22Kes/15Off

Coach corner: Pelicansin kokoonpano 2015-2016

Kokoonpano23062015

Ykkössentteri Ryan Potulnyn hankinnan myötä Pelicansin tulevan kauden joukkue on koossa. Miltä tilanne näyttää?

Ilmassa leijuu turhaan jonkinlainen halpisjoukkueen maine, sillä tiettävästi Pelicansin joukkueen hinta tällä hetkellä vastaa viime kauden toteutunutta pelaajabudjettia. Merkittäviin vahvistuksiin ei kesken kauden välttämättä ole budjetissa varaa, mutta joukkue ei ole ainakaan merkittävästi heikentynyt. Toki etenkin ulkomaalaispelaajia kohtaan odotukset on pidettävä maltillisina, mutta tässä kohtaa tämän kokoonpanon jalkeille saaminen on jo torjuntavoitto pääkilpailijoihin nähden.

Alla olevaa kokoonpanoa hahmotellessa käy ilmi, että Pelicansilla on varsin hyvät palaset ketjujen roolittamiseen, mutta samalla tietyt yksittäiset pelaajat määräävät vahvasti muidenkin rooleja.

Ryan Potulny saanee toiselle laidalleen joko Antti Erkinjuntin tai Vili Sopasen. Päädyn ensin mainittuun. Tämä tietää sitä, että oikealle laidalle tarvitaan tulivoimaa, siihen tarjotaan näyttöpaikkaa Antti Jaatiselle. Jaatisen kyky kantaa ykkösketjun vastuuta ja 20 minuutin peliaikaa on suuri kysymysmerkki, mutta potentiaalia ei kannata haudata kolmos-nelosketjuun ilman näyttöpaikkaa.

Henri Heino kiilaa kakkossentteriksi, isommassa roolissa myös Heinon pelillinen esimerkki säteilee joukkueeseen vahvemmin. Samalla alempien ketjujen kompromissit alkavat vaikuttaa: laidoille laitetaan arvoituksellinen Anrei Hakulinen ja Sopanen. Ketjulla on ihan hyvä potentiaali laadukkaaseen kahden suunnan peliin, joskin maalien viimeistely voi olla takkuista.

Seuraava ketju on rakennettu Hannes Björnisen ja sitä kautta Lahti-kiekon tulevaisuuden ehdoilla - Björninen tarvitsee peliaikaa ja keskushyökkääjän kokemusta. Siihen hän saa vasemmalta laidalta hyvää tukea jo kokeneelta Juhani Tyrväiseltä, oikeaan laitaan taas uhrataan Teddy Da Costa, jossa näen edelleen enemmän laiturin kuin keskushyökkääjän elkeitä. Ranskalaisella on kuitenkin sitä tarvittavaa yllätyksellisyyttä, jota kahdelta ketjukaverilta uupuu. Björninen ei ole vielä vahvimpia puolustuspäässä, mutta kolmen sentterin ketju paikkaa tuota puutetta. Da Costan paikka voi heilua nopeastikin Sebastian Revon ja Miska Siikosen lyödessä painetta.

Aina Pelicansin menestyessä joukkueesta on löytynyt puhdasverinen louhintayksikkö, nyt sen arvokkaan pestin ottavat vastaan Taavi Vartiainen, profiiliaan nostanut Marko Pöyhönen ja Janne Ritamäki. Näin joukkueen rakenne mahdollistaa myös sen, että alivoimien hyökkääjäpareiksi muodostuvat vaivattomasti esimerkiksi: Pöyhönen-Ritamäki, Björninen-Tyrväinen ja Heino-Vartiainen.

Joonas Alanteelle ja Miika Roineelle on vaikeaa nähdä suurta käyttöä Matikaisen miehistössä.

