1Elo/14Off

Elokuun ensimmäisen tunnelmat

Kuva27-10-2013

Tähän aikaan vuodesta käytettävissämme on vain yksi fakta. Se löytyy liigajoukkueiden kokoonpanoista.

Vaikka jo näinä päivinä onkin normaalisti tahkottu Pitsiturnausta Raumalla, on ajankohta yhä rajusti aikainen tulevan kauden ennakoimiseen. Kokoonpanoja tarkasteltaessa Pelicansin tilanne on päällisin puolin ihan kiva.

Joukkueelle on brändätty uutta imagoa uudella valmennusjohdolla. Maalin suulla Jere Myllyniemi tuntuu nousseen, ellei tähtikastiin, niin ainakin laatuveskareiden joukkoon. Puolustuksessa voidaan luottaa Juha Leimuun, Jan Latvalaan ja Tomas Kudelkaan, sekä rinnalla kehittyviin omiin poikiin. Tyler Redenbach on hyvä ykkössentteri, Vili Sopasella ja Michal Repikilla on aineksia loistokkuuteen. Taustalla Joel Mustonen nousee vimmalla ja muu kalusto on riittävän hyvää. Alun jääharjoituksissa nuori Sebastian Repo vaikutti suorastaan maagiselta lupaukselta

Pelicans on nyt oikeasti freesi, mielenkiintoinen ja toivottavasti kovalla motivaatiolla kehittyvä nippu.

Pakko silti myöntää, että maanantai soitti myös herätyskelloja. Turun Palloseura edustaa vain yhtä kolmestatoista vastustajasta, mutta arveluttavista viime kausista huolimatta mustavalkoiset ovat koonneet kaksi huippulaadukasta kentällistä ja muuranneet maalinsuunsa tähtikassari Teemu Lassilalla.

Mitkä ovat ne Pelicansin vahvuudet, joilla se selviytyy kahdeksan parhaan joukkoon, kampeaa jatkoon puolivälieristä ja hamuaa mitalipeleihin? Ei sellaisia taida ollakaan.

Siksi herää kysymys, onko joukkueen kokoamisessa sittenkään tehty aivan priimaa työtä? Paljon on varmasti parannettu viime kaudesta. Turhia rönsyjä on karsittu pois. Tapaus Ryan Lasch oli vain kilpajuoksu yhdestä pelaajasta – joskin erinomaisesta sellaisesta – mutta eikö isossa kuvassa Pelicansin tasoisella budjetilla pitäisi saada rakennettua myös niitä vastaansanomattomia vahvuuksia? Ovatko alussa luetellut yksilöt ja osa-alueet sellaisia, jotka tekevät tiukassa pudotuspelisarjassa eron kahden hyvän joukkueen välille?

Asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Tällä hetkellä jatkuva huippumenestys ei ole realismia Pelicansille. Sellaista vasta rakennetaan, ja alkavalla kaudella maksetaan taas joitakin oppirahoja. Viime kaudesta poiketen ne vain menevät nälkäisempiin suihin.

Punaisen langan pää on löytynyt, mutta malttia tullaan tarvitsemaan meiltä kaikilta. Oli miten oli, niin ainakin olemme selkeämmin matkalla jonnekin. Hetkittäin elämässä ja urheilussa matkakin on tärkeämpää kuin päämäärä.

Ja lopuksi täytyy muistaa, että paljon enemmän kuin nimilistat, ratkaisee joukkueen yhteispeli ja tiiviys, joita lähiviikkoina kasaan parsitaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Repik jäi laschytyksen alle

29Hei/14Off

Repik jäi laschytyksen alle

Repik29072014

Miten pitäisi suhtautua Ryan Laschin menettämiseen ja Michal Repikin hankintaan? Tässä yksi vaihtoehto.

Eilinen maanantai oli absurdi päivä Kiekkokaupungissa. Erittäin harvoin Pelicans onnistuu hankkimaan Michal Repikin kaltaisen profiilipelaajan, mutta ykköspuheenaiheeksi jäi silti Ryan Laschin "loikkaus" Turun Palloseuraan. Moni tuntuu jo heränneen tulevaan liigakauteen väärällä jalalla ja seuran tilaa ihmetellen, kun siirtomarkkinoilla oltiin jäämässä nallipyssyjen keräilijäksi.

Tämän aamun aviisissa seurajohto kommentoi, että Laschin kintereillä oltiin vielä viime viikollakin, mutta ilmeisesti TPS mälläsi tässä kohtaa isommalla rahalla, kuten on tehnyt jo aika monen pelaajan kohdalla - myös toisen kulttipelaajan Radek Smolenakin tapauksessa.

Lasch ei päätynyt kitkeräksi puheenaiheeksi aivan syyttä, olihan taustalla hopeakauden satumainen perfect match ja juuri se palanen jota Pelicans-miehistö olisi nytkin kaivannut. Kaupan päälle olisivat tulleet positiiviset imagotekijät. Mutta, kuten jo taannoin kirjoitin, ei edes Lasch ole päättömän kilpajuoksun ja ylisuurten investointien arvoinen. Ainakin jos järjellä ajatellaan.

