15Huh/15Off

Ja Pelicansin sentteriehdokkaat ovat…

VapaatAgentit15042015

Kuten viime viikolla turistiin, on Pelicansilla meneillään tärkeän keskushyökkääjän haku ja hyvin mahdollista on, että ennestään tuttujen vaihtoehtojen sijaan joudutaan päätymään herra X:ään.

Seuraavat nimet eivät ole "tietolähteistä" poimittuja, vaan puhtaasti realismin rajoissa olevia vapaita agentteja. Lista antaa hyvin kuvaa hankinnan haastavuudesta ja tarvittavasta työmäärästä, varsinkin kun monien pelaajien perässä on muutama muukin keskushyökkääjää hakeva seura.

ENTISET VALMENNETTAVAT
Bluessa Petri Matikaisen alaisuudessa pelanneet Tomi Sallinen, Ville Viitaluoma ja Tero Koskiranta ovat jo sidottu sopimuksiin nykyisissä seuroissaan. Växjössä pelaava Jani Lajunen ei liene halutun tyylinen pelaaja. Venäjän saalis Avangard Omskista on olematon, eivätkä Grazin tusinakanukitkaan vakuuta.

KHL
Slovan Bratislavasta sentään löytyvät sopimuksettomina jo mainittu Vaclav Nedorost, rutkasti kansainvälistä kokemusta omaava slovakki Mario Bliznak, sekä slovenialaiset (ex-Ässä) Ziga Jeglic ja Rok Ticar. Eksoottisia, mutta mielenkiintoisia 25-28 -vuotiaita pelaajia, joilla on jo tilillään 20-30 pisteen KHL-kausia.

Muille apajille siirryttäessä käy nopeasti selväksi, että vaihtoehtoja ei olekaan miljoonaa. Sotshissa kanukki Mark Olver pelasi vain yhden ottelun loukkaantumisen takia - potentiaalia on, mutta myös arveluttava tausta. Sama on tilanne myös Brock Trotterilla. Loukkaantumisista kärsi myös Gilbert Brule, joka lienee tyyliltään enemmän laitahyökkääjä. Tshekin maajoukkueessakin nähty Robert Kousal puolestaan pääsi jo paremmin KHL-vauhtiin Vityaz Podolskissa - 52 ottelussa tehot 9+10=19.

SHL
Elitserienin mielenkiintoisimmat vaihtoehdot ovat toisen kautensa HV71:ssa pelannut Riley Holzapfel ja MODOssa ensimmäisen Euroopan kautensa esiintynyt Kyle Flanagan. Kummankaan sesonki ei ollut mikään jättipotti, mikä tietää hyvää hintalapulle, mutta ovatko nämäkään herrat AHL-tehoistaan huolimatta pelitaidoiltaan ja pelaajaprofiililtaan sellaisia, jotka pystyvät ottamaan liigajoukkueen hyökkäyspelin tahtipuikon omiin käsiinsä?

DEL
Visiitti Sveitsin pelaajalistoille oli tulokseton, siispä tähtäin hieman alemmas. Brooks Macek on mielenkiintoinen 22-vuotias sentteri, joka on Iserlohnissa tehnyt vakuuttavaa jälkeä legendaarisen Mike Yorkin vanavedessä. Joukkuetoveri Brent Raedeke (24) esiintyi Saksan riveissä äskettäisessä maaottelussa Lahdessa. Maxime Sauve tuli Eurooppaan tällä kaudella, alla on kuitenkin rikkonaisia kausia ja melko keskinkertaisia näyttöä tilastojen valossa.

AHL
Sarja tarjoaa ylivoimaisesti eniten suhteellisen realistisia vaihtoehtoja, mutta suurin osa pelaajista ei luonnollisesti ole Euroopan sarjoja nähnytkään, joten sopeutuminen on aina iso kysymysmerkki. Lienee suorastaan helppoa löytää suoraviivainen työjuhta, mutta nähty on, että kovatkaan AHL-tehot eivät takaa ykkösketjun kiekollisia taitoja kotoisessa Liigassa.

Ottelut - pisteet - pelaaja - ikä - NHL-ottelut

71 15+35=50 Carter Camper (26v / 3 NHL-ottelua)
65 15+20=35 Max Reinhart  (23v / 23)
57 9+26=35 Mike Sgarbossa  (22v / 9)
56 15+17=32 Paul Carey  (26v / 22)
50 14+18=32 Joey Hishon (23v / 13)
59 14+17=31 Zach O'Brien  (22v / 0)
55 9+19=28 Alex Friesen  (24v / 0)
40 10+15=25 Scott Timmins  (25v /24)
64 9+16=25 Travis Oleksuk  (26v / 0)
64 10+24=24 Cody Kunyk  (24v / 1)
46 6+20=24 Kyle MacKinnon  (27v / 0)
61 10+13=23 Zack Phillips  (22v / 0)

 

Edellinen kirjoitus >> Hodgman, Nedorost, Green, vai X-mies?

10Tou/12Off

Toukokuista paniikkia koko rahalla

Eipä tarvinut kauaa mennyttä kautta sulatella, kun on jo solkenaan huolta ja murhetta ilmassa. Jos ei muuten, niin hätäisimpien näppäimistöillä. Joonas Järvinen ja Ryan Lasch ovat kovaa vauhtia pelaamassa itseään isompiin ympyröihin. Tero Koskirantakin lähti tilipussin perässä Turkuun.

