22Tou/15Off

Urheilujohtaminen mitataan vuosissa

Saarinen22052015Yhtä keskushyökkääjää enää haetaan Pelicans-miehistöön ennen kauden alkua, sen verran selvisi Ilkka Kaarnan eilisistä lausunnoista. Sisältö oli täysin odotettu, sillä muuten kokoonpano on jo siinä kunnossa, että sillä voi kauteen lähteä. Toki koputetaan puuta terveystilanteen ja viime kauden kolhuista toipumisten suhteen.

Ja kyllähän nämä kommentit yhdeksän kertaa kymmenestä ovat silkkaa totuuden kiertelyä, eivät mitään kiveen hakattuja faktoja. Jotain on vastattava, kun kysytään.

Ykkössentterin hankinta on luonnollisesti asia, joka kiinnostaa. Hieman vähemmälle huomiolle jäi seuran maaliskuinen ilmoitus siitä, että Mika Saarinen siirtyy urheilujohtajan paikalta Pelicansin A-nuorten päävalmentajaksi. Urheilujohtajan Saarinen ehti Pelicansissa toimimaan kolmisen vuotta.

On hankala arvioida, oliko siirron taustalla enemmän taloudelliset kuin ammatilliset syyt. Joka tapauksessa organisaation kuluja on karsittava, ja tässä kohtaa urheilujohtajan pestiä ei varmastikaan koettu elintärkeänä.

Urheilutoimenjohtajan palkkaaminen oli Pelicansissa pitkään odotettu ratkaisu, mutta ainakaan päällepäin se ei osoittautunut mitenkään käänteentekeväksi. Monella suulla on ehditty toteamaan, että pelaajahankinnat eivät tällä ajanjaksolla olleet keskimäärin yhtään parempia kuin aiemminkaan, vaikka juuri siihen parannusta kaivattiin.

Mutta onko urheilujohtajaa ylipäätään syytä mitata pelkillä pelaajahankinnoilla, vai paljon laajemmassa kontekstissa?

Puolustelematta Mika Saarisen toimia sen kummemmin ja tietämättä hänen työnsä jälkiä käytännön tasolla, voi seuran urheilujohtamisen nähdä myös hieman toisessa valossa. Paitsi pelaajahankintoja, on tehtävä varmasti suuremmissa määrin arkista laadunvalvontaa, pitkäjänteistä rakenteiden luomista ja kaupungin oman pelaajatuotannon tehostamista.

Juuri tämän suuntaisia ajatuksia Saarinen esitti virkaan astuessaan ja myös menneenä talvena jututtaessani häntä. Miten saataisiin lahtelaisjunioreiden luistelutaito valtakunnan huipulle? Miten saataisiin tavoitteiden rima nostettua Liigasta NHL:ään? Miten seuran valmentajien keskinäistä yhteistyötä ja mentorointia pitäisi kehittää? Ja niin edelleen.

Valmentajaurallaan "Nega-Mikanakin" tunnetun Saarisen persoona ei ole helpoimmin lähestyttävä, eikä hän ainakaan julkisuudessa tuppaudu esille millään tavoin. Kenties hiljainen ja järjestelmällinen pitkän linjan puurtaja olikin sopiva johtamaan juuri edellä mainittuja asioita, mene ja tiedä.

Tietenkin parasta olisi saada samassa paketissa Jukka Holtarin (JYP), Ari Vuoren (TPS) tai Janne Vuorisen (Jokerit) kaltainen NHL-scoutti, mutta eihän Mika Saarinen koskaan ole tämänkaltainen operoija ollut. Joten jos pelaajahankintojen gurua odotettiin, niin odotus oli lähtökohtaisestikin väärä.

Pelaajahankinnan onnistuminen voidaan arvioida viidessä kuukaudessa, mutta urheilujohtajan pääasiallinen kädenjälki näkyy pikemminkin viiden vuoden kuluessa.

Se ei toki poista sitä, että Pelicansin on yksinkertaisesti onnistuttava pelaajahankinnoissaan nähtyä paremmin. Sama vanne kiristää useimpia liigaseuroja.

 

Edellinen kirjoitus >> Nupe lipsautti kuntoharjoittelun paradoksin?

22Maa/13Off

Laschit ja Tyrväiset unohdettava

Tiistaina tärähtää. Pelicans julkistaa jotakin kello 10:00 ja olettaa sopii, että aiheena on uusi päävalmentaja kera pelaajasopimusten. Toivottavasti yllätymme positiivisesti.