Järjellä on yritettävä ajatella isompaakin kuvaa. TPS:n ja Pelicansin strategiat toiminnassaan ovat kovin erilaiset, sen ovat varmasti kaikki vähänkään SM-liigaa seuranneet nähneet. Kai Suikkasen johdolla turkulaisten tyyli on lähempänä upporikasta ja rutiköyhää, kun seura lataa 75 prosenttia pelaajabudjetistaan kahteen ensimmäiseen kentälliseen. Luultavasti osatavoitteena ovat myös rahakkaat KHL-siirrot kesken tulevan kauden, jotka tukevat taloutta, mutta harvemin iskukykyä loppukautta ajatellen.

Tomi Lämsä puolestaan vasta aloittaa oman prosessinsa 2+2 –vuotisen sopimuksen turvin. Kaikki peliin –mentaliteetin aika on Pelicansissa vasta tuonnempana, ei heinäkuussa 2014. Onhan ensin nähtävä, että Lämsä kykenee ottamaan pelaajista parhaan irti.

Näissä puitteissa Repik on lähtökohtaisesti aivan erinomainen hankinta. Taloudellisesti (todennäköisesti) maltillinen, mutta jo AHL-näyttöjensä perusteella erittäin potentiaalinen ykköstykki. Lev Prahassa ei ollut suuri ihme, jos Repik yksinkertaisesti putosi kolmosketjuun Jiri Novotnyn ja Jakub Klepisin kaltaisten tähtien taakse.

Lyhyiden videopätkien perusteella pelityyli noudattaa hämmästyttävän paljon Laschia, mutta kenties hieman suoraviivaisempana ja fyysisempänä. Urallaan Repik, 25v, lienee tällä hetkellä motivoitunut ponnistamaan Lahdesta isompiin ympyröihin. Siksi tämä hyväjalkainen ja monipuoliselta vaikuttava oikean laidan laituri oli juuri sitä mitä tarvittiin. Aivan kuten Lasch.

Lev Prahan ajautuessa talousvaikeuksiin jokaisen seuran fanit ajattelivat, että nyt on tarjolla hyviä pelaajia. Harva kuitenkin muistaa, että samoja pelaajia tavoittelee äkkiä 10-20 muutakin varteenotettavaa seuraa. Siinä mielessä Pelicans kiilasi komeasti väliin Repikin kohdalla. Osataan täälläkin, vaikka Lasch ja Smolenak menivätkin sivu suun. Toisen tshekin Tomas Kudelkan läsnäolo joukkueessa tuskin haittaa sopeutumista Lahteen.

Jos vielä summataan absurdia maanantaita, niin kuten taannoin kirjoitin, olisi Lahdessa jo korkea aika irtautua hopeakauden muistoista. Pettymyksiä on tiedossa joka kesä, jos lähtökohtaisesti aina haikaillaan toissa kauden ihmeidentekijöiden perään. Pelaajien, jotka ovat yksilöinä uusissa seuroissaan osoittautuneet enimmäkseen varsin säyseiksi tallaajiksi.

Ja jospa onkin niin, että Kai Suikkasen hahmo tuttuna valmentajana vetää kyseisiä pelaajia nyt Turkuun enemmän kuin mikään muu? Sen asian suhteen keinot ovat Lahden päässä aika vähäiset.

PS. Yksi kysymysmerkki kesän tapahtumista kuitenkin jää leijumaan. Ehkä tuoreesta 4Finance-kuviosta huolimatta Pelicans ei olekaan taloudellisesti niin timanttisessa tikissä kuin mitä viime kaudet ovat antaneet ymmärtää? Kiekkokaupungin talous- ja työttömyyslukujen valossa sekään ei olisi mikään ihme.

 

Edellinen kirjoitus >> Niille, jotka odottavat ulkomaan tuliaisia

21Tou/14Off

Smolenakin TPS-siirto oli kylmää matematiikkaa

Smolenak21052014

Turun Palloseura pääsi maanantaina hehkuttamaan "huimaa hankintaansa" Radek Smolenakia. Aiemmin Lahti-rakkauttaan todistelleen "Raikun" loikkaus kilpailijan leiriin tuntui olevan monelle kova pala purtavaksi.

Pelihousuja tästä voisi repiä enemmänkin, mikäli uskoisi kaiken mitä puhutaan. Onhan Radek Smolenakin suhtautuminen Pelicansiin ja Lahteen ollut poikkeuksellisen lämminhenkistä. Ei taidettu kuulla legendaarista "Suomessa pelaan vain Pelicansissa" -lausetta, mutta melkein kaikki muut kyllä.

Paras tapa suodattaa lausuntoja onkin olla uskomatta mitään seurajohtajien puheista ja suhtautua suurella varauksella pelaajien kommentteihin. Jäljelle jäävästä viidestä prosentista poimitaan sitten talteen ne aidosti merkitykselliset murut.