Joku TPS-fani iloitsi peliä tekevän sentterin hankinnasta, mutta enemmänkin kyse on erittäin laadukkaasta yleismiehestä, josta Pelicansin ei kannattanut liikaa maksaa. Mahdollisesti molempien ketjukavereiden lähdettyä Koskirannassa oli vahva väliinputoajan uhka, ja myös hinku pois Pelicansista oli syystä tai toisesta ilmeisen kova.

Sekin on hyvä muistaa, että mahdollisille lähtijöille ei voi korvaajia hankkia ennen kuin siirto on tapahtunut. Toimitusjohtaja Kaarna otti keskiviikon Uudessa Lahdessa varsin terveen näkökulman asioihin. Jos rahakkaat ulkomaansiirrot ovat menestyksen hinta, niin olkoon. Hyvässä lykyssä Pelicans kuittaa neljästä lähtevästä tähtipelaajasta yli puoli miljoonaa euroa budjetoimatonta voittoa. Toki siirtokorvaukset tulevat vasta jälkikäteen ja niitä ei kannata välittömästi hassata uusiin pelaajiin, mutta tämä lienee kuitenkin rutkasti onnellisempi tilanne kuin se, että ei menestyttäisi ja pelaajat lähtisivät ilmaiseksi.

Samalla lähtee signaali maailmalle, että näiden 20-26-vuotiaiden puolivalmiiden pelaajien kannattaa hypätä ponnahduslaudalle Pelicansiin.

Puoli miljoonaa löysää budjetissa, puoli miljoonaa siirtokorvauksia - eiköhän näillä eväillä voi melko huoletta lähteä ensi kautta rakentamaan. Pahasti vajaalla sentteriosastollakin Paakkolanvaaralla ja Immosella on potentiaalia viime kauden roolia ylemmäs, jos nyt eivät aivan ykkösketjun tasoa olekaan. Nyt vain tähtäin 80-luvun lopulla syntyneisiin ulkomaalaispelaajiin, joilla putki kulkee ja isoimmat tavoitteet ovat vielä edessä. Radek Smolenakin jatko olisi myös ihan tervetullut uutinen.

Suurin haaste on löytää hyökkääjiä, joilla olisi edeltäjiensä tasoiset yksilötaidot. Perässähiihtäjät eivät nyt riitä, vaan täsmähankintojen on oltava ratkaisijatyyppiä, jotka nostavat ketjukavereidensa tasoa. Kannattaa silti jo varautua siihen, että samanlaisia kahvituksia ja jalkaveivejä ei tulla näkemään, kuin mitä poikkeusyksilöt #16 ja #19 esittivät.

Tosin kun katsoo mestarijoukkueen ykkösketjua Tuppurainen-Perrin-Pesonen, niin senkin troikan peli perustui ennen kaikkea monipuolisuuteen ja perussuoritusten laadukkuuteen. Kärkikynät ovat siihen nähden vai viihdyttävä lisä, ei sen enempää.

- - -

Lahtelaisittain siirtorintamalla kuuluu myös sellaista, että Jani Forsström siirtyy Italian Alleghesta Ruotsin Allsvenskanin Tingsrydiin, jossa Jari Kauppila menneen kauden pelasi. Tingsryd sijoittui sarjassa 3. viimeiseksi ja vältti karsinnat. "Fogusta" odotetaan taitavaa ylivoimapuolustajaa, joten tehopisteet lienevät vähän sokaisseet Tingsrydin scoutingia...

Toinen Kiekkoreippaan kasvatti Niko Tuhkanen puolestaan suorittaa melko lyhyen lauttamatkan vaihtaessaan uumajalaisesta Björklövenistä Vaasan Sportiin. Sport teki odotetusti kovat hankinnat kaapatessaan Tuhkasen lisäksi Toni Jalon TUTOsta, Tomi Pekkalan Tapparasta ja maalivahti Jonathan Iilahden Bluesin organisaatiosta.

29Maa/12Off

Mikään ei muutu, mutta jonkin täytyy

Tami Tammisen prinsiippi "Mikään ei muutu!" on vaikeallakin hetkellä hyvä uskonpalautus joukkueen harjoiteltuun ja toimivaksi todettuun pelitapaan. Kovin radikaalisti ei Pelicansinkaan pidä tyyliään muuttaa, mutta jos mikään ei muutu, niin Kärpät vie puolivälieräsarjan pystyyn.

Yllättävä ratkaisija, nyt olisi jo aika esittäytyä (kuva: © sm-liiga.fi)

Joku kysyy syytä huolestuttavaan tilanteeseen. Jos sen tietäisin, niin en olisi pelkkä blogaaja. Voitot 1-3 ja Pelicansin maalihanojen totaalinen tyrehtyminen ovat seurausta jostakin, eivät syitä. Maalintekopaikkojahan Pelicans luo, siitä homma ei ole kiinni. Ironisesti kauden tärkeimmällä hetkellä on palattu syksyn ennakkoasetelmiin, jossa suurimmat epäilyt kohdistuivat hyökkäyksen ratkaisijaosastolle. Maalivahdit ja puolustus hoitavat jotakuinkin tonttinsa, mutta laattaa ei saada pussiin. Sekaan ripaus huonoa tuuria, hyppysellinen ahdistusta ja kourallinen kardinaalivirheitä, niin tulos on tässä.

