16Huh/14Off

Pekkala ja viiden euron divarilöydöt

Mestikset16042014

Pelicans on valinnut uuden suunnan. Parin-kolmen viime kauden aikana nähty pelaajapolitiikka ei sittenkään tainnut olla täysin terveellä pohjalla, vaikka se toikin ainakin hetkellistä menestystä. Pelicans ei ole vielä niin suuri seura, että se voisi hankkia yhtä suuren osan pelaajamateriaalistaan "valmiina", vaan jalostustyölle on jäätävä hieman enemmän tilaa.

Nuorten talenttien kasvattaminen säästää budjettia kärkipään pelaajien hankintaan, pitää ilmapiirin tuoreena ja on toisaalta uusille kyvyille jatkossa signaali siitä, että Lahteen kannattaa tulla. Tuoreimmat esimerkit tällaisista pelaajista ovat Joel Mustonen, Joonas Alanne, Anrei Hakulinen, Nico Manelius ja Mikko Lahtela. Ja tukku Kiekkoreippaan kasvatteja.

Mutta miten löytää ne oikeat potentiaalisimmat yksilöt Mestis-miesten ja liigahylkyjen joukosta? Siinä on kymmenien tuhansien eurojen kysymys jokaiselle liigaseuralle.

Viime kausina Pelicans on tehnyt kokeiluja pääasiassa hyökkääjien osalta. Kolmikossa Tomi Pekkala - Lou Dickenson - Sami Blomqvist piilee eräs opetus. Pelaajaa arvioitaessa on aina muistettava millaisesta ympäristöstä tämä tulee. Pekkala ja Dickenson Mestiksessä ja Blomqvist A-nuorissa pelasivat sarjan kärkipään joukkueissa. Pekkala puolestaan antoi edellisellä liigavisiitillään parhaat näyttönsä Jori Lehterän ja Joonas Enlundin ketjussa, ja pelasi Sportissa sarjan dominoivimpiin keskushyökkääjiin kuuluvan Toni Jalon tutkaparina. Samoin Dickenson pelasi kaksi kautta Mestiksen parhaissa joukkueissa. Blomqvistin aikaan Bluesin A-nuoret olivat mitalitason joukkue.

Tämä kaikki tietää ainakin keskimäärin sitä, että pelaajat ovat päässeet voittavaan joukkueeseen, pelaamaan sarjan parhaimpien pelaajien kanssa, sekä saaneet paljon peliaikaa ylivoimaa myöten. Toisin sanoen täydelliset onnistumisen edellytykset.

Kaikkia kolmea myös yhdistää yksipuolisuus. Pekkalalla ja Blomqvistilla työkalut rajoittuivat laukaukseen, Dickensonilla luisteluun. Kun tällainen pelaaja sitten tuodaan Pelicansiin keskitason joukkueeseen, kolmos-nelosketjuun ilman ylivoima-aikaa, on pelaaja käytännössä täysin eri maailmassa ja onnistumisen mahdollisuudet kutistuvat rajusti.

Erityisen kriittisesti pitäisi tarkastella ominaisuuksien soveltuvuutta liigaan ja nimenomaan Pelicansiin. Lisäksi jossain vaiheessa pitäisi tarjota kunnon roolia, kuten Pekka Jormakalle tarjottiin Justin Hodgmanin vierellä tai Pekkalalle Tapparassa Lehterän-Enlundin rinnalla.

Niinpä potentiaalisempi kaveri voikin olla se hyökkääjä, joka on hieman pienemmälläkin pistesaldolla kantanut reppuselässä Mestiksen häntäpään joukkuetta, ja jolla on pelillisenä selkänojanaan pari-kolme tyydyttävän hyvää ominaisuutta - joista yhden on oltava luistelu.

Ja loppusilaus jää sitten sen varaan, että osuu oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, kuten aikoinaan nähtiin Karo Koivusen ja Matias Lopin kohdalla. Kumpikaan ei ollut pelaajana mikään monipuolisuuden huipentuma, mutta kun taito-ominaisuudet ja pelisilmä olivat hyvää luokkaa, peliaikaa siunaantui laatupelaajien rinnalla ja koko seura teki vahvasti uutta tulemistaan, oli tuloksena kaksi kovan luokan murtautumista Mestiksestä suoraan liigajoukkueen ykkös-kakkosketjuun. Tosin niistäkin ajoista liigakiekon vaatimukset ovat jo jonkin verran kasvaneet.

PS. Anrei Hakulinen tulee Pelicansiin Mestiksen runkosarjaa dominoineesta TUTOsta. Jään odottamaan sekä mielenkiinnolla että sopivalla varauksella.

25Tam/12Off

Kolmosketjun luottoluokitus laskussa, elvytyspaketilla viikko aikaa

Aikalisä, maalivahdin vaihto ja tiivistäminen kolmeen ketjuun - jokaisen koutsin perustyökalut. Mutta entä kun mukana on joka ottelussa kaksi variksenpelätintä?

Isojen kolhujen kierros taitopelaajille tiistaina. Pelsun Seikola, Kärppien Viuhkola ja Tapparan Barkov lentelivät laitoja päin, onneksi selvittiin ilmeisen vähillä vammoilla. Karra Sihvoselle luonnollisesti ulosajo Barkovin "telomisesta", kun roskalehdistö asian ilmoitti.

