4Huh/13Off

Tomi Pekkala ja viiden euron divarilöydöt

Tomi Pekkalan hankinta ei räjäyttänyt pankkia Pelicansin tiedotustilaisuudessa viikko sitten, mutta oli ainakin päällisin puolin niitä peliliikkeitä, joita oli odotettukin. Mestiksen piste- ja maalipörssin voittaja tuo kaivattua nälkäistä potentiaalia vähän väljähtäneen oloiseen pelikaaniryhmään.

150 liigaottelua ja 52 pisteen Mestis-kausi on 24-vuotiaalle hyökkääjälle kelpo näyttö. Pelicansin ikäjakaumsta kertoo jotain se, että 18:sta sopimuspelaajasta vain kolme pelaajaa on Pekkalaa nuorempia.

Mutta mistä ovat onnistuneet Mestis-löydöt tehty? Se vastaus olisi jokaiselle pienelle ja keskisuurelle liigaseuralle kullanarvoinen.

Pekka Jormakka kasvoi vuodessa ratkaisijaksi, vaikka tuli Lahteen Pekkalaa heikommalla taustalla. Kaudella 2005-2006 Karo Koivunen siirtyi Pelicansiin 26-vuotiaana useamman hyvän Mestis-kauden siivittämänä ja löi itsensä heti läpi. Kolmeakymppiä lähennellyt Lou Dickenson puolestaan osoittautui aivan liian köykäiseksi ja yksioikoiseksi pelaajaksi SM-liigaan, vallankin kun joukkue oli pelillisesti tuuliajolla.

Kolme hyvin erilaista ja kuvaavaa esimerkkiä tarjolla olevasta skaalasta. Teksti-tv:n pistepörssiä on helppo lukea, mutta pelaajien roolittaminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet ovat kokonaan toinen juttu. Loppupeleissä paljon riippuu myös siitä onko oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Pasi Räsäsen kautta Pelicansilla lienee aiempia yrittäjiä tarkemmat tiedot pelaajasta, muun muassa siitä miksi Pekkala hyllytettiin Sportin viimeisestä playoff-ottelusta kauden ratkaisuhetkillä. Kärppä-kasvatti tunnetaan hyökkäystaitavana pelaajana, jolla on kuitenkin parannettavaa luistelussa, kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ja urheilullisuudessa. Pelicans-pestin myötä alkaa olla viimeiset mahdollisuudet polkaista liigaura kunnolla käyntiin. Se oli lähellä jo kaudella 2009-2010, jolloin 43 ottelua Kärppien ja Tapparan riveissä tuottivat tehot 12+8=20.

Hyppy Mestiksestä liigaan on jo sellaisenaan merkittävä, puhumattakaan roolin muutoksesta. Sportissa Pekkala pääsi mellastamaan sarjan kärkipään voittavan joukkueen ykkösketjussa ja -ylivoimassa vierellään Toni Jalo, joka kuuluu Mestiksen parhaimpiin keskushyökkääjiin. Jalo oli mukana syöttämässä melko tarkalleen 50 prosenttia Pekkalan 31 maalista.

Mestis-tähtiä ei siis kannata hankkia joukon jatkeeksi, vaan roolin on oltava pelaajaprofiilin mukainen. Pekkala ei ilmeisestikään ole Jormakan tai Roberts Jekimovsin kaltainen 1vs1-haastaja ja itse maalipaikkansa luova pelaaja, vaan tarvitsee ketjuunsa hyvän pelinrakentajan.

Natsaisikohan Jesse Niinimäen kanssa? Kaksi väärinymmärrettyä taiteilijaa todistamassa epäilijöitään vastaan. Tosin ketjun kolmannelta lenkiltä vaadittaisiin jo massiivista luisteluvoimaa ja puolustusvalmiutta.

23Maa/12Off

Naatiskelut naatittu, kohti toista ottelua

Sitä se ottelupäivän outo värinä siis tiesi; viisi-nolla ja tyrmäystippoja näätäeläimen kuonoon. Naatiskelulle ei vuorokautta pidempää aikaa jäänyt, siitä playoff-tahti pitää huolen.