Eräs nettikommentoija innostui tuohduksissaan toivomaan pahaa Smolenakin tulevalle kaudelle. Se oli yliampuvaa. Toivottavasti ei onnistu leipätyössään maalinteossa Pelicansia vastaan, mutta pahaa ei sentään pidä toivoa pelaajalle, jolta Pelicans on jo saanut monin verroin enemmän kuin mitä sopi odottaa. Nimittäin mahtavat peliesitykset ja käytännössä kaksi comebackia sen alkuperäisen hopeakevään jälkeen.

Pelicansin osalta voidaan tietenkin kysyä, että menikö vonkale ohi haavista. Mokasiko Pelicans? Ensimmäinen asia on raha, jota TPS todennäköisesti tarjosi rutkasti saadakseen pelaajan ilman KHL-optiota.

Mihin tahansa liigaseuraan Smolenak toisi kuitenkin kaivattua kärkipään ratkaisuvoimaa, niin myös Pelicansiin. Moni ottaisi Smolenakin ennen Jordan Smothermania, mutta toinen sopimus oli jo tehtynä ja toinen ei. Toisaalta Pelicansin hyökkäykseen haettaneen ensisijaisesti oikean laidan monipuolista tehomiestä sekä hyökkäyssuuntaan riittävän hyvin pelaavaa keskushyökkääjää. Näiden edeltä kalliin Smolenakin kiinnittäminen vasemman laidan telaketjuksi olisi sekoittanut kokonaisuuden rakentamista.

Sivuuttaminen oli siten tietyllä tapaa linjakas päätös, mikäli tarjous Pelicansin pöydällä ylipäätään kävi. Tärkeän osa-alueen jätti-investointi olisi syönyt liiaksi vieläkin tärkeämmiltä sektoreilta. Tarjolla olleiden nimilista ei kuitenkaan enää syksyllä lämmitä, vaan nyt Pelicansin on  löydettävä ne todelliset tekijämiehet näihin toisiin ruutuihin. Tärkeimmät hankinnat ovat yhä tekemättä.

Kiekkokaupungilla lienee yhä erityinen paikka Smolenakin ajatuksissa, mutta tällä ei ole mitään velvollisuutta palata Pelicansiin ammattiaan harjoittamaan. Niitä siteitä ei ollut Juhamatti Aaltosella, eikä ole myöskään Ryan Laschilla. Sitä suuremmalla syyllä on arvostettava oman kylän poikia ja heistäkin erityisesti niitä, jotka ovat aikoinaan maailmalta palanneet.

PS. Smolenakin viimeksi Lahdesta lähtiessä tätä haukuttiin - luonnolliseen suomalaiseen tapaan - heikosta puolustuspelaamisesta. Joidenkin arvioiden mukaan Smolenakin kentälläolo aiheutti enemmän maaleja omiin kuin vastustajan päähän. Nyt vältyttiin tältäkin "vitsaukselta". Lisätietoja maalintekijöiden merkityksestä voi kysyä vaikka Erkka Westerlundilta.

 

Edellinen kirjoitus >> Kiekkokansan ylilyöntiä odotellessa

18Hel/14Off

Pitäisikö Pelicansin hankkia Ryan Lasch?

Kahden vuoden takainen sankari Ryan Lasch on nähty Pelicansin aitiossa Isku Areenalla. Sen myötä on luonnollista, että kuhina ensi kauden suhteen käy kuumana, mutta käykö se jo liikaakin?

Lasch18-02-2014

Ei liene epäselvää, etteikö Lasch olisi äärimmäisen toivottu vahvistus Pelicansiin. Moneen arpakorttiin ja hutiin verrattuna tiedetään varmaksi, että luistelu, pelillinen taito ja todennäköisesti myös työmoraali riittävät tasokkaaseen SM-liigaan. Jenkkilaiturilla on kyky tehdä kanssapelaajistaan astetta parempia.

Tiivistettynä Ryan Lasch olisi kaikkea sitä mitä Pelicans tarvitsee hyökkäyksen avainrooleihin.

Onko 400 000 euroa liikaa Ryan Laschista? Summa on hatusta vedetty, mutta joidenkin viimeaikaisten kannanottojen perusteella tämäkin summa tähtipelaajasta hyväksyttäisiin. Niin kuin kannattaisikin, jos kaikenlaisilla pyrkimyksillä aina tavoitettaisiin ihanteellinen skenaario.

Laschin kohdalla ihanteellinen skenaario on se, että jenkkipatukka saapuu Suomeen huipputikissä, pelaa vähintään 55 ottelua ja mättää runkosarjassa tehot 25+35 (viimeksi Lahdessa 24+38).

Rahasummaa pitää kuitenkin punnita huomattavasti kriittisemmällä otteella. Kauden 2011-2012 juju oli se, että Kai Suikkasen johdolla joukkueeseen onnistuttiin luomaan se liki ihanteellinen ympäristö onnistumiselle. Tietyissä otteluissa Pelicans joukkueena oli kolme potkua edellä vastustajiaan ja toisaalta yksilötasolla Lasch sai ympärilleen kenties Pelicansin liigahistorian laadukkaimman kentällisen Luttinen-Koskiranta-Järvinen-Seikola. Parhaimmillaan ykkösvitja hipoi täydellisyyttä seuran taloudellisiin resursseihin nähden.