Espoon matsissa kerrattiin tuttua kaavaa, kun ensimmäisen kympin perusteella moni oli valmis jo vetelemään ranteitaan auki, mutta lopulta tuuleteltiinkin yhtä kauden herkullisimmista voitoista. Ja kas, yhtäkkiä ollaankin neljän ottelun voittoputkessa. Tilastonikkareita voisi muuten kiinnostaa oliko kyseessä Pelicansin historian ensimmäinen peli, jossa kolme eri ulkomaalaisvahvistusta onnistui maalinteossa.

Yökerho Senssin ykköslaituri (© sm-liiga.fi)

Vahvistuksista puheen ollen kello tikittää - tai pikemminkin ei tikitä - Pelicansin ns. kolmosketjulle Tavi - Loppi - Blomqvist. Pelillinen luotto on päivänselvästi mennyt, kun valmentaja ei uskalla peluuttaa ketjua kunnolla ja kahden viimeksi mainitun peliajat pyörivät jatkuvasti 5-10 minuutin paikkeilla. Vierasotteluissa tilanne korostuu kotijoukkueen päästessä valitsemaan peluutusrytmin ketju ketjua vastaan, jolloin Lopin troikka on ilmiselvä heikko kohta, ja vastustajan iskun paikka. Noita-Suikkanen ei kiertele eikä peittele, vaan tiivistää kylmästi kolmeen ketjuun aikaisessa vaiheessa.

Pudotuspelejä ajatellen kestämätön tilanne, mutta runkosarjassa joukkueen kone näyttää toimivan mainiosti kolmellakin pytyllä. Kärkihyökkääjillä peliajat huitelevat 20 minuutin pinnassa, mikä ei vielä ole liiallista kuormaa, mutta voi heikentää Pelicansille ominaisen neljän kentän vauhtikiekon tehokkuutta.

Junnulupaus Blomqvistin ura Pelicansissa näyttää päättyvän tähän kevääseen. 60 ottelua Lahdessa ovat tähän mennessä tuottaneet kohtalaiset 8 maalia, joista suurin osa viime kauden alkuhuumassa. Aikoinaan 40 maalia Bluesin a-nuorissa 41 ottelussa kertoo maalinteko- ja laukaisutaidosta, mutta liigapeleissä snaipperi ei pääse edes kunnon tonteille käyttämään laukaustaan, ja harvoissa ketjukavereiden petaamissa huippupaikoissa ratkaisut ovat rutiinin puutteen takia hätäisiä. Mestiksessä tulosta on syntynyt hyvään tahtiin, joten kirvestä ei kannata heittää kaivoon tämän 21-vuotiaan kohdalla. Pelicansissa ei nyt vain natsannut.

Hevosmiesten tietotoimistossa eletään näinä aikoina kulta-aikaa, kun siirtorajaan on enää viikko. Ravitalleilla kuiskitaan Pelicansiinkin vahvistuksia Timo Pärssisestä Ruotsin maajoukkuetykki Jonas Anderssoniin.

- - -

Heitetäänpä pieni arvio hyökkäyskokoonpanosta pudotuspelejä silmällä pitäen. Toimivaa ykkösketjua ei rikota kuin pakon edessä, kun Koskirannan taso näyttää riittävän. Jos hankinta tehdään, niin kyseessä on vasen laitahyökkääjä, sillä oikeaan laitaan on jo riittävästi tarjontaa. Immonen siirtyy takaisin keskelle. Neloseen kasataan Pöyhönen - Paakkolanvaara - Tavi, jossa laidoilla voivat tuurata Rinkinen ja Isomäki. Sentteriosastolla tarpeen vaatiessa Paakkolanvaara tuuraa ylemmissä ketjuissa ja Pöyhönen siirtyy nelosen keskelle.

Lopin ja Blomqvistin rooliksi jää työllistää popcorn-myyjiä.

1. Luttinen - Koskiranta - Lasch

2. "herra X"/Wärn - Hodgman - Pikkarainen/Sopanen/Jormakka

3. "herra X"/Wärn - Immonen - Pikkarainen/Sopanen/Jormakka

4. Pöyhönen - Paakkolanvaara - Tavi

Rinkinen - (Pöyhönen) - Isomäki

 

Reservi: Loppi, Blomqvist

5Jou/11Off

Se lentää sittenkin

Tämä Pelicans se on siitä kiva joukkue että se jaksaa aina yllättää silloin kun vähiten osaa odottaa.

Hikinen lauantaini harrastesalibandyn ja -lätkän merkeissä tarjosi neljä erää yhteismaalein 3-11 sekä liudan janneniinimaa-tyyppisiä kohelluksia pakin tontilla. Kurjuuden maksimoimiseksi kiirehdin vielä illan huipennukseen Isku Areenalle, mutta Pelicans-KalPa käänsikin koko homman päälaelleen. Suvereeni 4-0-voitto sarjakärjestä liki viiden tuhannen katsojan edessä, nyt löytyy taas selkääntaputtelijoita ja taisi yleisönosastokin hiljentyä. Jos HIFK-ottelun loppuhetket olivat kunnian puolustamisen lisäksi tarkoitettu myös joukkueen herättelyyn, niin ainakin se toimi loistavasti, oli sitten käskytystä tai ei. Pahasti varamiehisenä pinna Espoosta ja kolme kotona KalPalta täyttää voittavan jääkiekon kriteerit heittämällä.

