25Hel/13Off

Neljä sikaa ja Junland

Lauantain Kärpät-koitoksen voi vain todeta, että tällaisia SM-liigaotteluiden pitäisi aina olla. Runkosarjan 30:een kotiotteluun mahtuu aivan liian monta velttoa läpsyttelyä, mutta ei kai jokainen ottelu voikaan olla mitään junioreiden MM-kisojen Kanada-USA -finaaleja, joissa joka ainoa luistimenpotku ja laukaus vedetään täysillä. Lauantaina intensiteetti oli kuitenkin Isku Areenalla tapissa ja parempaa draamaa ei voisi käsikirjoittaa. Silloin kannattaa olla hallissa paikan päällä.

Näkemisen arvoinen oli myös Kärppä-vahti Johan Backlundin sulaminen lärpyttimien metelissä. Mihinpä koira karvoistaan pääsisi.

Pelicans vei tulostaululla 3-2, mutta törkyilyt kentällä menivät tasan 2-2. Ilkka Pikkaraisen, Juho Keräsen ja Pekka Saarenheimon temput joutaisivat kaiken järjen mukaan kurinpitokäsittelyyn, mutta todennäköisesti ainoastaan Pikkaraisen maine aiheuttaa jatkotoimenpiteitä - nythän vieläpä yritetään tuomita tilanteet teon, eikä Kärppien lääkärin lausuntojen mukaan. Miikka Salomäen taklausta on vaikea arvioida, kun tilannetta ei viitsitty ottelukoosteisiin ympätä.

Saarenheimo vs. Keränen -tapauksessa ikävintä oli, että nyt kun tapella ei saa, niin SM-liigassa tasataan kuittivihkoa lyömällä mailalla päähän. Kohde sentään oli oikea. Juho Keränen on pelaaja, joka kerjää verta nenästään ja tietää sen itsekin.

Saarenheimon reaktio oli taatusti spontaani, mutta muistan vuoden takaa sellaisenkin tilanteen, että Ryan Lasch otti oikeuden omiin nyrkkeihinsä ja pakotti Kärppä-ikoni Ilkka Mikkolan kilpikonnaksi jään pintaan. Vähemmän väkivaltainen ja vaarallinen tempaus kuin Saarenheimon halonhakkuu, mutta samalla henkinen yliote siirtyi Pelicansille kentän pienimmän miehen kyykyttäessä pikkusikaa harrastavaa Mikkolaa.

Kiekkoaktivistin tuomiot lauantain tapahtumista uuden linjauksen mukaisesti:
Ilkka Pikkarainen, 4 ottelua
Pekka Saarenheimo, 2 ottelua
Juho Keränen, 2 ottelua

- - -

Pelicansin vemppaosasto on nyt täysin tyhjä, kun Jonas Junland osallistui normaalisti tämän aamupäivän jääharjoituksiin. Pelikuntoon ei siis pitkä matka enää ole ja pakkipäässä tullaan näkemään vielä kova kahdeksan ukon kamppailu peliajasta. Junland on suurennuslasin alla muutenkin, sillä miehen kapasiteetti riittäisi varmasti kantamaan ykköspuolustajan viittaa myös ensi kauden Pelicansissa. Se kannattaa muistaa, vaikka pitkän pelitauon jäljiltä tietty haparointia onkin odotettavissa.

7Jou/12Off

Syväjäätynyt valmennus

TPS-ottelussa oli suorastaan yllättävää, että valmennus ylipäätään teki kesken ottelun pieniä muutoksia kokoonpanoon. Ainakin mikäli nämä eivät olleet pakon sanelemia. Muuten valmennus on ollut pitkin kautta yhtä jäässä kuin kenttäpelaajien niin sanottu yhteispelikin.

Ehkä Suikkasen tyyli on luottaa omaan juttuun, mutta kun 30 kierrosta sekavaa ja epätoivoista jääkiekkoa on takana, eivät joukkueen pelinaikaiset herättelyt aikalisillä ja ketjumuutoksilla voisi ainakaan tilannetta pahentaa. Kauppilan ketjulle vajaat 10 minuuttia, Saarenheimon vitjalle 20, loput siltä väliltä. Pelistä toiseen ja riippumatta siitä miten kulkee. Miikka Männikön positiivinen virekin on hukattu jarruketjuun Paakkolanvaaran laidalle.

