30Tam/15Off

15 Pelicans-pelaajaa, jotka olit jo unohtanut

Pelicansin kuudestoista liigakausi vetelee pian viimeisiään. Tässä pieni kertaus erikoisimmista tapauksista, joita Pelicans-nutussa on matkan varrella nähty, ja joista osan olet jo tarkoituksellakin unohtanut.

Mika Asikainen (1998-2000)
Kiekkoreippaan kasvatti saapui 23-vuotiaana takaisin Lahteen viimeiselle divarikaudelle Itävallan pääsarjasta, pelattuaan sitä ennen kaksi kautta Jokereiden timanttisessa menestysjoukkueessa. Sopimuksessa oli ilmeisesti jotain outoa ja seuran kannalta taloudellisesti huonoa, joten Radiolinjan 050-pelinumeroa kantanutta Asikaista ei peluutettu kuin 11 ottelun verran liigakaudella 1999-2000.

Bryan Fogarty (2000)
Edesmennyt kanadalaispakki yltää mukaan nipin napin, sillä ei lopulta pelannut yhtään sarjaottelua Lahdessa. Saapui elokuussa, ehti olla Lahdessa pari viikkoa ja narahti alkoholin käytöstä. Höntsäsi loppukauden Jenkkien alasarjoissa ja kuoli paria vuotta myöhemmin sydämen petettyä. Vuoden 1987 ykköskierroksen NHL-varaus numerolla yhdeksän, tilille kertyi 156 NHL-ottelua legendaarisissa Quebec Nordiquesissa ja Montreal Canadiensissa.

Garry Toor (2000-2001)
Parikymppinen kanukkipakki oli SM-liigassa lähinnä oppipojan roolissa, ja tiettävästi ensimmäinen tummaihoinen pelaaja liigassa. Yritettiin kehittää pitkäjänteisesti hyökkääväksi puolustajaksi, pelasi kaikkiaan 28 ottelua tehoin 1+2=3 ja -11. Pelasi vielä pari kautta ECHL:ssä kunnes lopetti. Merkitty tilastoihin rightin kätisenä, mutta taisi kuitenkin olla lefti.

SanteriHeiskanen30012015

Heiskasen lapa ei mahtunut kuvaan.

Grigorijs Pantelejevs (2002-2003)
Kausi 2002-2003 oli kaiken pahan alkua. Tämä 175-senttinen latvialainen patukka toi loppusyksystä kokeneen maailmanmiehen näkemystä tuuliajolla olleeseen joukkueeseen. 40 ottelua tehoin 4+9=13. Ihan kiva väkkärä kun pääsi kieputtelemaan hyökkäysalueelle. Muistetaan 1-2 päättyneestä SaiPa-ottelusta, jossa sai ensin filmaamisesta kympin ja 56. peliminuutilla 5+20 huitomisesta. Yleisö ei tykännyt Jukka Pakaslahden tuomioista ja jää täyttyi roinasta.

Santeri Heiskanen (2003-2006)
"Sane" oli soturi isolla S:llä. Niitä harvoja, joka ehti pelaamaan SM-liigaa sekä HIFK:n, Bluesin että Jokereiden riveissä. Viihtyi Lahdessa kolme kautta, jäähysarake ja miinustilasto täyttyivät kovaa vauhtia. Toi kuitenkin kokemuksellaan ja katujätkän tyylillään ryhtiä puolustukseen. Blokkasi laukauksia uhrautuvasti ja peitti syöttölinjoja vaikka vatsallaan maaten. Mailan lapa oli iso kuin pitsalapio ja luistimen läpät pelimiesten tapaan säärisuojien päällä.

Toni Mäkiaho (2002-2004)
"Mäkkäri" oli 15-vuotisella liigaurallaan usein ja monen seuran fanien märkä uni. Ajautui Tapparassa paitsioon ja saapui Lahteen kesken kauden, pelaten kevään kuin uutta kevättä. Myös lähti kesken seuraavan kauden, kun saatiin kaupattua. Yhteensä 51 ottelua tehoin 15+8=23, mikä oli sen hetken Pelicansissa timanttia. Vakuuttava jätkä ja sopi sinänsä valmennuksen yrittämään kovanenäisten jääkiekkoon. Taisi tapella kertaalleen hyvällä menestyksellä.

JasonBonsignore30012015

Bonsignore oli "pretty boy", joka ignorattiin nopeasti.