Myllykohukin oli ja meni, eikä sitä muista enää juuri kukaan, paitsi ehkä Pelsu-diggarit yhtenä legendaarisimmista tavoista pysäyttää joukkueen alavireisyys ja tappioputki. Mukafyysistä ja kovaa jääkiekkoa edustavia valmentajia on Pelicansinkin puikoissa joskus käynyt, mutta taisi Suikkanen kepittää tälläkin osa-alueella kollegansa 100-0, vaikka joukkuetta on aika puhtoisiksi pulmusiksi ehditty jo syksyn aikana haukkumaan. Pelicansin isot pojat vastasivat IFK:n sikailuihin, sakot maksetaan jos maksetaan, pelikiellot kärsitään ja kas, 4-0 päihin KalPaa duunariosaston vastatessa maalinteosta.

Uusien pelaajien tuoma energia osoittautui jälleen viikon kahdessa ottelussa taianomaiseksi. Jere Myllyniemi piti nollan, Sami Blomqvist tekaisi 1+1, peruspakkien peruspakki Toni Niemi kiskaisi maalin, alkukauden Peliitoissa flopannueelle Juha-Pekka Pietilälle kaksi syöttöä ja Joni Isomäelle yksi syöttöpiste. Kajaanista naarattu Antti Ylönenkin taisi lauantaina hoitaa tonttinsa riittävän näkymättömästi, eikä maalintekokaan kaukaa ohi lirunut.

Tällä viikolla tiedossa onkin sitten kaksi todella pahaa vierasottelua (JYP, KalPa) ja pakkovoiton paikka kotona Ilveksestä. Tämän tulikokeen jälkeen ollaan todennäköisesti paljon viisaampia Myllyniemen mahdollisesta tulevaisuudesta mastokaupungissa.

- - -

Kansa hurmaantui uudestisyntyneistä pelikaaneista ja näköjään myös Veikkauksen sponsoroimista läpsyttimistä. Meteliä ei varmaan kotimaan jäähallien katsomoissa koskaan liikaa ole ja nämä lerputtimet kantoivat muutaman desibelin siihen kekoon, mutta välillä täytyi ihmetellä tempauksen vaikutusta yleisön käyttäytymiseen. Annat katsojille leikkikalut käteen ja yhtäkkiä "taputukset" raikaavat jokaisella pelikatkolla riippumatta siitä mitä kaukalossa tapahtuu tai kummasta kenttäpäädystä peli jatkuu.

Sen tiedän, että koripallossa on tapana kannustaa oman joukkueen puolustamista ja häiritä vastustajan heittopeliä. Samoin sen, että kun katselee jossain Itä-Euroopassa tai Afrikassa pelattavaa jalkapallo-ottelua, niin taustalla kuuluu jatkuva torvien pörinä liittymättä millään tavalla pelitapahtumiin. Aina löytyy muutama katsoja joiden mielestä juuri sillä hetkellä on hyvä puhaltaa muoviputkeen tai läpsäyttää läpsytintä.

Onneksi lauantaina ei sentään ollut katsomossa torvia. Ainakaan niitä kirjaimellisia sellaisia. Päinvastoin yleisö eli taas koko sielullaan pelissä mukana.

- - -

Suomen joukkue Moskovan kaalisoppaturneelle julkistettiin äsken. Nyky-pelsuista mukaan pääsivät pahat pojat Joonas Järvinen ja Max Wärn, kuten vähän odottaa sopikin. Maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen linjasi viime viikon Hockey Nightissa, että spontaanit kahden pelaajan tappelut kuuluvat jääkiekkoon, mutta joukkotappelut eivät. Siinä voisi olla hyvä päätepiste sille keskustelulle.

Suomen kahdeksasta puolustajasta muuten viidellä on Pelicans-taustaa, kun mukana on Järvisen lisäksi Mikot Kousa ja Mäenpää, Juuso Hietanen ja Ude Uusitalo.

Antsa Mertarannan juttuja sen entisen miehen Moskovan seikkailuista kuultavissa jälleen torstaina 15.12. alkaen.

 

 

20Lok/11Off

Äkäiset lyhyet, viikko 42

Lentäjän paluu. Arpakuutio vai SM-liigan virallinen tilasto? Sami Blomqvist. HPK:n vetovoima. Hockey Nightin Muppet-show. Lentoturman lopullinen syy.

Mistä tunnistaa huippujoukkueen? Esimerkiksi siitä, että ensimmäisen neljänneksen jälkeen se on sarjassa toisena ilman ykkössentteriään. Joukkue ei ollut Matias Lopin loukkaantumisesta moksiskaan, eikä yhden miehen kaipaaminen Suikkasen luomaan kulttuuriin kyllä sopisikaan. Parinkaan avainmiehen poissaolot eivät liiemmin hidasta jos kokonaispaketti on kunnossa.

Tero Koskiranta stunttasi aikansa yllättävänkin hyvin, mutta jossain vaiheessa eväät loppuivat kesken. Jokapaikanhöylä on yleismies, ei pitkässä juoksussa ykköskentän liideri. Onko Loppikaan sitä, se jää nähtäväksi. Viime kausi oli häpeällinen esitys nimekkäältä pelaajalta, mutta moni muukin on pessyt kasvonsa täysin uudessa Pelicansissa.

Lehtitietojen mukaan aloite ja pyyntö Pelicansissa jatkamisesta tuli viime keväänä Lopilta itseltään. Kari Jalosen suunnitelmiin hän ei olisi kuulunut. Samalla Loppi oli luvannut parantaa asenteensa. Lähikuukausina kaukalossa nähdään ehkä ensimmäistä kertaa oikea huippu-urheilija ja täysammattilainen jääkiekkoilija Matias Loppi. Kaikki on pedattu valmiiksi, loppu riippuu miehestä itsestään.