Välillä näyttää siltä, että ketjulla Pärssinen-Kauppila-Pikkarainen olisi enemmänkin annettavaa kuin mitä tuolla peliajalla pääsevät näyttämään. Kauppila on mitättömästä roolistaan huolimatta jatkuvan kritiikin kohteena luultavasti plusmiinus-tilastonsa takia, mutta kiekollisena hän itse asiassa tekee toistuvasti joukkueen järkevimpiä ratkaisuja valiten täsmälleen oikein milloin on sopiva aika pelata laitureille pystyyn tai rauhoittaa alas puolustajille. Samoin levityssyötöt keskeltä laitoihin ovat hyvin rytmitettyjä, vaikka tarkkuudessa ja laadukkuudessa onkin koko joukkueen tavoin parannettavaa. Ratkaisut ovat kuitenkin peliä edistäviä ja turhat menetykset vähissä.

Seinä tulee vastaan hyökkäyskolmanneksella, jossa 38-vuotiaan sentterin panos alkaa ymmärrettävästi hiipumaan. Eikä Kauppilaa hyökkäysrooliin hankittukaan, vaan kokeneeksi ja monipuoliseksi vaihtoehdoksi duunariosastolle. Vastaavasti voi ihmetellä miksi valmennus roikuttaa koossa hyökkäysketjua, joka ei selvästikään toimi kunnolla kumpaankaan pelisuuntaan ja jolle ei uskalleta antaa juuri lainkaan vastuuta.

Monien valmentajien mukaan huono hyökkääminen johtaa huonoon puolustukseen ja tämän kolmikon yhteistuloksen näkee pakkaslukemista. Kauppila ei  ole mikään puolustusekspertti, suoraviivainen Pikkarainen puolestaan on jokseenkin välinpitämätön pelaaja ja Pärssisen sinkoilu viimeistään rikkoo kaiken johdonmukaisuuden. Ja vaikka syöttöpeli toimisikin, niin luisteluvoimassa kolmikko on yhteen niputettuna yksinkertaisesti liian voimaton.

Tuskin on sattumaa, että ketju Tavi-Immonen-Sopanen pelaa joukkueen eheintä viisikkopeliä viimevuotisilla pohjilla. Sopasen puolikuntoisuus vielä näkyy, mutta ketjun yhteinen sävel on eri tasolla muihin nähden. Ykkösketjukin on parhaimmillaan tehokas Smolenakin ja Jormakan yksilötaidoilla, mutta sentteri Saarenheimo ei ole lainkaan samalla sivulla laitureidensa kanssa. Etäisyydet venyvät tolkuttomiksi kun kaksi torpedoa pyyhältävät hyökkäyssuuntaan ja kolmas hyökkääjä huitelee missä sattuu.

Vastaavasti vastustajat murentavat Pelicansin korttitalon sen entisillä omilla lääkkeillään. Tiivis viisikko, ei turhia luopumisia kiekosta, helpot lyhytsyötöt lavasta lapaan, suorat hyökkäykset päättyvät laukaukseen ja sitä rataa. Pelicansin pelaajat taas eivät enimmäkseen osaa lukea milloin pitäisi hyökätä nopeasti ja milloin pitää kiekko omilla. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä se, että enemmistö puolustajista ei ole samalla aaltopituudella hyökkäysketjujen kanssa, on tulos tämä. Ei ole toistuvia peliä edistäviä ratkaisuja, vaan korkeintaan parin pelaajan hetkittäisiä kombinaatioita. Yksittäisiä syöttöjä, yksinäisiä yrityksiä ilman kanssapelaajien kunnollista tukea vaihdosta toiseen.

Muiden viisikon pelaajien toiminta suhteessa tähän on täysin sattumanvaraista, vaikka sen pitäisi olla liigatasolla sovittua ja järjestelmällistä niin, että koko viisikon pelivalmius säilyy koko ajan. Ennen pitkää saumat repeävät liikaa ja omissa kolisee, ellei virhettä ehditä paikkaamaan pakkojäähyllä.

Valmennus huutelee milloin minkäkin asian perään, mutta mikä valmennuksella kestää saada hyökkäysketjut ja viisikot pelaamaan saman pelitavan mukaisesti? Miksi puolustajat roiskivat paineettomissa tilanteissa järjettömiä pystysyöttöjä umpikujiin? Miksi Saarenheimo ja Pärssinen pelaavat ketjuissaan täysin eri peliä kuin muut?