Erkinjuntti - Potulny - Jaatinen
Hakulinen - Heino - Sopanen
Tyrväinen - Björninen - Da Costa
Vartiainen - Pöyhönen - Ritamäki
Alanne, Repo, Roine, Siikonen

Puolustuksessa parien muodostaminen on joustavampaa. Vasemmista puolustajista Stefan Lassenilla lienee lähtökohtaisesti parhaat edellytykset pelata Juha Leimun vierellä isoa peliaikaa puolustavammassa roolissa. Lopun kuusikon muodostavat oikealla Jan Latvala ja Eetu Sopanen, vasemmalla Nico Manelius ja Ben Blood. Jalkavammasta toipuvalla Niko Tuhkasella ja yhä tasoaan hakevalla Juha-Pekka Pietilällä on silti tasavertainen mahdollisuus murtautua pelaavaan kuusikkoon.

Lassen - Leimu
Manelius - Latvala
Blood - Sopanen
Tuhkanen - Pietilä

Maalilla Janne Juvosen nimi riittää viime kauden jälkeen sanottavaksi. Sami Rajaniemi voi olla hyvä kirittäjä tai sitten ei, eikä sillä ole niin väliäkään, jos kaikki menee Juvosen kohdalla kuten toivotaan.

Juvonen
Rajaniemi

 

Edellinen kirjoitus >> Playoff-partoja ja otteluohjelmia

19Maa/15Off

Pelicansin pelaaja-arviot 2014-2015

Kenttäpelaajien arviointi Pelicansin joukkueesta ei tee oikeutta juuri kenellekään. Maalivahdit hoitivat leiviskänsä, mutta alisuorittaneiden ja pelinsä kanssa tuskailleiden pelaajien määrä kasvoi pitkäksi. Lisäksi mielikuvia vääristävät kevään paineettomat ottelut, joissa muutama pelaaja pääsi kuin varkain loistamaan.

ONNISTUJAT

Juvonen18032015Janne Juvonen - Läpimurto. Menetti Hannu Aravirran valmentajakaudella kokonaisen vuoden, mikä taisi nostaa näyttöhalut tappiin. 46 ottelua komealla 91,8 torjuntaprosentilla, lisäksi kolme nollapeliä. Eleetön ja luotettava jopa huonon joukkueen takana. Sopimus jatkuu kaksi kautta, Pelicansin tärkein pelaaja ensi kaudella.

Jere Myllyniemi - Luottoveskarin kausi päättyi leikkaukseen joulukuussa. Sitä ennen enimmäkseen mainioita otteita ja Juvosen tavoin tarjosi joukkueelle runsaasti mahdollisuuksia voittaa. Ei jatkane Pelicansissa, mutta kiinnostaa varmasti liigaseuroja. Tuskin löytyy kahta sanaa siitä, etteikö erityisesti Jerelle toivotettaisi kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Marko Pöyhönen - Hieno paluu oltuaan kuitenkin lähes vuoden sivussa. Uran ennätyspisteet (8+9) ja uutta luovuutta kiekon kanssa, luistinkin kulki reippaammin. Harteilla säilyy silti arvokkaan duunarin viitta. Sopimus kevääseen 2017.

Tommi Paakkolanvaara - Pääsi ja joutui ykkössentteriksi. Syksyllä tulikuuma, lopulta sivusi maaliennätystään (13) ja jäi kahden pisteen päähän piste-ennätyksestään (26), vaikka pelasi vain 42 ottelua. Nousi pelaajana uudelle tasolle, mutta sai Lahdessa tarpeettoman paljon kritiikkiä ongelmista, jotka johtuivat valmennuksellisista asioista.

Antti Jaatinen (h) - JYPissä 15 ottelua 2+2=4, Pelicansissa 19 peliä 7+3=10, tosin peliaikakin lähes tuplaantui. Hyvä laukaus ja löytää maalipaikoille, kunhan joku niitä vain järjestää – omat kädet ja jalat melko kankeat. Pelannut 28 vuoden ikään mennessä pisteiden valossa vain yhden huippukauden, onko potentiaalia sittenkään?

Jesse Rohtla - Näytti harjoitusotteluissa liian köykäiseltä, mutta pärjäsikin tosipeleissä paremmin ja oli yksi kauden suurimmista yllättäjistä. 38 ottelua, pisteet 4+6=10. Täytti pienen roolinsa hyvin, löytyykö rahkeita vielä pykälää parempaan?