Ja on Loppia vähän kaivattukin - ykkösylivoima huutaa kapelimestaria.

- - -

Ylivoimasta puheenollen yritin taustatueksi kaivaa hieman faktapohjaa Pelsun yv-tehokkuudesta, mutta SM-liigan nettisivujen viralliset ylivoimatilastot on päivitetty viimeksi tasan kuukausi sitten! Niin maanmainio ammattilaissarja se on tämä meidän SM-liiga.

Musiikkimaailman megatähdet vaativat livekeikkojen raidereihinsa vain tietyn värisiä M&M karkkeja lasikulhoon varmistaakseen, että järjestelyt on varmasti hoidettu pilkuntarkasti. Jos raideri jätettäisiin SM-liigan hoidettavaksi niin pöydällä olisi todennäköisesti pelkkä lasikulho.

- - -

Sami Blomqvist vuokrattiin pariksi peliksi Raumalle, jonne kelpaa vuokralle kuka tahansa joka on todistettavasti joskus pelannut jääkiekkoa. Maalintekovaikeuksien kanssa painivalla Peliitoilla olisi ollut Pikku-Jönnille käyttöä, mutta valitettavasti mies on Pelicansin omaisuutta ja Pelicansilla ei ole Blomqvistille käyttöä, vaikka tilastojen valossa 4 liigapeliä ovatkin tehot 1+1 tuottaneet. Haiskahtaa muutenkin vähän siltä, että Blomqvist ei ole Suikkasen suosiossa kenties pelillisistä ominaisuuksista, kenties asenteesta johtuen.

Lukko se on mielenkiintoinen seura. Joka ikinen kesä keräävät sarjan suurimman pelaajaringin ja joka talvi sinne roudataan jämäpelaajia eri puolilta maailmaa.

- - -

Viikon sitaatti. Kakkosjumbona rypevä Hämeenlinnan Pallokerho vahvistuu Ville Hämäläisellä. Seuran toimitusjohtaja Risto Korpela kommentoi uutista seuraavasti:

- Pää on nyt niin sanotusti avattu.

Tyhjentävä kommentti kertakaikkiaan. Tänään Hämäläisen perässä seurasi Henri Tuominen. Googleta jos et tunne. Löytyisiköhän vielä joku Jyrki Louhi naftaliinista? Sen jälkeen ilmasilta Norjan pääsarjaan? Mahdollisuudet ovat rajattomat.

- - -

Tiistaina julkistettiin uusi Hockey Night-tiimi. Yritän parhaani mukaan olla kommentoimatta kuvankäsittelytaitoa ja keskittyä sisältöön. Onkohan nyt varmasti tarpeeksi äijiä kehissä? Kari Jalosta lukuunottamatta asiantuntijakaarti sentään vaikuttaa pätevältä ja mielenkiintoiselta. Studioisäntä Teemu Niikko sekä selostajista Antsa Mertaranta ja Juha Taivainen ovat myös miehiä paikallaan.

Niklas Wikegård on tietyissä piireissä kehuttu tv-esiintyjänä maasta taivaisiin, joten myös hänen puheitaan kannattanee kuunnella. Etukäteen mietityttää miten ruotsalaisen Wikegårdin ja kanukki Sheddenin haastattelut hoidetaan. Jatkuva tulkkaus kävisi tv-katsojille kohtalaisen rasittavaksi.

Sitten on näitä reppanoita kuten Mika Saukkonen ja kentänlaitaurpo Panu Markkanen, joiden tv-karisma on nollatasoa ja asiantuntemus ei riitä saamaan pelistä tai haastateltavista katsojille mitään irti. Suojatyöpaikka sentään takaa ettei omaa ammattitaitoa tarvitse vuosien saatossa kehittää millään tavalla, kun ei sitä tarvittavaa ammattiylpeyttäkään oikein löydy.

NHL-perseennuolija Timo Kunnarilta odotan kisojen aikana vähintään yhtä reportaasia Kaliforniasta Teemu Selänteen autotallista. Tosin sekin voittaa Timo Harjakaiset ja muut juntti-idolit joilla Maikkari on tavannut raiskata urheilulähetysten sisältöä.

- - -

Keskiviikkona iltapäivällä saatiin vahvistus Lokomotivin lentoturman syystä.

"Gromovin lentotutkimusinstituutin asiantuntijat ovat tutkineet Jak-42D-mallisen lentokoneen onnettomuutta, jossa koko Lokomotivin joukkue menehtyi. He ovat vakuuttuneita, että turma sattui, kun yksi koneen lentäjistä painoi jarrua nousun aikana."

Toivottavasti Medvedevin jyrähtelyt pitävät kutinsa ja tapausta ei paineta villaisella lentäjän virheen johdosta.

 

2Lok/11Off

Liikkuva jalka on laiskan miehen klishee

Kirjoitetaanpa nyt jotain krapulapäivästä ja voittoputkesta huolimatta, vaikka normaalistihan runkosarjamenestys ei oikein ole edes mikään puheenaihe. Parin tappion jälkeen netti kyllä kuhisee katkuisia kommentteja siitä mikä on mennyt vikaan kun ei ollakaan "päiväjärjestyksessä".

Oli miten oli, seitsemän voittoa putkeen, sarjataulukon 2. sija ja yleisöä pullisteleva Isku Areena. Näinhän sen pitikin mennäkin, kyllä noita-Suikkanen hoitaa.

