12Tam/13Off

Päijät-Hämeen parasta kiekkoa

Karistin yhden illan ajaksi Pelicansin tomut kamppeista ja hurautin Heinolaan scouttaamaan Petri Karjalaisen pelikirjan sekä Ville Järveläisen liigapotentiaalin.

Ensimmäisenä on todettava, että Peliittojen kotisivut eivät suoriudu kovinkaan hyvin satunnaiskatsojan palvelemisessa. Etsijä hakee turhaan sivustolta otteluennakkoa, perustietoja pelaajista ja jopa otteluiden alkamisaikoja!

Yhtä karua linjaa paikalle saapuessa jatkavat ulkoilmaakin kylmempi Betonibunkkeri ja käsiohjelma, jonka tarjoama informaatio rajoittuu joukkueiden pelaajalistoihin ja lukuisiin mainoksiin. Sarjataulukko sentään on nähtävillä hallin seinällä ja äänentoisto ei lopulta paljoa kalpene Lahden "laadukkaalle" soitannalle.

Kun sarjataulukko tuli mainituksi, niin eiliseen otteluun Peliitat lähti 50 pisteellä sijalta 7. ja Lempäälän Kisa 48 pinnan turvin kahdeksannelta. Ilta olikin vallan viihdyttävä ja laadukas sen tärkeimmän asian osalta, eli pelin. Etelä-Suomen Sanomien lyhyenläntä otteluraportti ei tehnyt sille tänään juuri kunniaa, sillä erälukemat 0-0, 1-0, 2-1 mairittelevat LeKiä. Jo pelkästään toisen erän tilanteilla Peliitat olisi voinut takoa taululle 8-0 -numerot, mutta esteeksi nousivat kehno viimeistely, ylärima ja mm. Petr Stloukalin kompastelu omiin jalkoihinsa läpiajossa.

Ottelun edetessä enemmän ja enemmän kenttää dominoineesta Ville Järveläisestä kuullaan vielä. 165-senttinen ja 68-kiloinen HPK-kasvatti on vielä Ryan Laschiakin kertaluokkaa pienempi tappi, mutta teknisesti varmasti Mestiksen taitavin luistelija, nopea, taitava, peliälykäs ja kulmavääntöjä pelkäämätön. Päin vastoin Järveläinen otti ainakin tässä ottelussa kylkikontaktia siinä missä muutkin, ellei jopa hanakammin. Kaikista eleistä ja kiekollisesta maltista oli aistittavissa, että kyseessä on pelimies kiireestä kantapäähän sanan varsinaisessa mielessä, eikä taidokkaasti rystyllä viimeistelty avausmaali 1-0:aan toisessa erässä ainakaan vähentänyt vaikutelmaa.

Toivottavasti Pelicans on Järveläisen suhteen hereillä seuraavan vuoden-kahden aikana. Kaikki puhtaat pelilliset ominaisuudet ovat kunnossa ja 19-vuotias laituri tarvitsee liigapelejä ajatellen ainoastaan lisää ruutia luisteluun ja laukaukseen, sekä voimaa kroppaan.

Muista tutuhkoista nimistä Stloukal vaikuttaa hieman Teemu Rinkisen kaltaiselta suoraviivaiselta snaipperilta. Asenteesta ja joukkuehengestä kertoo Stloukalin sähäkkä ryntääminen hätiin Atte Pentikäinen hieroessa hanskaa Järveläisen naamaan LeKin vaihtopenkin edustalla.

Muutenkin Peliitat pelasi Pelicansin tunkkaiseen roiskimiseen verrattuna mahtavaa peliä saatuaan ensimmäisen erän jälkeen koneet kunnolla käyntiin. Sellaista rohkeaa, vauhdikasta ja päättäväistä joukkuepeliä, jota Lahdessa nähtiin viime kaudella ja jota ei synny sattumalta yhteen otteluun, vaan laadukkaan harjoittelun ja voittamisen kautta tulevan itseluottamuksen avulla. Uusi valmentaja Petri Karjalainen on saanut miehistönsä ihailtavaan iskuun ja merkittävää myös oli pelaajien kyky lukea pelitilanteen mukaan pelataanko nopeasti pystyyn vai rauhoitetaanko kiekko omille.

Tällä tahdilla myös Karjalaisesta kuullaan tulevaisuudessa, ehkä aika piankin. Nyt Peliitat pelaa Janne Sinkkosen jäljiltä sellaista jääkiekkoa, joka oikeasti kehittää nuoria pelaajia etenkin kiekollisen pelin ja voimakkaan liikkumisen kautta.

