20Elo/12Off

Etelä-Saimaan jälkipyykki

Rankkaritappio Kerholle, kahdella maalilla pataan SaiPalta. Viime kesän turnausvoitto ei saanut jatkoa, vaan heikohko viimeistely ja halvat maalit omiin jättivät Pelicansin tällä kertaa jumboksi.

Hätäisimpiin arvioihin Pelicansin nykykunnosta en viitsi edes ottaa kantaa. Elokuun puoliväli on suorastaan törkeän aikainen ajankohta ruveta arvioimaan rajusti uudistunutta ja käytännössä ilman kakkoskentällistä operoinutta joukkuetta - SaiPaa vastaan pelistä puuttuivat muiden muassa Ilkka Pikkarainen, Ryan O'Marra, Pekka Jormakka ja Jan Latvala. Vuoden takainen korkealento heti Pitsiturnauksen ensimmäisestä vaihdosta aina Eric Perrinin mestaruusmaaliin asti olisi tietenkin ihan kiva juttu taas, mutta pienet kasvukivut syksyn mittaan voivat olla aivan paikallaan, myös katsojien paisuneita haihatteluja ajatellen.

Aamun ESS tietää O'Marran poissaolon johtuneen olkapäävammasta, jonka vakavuus selviää tänään lääkärin tutkimuksessa. Valmennuksen mukaan tiistain Kloten-ottelu jää väliin, mutta pelaaminen viikonlopun kotiturnauksessa on mahdollista. Perjantaina kaksi erää kanadalainen esiintyi lupauksia herättävästi, kuten tämän kaliiberin äijän tietysti pitääkin.

Sitäkin paremmin joukkuetta kantoivat läpi turnauksen muu ulkomaalaistroikka Angelo Esposito, Lee Goren ja Danny Richmond, jotka olivat Pelicansin kenttäpelaajista tämän turnauksen kolme tähteä. Esposito oli lähellä viimeistellä lauantainkin ottelussa kaksi osumaa, mutta Gorenin tavoin viimeistely jätti vielä toivomisen varaa. "Espo" ei ole Ryan Laschin veroinen näyttävä väkkärä, mutta luistelu on isolla jäällä erittäin sulavaa ja voimakasta, aiheuttaen pehmeisiin käsiin yhdistettynä jatkuvasti vaikeuksia puolustajille. Hyökkäysalueella mies väläytteli toistuvasti sitä oivaltamista, jonka varaan isot odotukset NHL-varauksineen aikanaan ladattiin. Toisaalta realismia on myös se, että tosipelin alkaessa on fyysisemmissä väännöissä todennäköisesti vielä paljon totuttelemista.

Lee Gorenin ikäisen ja kokoisen hyökkääjän kohdalla puolestaan kysymysmerkki on aina pelikunto, mutta siitä ei näytä olevan huolen häivää. Luistin liikkuu, laukaus on vaarallinen ja laitahyökkääjän tontilla myös pelinrakentaminen käy. Jos Laschin mukana meni edellisen ykkösketjun aivot, niin nyt niitä on Espositon ja Gorenin muodossa kaksin kappalein. Kulmissa Goren on kenties sarjan vahvin vääntäjä ja käy myös tarvittaessa voittamassa aloituksia Espositon puolesta.

Danny Richmondin alku on ollut niin vahva, että kaiken mennessä nappiin en pitäisi ykköspuolustajan paikkaa ihmeenä kauden päättyessä. Lappeenrannan turnauksen perusteella erittäin laadukas puolustaja kaikilla osa-alueilla, tehden kiekollisena liukuhihnalta järkeviä ja näppäriä ratkaisuja. Vierellä Juha-Pekka Pietilän soisi ottavan rutkasti oppia fiksusti pelaavalta jenkiltä. Ensivaikutelman perusteella Pietilä onkin kehittynyt viime kaudesta ja tästä talvesta on odotettavissa paljon parempaa.

Muusta joukkueesta ketju Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki on todetusti jo valmis liigaan. Kun kemiat natsaavat, niin ne natsaavat. Pietilän tavoin myös Janne Tavi tuntuu nostaneen profiilia, mutta kilpailu peliajasta tulee olemaan kovaa laituriosastolla. Yhtenä kirittäjänä toimii ryminällä liigarinkiin tullut Janne Ritamäki, joka ei päässyt rikkonaisella peliajalla loistamaan Lappeenrannassa, mutta on esiintynyt muuten edukseen.