Vaikuttaa jo siltä, että yhtään blogipäivitystä ei pysty tekemään mainitsematta tuota S-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta niin se vain on, että tässä kaupungissa on nyt yksi sheriffi ja niin asia on ollut jo ties kuinka monessa edellisessäkin kylässä joissa herra S on nuuskahuulia koutsannut. Viime kevään karsijasta tuli syksyn sarjakärki oikeastaan yhden miehen ansiosta.

Vastakkaisetkin mielipiteet ovat piristäviä, kuten vaikkapa tämä:

"Kohtuu se on hehkuttamisellakin, ja jos puhutaan että valmentaja tekee joukkueen ni kyllä siellä on aika pitkälti eri miehet sitä joukkuetta tekemässäkin jos vertaillaan vaikka pariin viime kauteen. Etenkin ne miehet jotka siellä ovat nyt onnistuneetkin. Tässä nyt pointtina se, etten ihan kaikkea kunniaa tahtoisi valmentajille jakaa, vaikka se niin helppoa olisikin."

Aiheen parissa olisi helppoa lipsahtaa filosofian puolelle, muna vai kana ja sitä rataa. Lasch, Seikola ja pari muuta pelimiestä lisättynä viimevuotiseen joukkueeseen olisi todennäköisesti nostanut Pelsun ehkä jollekin huikealle sijalle 11 tai 12, hyvällä säkällä sääliplayoffeihin. Taidan silti pitäytyä siinä kannassa, että kurssin nostaminen pohjamudista sarjakärkeen on tasan tarkkaan valmennuksen ansiota. Valmennuksen, joka on opettanut hajanaiset yksilöt pelaamaan joukkueena yhteistyön jääkiekkoa suorastaan ylivoimaiseen tapaan.

Niin ja sitten on se liikkuminen, tuo lätkäjargonin ikivihreä klishee. Nyt on muotia sanoa, että Pelicans liikkuu paremmin kuin vastustaja. Sanoihan se Suikkanenkin, että nyt haetaan luistelutaitoisia pelaajia.

Täysin murskaavan HPK-ottelun jälkeen Sami Blomqvist kommentoi:

"Kesällä on tehty duunii sen eteen et jalka liikkuu ja nyt se tuottaa niinku hedelmää tuolla pelissä."

Haluaisinpa nähdä sen kerran, kun 20 sarjan nopeinta pelaajaa heitetään askiin ilman joukkueharjoituksia pelaamaan normaalisti valmennettua joukkuetta vastaan. No, ottelun jälkeiset pelaajahaastattelut harvoin muutenkaan ovat mitään pelianalyysin tutkimusraportteja, varsinkin kun kakkossheriffi R-P Lehtonenkin jatkoi samalla teemalla:

"Oltiin paremmin liikkeellä kuin kaveri ja jaksettiin paremmin loppuun asti."

Mielestäni on lähinnä absurdia väittää, että pelkkä nopea luistelu tuottaa ammattilaistason jääkiekossa yhtään mitään. Pelkkä kunto ja luisteleminen ei nosta yhtäkään joukkuetta karsinnoista kärkeen. Jos nostaisi, niin harjoituskaudella ei tarvitsisi kiekkoja tuoda kaukaloon ollenkaan.

Tämä ei ole niinkään kritiikkiä juuri Blomqvistin tai Lehtosen kommenteille, vaan yleiselle kotimaiselle tavalle käsitellä peliä. Viisaammat ovat sanoneet, että esimerkiksi Ruotsissa pelaajia valmennetaan pelaamaan, Suomessa harjoittelemaan ja luistelemaan. Tiedä sitten noudatteleeko yleisön lajiymmärrys tätä trendiä.

Blomqvist sivusi myös lyhyesti asian ydintä:

"Joo pelattiin omalla pelitavalla ja sitä kautta lähdettiin luomaan tilanteita, joista maalit syntyivät."

Oma pelitapa, tilanteiden luominen, maalien synnyttäminen. Se oma peli on myös kiekkoväen kliseitä, mutta paljon lähempänä totuutta kuin yksiulotteinen liikkuminen. Pelit voitetaan tekemällä enemmän maaleja. Suikkasen Pelicans luo enemmän laukauksia ja maalipaikkoja kuin vastustaja. Maalipaikkoihin päästään useimmiten syöttelemällä ja onnistuneet syöttöketjut puolestaan mahdollistavat sen mahtavan pelinopeuden ja Jormakan kaltaisten sähikäisten maksimaalisen hyödyntämisen millä Pelicans vastustajaa riepottelee.

Enemmän soisikin kuulevan mietteitä ja toimittajilta ammattitaitoa kysyä pelitavan toimivuudesta, mutta harvalta pelaajalta irtoaa analyysiä ja valmentajat eivät välttämättä kovin innokkaasti lähde oman joukkueen asioita kertomaan. (Tosin vastustajat scouttaavat pelikirjan tasan tarkkaan, eikä siinä ole enää mitään salattavaa.)

Laiskan miehen vaihtoehto on tulkita kiekonhallinta pelkästään paremmaksi liikkumiseksi. Meidän onneksi Pelicansilla on fyysisen kunnon ja liikkumisen lisäksi omassa pelissään rutkasti järkeä ja suunnitelmallisuutta.