Ylivoima vs. ylivoima, Backlundin jäätävä nousu ensimmäisestä ottelusta, turhien jäähyjen määrä, maalinedustojen hallinta, hukatut paikat, oman päädyn virheet... Ei voi kuin päätä pyöritellä. Sentteriosastolla etenavauhtiset, mutta äärikokeneet Viuhkola ja Stümpel tuntuvat vievän kollegoitaan kuin pässiä narussa, siitä on hattua nostettava. Kokemuserosta on puhuttu jo kyllästymiseen asti, mutta kuinka tuota sivuuttamaankaan. Pelsu-leirissä on kohkattu ensimmäisen ottelun hurlumheistä, pahvisista läpsyttimistä ja tuomareista. Siinä sivussa Kärpät on vääntänyt kaksi kotivoittoa ja yhden jättimäisen vierasryöstön.

Koskirannan ja Paakkolanvaaran ketjut ovat pitäneet tasonsa, väliketjuista Hodgmanin troikan käyrä on jyrkässä laskussa ja Immosista ei ole ollut mitään hyötyä. Vastaavasti tehoilla mitattuna 1- ja 2-ketjun takaa kukaan hyökkääjistä ei ole onnistunut tekemään pisteen pistettä. Wärneillä ja Rinkisillä mailat ovat tiukassa paikassa tutisseet.

Sooloilu ja joukkueen pelitavasta luistaminen ovat yleensä lopun alun merkkejä. Tehokkaan ja jämäkän Kärppien vastapainoksi Pelicansin malliesimerkkinä toimi Hodgmanin johtama ketju, jonka toiminta keskiviikon ottelussa alkoi olla jo surkeaa katsottavaa. Kolmen haahuilijan sortuessa samanaikaisesti laajoihin kaarroksiin keskialueella jää pakkipari oman onnensa nojaan ja Kärpät 1-0-johtoon tilanteessa, josta nolla kertaa sadasta saa muodostua 2-1-ylivoimahyökkäys omiin. Kokonaissaldoksi -2 tuosta ottelusta.

Kolmen tappion tuskaa lukuun ottamatta tähän asti joukkueiden välillä on jo nähty upea puolivälieräsarja. Kaksi erilaista näkemystä jääkiekosta, kaksi eri tavoin kasattu joukkuetta, vauhtia, fyysisyyttä ja puhuttaneita tilanteita. Perjantaina sarjaa on vielä mahdollisuus jatkaa, mutta muutoksia tarvitaan. Neljä kentällistä pitää saada tasolleen, uusia ratkaisijoita täytyy nyt löytyä.

Peli näyttää lopputuloksen, mutta hallille kannattaa joka tapauksessa mennä joko elintärkeää voittoa juhlimaan tai joukkuetta kaikkien aikojen lahtelaiskaudesta kiittämään. Molemmat ansaitsevat läsnäolon ja varauksettoman tuen.

4Mar/11Off

Yhdet vielä ja sitten tauko

Tepsikin kaatui rutiinilla, toivottavasti jaksoit vielä innostua. Kärkipaikkaa tarjolla maajoukkuetauolle.

Pelicans oli suvereeni. Sanalla sanoen suvereeni. Paakkolanvaaran 0-2 oli lopun alkua, ja viimeistään Luttisen 0-3:n jälkeen voittajasta ei ollut enää mitään epäselvyyttä. Pelicansin pelaamisessa ihailtavaa on se, että pelisysteemi ei oikeastaan muutu mitenkään vieraspeleihin lähdettäessä. Päinvastoin kotijoukkueen avoimempi taktiikka ja tässä tapauksessa myös Turkuhallin kaksi metriä leveämpi kaukalo suorastaan antoivat voiton avaimet lahtelaisten käsiin.

Ja kun Pelicans ne sai, niin seurauksena oli 10-15 huippuluokan maalintekopaikkaa ja varsinkin 2. erässä herkeämätön paine TPS:n iholla. Kyseinen erä oli varmasti yksi ylivoimaisimmista esityksistä Pelicansin viime kausina. Tosin ottelun edetessä ja vierasjoukkueen intoutuessa ylihyökkäämään avautui myös turkulaisille vastahyökkäyksistä vaarallisia tekopaikkoja. Ville Vahalahden johdolla yritykset olivat kuitenkin heikonlaisia ja hätäisiä.

Seitsemästä ylivoimasta Pelicans hyödynsi kaksi, mutta lievä tehottomuuden sivumaku siitä kuitenkin jäi. Viimein tässä ottelussa - alkukauden Pelicans on käyttänyt heikompia variaatioita - Suikkanen käskytti 5vs3-kuvion pelaamaan maaliviivan takaa päädyn kautta ja petaamaan vetopaikkoja Seikola-Latvala-akselille, mutta Immosen ketju ei ollut lainkaan hereillä tähän tilanteeseen. Luttisen ja Wärnin maalit olivat ketjuilta loistavia suorituksia, mutta lisämaaleihinkin oli tilaisuuksia. Laukauksia säästeltiin liikaa.