Taavi Vartiainen - Kannattajien suosikiksi nopeasti noussut rymistelijä on tarttunut oljenkorteensa. Taitotaso ei päätä huimaa, mutta edessä on lupaava liigaura hiillostavana ”rottana”. Jo nyt Liigan rajuimpia taklaajia, mutta uhrautuu ansiokkaasti myös kiekkojen eteen puolustuksessa, sekin täytyy muistaa.

LUOTTOPELAAJAT

Juhani Tyrväinen - Pisteiden valossa ja isommassa roolissa uran ylivoimaisesti paras kausi (7+15=22), kuivia jaksoja ei juuri tullut. Oli Tomi Lämsän selviä luottopelaajia, eikä syyttä. Yritteliäs ja hyödyllinen monin tavoin, ykkös-kakkosketjun kamaa Pelicansissa jatkossakin.

Repik18032015Michal Repik - Vahvistus. Tshekkilaituri osoitti monipuolisuutensa ja laatunsa. 48 ottelua tehoin 9+22=31, eli oli lähes 40 pisteen tahdissa. Viimeistely takkusi isoon laukausmäärään nähden, mutta auttoi joukkuetta työteliäästi myös pelinrakentelussa ja puolustamisessa. Paremmassa joukkueessa aineksia tähtipelaajaksi, nyt joutui tekemään liikaa kaikkea, kun tukea ei tullut viereltä.

Juha Leimu - Ensimmäinen kausi kapteenina aikuisten tasolla. Menetti 20 ottelua ja taisi pelata paljon puolikuntoisenakin. Pisteet 6+10=16, tehot siedettävä -1. Avauspelaaminen tukkoista, kun ei ollut lapoja mihin syöttää, hyökkäyspäässä alati vaarallinen.

Tyler Redenbach - Ei säkenöinyt, mutta kantoi tulosvastuunsa: mainiot 29 pistettä 40 ottelussa. Syöttökoneen maalintekonälkä kasvoi, samoin maalimäärä. Paikkasi omalla taidollaan varsinkin viisikkopelin kiekollisia puutteita, joita tällä kaudella riitti.

Jan Latvala - Hyvää suorittamista osattiin odottaa, sen sijaan loukkaantuminen keväällä oli yllätys. 45 ottelua tehoin 2+15=17, tehotilastossa ylivoimaisesti paras +7. Myös eniten peliaikaa; keskiarvo 22:22. Pystyy yhä huikealla pelisilmällään selviämään vaikeistakin tilanteista - ja niitäkin tällä kaudella riitti.

Nico Manelius - Kuuluu soturiklaaniin. Antaa paineen alla syötön ja ottaa rajunkin taklauksen vastaan, se on pelirohkeutta. Kädet ja jalat suoraan sanottuna divaritasoa, mutta tällä asenteella edessä voi olla pitkäkin liigaura.

Niko Tuhkanen - Niitä harvoja paljon pelanneita, joka selvisi tehotilastossa plussalle. Kaikkiaan yli 50 ottelua tehoin 5+10=15, seassa erinomaisiakin väläytyksiä, tosin valtaosa pisteistä syntyi helmi-maaliskuussa. Asemoitunut luotettavaksi liigapuolustajaksi, pystyykö (26v) vielä kehittymään?

Janne Ritamäki - Kehitys ei jatkunut, mutta asema luottomiehenä säilyi. Alanteen kanssa eniten pelattuja otteluita (56). Seitsemästä maalista kaksi oli voittomaaleja.

Jordan Smotherman - Iso jenkki pelasi lopulta 38 ottelua tehopistein 11+9, kunnes lähti Allsvenskaniin. Pisteitä odotusten mukaisesti, mutta ei sopeutunut liigakiekkoon. Pelinluvussa valtavia puutteita, mistä seurauksena kasa turhia kiekosta luopumisia ja puolustuksen merkkausvirheitä.