Hyvä uutinen jo näin etukäteen on se, että ensi tiistai ei voi olla pannukakku. Kun koko pakka on levällään, ilmapiiri vähän väljähtänyt ja seura ilmoittaa vajaata viikkoa ennen tiedotustilaisuudestaan, ei tarjolla voi olla muuta kuin isomman luokan paukku. Eihän?

Isomman luokan paukun resepti on

500g jämäkkää perusainesta a la Uskottava Koutsi plus muu valmennusryhmä
350g täyttävää moniviljaa, eli pari kentällistä jatkosopimuksia
200g säpinää ja sähköä parin yllättävän uuden pelaajan muodossa

Alla olevassa kaaviossa tämänhetkiset sopimuspelaajat on merkitty valkoisella ja ennustukset tiistain jatkosopimuksista turkoosilla. Ei tarvitse olla Mika Saarinen todetakseen, että kärkiosaamista uupuu taas. Kärjistettynä Pelicansilta puuttuu ykköskentällinen kokonaan ja nykyisistä sopimuspelaajista vain Oskari Korpikari voi lähtökohtaisesti siihen kuulua - samoin Radek Smolenak, jonka paluusta voi vielä jonkinlaisia toiveita elätellä.

Toisekseen juuri nyt ei saa hirttäytyä vanhoihin nimiin pelaajapuolella. Ryan Lasch saattaisi olla vapaana, samoin Antti Tyrväinen voisi ehkä palata Lahteen, Niko Tuhkasen kaltaisissa ex-Pelsuissa on potentiaalia täytemiehiksi. Vanhoja tuttuja kannattaa kotiuttaa jos rooli on sopiva, mutta perään ei pidä haikailla liian suurella kaiholla. Hopeakausi meni jo, siitä pitää osata päästää ajoissa irti ja lähteä puhtaalta pöydältä eteenpäin. Oheisessa kaaviossa Joonas Hurri ja J-P Pietilä eivät vahingossa ole Jan Latvalan edellä hierarkiassa.

Joukkueen rakentamisen onnistumisen ratkaisevat kuitenkin pitkälti uudet ulkopuolelta tulevat pelimiehet. Eli siinä missä vuosi sitten epäonnistuttiin, on nyt onnistuttava. Scouttaustaidot menevät jälleen kerran puntariin.

Jos vielä jotain pitäisi veikata, niin todennäköisesti Ilkka Kaarnan johdolla seura ottanee taas pari napsua riskittömämpään linjaan päin. Se voi vaatia vielä pitkälti kärsivällisyyttä Pelicansin seuraajilta. Mutta mikäpäs siinä, tämän joukkueen kasaamiseen on vielä 10 kuukautta aikaa.

16Elo/12Off

Nupen korvaajat

Pasi Nurmisen asemasta kertoo jotain, että hänen tehtäviään palkattiin hoitamaan kaksi miestä. Liittyy kuvioon toki paljon muutakin, sillä Pelicansin urheilutoiminnan ja junioripuolen kehittäminen kaipaa juuri nyt suunnannäyttäjää.

Kesän hiljaiselon jälkeen Pelicans-juna jyskyttää jo täysillä eteenpäin. Joukkue on pääpiirteittään kasassa ja tiistain uutisen myötä organisaatiokin on Mika Saarisen ja Simo Vehviläisen verran vahvempi. Näinhän sen oikeastaan pitikin mennä. Nurmisen valmennuksellinen kisälli ja ex-Pelsuvahti Vehviläinen ottaa tutun maalivahtikolmikon hoitaakseen, ja lahtelaistaustainen Saarinen palaa mastokaupunkiin seuran urheilujohtajaksi tekemään niitä asioita, joita parhaiten osaa.

Ilman värilasejakin tarkasteltuna hyvin harkitunoloinen ja looginen kuvio.