Aikaisemmassa kappaleessa mainitsin ylihyökkäämisen. Puhuttakoon tässä tapauksessa nimenomaan positiivisesti liiasta innostumisesta kuin negatiivisesti pelikurin löystymisestä. Keväällä tuolla puolustuspelillä ei playoff-sarjoja voiteta, mutta nyt onkin vasta marraskuu ja tietynlainen nautiskelu paikallaan.

Sallittakoon kernaasti joukkueelle myös ne oluttölkkien sihahtelut tänä iltana, kävi JYP-ottelussa miten tahansa. Parista viime kaudesta poiketen ne on alkukauden osalta ansaittu.

- - -

Vai että järkähtämätön linja ykkössentterin valinnassa, no ei aivan. Loppia huilautettiin torstaina, ja mikäpä on huilauttaessa kun Laschin johdolla ykkösketjun peli rullaa Koskirannankin kanssa. Olisihan tämä järjestely oikeastaan pitänyt aavistaakin. Vähemmän yllättävästi Loppi tekeekin tänään paluun ällien väliin, Koskirannan siirtyessä Sopasen tilalle Immosen ketjuun.

- - -

Peliitatkin julkisti ison uutisensa - Patrick Kennedy siirtyy tryoutille punavalkoisiin. Pitäisi tuoda kokoa, asennetta ja johtajuutta joukkueeseen, mutta näinköhän 191-senttisen ja 92-kiloisen jalka riittää Mestikseen? Jo pelkästään pelien puute tältä kaudelta asettaa kysymysmerkkejä. Joka tapauksessa Kennedy (#86) debytoi tänään Vantaalla Anton Kokkosen ja Henri Mannisen ketjun vasempana laiturina, sekä tuonee kummasti mielenkiintoa huomiseen revanssiviikonlopun kotiotteluun K-Vantaata vastaan.

Nyt 24-tuntia myöhemmin ei muuten ole seuran kotisivuilla mitään mainintaa asiasta, joten vähän petrattavaa on tiedottamisessa. Aivan kaikki kun eivät Facebook-addikteja vielä ole...

20Lok/11Off

Äkäiset lyhyet, viikko 42

Lentäjän paluu. Arpakuutio vai SM-liigan virallinen tilasto? Sami Blomqvist. HPK:n vetovoima. Hockey Nightin Muppet-show. Lentoturman lopullinen syy.

Mistä tunnistaa huippujoukkueen? Esimerkiksi siitä, että ensimmäisen neljänneksen jälkeen se on sarjassa toisena ilman ykkössentteriään. Joukkue ei ollut Matias Lopin loukkaantumisesta moksiskaan, eikä yhden miehen kaipaaminen Suikkasen luomaan kulttuuriin kyllä sopisikaan. Parinkaan avainmiehen poissaolot eivät liiemmin hidasta jos kokonaispaketti on kunnossa.

Tero Koskiranta stunttasi aikansa yllättävänkin hyvin, mutta jossain vaiheessa eväät loppuivat kesken. Jokapaikanhöylä on yleismies, ei pitkässä juoksussa ykköskentän liideri. Onko Loppikaan sitä, se jää nähtäväksi. Viime kausi oli häpeällinen esitys nimekkäältä pelaajalta, mutta moni muukin on pessyt kasvonsa täysin uudessa Pelicansissa.

Lehtitietojen mukaan aloite ja pyyntö Pelicansissa jatkamisesta tuli viime keväänä Lopilta itseltään. Kari Jalosen suunnitelmiin hän ei olisi kuulunut. Samalla Loppi oli luvannut parantaa asenteensa. Lähikuukausina kaukalossa nähdään ehkä ensimmäistä kertaa oikea huippu-urheilija ja täysammattilainen jääkiekkoilija Matias Loppi. Kaikki on pedattu valmiiksi, loppu riippuu miehestä itsestään.

Ja on Loppia vähän kaivattukin - ykkösylivoima huutaa kapelimestaria.

- - -

Ylivoimasta puheenollen yritin taustatueksi kaivaa hieman faktapohjaa Pelsun yv-tehokkuudesta, mutta SM-liigan nettisivujen viralliset ylivoimatilastot on päivitetty viimeksi tasan kuukausi sitten! Niin maanmainio ammattilaissarja se on tämä meidän SM-liiga.

Musiikkimaailman megatähdet vaativat livekeikkojen raidereihinsa vain tietyn värisiä M&M karkkeja lasikulhoon varmistaakseen, että järjestelyt on varmasti hoidettu pilkuntarkasti. Jos raideri jätettäisiin SM-liigan hoidettavaksi niin pöydällä olisi todennäköisesti pelkkä lasikulho.

- - -

Sami Blomqvist vuokrattiin pariksi peliksi Raumalle, jonne kelpaa vuokralle kuka tahansa joka on todistettavasti joskus pelannut jääkiekkoa. Maalintekovaikeuksien kanssa painivalla Peliitoilla olisi ollut Pikku-Jönnille käyttöä, mutta valitettavasti mies on Pelicansin omaisuutta ja Pelicansilla ei ole Blomqvistille käyttöä, vaikka tilastojen valossa 4 liigapeliä ovatkin tehot 1+1 tuottaneet. Haiskahtaa muutenkin vähän siltä, että Blomqvist ei ole Suikkasen suosiossa kenties pelillisistä ominaisuuksista, kenties asenteesta johtuen.

Lukko se on mielenkiintoinen seura. Joka ikinen kesä keräävät sarjan suurimman pelaajaringin ja joka talvi sinne roudataan jämäpelaajia eri puolilta maailmaa.