- - -

Kiitämme: Turnauksen nettilähetykset SaiPan kotisivuilla oli toteutettu hyvin. 10 euroa kahdesta ottelusta per turnauspäivä on siedettävä hinta, varsinkin heti jos tietokoneen äärellä on useampi kuin yksi maksava katsoja. Molemmat SaiPan ottelut ovat myös nähtävillä ilmaiseksi jälkikäteen. Täysin kesäterässä ollutta selostajaa paikkasi hyvä kuvanlaatu, vaikka pahimpien hifistelijöiden keskuudessa siitäkin voi rutinaa aiheutua.

Moitimme: Kotijoukkueen otteluita lukuun ottamatta turnauksen tilastointi oli täysin olematonta. Kun seura järjestää yhden turnauksen harjoituskaudella, ei jonkinlainen live-seuranta ynnä kunnollinen pöytäkirja netissä ottelun jälkeen pitäisi olla liikaa vaadittu. Valitettavasti yhtään tämän parempaa ei ole odotettavissa kotoisessa Easton-turnauksessakaan. Jos oikein ammattimaisiksi ryhdyttäisiin, niin SM-liigan tulisi vaatia ja järjestää seurannat+tilastoinnit kollektiivisesti, edes jossain muodossa kaikista harjoitusotteluista. Mutta koska harjoitusottelut ja turnaukset ovat yksittäisiä tapahtumia ja vapaamuotoisesti järjestettävissä, niin juuri ketään ei kiinnosta. Paitsi faneja.

17Elo/12Off

HPK-Pelicans 4-3rl

Pelicans avasi täysimittaiset harjoitusottelunsa Etelä Saimaa -turnauksen iltapäiväottelussa HPK:ta vastaan. Sekavassa väännössä lukemat tasattiin 3-3 varsinaisella peliajalla, jonka jälkeen ammutussa voittomaalikisassa Kerhon Borna Rendulic ratkaisi voiton.

Lahtelaisittain ottelun positiivisin asia oli ykkösketjun Timo Pärssinen -  Angelo Esposito - Lee Goren vahva panos. Kolmikko survoi maalinedustalta kolme räkämaalia, joista ensin Esposito kaksi osumaa ja 3-2-johtomaalin Pärssinen. Jokaisen maalin järjestelijänä kunnostautui Goren, jolle tosin merkittiin vain kaksi syöttöpistettä. Erityisesti kanukkikaksikko hääräsi vaarallisesti kiekollisena Gorenin hallitessa kulmavääntöjä ja Espositon väläytellessä jälleen nopeuttaan. Esposito murtautui kertaalleen läpiajoon, mutta Kerho-vahti Anssi Pesonen torjui räpyläpuolelle suuntautuneen rystynoston.

Seuraavaksi ehein troikka oli odotetusti Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki, joka esitti jo varsin valmiin näköistä kiekollista peliä. Ryan O'Marra (laidoillaan Immonen ja Kauppila) esiintyi myös pirteästi kaksi erää väläytellen fyysisyyttä, näppäriä aloituksia ja vähän kiekollisiakin taitoja, kunnes ei jostain syystä ilmestynyt kolmanteen erään.

Ulkomaalaisnelikon vahvan panoksen täydensi Danny Richmond, jonka monipuolista peliä on ilo seurata. Liikkuminen, syöttäminen, laukaus, hyökkäysten tukeminen ja puolustaminen - paketti on kunnossa.

5vs3-ylivoimalla mukavaa oli nähdä ns. noppavitos-kuvion paluu Pelicansin fläppitaululle. Kuvion ansiosta Juha-Pekka Pietilä saikin välittömästi pari-kolme unelmatonttia, pyssy oli toistaiseksi hehtaariasetuksissa.

Maalilla Joonas Kuuselan piikkiin ei voi maaleista paljoa laskea. Tuomas Santavuori aloitti maalinteon ensimmäisellä minuutilla noustuaan röyhkeästi maalin takaa. Toisessa maalissa piskuinen pelinrakentaja Robert Leino lävisti syötöllään Pelicansin alivoimanelikon, ja Kuuselan valmistauduttua torjuntaan oli painottomalta puolelta nousseen Juho Mielosen helppo laukoa kiekko b-pisteeltä liki tyhjään maaliin. HPK:n kolmas maali oli Rendulicin ohjaus viivakudista aivan maalin edessä.

40 minuutin ihan pirteän ja ajoittain hyvänkin kiekollisen pelaamisen jälkeen kolmannessa erässä Pelicansin peli suli lukuisiin jäähyihin. Voittomaalikisassa Pelicansilta yrittivät Antti Ylönen, Goren, Esposito sekä Richmond, joista Goren ampui plekseihin ja muiden yritykset jäivät Pesosen suojiin.