Minkälaisen kentällisen Pelicans saisi nyt koottua ympärille? Tuskin yhtä hyvää. Mille tasolle joukkueen yhteispeli ja menestyminen yltää? Tuskin lähellekään samaa. Otetaan pois 25 prosenttia joukkueen voittosarakkeesta ja tehdyistä maaleista. Otetaan pois 25 prosenttia laadukkaista hyökkäyksistä, ylivoima-ajasta ja maalintekopaikoista. Otetaan pois 25 prosenttia kanssapelaajien taitotasosta.

Lopulta puhutaan häviävän pienestä todennäköisyydestä siinä, että Ryan Lasch yltäisi samoihin urotekoihin ensi kauden Pelicansissa.

Kyllä se 30 pistettä tekee missä ketjussa tahansa. Varmaan neljäkymmentäkin. Suurella todennäköisyydellä Lasch on paras hyökkääjä, jonka Pelicans ylipäätään voi joukkueeseensa saada, mutta ollaanko nyt haikailemassa ja maksamassa maltaita yhden unelmakauden 62 pisteen Laschista vai 45 pisteen tavallisesta kuolevaisesta?

Olen ajoittain korostanut Pelicansin tarvetta löytää uusia onnistuneita rekrytointeja, koska ajan kultaamiin mielikuviin on vaarallista jäädä piehtaroimaan.

Toisaalta jostakin varmasta laatuhankinnasta uuden nousun rakentaminen on pakko aloittaa.

Tagged as: No Comments
22Maa/13Off

Laschit ja Tyrväiset unohdettava

Tiistaina tärähtää. Pelicans julkistaa jotakin kello 10:00 ja olettaa sopii, että aiheena on uusi päävalmentaja kera pelaajasopimusten. Toivottavasti yllätymme positiivisesti.

Hyvä uutinen jo näin etukäteen on se, että ensi tiistai ei voi olla pannukakku. Kun koko pakka on levällään, ilmapiiri vähän väljähtänyt ja seura ilmoittaa vajaata viikkoa ennen tiedotustilaisuudestaan, ei tarjolla voi olla muuta kuin isomman luokan paukku. Eihän?

Isomman luokan paukun resepti on

500g jämäkkää perusainesta a la Uskottava Koutsi plus muu valmennusryhmä
350g täyttävää moniviljaa, eli pari kentällistä jatkosopimuksia
200g säpinää ja sähköä parin yllättävän uuden pelaajan muodossa

Alla olevassa kaaviossa tämänhetkiset sopimuspelaajat on merkitty valkoisella ja ennustukset tiistain jatkosopimuksista turkoosilla. Ei tarvitse olla Mika Saarinen todetakseen, että kärkiosaamista uupuu taas. Kärjistettynä Pelicansilta puuttuu ykköskentällinen kokonaan ja nykyisistä sopimuspelaajista vain Oskari Korpikari voi lähtökohtaisesti siihen kuulua - samoin Radek Smolenak, jonka paluusta voi vielä jonkinlaisia toiveita elätellä.

Toisekseen juuri nyt ei saa hirttäytyä vanhoihin nimiin pelaajapuolella. Ryan Lasch saattaisi olla vapaana, samoin Antti Tyrväinen voisi ehkä palata Lahteen, Niko Tuhkasen kaltaisissa ex-Pelsuissa on potentiaalia täytemiehiksi. Vanhoja tuttuja kannattaa kotiuttaa jos rooli on sopiva, mutta perään ei pidä haikailla liian suurella kaiholla. Hopeakausi meni jo, siitä pitää osata päästää ajoissa irti ja lähteä puhtaalta pöydältä eteenpäin. Oheisessa kaaviossa Joonas Hurri ja J-P Pietilä eivät vahingossa ole Jan Latvalan edellä hierarkiassa.

Joukkueen rakentamisen onnistumisen ratkaisevat kuitenkin pitkälti uudet ulkopuolelta tulevat pelimiehet. Eli siinä missä vuosi sitten epäonnistuttiin, on nyt onnistuttava. Scouttaustaidot menevät jälleen kerran puntariin.

Jos vielä jotain pitäisi veikata, niin todennäköisesti Ilkka Kaarnan johdolla seura ottanee taas pari napsua riskittömämpään linjaan päin. Se voi vaatia vielä pitkälti kärsivällisyyttä Pelicansin seuraajilta. Mutta mikäpäs siinä, tämän joukkueen kasaamiseen on vielä 10 kuukautta aikaa.

29Tam/13Off

Laschin käypä hinta katukaupassa

Ei tullut Ryan Laschia, tuskin Niko Hovistakaan, ohjaamaan Pelicansin playoff-junaa oikoradalle. Ei ole kahta sanaa siitä, etteikö Laschia pitäisi yrittää hankkia, etteikö häntä tänne haluttaisi ja etteikö hänen pitäisi ehdottomasti ja kaikissa tilanteissa valita Pelicans ennen muita vaihtoehtoja.