- - -

Viikon sitaatti. Kakkosjumbona rypevä Hämeenlinnan Pallokerho vahvistuu Ville Hämäläisellä. Seuran toimitusjohtaja Risto Korpela kommentoi uutista seuraavasti:

- Pää on nyt niin sanotusti avattu.

Tyhjentävä kommentti kertakaikkiaan. Tänään Hämäläisen perässä seurasi Henri Tuominen. Googleta jos et tunne. Löytyisiköhän vielä joku Jyrki Louhi naftaliinista? Sen jälkeen ilmasilta Norjan pääsarjaan? Mahdollisuudet ovat rajattomat.

- - -

Tiistaina julkistettiin uusi Hockey Night-tiimi. Yritän parhaani mukaan olla kommentoimatta kuvankäsittelytaitoa ja keskittyä sisältöön. Onkohan nyt varmasti tarpeeksi äijiä kehissä? Kari Jalosta lukuunottamatta asiantuntijakaarti sentään vaikuttaa pätevältä ja mielenkiintoiselta. Studioisäntä Teemu Niikko sekä selostajista Antsa Mertaranta ja Juha Taivainen ovat myös miehiä paikallaan.

Niklas Wikegård on tietyissä piireissä kehuttu tv-esiintyjänä maasta taivaisiin, joten myös hänen puheitaan kannattanee kuunnella. Etukäteen mietityttää miten ruotsalaisen Wikegårdin ja kanukki Sheddenin haastattelut hoidetaan. Jatkuva tulkkaus kävisi tv-katsojille kohtalaisen rasittavaksi.

Sitten on näitä reppanoita kuten Mika Saukkonen ja kentänlaitaurpo Panu Markkanen, joiden tv-karisma on nollatasoa ja asiantuntemus ei riitä saamaan pelistä tai haastateltavista katsojille mitään irti. Suojatyöpaikka sentään takaa ettei omaa ammattitaitoa tarvitse vuosien saatossa kehittää millään tavalla, kun ei sitä tarvittavaa ammattiylpeyttäkään oikein löydy.

NHL-perseennuolija Timo Kunnarilta odotan kisojen aikana vähintään yhtä reportaasia Kaliforniasta Teemu Selänteen autotallista. Tosin sekin voittaa Timo Harjakaiset ja muut juntti-idolit joilla Maikkari on tavannut raiskata urheilulähetysten sisältöä.

- - -

Keskiviikkona iltapäivällä saatiin vahvistus Lokomotivin lentoturman syystä.

"Gromovin lentotutkimusinstituutin asiantuntijat ovat tutkineet Jak-42D-mallisen lentokoneen onnettomuutta, jossa koko Lokomotivin joukkue menehtyi. He ovat vakuuttuneita, että turma sattui, kun yksi koneen lentäjistä painoi jarrua nousun aikana."

Toivottavasti Medvedevin jyrähtelyt pitävät kutinsa ja tapausta ei paineta villaisella lentäjän virheen johdosta.

 

11Lok/11Off

Ilves-Pelicans: Miksi toinen pärjää ja toinen ei?

Tiistainen Ilves-Pelicans on normaalisti SM-liigan liukuhihnatavaraa, mutta tällä kertaa siinä on myös yllättävän paljon kiinnostavia elementtejä.

Povasin Ilvestä kauden mustaksi hevoseksi ja sijoittumaan runkosarjassa yhdeksänneksi. Viimeisestä kahdeksasta pelistä tamperelaiset ovat voittaneet yhden - rankkareilla. Ruuna on sortunut pitkään laukkaan ja Juha Pajuojalla on kova työ taltuttaa se.

Pidän Juha Pajuojaa hyvin keskinkertaisena valmentajana. Jopa jonkinlaisena Ilveksen hyväveli-kerhon ruumiillistumana. Molemmissa tamperelaisjoukkueissa on valmennuksen osuus poljettu viime vuosina suohon ja tulokset ovat sen mukaisia. Penkin taakse pääsee jos tuntee jonkun tai on riittävän halpa. Ennen kauden alkua valmennuskolmikko Pajuoja-Helminen-Korhonen tuntui lähinnä huvittavalta. (Apu/maalivahtivalmentajana vuosi sitten pelaajauransa päättänyt ex-ilves Markus Korhonen).

Täysi floppi Pajuoja ei kuitenkaan ole. Muuten mies ei olisi saanut hilattua viime kauden junnupitoista Ilvestä kympin sakkiin. Viimeisen kahdeksan ottelun aikana on kuitenkin realisoitunut se tosiseikka, että Ilveksen pelitapa ei toimi.

Siksi tämäniltainen ottelu on mielenkiintoinen, kun vastakkain ovat päätään seinään hakkaava Ilves ja huonoinakin iltoina 4-1-voittoja hakeva Pelicans.

Ilves ei ole materiaaliltaan sarjan 2. huonoin, Pelicans taas ei ole materiaaliltaan sarjan 2. paras. Jos yritetään taas mennä hieman "Liike oli hyvää"-pintaa syvemmälle, niin illalla on jälleen syytä seurata miten joukkueet peliään avaavat ja ylittävät keskialueen.