Matsi jätti positiivisesti kaksijakoisen jälkimaun. Luonnollisesti kyseessä oli yksi upeimmista voitoista, joita Pelicans-merkkinen joukkue on kotihallissaan napannut. Tuntui, että kaikki taivaankappaleet olivat torstai-iltana kohdallaan. Unelmastartti ensimmäiseen erään, Kärppien avainpelaajien nuppi ei kestänyt Isku Areenan metelissä, tuomarit avittivat sopivissa kohdissa ja lopusta huolehti ruotsalainen vähärasvainen reikäjuusto Backlund.

Toisekseen näytös oli esimakua siitä voimasta joka joukkueessa jyllää. Pelitapa, työmoraali, taito, fysiikka, luisteluvoima, aivan kaikki. Monet toistelevat luistelun ja liikkeen autuaaksi tekevää voimaa, mutta ennen kaikkea turkoosipaitainen ryhmä liikkuu järkevästi ja liikuttaa kiekkoa viisaasti. Luttinen voi tilanteen mukaan joko kuljettaa omaa laitaansa, siirtää pienen keskelle Koskirannalle tai heittää pitkän levityksen Laschille. Sinisen ylityksen jälkeen painottoman puolen pakki Seikola tai Järvinen tukee tyhjään tilaan. Pelicans hyökkää tiiviisti koko viisikkona ja käyttää koko tilan hyödyksi. Syöttöväyliä avautuu, hetkellisiä ylivoimatilanteita syntyy. Siinä on se nerous, ei pelkästään luistelemisessa kieli vyön alla "johonkin" suuntaan.

"Tilaa tekevä laituri" (kuva: © sm-liiga.fi)

Ottelun oleellisin anti taisikin olla joukkueen kokonaisvaltainen suoritus. Niko Hovisen haparoinnit tipotiessään ja kentällä kaikki ykkösketjun sentteristä kolmosparin pakkiin olivat playoff-vaihde silmässä sellaisessa tikissä, ettei Kärpille jäänyt lopulta mitään saumaa voittokamppailuun. Kukaan ei jäänyt katselemaan ja epäröimään.

Paakkolanvaaran nelosketjukin on jo kehuttu, eikä syyttä. Tärkeää oli myös ykkösketjun onnistuminen heti alkuun, missä ei pidä hämääntyä Laschin kiikaritehoista. Kärppien tuplatessa jenkkiä kulmissa avautui samalla tilaa Luttiselle ja Koskirannalle. Kirsikka kakun päälle oli Laschin puolustautuminen Mikkolaa vastaan, mikä oli aivan ennennäkemätön temppu Lahti-kiekossa, ainakin Pelicansin aikana. Se oli sitten sitä "jääkiekkoväkivaltaa", jossa kenellekään ei käynyt kuinkaan, mutta henkisesti kotijoukkueen taitopelaaja nöyryytti vierasjoukkueen rottapuolustajan. Koko Pelicansin joukkue ja 5000 lahtelaiskatsojaa näyttivät arvostavan toimenpiteen korkealle.

Mutta se siitä. Kiekko jäähän kello 17 Raksilan hallissa, joka pysyköön Raksilana tönköistä sponsorinimistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Lauantaina takkiin, niin torstain täpinät on sillä nollattu. Sen verran kiinni takin napit siis kannattaa tässä vaiheessa pitää.

- - -

Liigakarsinnan ensimmäisessä osaottelussa Räpsä Räsäsen Sport hallitsi tapahtumia ensimmäisen kympin, kunnes Ilves pääsi lahjamaalilla johtoon ja meni menojaan 6-1 murskavoittoon. Vääräleuat ja muut omaan napaan tuijottajat, kuten etukäteen karsintoja vähätellyt Ilveksen puheenjohtaja Hannu Meskanen, saavat tästä tietenkin pontta puheisiinsa karsintojen turhuudesta. Asia vain on niin, että Suomi-kiekko tarvitsee unelmia, jotka saavat aikaan kunnianhimoa ja kansanliikkeitä. Muuten keitos väljähtyy kuin suljettu kultapossukerho. Mestis tarvitsee unelmansa liigapaikasta, Pelicans unelmansa mitalista ja Ilves unelmansa ammattimaisesta seurajohtamisesta.

Hakametsässä Sportin ainoasta maalista muuten vastasi jokunen kausi takaperin Pelsun a-junnuissa käynyt Matias Perkkiö, joka on Mestiksen Ville Leino. Ville Leino taas on Suomen Alexei Kovalev. Nämä kolme herraa ovat aivan toistensa kopioita luistelutyyliä, harhautuksia ja mailan käyristystä myöten.