Hannes Björninen - Puskista parrasvaloihin. Lokakuussa 19 vuotta täyttänyt sentteri pelasi 46 ottelua pistein 1+5. Pelaa fiksusti ja monipuolisesti, mutta tehotilasto painui 9 raatia pakkaselle. Paljon luottoa alivoimilla ja aloituksissa.

Teddy Da Costa - Ranskalainen ei parantunut vanhetessaan. Ensin 7 ottelussa 3+2, sitten 11 ottelussa 0+2. Mahtava pelisilmä ja näppärä käsistään, kalpenee luisteluvoimassa ja fysiikassa. Väitän edelleen enemmän laituriksi kuin keskushyökkääjäksi. Ensi kauden musta hevonen?

Sopanen18032015Eetu Sopanen - Vakuuttaja. Vaikeista lähtökohdista tilille 23 ottelua, kolme syöttöä ja plus yksi. Jäi hieman isompien ja enemmän pelanneiden nimien varjoon, mutta antoi kaikessa hiljaisuudessa paljon viitteitä pelillisistä lahjoistaan. Pärjää isoon kokoonsa nähden jo kohtuullisesti luistelussa, loput hoitaa ulottuvuus. Kiekollisena hyvä näkemys ja rauhallisuus. Kokonaisuutena yllättävän valmista pelaamista.

Vili Sopanen - Edelliskaudella huikea ja tasainen, nyt 23 otteluun mahtui mm. yhdeksän ottelun pisteetön putki. Ei päässyt mukavuusalueelleen ja flow-tilaan, kuten ei moni muukaan. Oli silti 30 pisteen tahdissa, mutta kaivattu johtajuus tipotiessään.

Mikko Niemelä - Kuuden pelin Kärppä-laina oli virkistävä tuulahdus tammikuussa. Sulava liike, hyvää syöttöpeliä. Voi kehittyä vielä kovaksi tekijäksi Liigassa, mutta Kärpissä siihen tarvittavaa roolia tuskin avautuu. Tässä olisi alemman kastin liigaseuroille mahdollinen timantti.

RIVIMIEHET

Henri Laurila - Kausi katkesi helmikuun puolivälissä. 45 ottelua pistein 2+11, pakkasta -5. Luistelun puutteet näkyivät, peliaikaan nähden miinusmaalien määrä (28) oli iso. Ei liene enää käyttöä Pelicansissa, mutta löytyisikö roolia esimerkiksi Kouvolasta?

Joonas Hurri - Tilastollisesti kopioi edelliskauden, nyt saldoksi 41 ottelua, 0+3=3, -8. Keväällä jonkinlaisia piristymisen merkkejä, mutta yhä tekemistä mahtuakseen kokoonpanoon. Maisemanvaihdoksen paikka?

Mustonen18032015Joel Mustonen - Varjoissa. Putosi luottopelaaja-kategoriasta, kehitys tyssäsi. Saa rikkonaisen kauden ja muidenkin taustatekijöiden myötä vielä asioita sormien läpi, mutta ennen kautta Mustosesta kaavailtiin jopa ykkösketjun laitahyökkääjää. Siihen nähden viisi kahden pisteen iltaa ja pisteille (10+5) pääsy vain kymmenessä eri ottelussa on todella vähän, vaikka olikin 15 maalin tahdissa. Helmi-maaliskuu jo täysin vihkoon surffaillessa, ajatukset jo muualla?

Mikko Lahtela - Uran ensimmäiset 33 liigaottelua, ei pisteitä. Säyseä sentteri on näkymätön puurtaja, liigapaikan vakiinnuttaminen vaatii kokonaisvaltaisen pelaamisen kehittämistä.

Pekka Saarenheimo - Oli siinä yritystä, mutta taso tippui joukkueen mukana. Vain 32 ottelua, pisteet 3+5. Kentällä ollessaan ei juuri synny plusmaaleja, mutta ei miinustakaan. Ei jatka Lahdessa, löytyykö liigapaikkaa enää?

