan maagiselta lupaukselta

Pelicans on nyt oikeasti freesi, mielenkiintoinen ja toivottavasti kovalla motivaatiolla kehittyvä nippu.

Pakko silti myöntää, että maanantai soitti myös herätyskelloja. Turun Palloseura edustaa vain yhtä kolmestatoista vastustajasta, mutta arveluttavista viime kausista huolimatta mustavalkoiset ovat koonneet kaksi huippulaadukasta kentällistä ja muuranneet maalinsuunsa tähtikassari Teemu Lassilalla.

Mitkä ovat ne Pelicansin vahvuudet, joilla se selviytyy kahdeksan parhaan joukkoon, kampeaa jatkoon puolivälieristä ja hamuaa mitalipeleihin? Ei sellaisia taida ollakaan.

Siksi herää kysymys, onko joukkueen kokoamisessa sittenkään tehty aivan priimaa työtä? Paljon on varmasti parannettu viime kaudesta. Turhia rönsyjä on karsittu pois. Tapaus Ryan Lasch oli vain kilpajuoksu yhdestä pelaajasta – joskin erinomaisesta sellaisesta – mutta eikö isossa kuvassa Pelicansin tasoisella budjetilla pitäisi saada rakennettua myös niitä vastaansanomattomia vahvuuksia? Ovatko alussa luetellut yksilöt ja osa-alueet sellaisia, jotka tekevät tiukassa pudotuspelisarjassa eron kahden hyvän joukkueen välille?

Asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Tällä hetkellä jatkuva huippumenestys ei ole realismia Pelicansille. Sellaista vasta rakennetaan, ja alkavalla kaudella maksetaan taas joitakin oppirahoja. Viime kaudesta poiketen ne vain menevät nälkäisempiin suihin.

Punaisen langan pää on löytynyt, mutta malttia tullaan tarvitsemaan meiltä kaikilta. Oli miten oli, niin ainakin olemme selkeämmin matkalla jonnekin. Hetkittäin elämässä ja urheilussa matkakin on tärkeämpää kuin päämäärä.

Ja lopuksi täytyy muistaa, että paljon enemmän kuin nimilistat, ratkaisee joukkueen yhteispeli ja tiiviys, joita lähiviikkoina kasaan parsitaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Repik jäi laschytyksen alle

29Hei/14Off

Repik jäi laschytyksen alle

Repik29072014

Miten pitäisi suhtautua Ryan Laschin menettämiseen ja Michal Repikin hankintaan? Tässä yksi vaihtoehto.

Eilinen maanantai oli absurdi päivä Kiekkokaupungissa. Erittäin harvoin Pelicans onnistuu hankkimaan Michal Repikin kaltaisen profiilipelaajan, mutta ykköspuheenaiheeksi jäi silti Ryan Laschin "loikkaus" Turun Palloseuraan. Moni tuntuu jo heränneen tulevaan liigakauteen väärällä jalalla ja seuran tilaa ihmetellen, kun siirtomarkkinoilla oltiin jäämässä nallipyssyjen keräilijäksi.

Tämän aamun aviisissa seurajohto kommentoi, että Laschin kintereillä oltiin vielä viime viikollakin, mutta ilmeisesti TPS mälläsi tässä kohtaa isommalla rahalla, kuten on tehnyt jo aika monen pelaajan kohdalla - myös toisen kulttipelaajan Radek Smolenakin tapauksessa.

Lasch ei päätynyt kitkeräksi puheenaiheeksi aivan syyttä, olihan taustalla hopeakauden satumainen perfect match ja juuri se palanen jota Pelicans-miehistö olisi nytkin kaivannut. Kaupan päälle olisivat tulleet positiiviset imagotekijät. Mutta, kuten jo taannoin kirjoitin, ei edes Lasch ole päättömän kilpajuoksun ja ylisuurten investointien arvoinen. Ainakin jos järjellä ajatellaan.