Ja kas, krapulapäivän väsymys on voitettu kanta. Siihenkin tarvittiin vain ajattelutyötä, ei juuri lainkaan liikkumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lehtonen ja Blomqvist HPK-ottelun jälkeen:
http://www.ess.fi/?category=3280&videoid=320715

28Syy/11Off

HPK vs. Pelicans 1-4, pelikirja vs. pelikirja 0-6

Ammattilaistasolla on kova suoritus hallita peliä yksi tai kaksi erää. Rinkelinmäellä Pelicans teki huikean suorituksen ja jyräsi Kerhon yli kolmen erän lähes täydellisellä hallinnalla.

Okei, tämän illan HPK ei ollut kaksinen tasonmittari, ei sieltä päinkään. Mikko Tolvanen maalillaan teki voitavansa ja selvisi ainoana kaukalosta puhtain paperein, mutta kenttäpeli oli paineen alla täysin sekaisin. Varsinkin hyökkäystenrakentelussa noutaja tuli usein jo omalla siniviivalla ja kiekonmenetyksiä nähtiin oranssipaidoilta käsittämätön määrä.

Toisaalta Kerho oli voittanut kaksi edellistä kotipeliään ja pystynyt kohtalaisen hyviin esityksiin. Tänään vierasjoukkue vain yksinkertaisesti riisui eksyneen ritarilauman aseista täydellisesti. Pelicans oli rohkea, valpas ja täynnä itseluottamusta alusta loppuun saakka. Ensimmäinen merkki tulevasta nähtiin jo muutaman sekunnin pelin jälkeen, kun aloitusvoiton jälkeen Seikola avasi Koskirannan läpiajoon HPK-pakkien välissä ammottaneesta kunniakujasta. Alkutahdit vyörytykselle oli lyöty samantien.

Tällaisia suorituksia näkee ammattilaiskehissä erittäin harvoin. Kyse ei ollut 10 minuutin tai yhden erän painostuksesta, vaan ottelun kulku oli Suikkasen miehistön käsissä täydet kolme erää. Yksittäisissä vaihdoissa HPK:kin näytti liigajoukkueelta vastustajansa rinnalla, mutta sitä ei kestänyt montaa vaihtoa putkeen. Paremmalla viimeistelyllä lukemat olisivat aivan hyvin voineet olla 2-7. Pelicans teki Rinkelinmäen muinaisesta kirouksesta hakkelusta samaan tapaan kuin Jukka Jalosen HPK aikoinaan tottui viemään vastustajaa kuin pässiä narussa.

Lahtelaisittain päänvaivaa aiheuttivat lähinnä pienet huolimattomuusvirheet, HPK:n yllättävän vaaralliset tilanteet ja Niko Hovisen aavistuksenomainen haparointi. Kerho-luotsi Rindellkin myönsi, että 1-0-johto Niko Niemisen maalilla oli ansaitsematon, mutta sitäkin ennen Kerho ehti jo kolisuttelemaan tolppia niistä harvoista tilanteistaan.

Jälleen kerran Pelicans kuitenkin kampesi itsensä väkisin tappiolta tasoihin ja 2. erässä vauhdilla ohi. Rinkelinmäen pari metriä normaalia leveämpi kaukalo vain korosti tasoeroa: vierasjoukkueella oli roimasti tilaa syötellä ja kuljetella, kun taas kotijoukkuetta ahtaus vaivasi joka ratkaisussa. Pakki-pakki-syötön jälkeen löytyi usein vapaita valkopaitoja joko laidasta tai keskeltä, joka johti vauhdikkaisiin hyökkäyssinisen ylityksiin joko kuljettamalla tai päätykiekot voittamalla. Nimenomaan Pelicansin loistelias syöttöpeli sai oranssipaidat näyttämään hitailta, vaikka fyysisesti joukkueiden välillä tuskin ratkaisevia eroja on.

Lieväksi kauneusvirheeksi voidaan laskea ylivoiman tehottomuus. Roima ylivoima-aika ja iso tila olisi pitänyt pystyä käyttämään paremmin hyödyksi ja realisoimaan maaleina. Toivottavasti Loppi tuo tarvittavan rytmin ykkösylivoimaan ja vapauttaa hieman Laschia pelinrakenteluvastuusta.

Yksittäisistä pelaajista on nostettava esille Teemu Rinkinen, joka paransi esitystään roimasti aiemmista. Sami Blomqvist tuurasi Sopasta pirteästi, joskaan hattuja ei vielä kannata ilmaan heitellä. Tuttuun tapaan Lasch kirvoitti useammatkin huokaukset pyöritellessään vastustajia solmuun ja karvatessaan irtokiekkoja itselleen loputtomalla tarmolla. Pekka Jormakka vastasi tänäänkin kaukalon nopeimmasta kyydistä - Latvalan avaamasta läpiajosta olisi suonut tehdä maalinkin.

HPK:n illan hahmona puolestaan hääri Tuukka Mäkelä, joka selvisi naurettavasta sucker punchistaan Koskirannan naamaan ilman jäähyä, lämäsi rännikiekkoa yrittäessään kahdesti kiekon yli laidan vaihtopenkillä istuvia joukkuekavereitaan hipoen ja kuittasi saldokseen -2. Kuvaavaa oli myös Marko Tuulolan jäätyily läpiajoissaan. Aina tyylikkäällä Kerho-kapteenilla olisi käsiä ja tarkkuutta tehdä niistä maalejakin, mutta tällä kertaa ei syntynyt edes vetoa maalia kohti. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa tunnelma oli hämeenlinnalaisittain kuin MM-hiihtojen dopingskandaalin aikoihin.

Paikallisten illan annin paketoikin ytimekkäästi 2. erätauolla vanhempi rouvashenkilö käytävän laidalla:

"Jesta, mitä kakkapeliä."