Pelicansin puolustajat voivat tarvittaessa syöttää laitaan, keskelle tai toiselle puolustajalle. Kiekkokontrolli säilyy, ajoitukset toimivat. Silloin kun hyökätään, tullaan rintamana kolmen tai jopa neljän pelaajan voimin, vastustaja on hätää kärsimässä ja oma pelinopeus kasvaa syöttöpelin ansiosta.

Ilves-leirissä puolestaan on tuskailtu hyökkäyspelin toimimattomuutta, kun puolustajat avaavat 9 kertaa 10:stä seisovin jaloin olevalle laitahyökkääjälle, mikä taas johtaa korkeintaan kahden muun hyökkääjän suorittamiin epätoivoisiin (alivoima)hyökkäyksiin.

Tässä mielessä liike ja ns. jalkanopeus on täyttä hölynpölyä. Ilveksen joukkue on absoluuttisesti aivan yhtä nopea luistelemaan kuin Pelicansinkin. Ero syntyy siitä mitä kiekon kanssa tehdään, syntyykö syöttöketjuja, ottavatko Jarkko Immosen tyyppiset keskushyökkääjät keskikaistan haltuunsa ja pystyvätkö jakelemaan laitureilleen kiekkoa lapaan.

Ei uskoisi, että Hakametsän kaukalo on ilmeisesti yhtä leveä kuin Isku Areenallakin, sillä tilaa siellä tuntuu olevan aina paljon enemmän. Uskon, että tänään se tila on Pelicansin ja joukkueen harrastaman kiekkokontrollin puolella.

Jääkiekko on kuitenkin siitä kiva asia, että pelejä ei ratkaista teoriassa. Viikko sitten Espoossa Blues vei Ilvestä kaksi erää ja johti kahden erän jälkeen 2-0. Blues kuitenkin passivoitui, vieraat väänsivät pelin tasoihin ja rankkareilla voitoksi. Lisäksi Ilves osoitti jo viime kaudella olevansa vaarallinen päästessään hyökkäysalueelle. Kuopion pelin kaltaiseen uinahdukseen ja henkilökohtaisiin virheisiin Pelicansilla ei ole varaa.

Voitti matsin kumpi tahansa, niin tarjotkaa selitykseksi jotain muuta kuin sitä iänikuista liikettä, pliis. Seuratkaa ennemmin vaikka Järvinen-Seikola-Koskiranta-akselin avauspelaamista ja keskialueen ylittämistä.

- - -

Hereillä olevassa Pelicans-leirissä on myös aiheellisesti nostettu esille Niko Hovisen pelitahti. Maalivahtitilanteessa, kuten myös vaikkapa J-P Pietilän ja Joonas Hurrin tapauksessa päävalmentaja Suikkanen on Pelicansissa hakemassa jalometalleja, ei sisäänajamassa raakileita liigaan. Etusijalla on Hovinen torjumassa voittoja liigajoukkueelle, ei Rautiolan ja Kuuselan kehittäminen liigatasolle. Toisaalta voi myös olettaa Suikkasen kuuluvan siihen tervejärkisten suomalaisvalmentajien kaartiin, joka antaa pelivuoron jo pelituntuman säilyttämisen takia. Poissuljettu skenaario ei liene sekään, että Kuusela nostetaan ylös ja Rautiola hakee tuntumansa Peliittojen tolppien välistä.

28Syy/11Off

HPK vs. Pelicans 1-4, pelikirja vs. pelikirja 0-6

Ammattilaistasolla on kova suoritus hallita peliä yksi tai kaksi erää. Rinkelinmäellä Pelicans teki huikean suorituksen ja jyräsi Kerhon yli kolmen erän lähes täydellisellä hallinnalla.

Okei, tämän illan HPK ei ollut kaksinen tasonmittari, ei sieltä päinkään. Mikko Tolvanen maalillaan teki voitavansa ja selvisi ainoana kaukalosta puhtain paperein, mutta kenttäpeli oli paineen alla täysin sekaisin. Varsinkin hyökkäystenrakentelussa noutaja tuli usein jo omalla siniviivalla ja kiekonmenetyksiä nähtiin oranssipaidoilta käsittämätön määrä.

Toisaalta Kerho oli voittanut kaksi edellistä kotipeliään ja pystynyt kohtalaisen hyviin esityksiin. Tänään vierasjoukkue vain yksinkertaisesti riisui eksyneen ritarilauman aseista täydellisesti. Pelicans oli rohkea, valpas ja täynnä itseluottamusta alusta loppuun saakka. Ensimmäinen merkki tulevasta nähtiin jo muutaman sekunnin pelin jälkeen, kun aloitusvoiton jälkeen Seikola avasi Koskirannan läpiajoon HPK-pakkien välissä ammottaneesta kunniakujasta. Alkutahdit vyörytykselle oli lyöty samantien.

Tällaisia suorituksia näkee ammattilaiskehissä erittäin harvoin. Kyse ei ollut 10 minuutin tai yhden erän painostuksesta, vaan ottelun kulku oli Suikkasen miehistön käsissä täydet kolme erää. Yksittäisissä vaihdoissa HPK:kin näytti liigajoukkueelta vastustajansa rinnalla, mutta sitä ei kestänyt montaa vaihtoa putkeen. Paremmalla viimeistelyllä lukemat olisivat aivan hyvin voineet olla 2-7. Pelicans teki Rinkelinmäen muinaisesta kirouksesta hakkelusta samaan tapaan kuin Jukka Jalosen HPK aikoinaan tottui viemään vastustajaa kuin pässiä narussa.