Jason Bonsignore (2005-2006)
Pisti vielä Fogartysta paremmaksi, ykköskierroksen neljäs varaus kesältä 1994. Edellisellä kaudella kävivät mm. Avery, Blatny ja Zingoni, jatkoi sujuvasti jalanjäljillä. Iso roikale, 191 senttiä ja 99 kiloa. Silkinpehmeät kädet, luistelu verkkaisempaa. Kaikesta näki, että taustalla oli ollut hirmuinen potentiaali, mutta ura sakkasi johonkin. Alkutunnustelun jälkeen räjäytti pankin neljän maalin suonenvedolla, mutta heitettiin pois seitsemän ottelun jälkeen. Ilves oli vielä epätoivoisempi ja antoi neljä ottelua aikaa, kevääksi B ehti vielä Norjaan.

Marcus Paulsson (2005-2006)
Pelicansilla alkoi olla jo tatsia näihin ruotsalaishankintoihin, ensin Widing ja sitten Paulsson onnistuivat molemmat mukavasti. Liukasliikkeinen Paulsson pelasi 41 ottelua tehoin 13+5=18, mutta siirtyi sitten loppukaudeksi TPS:aan. Käsistään varsin näppärä ja liimalettikin ruotsalaistyyliin kuosissa, mutta koti-ikävä taisi vaivata. Sittemmin tehnyt komean uran Malmössä, Färjestadissa ja Davosissa. Pelicans teki kansainvälisen tason löydön!

Toni Sihvonen (2005-2007)
"Soosi" ei oikein enää Pelicansissa saavuttanut sitä asemaa, mitä Kiekkoreippaan kasvatille olisi mieluusti suonut. Jäi Jantusen, Koivusen ja Kakon varjoon, olihan roolinakin "vain" se perinteinen nelosketjun jarrusentteri. Siinä hän oli kuitenkin ensiluokkainen ja kouli samalla Henri Heino liigakelpoiseksi - perintö säilyy siis edelleen. Maalien estämisen ohella teki kahden kauden aikana yhden maalin, kuinkahan se syntyi?

Sami Helenius (2005-2007, 2009-2010)
Olin kokonaan unohtanut, että "Helge" palasi vielä Lahteen yhdeksi kaudeksi. Vuosien 2005-2007 Pelicansiin oli ainakin koottu huima liuta persoonia. Yhteensä Pelicansissa 140 ottelua ja 449 jäähyminuuttia, kaksi maaliakin! Tuttuna nyrkkikumppanina hillui ainakin Ässien Pasi Nielikäinen. Pelillinen hyötysuhde jäi aina hieman arvailujen varaan, mutta tässä on tietenkin mainittava, että osasi laittaa sen ensimmäisen helpon syötön lapaan.

Patrick Yetman (2006-2007)
Yksi Pelicansin historian parhaita ulkomaalaishankintoja. YouTube oli tuolloin jo olemassa, ja edellisellä kaudella tehty 42 maalin kimara Norjan pääsarjassa (42 pelattua ottelua) herätti hurmiota. Todellinen snaipperi, kuti lähti rightin lavasta ranteella, lämärillä ja suoraan syötöstä, oli myös nopea luistimilla. Tehot 15+10=25 vain 35 ottelussa, pudotuspelit (6ott 1+1=2) olivat nuorukaiselle vielä liian kova pala. Tästä hankinnasta ei kuitenkaan opittu mitään, kun vuotta myöhemmin Pelicansiin raijattiin jalaton kehäraakki nimeltään Robert Guillett.

Samuli Suhonen (2007-2010)
Yetmanin tavoin oli jo tehnyt hirmutekoja heikommassa sarjassa, eli KalPan riveissä Mestiksessä. Yllätyssiirto Bluesista toi Lahteen kesällä 2007, otti saman tien kiekollisen kapelimestarin roolin puolustuksessa. Ensimmäisellä kaudella yhteensä 61 ottelua ja 33 pistettä. Luistelutekniikaltaan ehkä taitavin Pelicans-puolustaja koskaan, erinomainen syöttelijä ja viileä ylivoimapuolustaja. Osasi laukoa etenkin ylänurkkiin. Hieno pelaaja.

Kari Haakana (2008-2009)
Nyt oli jo pärjätty ja edessä oli Hannu Aravirran viimeinen vuosi, joten menestys pyrittiin varmistamaan Kari Haakanan ja Lasse Pirjetän hankinnoilla. Kaksikko taisi yhdessä pelata alle 30 ottelua tehoin 2+1. Tästä alkoi se aika, kun Pelicans alkoi uudelleen tekemään ison rahan floppihankintoja. Haakana oli iso ja kankea puolustaja, olisi voinut olla pätevä oman puolustusalueen herra, jos olisi pysynyt kunnossa.