Juha-Pekka Pietilä - Kolasi vahingossa Sopasen, seuraavassa ottelussa loppui sitten omakin kausi loukkaantumiseen. Pisteitä 28 ottelussa mukavat 2+8=10, tehotilasto nollilla. Tuo säpinää kentälle; paljon plus- ja miinusmaaleja pelimäärään nähden. Suoritusvarmuudessa yhä runsaasti parannettavaa, eikä tämä opettelu voi kestää enää montaa kautta.

Anrei Hakulinen - Harjoitusotteluissa maaginen, sitten sairastuvalta joulukuussa mukaan ja uusi kolhu romutti debyyttikauden tammikuun puolivälissä. Tilille 13 ottelua tehoin 2+1=3. Vaikea arvioida, mitä ensi kaudelta voidaan odottaa.

Miika Roine - Mestiksessä piste per peli -tahtia, Pelicansissa loppukaudesta tilille 12 ottelua tehoin 1+3=4. Pieni, taitava ja älykäs, mutta luistelu vaikuttaa liian tehottomalta liigatasolle pystyäkseen toteuttamaan kärkiketjujen ratkaisijan rooliaan.

Sebastian Repo - Taituri tunnusteli 10 ottelun verran pisteittä. Pääsi jo tekopaikoille ja järjesteli peliä näppärästi, mutta ratkaiseviin suorituksiin ei vielä löytynyt rentoutta. Tehotilasto -7 (maalisuhde 0-7) kertoo karua kieltään. Mielenkiintoista nähdä milloin ja minkälaisena palaa Pohjois-Amerikasta.

Miska Siikonen - Junioreissa kovaa jälkeä, Liigassa syksyllä 9 ottelua ilman tehopisteitä. Peliaikaa keskimäärin vain 8:55. Kausi päättyi loukkaantumiseen. Lupaava hänkin, ensi kaudella murtautuminen liigapeleihin?

Saku Mäenalanen - Kärppien lainamiehenä 8 ottelua ja yksi maali. Plusmiinus -4 maalisuhteella 0-4. ”Pelicansin tyylinen” rouhija oli hukassa kentällä, eikä ihme, kun tottui Marjamäen Kärpissä täysin erilaiseen jääkiekkoon.

Miika Heikkilä - 7 ottelua, 1+1 pistettä. Perusduunari ilman suuria vahvuuksia. Sai mahdollisuuden Tapparassa.

Antti Jaatinen (p) - Lukko-laina tammikuussa 7 pelin verran. Oli yllättävän rohkea ja kiekollinen ainakin näihin puolustajiin verrattuna. Kertoo paljon siitä, mitä itseluottamus ja vahva valmennusote (Risto Dufva) saavat pelaajissa aikaan.

Ville Väinölä - Monista junioreista sai hänkin tilaisuutensa, tilille loppukaudesta kaksi syöttöpistettä. Väinölän olemuksessa on jotain Janne Niskalan kaltaista. Lahjakas kiekon kanssa, nyt vain jerkkua jalkoihin ja laukaukseen.

PETTYMYKSET

Kudelka18032015Joonas Alanne - Toinen liigakausi täysin varjojen mailla, vaikka pelasi 56 ottelua. Viimeistelijätyyppiä, mutta ei juuri pääse maalipaikoille. Neljästä osumasta kaksi meni maalivahtien piikkiin. Värittömänä pelaajana pääsee hiihtelemään ilman kritiikkiä, vaikka juuri nyt Alanteen pitäisi todistaa, onko aineksia 20-30 pisteen hyökkääjäksi liigassa.

Tomas Kudelka - Floppi. Vaikutti etukäteen erinomaiselta hankinnalta, ei ollut. Osaltaan myös kärsi kaaosmaisesta viisikkopelaamisesta, joka korosti luistelun hitautta ja tilanteista myöhästelyä. Kun kaikki ovat tilanteista myöhässä, näkyy se pahimmin niillä pelaajilla, jotka eivät pysty liikenopeudellaan "sammuttamaan tulipaloja". 18 miinusmaalia 29 ottelussa on raju määrä. Selvisi kuitenkin vähillä jäähyillä.