Asiasta ei ole kahta sanaa, sillä on vain yksi sana: raha.

Ilkka Kaarnan inhorealistinen taloudenpito tunnetaan. Samoin tunnetaan lahtelaisen kiekkoilun taloushistoria, tämän syksyn kokonaisvaltainen mahalasku ynnä viime kevään tähdenlento. Joten kun Lasch päätyi Elitserienin Växjöhön, en yllättynyt saati pettynyt. Ehkä olisi pitänyt pahoittaa mielensä monien muiden tavoin, mutta kun en nyt vaan.

Nastaahan se olisi ollut jälleennähdä supersankarimme Lascher turkoosinutussa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Nyt emme tietenkään tiedä varmuudella mitä Pelicans on tarjonnut, mitä Växjö maksaa ja mitä pelaaja agentteineen Anaheimin seurajohtoa myöten on halunnut. Muuttujia on kuviossa aika hemmetin paljon. Monet tuntuvat kuitenkin automaattisesti tulkitsevan niin, että kun ei saatu, ei edes yritetty.

Se, että Jesse Niinimäki hankittiin suoralla kahden vuoden sopimuksella on omasta mielestäni paljon kyseenalaisempaa kuin Laschin loppukauden panoksen menettäminen kilpajuoksuun raharikkaan Växjön kanssa.

Käsikädessä kilpaa juoksevat myös Pelicans Osakeyhtiön urheilullinen ja taloudellinen pärjääminen. Lasch olisi voinut olla ratkaiseva tekijä playoff-paikan saavuttamisessa, kuitaten samalla ison palkkansa parin tuottoisan kotipelin muodossa. Tai sitten ei.

Aivan yhtä todennäköistä on se, että Lasch ei ole tällä hetkellä siinä vireessä, jossa hän tekee kentällä mitä tahtoo. Viime kauden flow on historiaa, Pelicansissa rinnalle tarjottavat pelikaverit eivät olisi samaa tasoa, kuten ei joukkueen tila yleisestikään. Silti Lasch voisi olla ratkaiseva tekijä sen kahdeksan pisteen eron kuromisessa tai ratkaisevan playoff-pelin tärkeimmässä maalipaikassa.

Joka tapauksessa kyseiselle firmalle on edelleen äärimmäisen iso asia laittaa esimerkiksi 100 000 euroa kiinni yhden pelaajan kahden kuukauden työsuoritteeseen. Ja niin pitääkin olla. Kesällä sorruttiin jo mittavaan luulotautiin ja törsäämiseen. Kierrettä ei kannata pahentaa, vaikka tiedossa onkin minkätasoisesta pelaajasta on kyse. Realismia on se, että edes Ryan Laschista ei kannata maksaa mitä tahansa. Nythän Expressenin tietojen mukaan Pelicans jopa tienasi rahaa Växjön ostaessa vanhan sopimuksen ulos.

Ja onko jenkiltä itseltään kuultu valinnan perusteista? Jokunen vuosi sitten oli paljon puhetta lahtelaiskasvateista ja seuraikoneista. Kauniita puheita on myös kuultu junantuomista pelaajista, mutta näillä markkinoilla Laschilla, Hovisella tai vaikkapa Justin Hodgmanilla ei ole Pelicansiin muuta sidosta kuin avosylin vastaanottava yleisö.

Yleisö, joka ottaisi vastaan hinnalla millä hyvänsä.

Tagged as: 2 Comments
27Jou/12Off

”Liigan taso romahti!”

Osa saattaa vielä muistaa Iltalehden Pekka Jalosen raapustelut ennen kauden alkua, kun tämä väitti SM-liigan tason romahtaneen tähtipelaajien siirryttyä ulkomaille. Lukon mestarivahti Petri Vehanen taisi olla ainoa tähtisarjaan kelpuutettava tulija.

Jututtaessani Pelicansin Tommi Paakkolanvaaraa ennen kauden alkua, näpäytti Paakkis aika osuvasti Jalosen suuntaan:

Kyllähän tää varmaan aika p***a liiga on, kun joka kesä taso romahtaa.

Eikä tarvinnut pelata puoltakaan kautta, niin tämä jokakesäinen väite oli jokasyksyiseen tapaan kumottu. Uudet tähdet tuikkivat taivaalla, liiga on tasainen ja laatutasoltaan vertailukelpoinen. Rehtiä fyysistä peliä saisi olla enemmän ja tuomaritoiminta parempaa, mutta se ei ole yksilöiden vika, vaan järjestelmän.

Toki Jalosen kirjoittaman artikkelin tarkoituskaan ei ollut tutkia asiaa analyyttisesti, vaan kerätä klikkauksia Iltalehden nettisivuille. Klikkaukset taas ovat tärkeitä mainostajille, jotka osaltaan rahoittavat lehden toiminnan ja sitä kautta Jalosenkin tilipussin. Ensi syksynä Iltalehti julkaisee taas vastaavan artikkelin ennen kauden alkua.