 

Lihapiirakka ja kurahousut

Noin muuten Rinkelinmäki (sitä sponsorinimeähän en varmasti käytä) oli, kuten aina, oma nostalginen itsensä. Tiskiltä saa edelleen lihapiirakkaa, joka käydään sitten käytävän toisella puolella itse maustamassa ketsuppipulloja rutistellen ja pikkelssiä lusikoiden. Vessassa hana toimii niistä pyöritettävistä nupeista, tiedäthän, kylmää oikealta ja kuumaa vasemmalta. Peilillä vessaa ei oltu siunattu, ja sen ovat paikalliset näköisiäkin ettei peilille käyttöä ole ollut ennen kuin ihmisten ilmoille lähdettiin.

Erätaukokilpailuna pikkujunnujen rankkarikisa polvet notkuen ja kiekko vielä märkään jäähän takertuen toimii aina. Siinä pysytään aiheessa, toisin kuin aarteenmetsästyksissä ja ties missä espoolaisissa golfpallon puttauskisoissa.

Ottelun jälkeen Tapparan valmennuskaksikko Sami Hirvonen-Marko Ojanen seisoskelivat hallin edustalla. Molemmilla näytti olevan kurat housuissa tulevan vastustajansa scouttaamisen jäljiltä, joten jätin huutamatta "sano terveisiä Dufvalle". Lyötyä lienee lyöty jo tarpeeksi.

25Syy/11Off

Paskavoitotkin lasketaan

Liigaviikko numero kaksi on pelien osalta ohi ja Pelicans on löytänyt odotetun paikkansa sarjataulukosta.

Kunnon ilotulitusta ei vielä ole nähty, mutta tämän viikon voitot ja kahdeksan pistettä kertovat joukkueen iskukyvystä. Kaksi nousua tappioasemasta vahvoja kotijoukkueita Ässiä ja JYPiä vastaan, sekä kotona TPS:sta selvä voitto, jossa 2-0-maalin jälkeen ei ollut voittajasta mitään epäselvyyttä.

Perjantaina Jyväskylässä ottelun alku oli lähes katastrofaalinen. Heti alivoimalle, maali omiin, Paakkolanvaara lasarettiin ja 5 minuutin ylivoiman tuhriminen. Oman maalin varjeleminen loppupelin ajan oli Pelicansilta kova suoritus JYPin rumputulessa.

Lauantain ottelu ei totisesti noussut miksikään viikon kohokohdaksi. Hyvistä painostusjaksoista huolimatta peli oli takkuista eikä yleisökään tuntunut missään vaiheessa kunnolla syttyvän, vaan ennemminkin odottavan kolmen pisteen korjaamista talteen. Näinkö nopeasti totuttiin hyvään? No, TPS ei ole ollut eikä varsinkaan nykyisin ole niitä kaikkein sykähdyttävimpiä vastustajia.

Tärkeintä on se, että Suikkasen jengi on nopealla tahdilla pystynyt siirtymään harjoituspelien leikittelystä tosipelien voittavaan jääkiekkoon. Siihen tarvitaan näitä tämän viikon ns. paskavoittoja yhden-kahden maalin marginaalilla.

Siihen tarvitaan myös huippuluokan maalivahtipeliä, mutta kovin monia tuskin yllättää että Pappi Hovinen alkaa jo kolkutella maalivahtipörssin kärkipaikkoja. Kolmessa ottelussa selän taakse 4 maalia, Jokerit-ottelun 1. erän jälkeen niskalenkki kaikista kollegoistaan, yhteensä 9 rankkaria joissa 0 päästettyä maalia ja perjantaina syöttöpiste Immosen maaliin. Harmi, että maalintekoyritys JYP-matsin viimeisellä minuutilla kilpistyi vastustajan pelaajiin...

Ja nyt puhutaan vasta Hovisen perushyvästä tasosta. Huipputaso tietää jo nollapelejä, kunhan Niko vain syttyy sillä tasolla pelaamaan.

Sama pätee koko joukkueeseen. Vielä ei olla nähty juuri mitään, vaan ainoastaan jämäkkää suoritusta hyvällä asenteella, joka jo sekin poikii tulosta. Täytyy muistaa, että kovimmassa huippuiskussa pitää olla vasta keväällä.

 

Uusimmat loukkaantumiset viimeistään pakottavat Suikkasen ketjumuutoksiin. Ykkösketjun takana vain Jormakka ja Hodgman tuntuvat olevan hyvässä vireessä, samoin Tavi vaikuttaisi vähitellen piristyvän. Miten olisi Tavi-Hodgman-Jormakka kakkosketjuun? Sopasen mahdollinen poissaolo tietänee myös Sami Blomqvistille liigahommia.

Rinkinen oli yllättävä veto nelosketjun keskelle Pöyhösen sijaan. Tekisi mieli uskoa Suikkasta, mutta Rinkinen ei pelannut Tepsiä vastaan hyvin, kuten ei ole pelannut missään vaiheessa harjoituspelit mukaan lukien. Fiksu valmentaja toki puolustaa pelaajiaan mediassa, eikä lähde julkisesti rankomaan ketään.

 

14Syy/11Off

Lahen top5 (lätkä)jätkät

Tältä listalta poisjääneiden kannattaa huomisesta alkaen tehdä jotain mistä heidätkin muistetaan.

Hot

1) Niko Hovinen: Liigan paras maalivahti jos pääsee huipputasolleen. Itse rauhallisuus. Ensimmäinen jonka nimmarikortit loppuvat kesken.