Pärssinen - Esposito - Goren
Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Immonen - O'Marra - J. Kauppila (3. erä Tavi - Immonen - Kauppila)
Tavi - Iivari - Koivisto (3. erä Ritamäki - Iivari - Koivisto)

Ylönen - Seikola
Korpikari - Latvala
Richmond - Pietilä
S. Kauppila - Ritamäki (h)

Kuusela
Myllyniemi

27Hei/12Off

Ryan O’Marra – A-luokan lihansyöjä

Heinäkuun hullut viikot toivat kolme isoa karjua Pohjois-Amerikasta Lahteen. Ryan O'Marra esiintyi menneellä kaudella 9 NHL-ottelussa ja samalla lähtee kahden sanan verran terveisiä Pelicans-diggareille.

Vielä tänään Etelä-Suomen Sanomien yleisönosastolla moitittiin Pasi Nurmisen siirtoa Venäjälle ja pelaajahankintojen viipymistä. Epäiltiin jopa, onko Nupen haikailu Venäjälle vienyt keskittymisen pois Pelicansin joukkueen kokoamisesta. Kirjoitus lienee lähetetty lehteen ennen tämän viikon uutisia, sillä mitään muuta perustetta soraääniin ei viimeistään Ryan O'Marran tultua enää ole. Yksi Radek Smolenak vielä mahtuu vasempaa laitaa vahvistamaan, mutta muuten Pelicansin kahden ensimmäisen ketjun ratkaisuosasto on taas koossa ja viime kauden rauniot jälleenrakennettu mahdollisimman hyvin.

Tämä muistuttaa vähän jo koripallotouhuja, että ensin kerätään muutaman kuukauden ajan kotimaisia pelaajia harjoitusrinkiin, mutta lopulta kaikki ratkeaa jenkkihankintoihin kauden kynnyksellä.

Mahdollisuus O'Marran tuloon aukesi ainakin julkisuuteen päin hieman yllättäen, kun eilen kiinnitetty Angelo Esposito omaa italialaisia sukujuuria, joten hänellä on mahdollisuus hakea Italian kaksoiskansalaisuutta ja pelata Pelicansissa EU-passilla. Ennakkoon tarkasteltuna ulkomaalaisnelikko Danny Richmond, Lee Goren, Esposito ja O'Marra on jopa koko sarjan kovin. Lähimpinä haastajina Jokereiden (Eaves, Hardt, Moses, Dehner) ja Kärppien (Huml, Plihal, Norman, Eklund) ulkomaalaisvahvistukset.

O'Marra jatkaa ihailtavan säntillisesti Pelicansin valitsemaa linjaa. 25-vuotias kanadalainen jääviileäkaappi on vielä kehityskelpoisessa iässä, pystyy pelaamaan keskellä sekä laidassa, ja tilillä on jo kiitettävä määrä pudotuspeliotteluita Pohjois-Amerikan sarjoista ja kansainvälistä kokemusta nuorten MM-kisoista. Tiettävästi mies on harjoitellut parina kesänä JYPin joukkueen kanssa Suomessa, joten ympäristö on jo ainakin hieman tuttu. Mukavan pikanttina lisänä pelaajaprofiiliin kuuluvat sitten myös syntymäpaikkana Tokio, irlantilaiset vanhemmat ja taipumus harrastaa pientä jääkiekkoväkivaltaakin tarvittaessa. Mielenkiintoinen herra, tämäkin.

Mitä sitten on odotettavissa pelillisesti? Espositon tapaan O'Marran näytöt miesten sarjoissa eivät tilastojen perusteella ole erityisen fantastisia, mutta niin ne eivät olleet Justin Hodgmanillakaan. Kyseessä on kuitenkin kaksi varsin erityylistä pelaajaa, ja Ryanin kohtalona lienee ollut muokata peliään enemmän puolustaviin ketjuihin sopivaksi. Nyt ei haettukaan taitavinta mahdollista pistelinkoa, vaan täsmälleen sopivaa palasta täydentämään palapeliä. Tämä tarkoittanee myös sitä, että vaikka kaikki kolme uutta hyökkääjää ovat monipuolisia, niin joka tapauksessa O'Marra pelaa keskellä. Ison (188cm, 100 kg) pelaajan kohdalla kynnyskysymys lienee se, minkälaisessa kunnossa O'Marra saapuu Suomeen ja miten lievästi sanottuna kankea liikkuminen riittää liigakaukaloissa.

Maltti on valttia tässäkin tapauksessa, ja todellinen onnistuminen mitataan vasta keväällä.

- - -

Niin ja ne kaksi sanaa hitaimmillekin Pelicansin seuraajille: OSTA SE! (kausikortti, ettei tarvitse pudotuspeleissä valittaa lippujonoissa)