Kiitämme myös:

+++ Yleisömäärä 1393, vaikka seassa olikin mittava määrä ilmaislippulaisia.
++ Erätauolla käyty junioreiden rankkarikisa
+ Joonas Kuuselan varma peli maalilla

Moitimme:

- Ville Kolppasen epävarma peli LeKin maalilla. Toisessa erässä Väkeväinen lämäsi kiekon jopa keskialueelta maaliin, mutta maali hylättiin paitsiona. Toisaalta Kolppanen teki vain mitä tehtävissä oli, niin sillassa LeKi oli lähes koko ottelun Peliittojen rumputulessa.
-- Mihin Mestiksessä tarvitaan mainoskatkoja kesken pelin, jos niiden aikana ei mainosteta mitään?
--- Yleisön vaisut kiitokset joukkueelle hienosta pelistä ja 200-300 katsojan poistuminen katsomosta viimeisen minuutin aikana. Ehkä olisi pitänyt voittaa 5-0?

26Jou/12Off

Aravirran comeback?

Toissa viikolla alkaneissa spekulaatioissa Hannu Aravirta nousikin hieman yllättäen Pelicansin ykkösvaihtoehdoksi Kai Suikkasen seuraajaa haettaessa. Kliseisesti sanottuna tuttu ja turvallinen valinta.

Ajatusleikkinä Aran comeback on vallan mielenkiintoinen. Mika Saarinen aloittaa vuodenvaihteessa Pelicansin urheilutoimenjohtajana ja yleensä UTJ vastaa myös ainakin osittain päävalmentajan rekrytoinnista. Saarinen ja Aravirtahan ovat tuttuja maajoukkueen valmennusryhmästä 10-15 vuoden takaa.

Sitten on Ilkka Kaarna, joka palkkasi Aran lahteen jo jouluna 2005. Tänä syksynä suunnitelmat heittivät häränpyllyä ja olisi aivan Kaarnan tyylistä lämätä vastakiekkoon pestaamalla luottomiehen, joka ei varmasti petä. Päinvastoin, täyttäisi Suikkasen isot saappaat ja voisi jopa nostaa uutta innostusta fiaskomaisen kauden jälkeen.

Kolmas heppu on Pasi Nurminen, jonka tilanne Venäjällä voi muuttua nopeastikin ja jolle on jo soviteltu Pelicansin päävalmentajan pikkutakkia tulevaisuutta ajatellen. Kuten jo aiemmin syksyllä kirjoitin, siinä skenaariossa kaikki on mahdollista taivaan ja helvetin välillä. Näin ison persoonan ja ikonin kanssa tilanne on aina haastava, kuten on nähty Raimo Helmisen tilanteesta Ilveksen peräsimessä. Joka tapauksessa myös Nupe on Aran tuttuja ja toiminut aiemmin tämän kakkosvalmentajana.

Aravirta-spekulaatiossa nousee nimittäin väistämättä pintaan se aavistus, että kyseessä olisi vain vuoden, korkeintaan kahden mittainen keikka. Mies oli jo lopettamassa valmentamista tähän kevääseen ja on pitkin matkaa indikoinut motivaation heikkenemistä, joten pidempi projekti ei ole todennäköinen.

Nyt tehtävänä olisikin korjata laivan kurssi, tasaannuttaa tilanne ja siloittaa tietä uudelle päävalmentajalle, joka mahdollisesti kasvaisi vielä korkoa apuvalmentajana. Aravirralla on aiemman pestinsä myötä jo valmiiksi tietty näppituntuma lahtelaiseen jääkiekkoon muun kokemuksensa lisäksi. Tältä kantilta katsottuna Ara voisi vielä olla hyvä ja perusvarma vaihtoehto. Myös tulokset Kärppien peräsimestä puhuvat puolestaan aivan riittävästi.

Suikkasen jäljiltä tarvitaan paljon laaja-alaisempaa katsantoa Pelicansin ja koko paikallisen jääkiekon kehittämiseen siten, että myös edustusjoukkueen päävalmentaja on talkoissa mukana.

Yhtä oleellista on kuitenkin se, mitä muuta kokonaisuuteen liittyy. Olisiko Pasi Nurminen tai vaikkapa Peliitat hyvään liitoon nostanut Petri Karjalainen tulossa samalla korkoa kasvamaan?