Se kuitenkin lienee varmaa, että katsojien ei tarvitse SM-liigassa raahautua halleihin murehtien, etteikö kaukalossa olisi kiinnostavia pelaajia. Pelin yleistaso voi ajoittain varsinkin näinä viikkoina talven keskellä olla heikkoa, mutta taitavammat yksilöt erottuvat silti joukosta. Kuten erottuvat aina kun kaukaloon heitetään 40 miestä pelaamaan.

Ilari Filppula, Sakari Salminen, Steve Moses, Teemu Ramstedt, Radek Smolenak, Aleksandr Barkov, Stefano Giliati, Artturi Lehkonen... NHL:n työsulku on luonnollisesti tuonut oman lisänsä tähtikaartiin, mutta tuskin edes Pekka Jalonen voi väittää tätä otantaa pistepörssin top20:sta heikoksi. Eikä tuossa ole kuin tuoreet tähdet - Juha-Pekka Haatajan ja Ville Niemisen kaltaiset sotaratsut tulevat siihen vielä lisäksi.

On ylipäätään absurdia väittää, että SM-liiga yhtäkkiä tyhjentyisi tähdistä. Aina nousee uusia pelaajia, jotka ovat valmiita ottamaan isompaa roolia tilaisuuden tullen. Viime kaudella muuten Ryan Lasch oli ainoa 60 pinnan rikkoja 62 pisteellään. Tällä tahdilla yli 60 pisteen miehiä olisi tulossa puolisen tusinaa. Ja loppujen lopuksi se on kuitenkin joukkueen menestys, joka kiinnostavuuden kotiyleisön silmissä ratkaisee.

Mutta olisihan se silti mukava nähdä joku säkenöivä hyökkääjätähti Pelicansissa myös kevätkaudella. Kohta varmaan väittävät, ettei voittavaa joukkuetta kannata muuttaa.

Tagged as: No Comments
2Kes/12Off

”Ketäs meillä on jäljellä?”

Ryan Lasch vielä viimeisenä pariovista ulos. Kaikki jotka päättyneen kauden joukkueesta johonkin kelpasivat, ovat lähteneet. Onneksi tällä kertaa viimeinen ei sammuta valoja lähtiessään, mutta tietty hämäryys Pelicansin ensi kauden yllä nyt uhkaavasti leijailee.

76 ottelua 29 + 49 = 78 (kuva: © sm-liiga.fi)

Toiveissa oli jatkaa samoilla höyryillä uuteen kauteen, mutta eipäs onnistunutkaan, kun NHL:n perkele tuli väliin ja ryösti kultakimpaleemme pilkkahintaan, viimeisimpänä käsittämättömät 78 pinnaa naputtanut Ryan Lasch. Viime kaudella kaikki kävikin niin helposti ja 99% asioista meni putkeen. Viimeiseen prosenttiin mahtui Hovisen lonkkaa, viimeistelyongelmaa ja kärkipelaajien kokemattomuutta, mikä riitti tekemään eron mestaruuden ja hopean välille.

Erään asiaa kommentoineen tapaan taidan kuitenkin liittyä siihen pieneen vähemmistöön, joka jollain kieroutuneella tavalla nauttii vallitsevasta tilanteesta ja sen asettamasta haasteesta. Playstation-peleissäkin tapanani on aina ollut asettua altavastaajan riveihin kaatamaan suuria ennakkosuosikkeja. Sitä samaa myös Pelicansin seuraaminen on vuosien saatossa ollut.

Nyt palattiin siis lähtöpisteeseen kasaamaan melko keskinkertaisesta nipusta playoff-menestyjää. Sehän meille ja Suikkaselle sopii. Vaikeutta lisää se, että heikentymisestä huolimatta Pelicansin päänahka on muiden joukkueiden silmissä yhä arvokas.

Ei tule parempaa tilaisuutta näyttää, että Pelicansissa on oikeasti homma hanskassa ja ettei viime kausi ollut vain yksittäinen onnenpotku.

Maalilla ja hyökkäyksessä ei pitäisi olla hätää, mutta koko Pelicansin hyökkäyksen sielu katosi pelaajasiirtojen myötä. Jäljellä on lähinnä perässähiihtäjiä, ei niinkään kivireen vetäjiä, ehkä Tommi Paakkolanvaaraa lukuunottamatta. Nykyisten pelaajien pitäisi siis nostaa tasoaan ja uusia tehotykkejä hankkia, mutta millä hinnalla?

Teoriassa varaa olisi käyttää uuteen ykkösketjuun lähemmäs miljoona euroa, mutta kun ei kannata. Se ei ole Ilkka Kaarnan Pelicansia. Pelicansin juttu on, ja pitää olla, jatkossakin pelaajien kehittäminen. Parhaiten tämä konkretisoituu maalivahtiosastolla, jossa Nupen käsissä on koulittu jo kaksi Mestis-kassaria NHL:ään asti. Ensin ansaitaan pelillinen panos, sitten taloudellinen voitto. Nyt olisi klassinen paikka ryhtyä rahaseuraksi ja hankkia 300 000 euron kausipalkoilla valmiita tähtiä, mutta eiköhän Kaarnan inhorealistinen talouskuri jatku vastakin. Nyt saadut voitot kannattaa säästää puskuriksi pahan päivän varalle ja investoida organisaation rakenteiden vahvistamiseen.