Järjellä on yritettävä ajatella isompaakin kuvaa. TPS:n ja Pelicansin strategiat toiminnassaan ovat kovin erilaiset, sen ovat varmasti kaikki vähänkään SM-liigaa seuranneet nähneet. Kai Suikkasen johdolla turkulaisten tyyli on lähempänä upporikasta ja rutiköyhää, kun seura lataa 75 prosenttia pelaajabudjetistaan kahteen ensimmäiseen kentälliseen. Luultavasti osatavoitteena ovat myös rahakkaat KHL-siirrot kesken tulevan kauden, jotka tukevat taloutta, mutta harvemin iskukykyä loppukautta ajatellen.

Tomi Lämsä puolestaan vasta aloittaa oman prosessinsa 2+2 –vuotisen sopimuksen turvin. Kaikki peliin –mentaliteetin aika on Pelicansissa vasta tuonnempana, ei heinäkuussa 2014. Onhan ensin nähtävä, että Lämsä kykenee ottamaan pelaajista parhaan irti.

Näissä puitteissa Repik on lähtökohtaisesti aivan erinomainen hankinta. Taloudellisesti (todennäköisesti) maltillinen, mutta jo AHL-näyttöjensä perusteella erittäin potentiaalinen ykköstykki. Lev Prahassa ei ollut suuri ihme, jos Repik yksinkertaisesti putosi kolmosketjuun Jiri Novotnyn ja Jakub Klepisin kaltaisten tähtien taakse.

Lyhyiden videopätkien perusteella pelityyli noudattaa hämmästyttävän paljon Laschia, mutta kenties hieman suoraviivaisempana ja fyysisempänä. Urallaan Repik, 25v, lienee tällä hetkellä motivoitunut ponnistamaan Lahdesta isompiin ympyröihin. Siksi tämä hyväjalkainen ja monipuoliselta vaikuttava oikean laidan laituri oli juuri sitä mitä tarvittiin. Aivan kuten Lasch.

Lev Prahan ajautuessa talousvaikeuksiin jokaisen seuran fanit ajattelivat, että nyt on tarjolla hyviä pelaajia. Harva kuitenkin muistaa, että samoja pelaajia tavoittelee äkkiä 10-20 muutakin varteenotettavaa seuraa. Siinä mielessä Pelicans kiilasi komeasti väliin Repikin kohdalla. Osataan täälläkin, vaikka Lasch ja Smolenak menivätkin sivu suun. Toisen tshekin Tomas Kudelkan läsnäolo joukkueessa tuskin haittaa sopeutumista Lahteen.

Jos vielä summataan absurdia maanantaita, niin kuten taannoin kirjoitin, olisi Lahdessa jo korkea aika irtautua hopeakauden muistoista. Pettymyksiä on tiedossa joka kesä, jos lähtökohtaisesti aina haikaillaan toissa kauden ihmeidentekijöiden perään. Pelaajien, jotka ovat yksilöinä uusissa seuroissaan osoittautuneet enimmäkseen varsin säyseiksi tallaajiksi.

Ja jospa onkin niin, että Kai Suikkasen hahmo tuttuna valmentajana vetää kyseisiä pelaajia nyt Turkuun enemmän kuin mikään muu? Sen asian suhteen keinot ovat Lahden päässä aika vähäiset.

PS. Yksi kysymysmerkki kesän tapahtumista kuitenkin jää leijumaan. Ehkä tuoreesta 4Finance-kuviosta huolimatta Pelicans ei olekaan taloudellisesti niin timanttisessa tikissä kuin mitä viime kaudet ovat antaneet ymmärtää? Kiekkokaupungin talous- ja työttömyyslukujen valossa sekään ei olisi mikään ihme.

 

Edellinen kirjoitus >> Niille, jotka odottavat ulkomaan tuliaisia

13Kes/14Off

Niille, jotka odottavat ulkomaan tuliaisia

Tuntuuko siltä, että Pelicans ei hanki pelaajavahvistuksia ja kaikki muut seurat haalivat niitä riveihinsä liukuhihnalta? Tässä pieni päivitys toistaiseksi tapahtuneisiin pelaajasiirtoihin.