Josef Hrabal - Täysin yhdentekevä ”vahvistus”, agentti taisi puhua ummet ja lammet muutama vuosi sitten voitetusta Tshekin liigan pakkipörssistä. Heti avauspelissä syöttöpiste, loput 17 ottelua kiikareilla ja -10 pakkasella. Jalka ei tälläkään riittänyt. Huono hankinta, ura laskusuunnassa.

 

Edellinen kirjoitus >> Valmentajanvaihdos ei ole ydinfysiikkaa

3Syy/14Off

Pelicans oli huono

Lamsa042014

Lämsällä riittää töitä tehtävänä, jotta joukkueesta saadaan irti täysi 60-minuuuttinen.

Vilkaisematta paikallislehden tai Jatkoajan raporttiin heitän näkemykseni eilisestä Pelicans-JYP -ottelusta.

Tiivistettynä Pelicans oli huono. Ulkona maalipaikoilta ja aivan liian pitkiä pätkiä JYPin talutusnuorassa. Tomi Lämsä kutsui joukot aikalisälle 24 minuutin kohdalla, mutta kurssi ei juurikaan kääntynyt. Jäähyillä on oma merkityksensä, ja pelin hallinta vaihteli kummankin niiden mukaisesti puolin ja toisin, mutta kokonaisuutena nähtiin mikä on todennäköisen kärkijoukkueen ja keskikastin ero.

Tosin tässä nimenomaisessa harjoitusottelussa näytti siltä, että Pelicans lähti tappelemaan voitosta käyttäen JYPin omia aseita, ja siinä leikissä todennäköisyydet voitolle eivät korkeita ole, niin eri taustoilla joukkueet ovat kauteen lähdössä. Muistaa täytyy myös Pelicansin pitkä poissaolijoiden lista, mutta puuttuivatpa JYPiltäkin Tuomas Tarkki, Mikko Mäenpää ja Anssi Löfman. Toisaalta JYP on myös CHL:ssä saanut kovia otteluita alleen, joten paketti lienee virittynyt hieman valmiimmaksi.

Tasapeli oli silti tuloksena hyvää vastustajaa vastaan, joten aivan luokaton tämä kotipelien kenraaliharjoitus ei ollut. Harmaita pilviä on silti huolestuttavan paljon ilmassa jo aivan realistisestikin tarkasteltuna. Pelicansin paketti ei tällä hetkellä ole lähelläkään täyttä 60 minuuttia.

Pelicansilla on varmasti erinomainen tarkoitusperä tehdä töitä ja pitää yllä tempoa, mutta tietynlaisen kenttätasapainon ja pelin hallinnan kanssa ollaan vielä pahasti vaiheessa. Puolustuskonsepti on suhteellisen hyvissä kantimissa, mutta ainakin nähdyillä otteilla tuskaa tuottaa vastustajan siniviivan ylittäminen, keskialueen keskikaistan hyödyntäminen ja hallittujen syöttöketjujen luominen. Tämän myötä hyökkääjät ajautuvat kaikessa suoraviivaisuudessaan kovin usein 1vs2 tai 1vs3-tilanteisiin, mitkä ovat tekemättömiä paikkoja ilman maailmanluokan yksilötaitoa.

Pointit matsista

  • Tommi Paakkolanvaara sai osumaa nilkkaansa ajautuessaan päin laitaa. Saapa nähdä kuinka pahasti tässäkin kävi.
  • Taavi Vartiainen onnistui tällä kertaa hermostuttamaan itse Eric Perrinin.
  • Miska Siikonen näytti rankkareissa pitkää nenää epäilleelle blogistille. Komea granlundmainen harhautus kämmenelle ja jäitä pitkin lätty nuottaan.
  • Jääkiekon lainalaisuudet opitaan nuorena. Katsomossa isä sanoi pienelle tyttärelleen, että Pelicansin vastustaja teki juuri maalin. Vastakysymys kuului: "Ai tuomari?

 

Edellinen kirjoitus >> Suolaa haavoihin ja suunnitelmat uusiksi