Kieltämättä herkullinen asetelma olisi myös ollut lähteä tulevaan kauteen ennakkosuosikkina hyvin säilyneellä joukkueella. Haastajan asemassa on aina se helpotus, että ei kuulunutkaan voittaa. Ennakkosuosikilla sitä pakoreittiä ei ole.

10Tou/12Off

Toukokuista paniikkia koko rahalla

Eipä tarvinut kauaa mennyttä kautta sulatella, kun on jo solkenaan huolta ja murhetta ilmassa. Jos ei muuten, niin hätäisimpien näppäimistöillä. Joonas Järvinen ja Ryan Lasch ovat kovaa vauhtia pelaamassa itseään isompiin ympyröihin. Tero Koskirantakin lähti tilipussin perässä Turkuun.

Joku TPS-fani iloitsi peliä tekevän sentterin hankinnasta, mutta enemmänkin kyse on erittäin laadukkaasta yleismiehestä, josta Pelicansin ei kannattanut liikaa maksaa. Mahdollisesti molempien ketjukavereiden lähdettyä Koskirannassa oli vahva väliinputoajan uhka, ja myös hinku pois Pelicansista oli syystä tai toisesta ilmeisen kova.

Sekin on hyvä muistaa, että mahdollisille lähtijöille ei voi korvaajia hankkia ennen kuin siirto on tapahtunut. Toimitusjohtaja Kaarna otti keskiviikon Uudessa Lahdessa varsin terveen näkökulman asioihin. Jos rahakkaat ulkomaansiirrot ovat menestyksen hinta, niin olkoon. Hyvässä lykyssä Pelicans kuittaa neljästä lähtevästä tähtipelaajasta yli puoli miljoonaa euroa budjetoimatonta voittoa. Toki siirtokorvaukset tulevat vasta jälkikäteen ja niitä ei kannata välittömästi hassata uusiin pelaajiin, mutta tämä lienee kuitenkin rutkasti onnellisempi tilanne kuin se, että ei menestyttäisi ja pelaajat lähtisivät ilmaiseksi.

Samalla lähtee signaali maailmalle, että näiden 20-26-vuotiaiden puolivalmiiden pelaajien kannattaa hypätä ponnahduslaudalle Pelicansiin.

Puoli miljoonaa löysää budjetissa, puoli miljoonaa siirtokorvauksia - eiköhän näillä eväillä voi melko huoletta lähteä ensi kautta rakentamaan. Pahasti vajaalla sentteriosastollakin Paakkolanvaaralla ja Immosella on potentiaalia viime kauden roolia ylemmäs, jos nyt eivät aivan ykkösketjun tasoa olekaan. Nyt vain tähtäin 80-luvun lopulla syntyneisiin ulkomaalaispelaajiin, joilla putki kulkee ja isoimmat tavoitteet ovat vielä edessä. Radek Smolenakin jatko olisi myös ihan tervetullut uutinen.

Suurin haaste on löytää hyökkääjiä, joilla olisi edeltäjiensä tasoiset yksilötaidot. Perässähiihtäjät eivät nyt riitä, vaan täsmähankintojen on oltava ratkaisijatyyppiä, jotka nostavat ketjukavereidensa tasoa. Kannattaa silti jo varautua siihen, että samanlaisia kahvituksia ja jalkaveivejä ei tulla näkemään, kuin mitä poikkeusyksilöt #16 ja #19 esittivät.

Tosin kun katsoo mestarijoukkueen ykkösketjua Tuppurainen-Perrin-Pesonen, niin senkin troikan peli perustui ennen kaikkea monipuolisuuteen ja perussuoritusten laadukkuuteen. Kärkikynät ovat siihen nähden vai viihdyttävä lisä, ei sen enempää.

- - -

Lahtelaisittain siirtorintamalla kuuluu myös sellaista, että Jani Forsström siirtyy Italian Alleghesta Ruotsin Allsvenskanin Tingsrydiin, jossa Jari Kauppila menneen kauden pelasi. Tingsryd sijoittui sarjassa 3. viimeiseksi ja vältti karsinnat. "Fogusta" odotetaan taitavaa ylivoimapuolustajaa, joten tehopisteet lienevät vähän sokaisseet Tingsrydin scoutingia...

Toinen Kiekkoreippaan kasvatti Niko Tuhkanen puolestaan suorittaa melko lyhyen lauttamatkan vaihtaessaan uumajalaisesta Björklövenistä Vaasan Sportiin. Sport teki odotetusti kovat hankinnat kaapatessaan Tuhkasen lisäksi Toni Jalon TUTOsta, Tomi Pekkalan Tapparasta ja maalivahti Jonathan Iilahden Bluesin organisaatiosta.