AriSulander30012015

Sulanderi tuurasi Hovista viiden ottelun ajan.

Markku Tähtinen (2009-2010)
Tyler Redenbachin tavoin väärinymmärretty taitosentteri. Saapui ilmapiiriltään tekemättömään paikkaan, kun tieltä oli hieman aiemmin tökeröllä ja anteeksiantamattomalla tavalla heitetty pihalle seuraikoni Toni Koivunen. Syttyi 25 ottelussa kuitenkin ihan mukaviin tehoihin: 3+15=18. Käsistään taitava ja varsinkin ylivoimalla erinomainen, mutta ei saavuttanut lopullista luottamusta oikein missään. Pelaa vielä nykyään Kazakshtanin pääsarjaa.

Ari Sulander (2010-2011)
Koosteen kruunuksi heitetään yksi Suomen menestyneimpiä kansainvälisen tason pelaajia. Vihdoin luottoveskariksi kehittyneellä Niko Hovisella taisi olla loukkaantumisvaivoja, joten Zürichissa ilman peliaikaa jäänyt "Sulo" hälytettiin viiden pelin ajaksi Lahteen. Päästettyjen keskiarvo 2,66, torjuntaprosentti 90,30. Ei loistanut, mutta ei pettänytkään. Olihan se hienoa ja nostalgista nähdä, klassinen pelityyli nykyisiin perhostorjujiin verrattuna.

 

Edellinen kirjoitus >> Kumman kaa: Henri Heino vai Antti Tyrväinen?

 

 

1Jou/14Off

Tom Laaksonen – kokovartalok***ä vai järjestelmän uhri?

Laaksonen01122014

kuva: www.liiga.fi

Se kuva, joka ainakin minulle jäi Tom Laaksosesta hänen pelaajaurallaan, ei ollut kovinkaan puhtoinen. Näin jälkeenpäinkin voi tilastoista todeta, että romuluinen IFK-laitahyökkääjä keräsi varsin mukavia jäähymääriä ja vähäisiä pistemääriä kaudesta toiseen.

No, kuten esimerkiksi meille lahtelaisillekin tuttu Sami Helenius osoitti, kentällä räväkät ja taidottomat pelaajat ovat usein siviilissä niitä mukavia ja fiksuja. Kaukalotouhuista ei voi muodostaa henkilön koko kuvaa.

Tässä taannoin Laaksonen kävi nykyisessä seepran roolissaan hämmentämässä yhden jääkiekkopelin solmuun Lahessa. Sanotaan, että tuomari on onnistunut silloin, kun hän on näkymätön. Laaksosen kohdalla juuri päinvastainen todellisuus tuntuu toistuvan keskimääräistä useammin.

Kaikkein pöyristyttävin oli huhu siitä, että Laaksonen olisi jo ennen ottelua kertonut laittavansa "halliin vähän meteliä". Totta tai ei, ja huumoria tai ei, niin kovin montaa tuomarikollegaa tuskin näihin huhuihin edes yhdistettäisiin. Osasyy varmasti silläkin, että Laaksonen on nykyliigassa enää niitä harvoja päätuomareita, jotka voi kasvoista tunnistaa.

Vaikka se ilta meni perseelleen, joutuu näissä tapauksissa aina miettimään, että millä valmiudella tuomarit kaukaloon pelaaja-ammattilaisten keskelle heitetään. Aiemmin syksyllä Liigan tuomareita kiellettiin menemästä 1000 NHL-ottelun veteraanituomarin luennolle oppimaan lisää lajista! Vähän ajan päästä tuli julkisuuteen, että kapina kytee tuomareiden keskuudessa ja kokonaan uutta tuomariorganisaatiota kyhätään Liigan ulkopuolella.

Ehkä tässäkin, kuten monessa muussa asiassa, mätä on siellä missä johtoporras istuu. Toisin sanoen hyvän veljen Arto I. Järvelän suojatyöhuoneessa. Kalervo Kummolankin asema horjuu Jääkiekkoliitossa, tosin hän on historiassa saanut hyvääkin aikaiseksi suomalaisessa jääkiekossa.

Mutta historia on historiaa, vanhojen fossiilien on aika väistyä. Tuomareiden arvostuksen järjestelmällinen kohottaminen on jälleen kerran yksi asia, jonka parissa Liigan olisi pitänyt jo vuosien ajan tehdä parempaa työtä. Toistaiseksi julkisuuskuva on ollut enemmän jälkien peittelyä.