Urheilu(toimen)johtajat ovat aikaisemmin olleet jonkinmoinen väliinputoajien joukko, eräänlaista tasapainoilua teorian versus käytännön tuloksenteon välillä. Tarvittaessa kun tämän työnkuvan voi jakaa valmennuksen ja toimitusjohtajan harteille. Pelicansinkin osalta aihetta on hieman pyöritelty varsikin Nurmisen työtaakan ollessa suurimmillaan, mutta urheilujohtajan vakanssi taisi oikeasti olla ajankohtainen vasta nyt, kun investointeihin selkeästi on varaa.  Tällä hetkellä noin 10 liigaseuralla löytyy erillinen urheilujohtaja/pelaajakoordinaattori. Noin siksi, koska Janne Laukkanen aloitti HPK:n pelaajakoordinaattorina vuosi sitten, mutta miehen tietoja ei seuran kotisivuilta enää löydy. Ruotsin Elitserienin seuroista jokaisella sportchef löytyy, joukossa mm. NHL-veteraanit Markus Näslund (MODO) ja Fredrik Stillman (HV71) sekä olympiatason maajoukkuepelaaja Thomas Rundqvist (Färjestad).

Päävalmentajana SM-liigassa Mika Saarisesta ei jäänyt kaksinen kuva. Kuudella kaudella kerran 8 joukkueen pudotuspeleihin, kahdesti sääleihin ja kolme kertaa suoraan kesälomalle, päättyen lopulta potkuihin kaudella 04-05. Toisaalta keskinkertaisilla joukkueilla pudotuspelipaikkakin on "ok-tulos", eikä matkan varrelle osunut yhtään katastrofikautta. Eikä Saarista valmentajaksi Pelicansiin palkattukaan, vaan korkeintaan valmentajia rekrytoimaan osana työnkuvaa. Muu CV maajoukkueen katsomovalmentajana, juniorimaajoukkueiden valmennuksessa sekä lajin kansainvälisen kehityskeskuksen johtajana Vierumäellä on varsin vakuuttavaa luettavaa.

Ensi töikseen mies teki myös tuoreeltaan vakuuttavan ulostulon Jatkoajan haastattelussa. Oikeastaan tämä on vahvinta tekstiä pitkään aikaan Pelicans-leiristä. Pohdiskelin jo viime kauden aikana kuinka hulppeita mahdollisuuksia Lahden seutu tarjoaakaan (Pelicans, Peliitat, Vierumäki, Hennalan Urheilukoulu, Nurmisen mv-valmennus...) ja vaikka niistä pari palasta onkin muuttumassa, on Saarisella iso rooli koko paikallisen jääkiekkotoiminnan kehittämisessä.

– Me tarvitsemme onnistumisia huippupelaajien tuottamisessa ja uskon, että Suomen urheiluopiston osaamisyksikkö osaa auttaa myös omalla panoksellaan meitä. Heistä voimme saada hyvän yhteistyökumppanin tehostamaan juniorituotantoamme, toteaa Saarinen.

Vaikka juuri nyt ostojoukkueella operoidaan, tarvitsee Pelicans jatkossakin entistä valmiimpia junioripelaajia edustusmiehistöön, se on käytännön konkretiaa. Urheilujohtamisen ideologisempaa puolta edustaa sitten yhteinen lahtelainen tapa pelata jääkiekkoa. Liigajoukkueessa se on tällä hetkellä kehityksen ja menestyksen kärjessä, mutta onko muilla alemmilla tasoilla? Voivatko junioripelaajat luontevasti edetä joukkueesta toiseen, vai lyödäänkö käteen täysin erilainen pelikirja opeteltavaksi? Mika Saarinen jos kuka lienee oikea mies tätä selvittämään ja ratkaisuja tarjoamaan, yksilötaitojen kehittämistä unohtamatta.

Samalla pitäisi valita Kai Suikkasen seuraaja sitten kun sen aika on. Lykkyä pyttyyn kolmivuotiskaudelle, sitä nimittäin tarvitaan.

- - -

Urheilujohtajat/pelaajakoordinaattorit SM-liigassa

Blues Janne Vuorinen
HIFK Tom Nybondas
HPK Janne Laukkanen (?)
Ilves Seppo Hiitelä
JYP Jukka Holtari
KalPa Kimmo Kapanen
Kärpät Harri Aho
Lukko Hannu Vanhatalo
SaiPa Antti Tuomenoksa
Tappara Jari Kekäläinen
TPS Ari Vuori
Ässät Mika Toivola

Elitserienissä:

AIK Anders Gozzi
Brynäs Michael Sundlöv
Frölunda Christer Kellgren
Färjestad Thomas Rundqvist
HV71 Fredrik Stillman
Linköping Johan Hemlin
Luleå Lars Bergström
MODO Markus Näslund (GM)
Rögle Janne Ericson
Skellefteå Lasse Johansson
Timrå Kent Norberg
Växjö Tobias Björklund