Pelicansin ongelma ei ole se, että luokattomia ja vääriä ratkaisuja tehdään liukuhihnalta. Ongelma on se, että Immosen ketjua lukuunottamatta joukkueella ei edes ole olemassa toimivaa yhteistä kaavaa, jonka puitteissa pelin todellista hallintaa ja positiivista kierrettä voitaisiin saada aikaan.

Toinen liigajoukkue saman puutteen kanssa on Ilves.

PS. Heitetäänpä vielä rakentavassa hengessä yhdet ketjut, jotka nekään tuskin voisivat tilannetta huonontaa.

Smolenak - Männikkö - Jormakka : Kaikki munat samaan koriin ja sentterin pelinopeus laitureiden tasolle.
Tavi - Immonen - Sopanen : Valmis kolmikko, lisää vastuuta ja ylivoimaan.
Ritamäki - Kauppila - Saarenheimo : Saarenheimo vähemmän haitaksi laidalla. Ritamäen energiaa tarvitaan.
Pöyhönen - Paakkolanvaara - Pikkarainen/Pärssinen : Jarru-/alivoimaketju.

2Mar/12Off

McBain sisään – kuka ulos?

Kun tarpeeksi pakkorakoon ahdistettiin, lähti myös Pelicans pelaajaostoksille. Maajoukkuetauko tulee tärkeään saumaan paitsi pelillisesti, myös pelaajamuutosten kannalta.

Köyhän miehen Erik Karlsson? Toivottavasti edes varjo siitä.

Mikäli Ilta-Sanomien ja Etlarin tiedot pitävät paikkansa, niin Carolina Hurricanesista saapuva puolustaja Jamie McBain on Pelicansin uusin vahvistus. Vaikuttaa jälleen kerran ihan laatuhankinnalta, mutta tässä umpisolmussa vasta peli näyttää totuuden. Viime kaudella Carolina oli NHL:n pohjasakkaa, mutta McBain oli melko selvästi joukkueen tehokkain (8+19) puolustaja ja tehosaldo -7 oli joukkueessa keskiverto summa.

Lahdessa jenkkipuolustajalle asetellaan sellainen haarniska kannettavaksi, että lentokoneesta on paras astua ulos rautaisella rutiinilla, kunnolla ja itseluottamuksella varustettu sälli. Kapellimestarin pitäisi laittaa kuntoon avauspelaaminen, hyökkäysten tukeminen ja hyökkäyspään siniviivapeli ylivoimaa myöten. Myös puolustuspäätä pitäisi rauhoittaa tavalla jota Danny Richmondilta erheellisesti odotettiin ja johon Jonas Junland hetkellisesti pystyi. McBainin lapa tulee olemaan haluttu syöttökohde ensimmäisissä peleissä, kun tuskaiset joukkuetoverit odottavat NHL-mieheltä pieniä ihmeitä.

Tämä nyt on kuitenkin alkua sille, ettei kauden anneta valua sormien väleistä juoksuhiekan lailla. Onnistuessaan hyvän kiekollisen puolustajan vaikutus säteilee muuhun joukkueeseen todella paljon, eli joukkueen vahvistaminen aloitettiin oikealta tontilta. Oskari Korpikarin kuntoutuessa käytössä pitäisi olla täysin kilpailukykyinen puolustuskalusto - sieltä ei ole varaa miehistä luopua.

Enemmän muutoksia onkin odotettavissa hyökkäyspäähän. Angelo Esposito on ulkomaalaisista ilmiselvin floppi, mutta ongelmana Pelicansin kannalta on se, että tässä markkinatilanteessa yksikään joukkue ei maksa Espositosta mitään ja katsomossa miestä on turha istuttaa. Voisiko pari tehokasta iltaa Peliitoissa muuttaa vielä kurssin vai tuhoaisiko farmikomennus kanukin lopullisesti?

Sentteriosasto on joka tapauksessa seuraava reikä tilkittävänä. Pekka Saarenheimon sopimusta on juuri jatkettu kauden loppuun saakka, mutta kivasti yrittävä sentteri ei ole minkään tason ratkaisija suuntaan tai toiseen. Ratkaisu on halpa, mutta onko mitään muuta?

Tommi Paakkolanvaara ja vihdoin keskikaistalle palautettu Jarkko Immonen pystyvät Pelicansin pelitapaa toteuttamaan. Heidän eteensä tarvittaisiin hyvin liikkuva ja huipputaitava ykkössentteri . Tapparan juutti Jannik Hansen ainakin aloitti vahvasti: 1+2 ensimmäisessä ottelussa.