Varmasti, jos tietäisimme enemmän mitä Liigan kulisseissa tapahtuu, arvostaisimme pelaajien ja valmentajien ohella myös tuomareita monin verroin enemmän. Ehkä siten tuomaritkin voisivat luistella kaukalossa ryhdikkäästi oma sukunimi paidan selkämyksessä.

Arvostus voisi silloin koskea myös Tom Laaksosta. Tuskin mies pahuuttaankaan pyörii mukana jääkiekossa vuosikymmeniä.

 

PS. Suosittelen kaikkia lukemaan myös Jatkoajan ansiokkaan tuomariartikkelin Kamppailu mielikuvista - raitapaidan pelikirja.

 

Edellinen kirjoitus >> Kirje

10Mar/11Off

Sihvosen lähtö ja muut lyhyet, viikko 45

Kari Sihvonen - viimeinen mohikaani. Ex-pelikaanit maailmalla. Kaukaloväkivaltaa kukkahattutädeille.

Kaiken on joskus tultava päätökseen. Torstaiaamu tuprutti kylmästi ensilumet sisään tupaan, kun toistaiseksi päätökseen tuli Kari Sihvosen ura Pelicans-paidassa. Väistämätön uutinen ennen pitkää, mutta ei kai näihin ikinä totu. Eikä pidäkään tottua. Hullu-Kari oli yksi yleisön ja myös tämän kirjoittajan suosikeista.

Sihvosen tie lähti Haukiputaan (hieman Oulusta pohjoiseen) Ahmoista vuodeksi Ässien ja kahdeksi kaudeksi Bluesin junioreihin, kunnes tuli siirto Lahteen. Kausi 2003-2004 kului vielä A-junioreiden SM-sarjassa, mutta vakiopaikka liigamiehistössä aukeni, kuinkas muutenkaan kuin Petri Matikaisen komppaniassa vuosikertaa 2004-2005. Tähän päivään mennessä tilille onkin kertynyt Pelicansissa 381 liigaottelua, tehot 34+51=85 ja 763 jäähyminuuttia, pudotuspeleissä 25 ott. 3+7=10 86min.

Valitettavasti parin viime kauden aikana Karran rooli kuihtui olemattomiin. Vielä legendaarisen Sihvonen-Heino-Komarov-kolmikon aikoihin Sihvonen kuului luottopelaajiin, eikä Hannu Aravirta epäröinyt tarvittaessa usuttaa ajokoiraansa kentälle hämmentämään, mikäli ottelun kulku sitä vaati. Parhaina päivinään edellä mainittu kolmikko myös johti koko joukkueen hyökkäyspelaamista armottomalla luistelu- ja fyysisellä voimallaan.

Sitten olivat ne hölmöilyt. Yleisö rakasti (tai vihasi) Sihvosen pelityyliä, mutta maine kasvoi myös tuomareiden silmissä. Lukuisten "viiskakskymppisten" myötä pelityyli rauhoittui, tai sitä oli rauhoitettava. Viimeiset pari vuotta Karra oli kuin varjo entisestään. Sikäli aika on ehkä myös hieman kullannut muistoja. Taklaukset, torikokoukset, yllättävät kiekolliset ratkaisut... kaikki vähenivät aivan minimiin. Jäljellä oli enää peruspelaaja Sihvonen.

Menestyminen vaatii veronsa. Jos Kai Suikkanen haluaa eroon Sihvosesta tai Blomqvistista, niin siten on tapahduttava. Muutama piikikäs kommentti voi lentää seuran toimistolle päin, mutta kukaan ei kyseenalaista Suikkasen tahtoa. Tämän tyyppiset pelaajat tuntuvat muutenkin katoavan SM-liigasta, kuten taklaaminen ja tappelut ylipäätään. Monesti puhutaan kuinka olisi mukavaa nähdä enemmän viihdettä kentällä, ja seuraavassa sivulauseessa todetaan miten ahtaalle kilpaurheilun menestymisen pakko on viihteen ajanut. Lahtelaisyleisö on ollut onnekas saadessaan todistaa Sami Heleniuksen, Karra Sihvosen, Leksa Komarovin ja Antti Tyrväisen kaltaisten pelaajien edesottamuksia. Se on yksi iso luku nuoren seuran liigahistoriassa.

Sinne meni Pelicansin viimeinen mohikaani ja hemmetti soikoon vielä Kerhoon. Jos tämä on keino saada paikalliskamppailun jännitettä niin sen täytyy olla sairasta pilaa. Onneksi nyt puhutaan vasta 28-vuotiaasta pelaajasta. Eräs toinenkin suunnilleen samanikäinen kohupelaaja käväisi äskettäin HPK:ssa ja teki entistä ehompana paluun turkoosipaitaan. Ehkä joku toinen kausi, joku toinen valmentaja, ja kotiyleisölleen näytönhaluja uhkuva #28.