2) Ryan Lasch: Oli ensimmäisissä harjoituspeleissä täysin ylivoimainen kentällä, mutta ilotulitus hiipui hieman loppua kohden. Paljon on hehkutettu, mutta pystyykö sittenkään nousemaan joukkueen ykköstähdeksi? Todennäköisesti kuitenkin seuran paras ulkomaalaishyökkääjä sitten Brett Lieversin.

3) Markus Seikola: Anssi Salmelan ja Jan Latvalan ohella Pelicansin liiga-ajan parhaita hyökkääviä puolustajia. Ymmärtää miten hyökkäyssiniviivalla operoidaan. Henrilaurilamainen tykki sillä erotuksella, että vedot lähtevät kovaa myös ranteella, aina maalia kohti ja huonoistakin asennoista. Osaa nykyisin puolustaakin, kunhan kiekon kanssa kikkailut eivät kostaudu.

4) Pekka Jormakka: Köyhän miehen Lasch. Kivaa sporttia ja tsemiä harkkamatseissa, mutta kunnon peleissä pitää ruveta laittamaan laattaa pussiin muutenkin kuin rankkareista. Laukoo hanakasti ja myös pyytää onetimer-syöttöjä maila ilmassa, mitä ei ole pahemmin viime vuosina Pelicansissa nähty.

5) Arttu Luttinen: Hidas, mutta kun liu'usta ja veivauksista tulee ajoittain mieleen Jantunen, on pelaajan pakko olla hyvä. Taistelee joka vaihdossa täysillä ja täydentää siten erinomaisesti vastakohtaansa Loppia. Valinta kapteeniksi tällä aikataululla kertoo paljon.

 

Not

1) Sami Blomqvist: Nallipyssy. Loisti 10 peliä viime kauden alusta, sen jälkeen pelaamisessa ei mitään tolkkua. Jalka ei riitä, pelikäsitys ei riitä ja auttamattoman köykäinen 1vs1-tilanteissa. Toivottavasti itseluottamus palaa Peliitoissa.

2) Teemu Rinkinen: Moni kaavailee kolmosketjuun, näinköhän taso riittää. Kokoa olisi, röyhkeyttä ei. Riittääkö asenne ammattilaisuuteen? Vaikuttaa pahasti tapausten Santavuori ja Je. Saarinen uusinnalta. Blomqvistin tavoin Mestis kutsuu - 10 maalia täyteen ja sitten liigaan kokeilemaan.

3) Kari Sihvonen: Ollut pitkään kuin varjo entisestä, eikä Suikkasen pelikirjassa ole sijaa ylilyönneille. Eikö halua vai ehdi enää taklaustilanteisiin? Kiekollista potentiaaliakin on, mutta tyytyy pyörimään ympyrää kulmissa. Aiemmin Nupen paras ase fyysiseen peliin, mutta antaako Suikkanen päästää Hullu-Karin irti?

4) Max Wärn: Miksi hankittiin? Puukäsi, jolla on IFK-fanien mukaan mahtava maalintekopotentiaali. Taistelee Sihvosen kanssa nelosketjun laiturin paikasta. Uhrautuvaa peliä alivoimalla ja 15 pistettä riittänee tavoitteeksi.

5) Tero Koskiranta: Sentterilaiturille saatiin jotain käyttöä Lopin loukkaannuttua. Tehnyt joskus 40 pistettä ja teki harjoituspeleissä 4 maalia, milläköhän käsillä? Kaipa tälläaisellakin pelaajalla voi kolmos-nelosketjuja täyttää.

 

?

1) Matias Loppi: Moni odottaa huippukautta kakkossyöttöjen kuninkaalta - uskotaan kun nähdään. Parempaa mahdollisuutta tuskin tuleekaan kuin nyt Luttisen, Laschin, Seikolan ja Järvisen kentällisessä. Vaikuttaa treenanneen kesällä ja edes hieman yrittävän kentällä, mikä on jo hieno merkki amattilaispelaajalta.

2) Jyri Marttinen: Hyytynyt kolmospakkiparin työjuhdaksi ja alivoiman erikoismieheksi. Ilman muiden puolustajien loukkaantumisia ei asiaa ylivoimalle. Potentiaalia olisi monella osa-alueella, mutta ei tunnu loistavan oikein missään, paitsi taklausten avittamisessa poikittaisella mailalla.

3) Vili Sopanen: Pitkälle on tultu pelkällä pihapelineppailulla. NHL-haaveet voinee jo unohtaa, mutta potentiaalia olisi 40 pisteen kauteen. Pois kulmista ja vastustajan maalin takaa, niin se on jopa mahdollista. Vili on niitä hyökkääjiä, joiden pitäisi jäädä laukomaan 100 kiekkoa jokaisten treenien päätteeksi.

4) Justin Hodgman: Tästähän voi tulla mitä vaan. Hampaatonta kanukkia on haikailtu vuosikausia ja nyt sellainen on saatu. Paikannee Shayne Toporowskin jättämän aukon SM-liigassa. Piristävä poikkeus Pelicansin sentterikalustossa.

5) Joonas Jalvanti: Sittenkin uuteen nousuun? Moni oli valmis jo lyömään menolippua käteen ja nostamaan J-P Pietilän pelaavaan kuusikkoon, mutta niin vain liigajyrä Jalvanti luistelee huomenna laatikkoon Bluesia vastaan. Harjoituspeleissä alkanut laukomaankin!