Lahtelaisittain päänvaivaa aiheuttivat lähinnä pienet huolimattomuusvirheet, HPK:n yllättävän vaaralliset tilanteet ja Niko Hovisen aavistuksenomainen haparointi. Kerho-luotsi Rindellkin myönsi, että 1-0-johto Niko Niemisen maalilla oli ansaitsematon, mutta sitäkin ennen Kerho ehti jo kolisuttelemaan tolppia niistä harvoista tilanteistaan.

Jälleen kerran Pelicans kuitenkin kampesi itsensä väkisin tappiolta tasoihin ja 2. erässä vauhdilla ohi. Rinkelinmäen pari metriä normaalia leveämpi kaukalo vain korosti tasoeroa: vierasjoukkueella oli roimasti tilaa syötellä ja kuljetella, kun taas kotijoukkuetta ahtaus vaivasi joka ratkaisussa. Pakki-pakki-syötön jälkeen löytyi usein vapaita valkopaitoja joko laidasta tai keskeltä, joka johti vauhdikkaisiin hyökkäyssinisen ylityksiin joko kuljettamalla tai päätykiekot voittamalla. Nimenomaan Pelicansin loistelias syöttöpeli sai oranssipaidat näyttämään hitailta, vaikka fyysisesti joukkueiden välillä tuskin ratkaisevia eroja on.

Lieväksi kauneusvirheeksi voidaan laskea ylivoiman tehottomuus. Roima ylivoima-aika ja iso tila olisi pitänyt pystyä käyttämään paremmin hyödyksi ja realisoimaan maaleina. Toivottavasti Loppi tuo tarvittavan rytmin ykkösylivoimaan ja vapauttaa hieman Laschia pelinrakenteluvastuusta.

Yksittäisistä pelaajista on nostettava esille Teemu Rinkinen, joka paransi esitystään roimasti aiemmista. Sami Blomqvist tuurasi Sopasta pirteästi, joskaan hattuja ei vielä kannata ilmaan heitellä. Tuttuun tapaan Lasch kirvoitti useammatkin huokaukset pyöritellessään vastustajia solmuun ja karvatessaan irtokiekkoja itselleen loputtomalla tarmolla. Pekka Jormakka vastasi tänäänkin kaukalon nopeimmasta kyydistä - Latvalan avaamasta läpiajosta olisi suonut tehdä maalinkin.

HPK:n illan hahmona puolestaan hääri Tuukka Mäkelä, joka selvisi naurettavasta sucker punchistaan Koskirannan naamaan ilman jäähyä, lämäsi rännikiekkoa yrittäessään kahdesti kiekon yli laidan vaihtopenkillä istuvia joukkuekavereitaan hipoen ja kuittasi saldokseen -2. Kuvaavaa oli myös Marko Tuulolan jäätyily läpiajoissaan. Aina tyylikkäällä Kerho-kapteenilla olisi käsiä ja tarkkuutta tehdä niistä maalejakin, mutta tällä kertaa ei syntynyt edes vetoa maalia kohti. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa tunnelma oli hämeenlinnalaisittain kuin MM-hiihtojen dopingskandaalin aikoihin.

Paikallisten illan annin paketoikin ytimekkäästi 2. erätauolla vanhempi rouvashenkilö käytävän laidalla:

"Jesta, mitä kakkapeliä."

 

Lihapiirakka ja kurahousut

Noin muuten Rinkelinmäki (sitä sponsorinimeähän en varmasti käytä) oli, kuten aina, oma nostalginen itsensä. Tiskiltä saa edelleen lihapiirakkaa, joka käydään sitten käytävän toisella puolella itse maustamassa ketsuppipulloja rutistellen ja pikkelssiä lusikoiden. Vessassa hana toimii niistä pyöritettävistä nupeista, tiedäthän, kylmää oikealta ja kuumaa vasemmalta. Peilillä vessaa ei oltu siunattu, ja sen ovat paikalliset näköisiäkin ettei peilille käyttöä ole ollut ennen kuin ihmisten ilmoille lähdettiin.

Erätaukokilpailuna pikkujunnujen rankkarikisa polvet notkuen ja kiekko vielä märkään jäähän takertuen toimii aina. Siinä pysytään aiheessa, toisin kuin aarteenmetsästyksissä ja ties missä espoolaisissa golfpallon puttauskisoissa.

Ottelun jälkeen Tapparan valmennuskaksikko Sami Hirvonen-Marko Ojanen seisoskelivat hallin edustalla. Molemmilla näytti olevan kurat housuissa tulevan vastustajansa scouttaamisen jäljiltä, joten jätin huutamatta "sano terveisiä Dufvalle". Lyötyä lienee lyöty jo tarpeeksi.

14Syy/11Off

Lahen top5 (lätkä)jätkät

Tältä listalta poisjääneiden kannattaa huomisesta alkaen tehdä jotain mistä heidätkin muistetaan.

Hot

1) Niko Hovinen: Liigan paras maalivahti jos pääsee huipputasolleen. Itse rauhallisuus. Ensimmäinen jonka nimmarikortit loppuvat kesken.