Sen verran lienee tässä blogissa kritiikkiä esitetyn, ettei tätä kirjoitusta tarvitse epäillä Pelicansin propagandakoneiston tuotteeksi. Näin on tapahtunut joidenkin astetta realistisempien kirjoitusten kohdalla Jatkoajan keskustelupalstalla.

Viimeaikaista ilmapiiriä tulkitsemalla voisi kuvitella, että Pelicans on jäämässä siirtomarkkinoilla aivan nalliksi kalliolle. Hyökkäykseen tarvitaan välttämättä vähintään yksi, mieluiten kaksi laatu-ukkoa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Heitä ei vielä ole kuulunut. Hätäisimmät tosin ovat jo unohtaneet, että näitä hankintoja lupailtiinkin vasta lähempänä syksyä.

Mutta eipä se SM-liigan imu ole kovin tehokasta ollut näin ennen juhannusta. Ulkomaan tuliaiset ovat tiivistettynä ja suuripiirteisessä paremmuusjärjestyksessä tässä:

Radek Smolenak - David MacIntyre - Michael Ryanliigakasvot11-02-2013
Antonin Honejsek - Kelsey Tessier  - Darryl Boyce
Jordan Smotherman - Mark Hurtubise - Damien Fleury
Jari Sailio - Joonas Rask

Tomas Kudelka - Garrett Stafford
Jake Parenteau (try-out)

Teemu Lassila
Eero Kilpeläinen
Joni Myllykoski
Cab Morrice (try-out)
Josh Unice (try-out)

Kun Vaasan Sportin try-outille tulleet yliopistopojat sivuutetaan laskuista, jää tulos jokseenkin laihaksi. Ulkomailta liigaan on tullut kuutisentoista etukäteen vahvistukseksi kelpuutettavaa pelaajaa. Viisi seuraa ei ole hankkinut ulkomailta vielä yhtään pelaajaa. Nopea johtopäätös on, että hankinnat ovat painottuneet harvinaisen paljon sarjan sisäisiin siirtoihin.

Kovimmat kaappaukset on toistaksi tehnyt TPS laittamalla kuntoon maalinteon (Radek Smolenak) ja niiden estämisen (Teemu Lassila). Monipuolisen tehokas duunari David MacIntyre oli SaiPalta etukäteen heidän näköisensä hankinta, mutta tietynlainen kysymysmerkki Euro-kiekon hyökkäävään rooliin. Siinä on eräänlainen mittapuu Pelicansin sentterihankintaan. Mielenkiintoinen tasonmittaus tullaan näkemään Ruotsista tulleiden hyökkääjien välillä. Nelikko Hurtubise - Fleury - Tessier - Smotherman ovat kaikki jostakin Elitserienin ja Allsvenskanin välimaastosta.

Pakkipäässä Ässät odottaa uutta Shaun Heshkaa AHL-jyrä Garrett Staffordista, joka otti repaleisen viime kauden verran tuntumaa eurooppalaiseen jääkiekkoon Färjestadissa ja Genevessä. Muutaman viikon makustelun jälkeen Pelicansin Tomas Kudelka alkaa maistua yhä paremmalta löydöltä laadukkaan yleisluudan rooliin.

Palataksemme alkuperäiseen aiheeseen kaipaa Pelicansin kokoonpano siis hyökkäävän roolin sentteriä ja pisteiden tekoon kykenevää laitahyökkääjää erityisesti oikeaan laitaan rightin kätisyydellä. Toistaiseksi voidaan todeta, että Liigaan tulleista vain mainitut sentterit MacIntyre ja Tessier olisivat voineet tähän tarpeeseen sopia.

Liigan sisäiset siirrot ovat sitten asia erikseen. Olisiko pitänyt lyödä rahat kiinni esimerkiksi Antti Kerälään ja Lauri Tukoseen? Tuskin hekään olisivat kolminkertaisia hurraa-huutoja nostattaneet. Patrick Davis kenties olisi, mutta miksipä hänkään valitsisi Pelicansia ennen Kärppiä.

 

Edellinen kirjoitus >> Smolenakin TPS-siirto oli kylmää matematiikkaa