23Maa/12Off

Naatiskelut naatittu, kohti toista ottelua

Sitä se ottelupäivän outo värinä siis tiesi; viisi-nolla ja tyrmäystippoja näätäeläimen kuonoon. Naatiskelulle ei vuorokautta pidempää aikaa jäänyt, siitä playoff-tahti pitää huolen.

Matsi jätti positiivisesti kaksijakoisen jälkimaun. Luonnollisesti kyseessä oli yksi upeimmista voitoista, joita Pelicans-merkkinen joukkue on kotihallissaan napannut. Tuntui, että kaikki taivaankappaleet olivat torstai-iltana kohdallaan. Unelmastartti ensimmäiseen erään, Kärppien avainpelaajien nuppi ei kestänyt Isku Areenan metelissä, tuomarit avittivat sopivissa kohdissa ja lopusta huolehti ruotsalainen vähärasvainen reikäjuusto Backlund.

Toisekseen näytös oli esimakua siitä voimasta joka joukkueessa jyllää. Pelitapa, työmoraali, taito, fysiikka, luisteluvoima, aivan kaikki. Monet toistelevat luistelun ja liikkeen autuaaksi tekevää voimaa, mutta ennen kaikkea turkoosipaitainen ryhmä liikkuu järkevästi ja liikuttaa kiekkoa viisaasti. Luttinen voi tilanteen mukaan joko kuljettaa omaa laitaansa, siirtää pienen keskelle Koskirannalle tai heittää pitkän levityksen Laschille. Sinisen ylityksen jälkeen painottoman puolen pakki Seikola tai Järvinen tukee tyhjään tilaan. Pelicans hyökkää tiiviisti koko viisikkona ja käyttää koko tilan hyödyksi. Syöttöväyliä avautuu, hetkellisiä ylivoimatilanteita syntyy. Siinä on se nerous, ei pelkästään luistelemisessa kieli vyön alla "johonkin" suuntaan.

"Tilaa tekevä laituri" (kuva: © sm-liiga.fi)

Ottelun oleellisin anti taisikin olla joukkueen kokonaisvaltainen suoritus. Niko Hovisen haparoinnit tipotiessään ja kentällä kaikki ykkösketjun sentteristä kolmosparin pakkiin olivat playoff-vaihde silmässä sellaisessa tikissä, ettei Kärpille jäänyt lopulta mitään saumaa voittokamppailuun. Kukaan ei jäänyt katselemaan ja epäröimään.

Paakkolanvaaran nelosketjukin on jo kehuttu, eikä syyttä. Tärkeää oli myös ykkösketjun onnistuminen heti alkuun, missä ei pidä hämääntyä Laschin kiikaritehoista. Kärppien tuplatessa jenkkiä kulmissa avautui samalla tilaa Luttiselle ja Koskirannalle. Kirsikka kakun päälle oli Laschin puolustautuminen Mikkolaa vastaan, mikä oli aivan ennennäkemätön temppu Lahti-kiekossa, ainakin Pelicansin aikana. Se oli sitten sitä "jääkiekkoväkivaltaa", jossa kenellekään ei käynyt kuinkaan, mutta henkisesti kotijoukkueen taitopelaaja nöyryytti vierasjoukkueen rottapuolustajan. Koko Pelicansin joukkue ja 5000 lahtelaiskatsojaa näyttivät arvostavan toimenpiteen korkealle.

Mutta se siitä. Kiekko jäähän kello 17 Raksilan hallissa, joka pysyköön Raksilana tönköistä sponsorinimistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Lauantaina takkiin, niin torstain täpinät on sillä nollattu. Sen verran kiinni takin napit siis kannattaa tässä vaiheessa pitää.

- - -

Liigakarsinnan ensimmäisessä osaottelussa Räpsä Räsäsen Sport hallitsi tapahtumia ensimmäisen kympin, kunnes Ilves pääsi lahjamaalilla johtoon ja meni menojaan 6-1 murskavoittoon. Vääräleuat ja muut omaan napaan tuijottajat, kuten etukäteen karsintoja vähätellyt Ilveksen puheenjohtaja Hannu Meskanen, saavat tästä tietenkin pontta puheisiinsa karsintojen turhuudesta. Asia vain on niin, että Suomi-kiekko tarvitsee unelmia, jotka saavat aikaan kunnianhimoa ja kansanliikkeitä. Muuten keitos väljähtyy kuin suljettu kultapossukerho. Mestis tarvitsee unelmansa liigapaikasta, Pelicans unelmansa mitalista ja Ilves unelmansa ammattimaisesta seurajohtamisesta.

Hakametsässä Sportin ainoasta maalista muuten vastasi jokunen kausi takaperin Pelsun a-junnuissa käynyt Matias Perkkiö, joka on Mestiksen Ville Leino. Ville Leino taas on Suomen Alexei Kovalev. Nämä kolme herraa ovat aivan toistensa kopioita luistelutyyliä, harhautuksia ja mailan käyristystä myöten.