Mohikaanin paluuta odotellessa. Uuh Kari Kari!

- - -

Monta muutakin entistä pelikaania on ehtinyt vuosien varrella lentämään maailmalle. Tässä lista tämän kauden suorituksista ja muutama joiden lentoreitti on toistaiseksi hämän peitossa. (tilastot www.eliteprospects.com)

Pohjois-Amerikka

Antti Niemi, San Jose Sharks - 9 ott. 89,90 %, 2,96 pmo

Antti Tyrväinen, Oklahoma City Barons (AHL) - 7 ott. 0+1=1 2min

KHL

Juhamatti Aaltonen, Magnitogorsk - 20 ott. 9+5=14 6min

Leo Komarov, OHK Dynamo Moskova - 19 ott. 4+7=11 26min

Anssi Salmela, Avangard Omsk - 9 ott. 2+0=2 10min

Jakub Sindel, Dinamo Riga - 11 ott. 1+0=1 6min

Karri Rämö, Avangard Omsk - 21 ott. 92,90 %, 1,88 pmo

Allsvenskan

Jari Kauppila, Tingsryd - 17 ott. 0+4=4 18min

Juha Uotila, Oskarshamn - 19 ott. 3+0=3 24min

Saksa

Mike York, Iserlohn Roosters -18 ott. 4+6=10 16min

Tshekki (2. sarjataso)

Dwight Helminen, Chomutov - 19 ott. 4+11=15 6min

Tanska

Lou Dickenson, Aalborg - 17 ott. 6+11=17 12min

Tommi Nikkilä, Esbjerg - 3 ott. 88, 90 %, 3,04 pmo (tryout ilmeisesti päättynyt)

Ranska

Toni Koivunen, Morzine-Avoriaz - 8 ott. 4+5=9  2min

Italia

Markku Tähtinen, Alleghe - 12 ott. 4+6=10 6min

Jani Forsström, Alleghe - 14 ott. 2+6=8 8min

Valko-Venäjä

Niko Tuhkanen, Neman Grodno - 7 ott. 0+2=2 6min

 

Samuli Suhonen päätti viime kautensa Italian Bolzanossa, mutta nykyisestä sijainnista ei ole tietoa.

Evan Schwabe niin sanotusti dominoi viime kaudella eksoottisessa yhdeksän joukkueen Notekeu Hockey Leaguessa pussittamalla 12 ottelussa tehot 32+28=60 sarjan neljänä viime vuonna voittaneen Assiniboia Rebelsin paidassa, jonne siirtyi pelattuaan syksyllä yhdeksän ottelua Ruotsin 3. sarjatasolla. Tältä kaudelta tiedot puuttuvat.

Ruotsin 3. sarjatasolla edusti viime kaudella myös Karo Koivunen, joka tilastoi Asplövenissä mukavat 12+42=54 38 runkosarjan ottelussa ja 10:ssä nousukarsinnan ottelussa 1+4=5.

- - -

Mitenkäs se menikään se katugallupien kaukaloväkivalta? Alla olevassa videossa sitä todellista kaukaloväkivaltaa Ruotsista, kun Linköpingin Sebastian Karlssonin hartia tavoittaa Frölundan Magnus Kahnbergin pään.

Tästä teosta Elitserien langetti Karlssonille 14 ottelun pelikiellon, aivan kuten oikeasti törkeästä tempusta kuuluukin. SM-liigassakin tästä olisi varmaan saanut jo 5 tai jopa 6 ottelun penaltin kun taklattava sentään jäi jäähän makaamaan ja loukkaantui ihan oikeasti.

Olisiko ns. gooneja, eli tappelijoita, kokoonpanossa mukana pitämällä voitu välttää tämä tapahtuma tai oliko kyseisillä joukkueilla tuossa ottelussa sen alan miehiä, mene ja tiedä. Ainakin se voisi aiheuttaa sen, että pelaajat Karlsson mukaanlukien miettisivät sekunnin murto-osan pidempään rumimpia taklausyrityksiään, kun tiedossa olisi että sen jälkeen tilien tasaus tulisi vastustajan paljaiden nyrkkien muodossa.

Mutta sehän olisi sitä väkivaltaa, vai mitä päiviräsäset, Jukka-Pekka Vuorinen, supertoimittaja Wesa Koistinen ja 500 äänioikeutettua kansalaista?

http://www.youtube.com/watch?v=iy72zvtKNeo

Iltasanomat: Sebastian Karlssonille 14 ottelun pelikielto