2) Ryan Lasch: Oli ensimmäisissä harjoituspeleissä täysin ylivoimainen kentällä, mutta ilotulitus hiipui hieman loppua kohden. Paljon on hehkutettu, mutta pystyykö sittenkään nousemaan joukkueen ykköstähdeksi? Todennäköisesti kuitenkin seuran paras ulkomaalaishyökkääjä sitten Brett Lieversin.

3) Markus Seikola: Anssi Salmelan ja Jan Latvalan ohella Pelicansin liiga-ajan parhaita hyökkääviä puolustajia. Ymmärtää miten hyökkäyssiniviivalla operoidaan. Henrilaurilamainen tykki sillä erotuksella, että vedot lähtevät kovaa myös ranteella, aina maalia kohti ja huonoistakin asennoista. Osaa nykyisin puolustaakin, kunhan kiekon kanssa kikkailut eivät kostaudu.

4) Pekka Jormakka: Köyhän miehen Lasch. Kivaa sporttia ja tsemiä harkkamatseissa, mutta kunnon peleissä pitää ruveta laittamaan laattaa pussiin muutenkin kuin rankkareista. Laukoo hanakasti ja myös pyytää onetimer-syöttöjä maila ilmassa, mitä ei ole pahemmin viime vuosina Pelicansissa nähty.

5) Arttu Luttinen: Hidas, mutta kun liu'usta ja veivauksista tulee ajoittain mieleen Jantunen, on pelaajan pakko olla hyvä. Taistelee joka vaihdossa täysillä ja täydentää siten erinomaisesti vastakohtaansa Loppia. Valinta kapteeniksi tällä aikataululla kertoo paljon.

 

Not

1) Sami Blomqvist: Nallipyssy. Loisti 10 peliä viime kauden alusta, sen jälkeen pelaamisessa ei mitään tolkkua. Jalka ei riitä, pelikäsitys ei riitä ja auttamattoman köykäinen 1vs1-tilanteissa. Toivottavasti itseluottamus palaa Peliitoissa.

2) Teemu Rinkinen: Moni kaavailee kolmosketjuun, näinköhän taso riittää. Kokoa olisi, röyhkeyttä ei. Riittääkö asenne ammattilaisuuteen? Vaikuttaa pahasti tapausten Santavuori ja Je. Saarinen uusinnalta. Blomqvistin tavoin Mestis kutsuu - 10 maalia täyteen ja sitten liigaan kokeilemaan.

3) Kari Sihvonen: Ollut pitkään kuin varjo entisestä, eikä Suikkasen pelikirjassa ole sijaa ylilyönneille. Eikö halua vai ehdi enää taklaustilanteisiin? Kiekollista potentiaaliakin on, mutta tyytyy pyörimään ympyrää kulmissa. Aiemmin Nupen paras ase fyysiseen peliin, mutta antaako Suikkanen päästää Hullu-Karin irti?

4) Max Wärn: Miksi hankittiin? Puukäsi, jolla on IFK-fanien mukaan mahtava maalintekopotentiaali. Taistelee Sihvosen kanssa nelosketjun laiturin paikasta. Uhrautuvaa peliä alivoimalla ja 15 pistettä riittänee tavoitteeksi.

5) Tero Koskiranta: Sentterilaiturille saatiin jotain käyttöä Lopin loukkaannuttua. Tehnyt joskus 40 pistettä ja teki harjoituspeleissä 4 maalia, milläköhän käsillä? Kaipa tälläaisellakin pelaajalla voi kolmos-nelosketjuja täyttää.

 

?

1) Matias Loppi: Moni odottaa huippukautta kakkossyöttöjen kuninkaalta - uskotaan kun nähdään. Parempaa mahdollisuutta tuskin tuleekaan kuin nyt Luttisen, Laschin, Seikolan ja Järvisen kentällisessä. Vaikuttaa treenanneen kesällä ja edes hieman yrittävän kentällä, mikä on jo hieno merkki amattilaispelaajalta.

2) Jyri Marttinen: Hyytynyt kolmospakkiparin työjuhdaksi ja alivoiman erikoismieheksi. Ilman muiden puolustajien loukkaantumisia ei asiaa ylivoimalle. Potentiaalia olisi monella osa-alueella, mutta ei tunnu loistavan oikein missään, paitsi taklausten avittamisessa poikittaisella mailalla.

3) Vili Sopanen: Pitkälle on tultu pelkällä pihapelineppailulla. NHL-haaveet voinee jo unohtaa, mutta potentiaalia olisi 40 pisteen kauteen. Pois kulmista ja vastustajan maalin takaa, niin se on jopa mahdollista. Vili on niitä hyökkääjiä, joiden pitäisi jäädä laukomaan 100 kiekkoa jokaisten treenien päätteeksi.

4) Justin Hodgman: Tästähän voi tulla mitä vaan. Hampaatonta kanukkia on haikailtu vuosikausia ja nyt sellainen on saatu. Paikannee Shayne Toporowskin jättämän aukon SM-liigassa. Piristävä poikkeus Pelicansin sentterikalustossa.

5) Joonas Jalvanti: Sittenkin uuteen nousuun? Moni oli valmis jo lyömään menolippua käteen ja nostamaan J-P Pietilän pelaavaan kuusikkoon, mutta niin vain liigajyrä Jalvanti luistelee huomenna laatikkoon Bluesia vastaan. Harjoituspeleissä alkanut laukomaankin!