18Jou/12Off

Tunnettu sotilas

Miika Lahti, Lahden Miika. Ei Lahen, koska kyseessä ei ole meiän miehiä. Tämän jampan piti olla vihonviimeisiä joista tämän blogin puitteissa koskaan kirjoitan, mutta kun silmät aukeavat, niin asiat muuttuvat. Ei kai sille mitään voi.

Viikonlopun EHT-turnauksessa Moskovassa Lahti oli yksi perinteisistä kaalikeittoturneen kokeilumiehistä ja seurasin herran otteita tarkemmin kuin koskaan aiemmin SM-liigassa - Lahdellahan on menossa jo kahdeksas kausi JYPin paidassa.

Yksi sana: soturi. Taidoiltaan keskinkertainen hyökkääjä väänsi kaksinkamppailuvoittoja toisensa perään silloinkin, kun lähti tilanteeseen potkun jäljessä. Venäjää vastaan avauserän hapokas kahden minuutin alivoimataistelu ja tasoero NHL-tähtiin jo hieman painoivat, mutta todennäköisesti nimi on Jukka Jalosen papereissa jo paksusti alleviivattu.

Soturi-kategoriaan löytyy liigasta muitakin nimiä, kuten Tomi Sallinen, Joni Töykkälä, Henri Heino, Filip Riska, Ville Koho, miksei myös TPS-duo Timo Salo - Tapio Laakso. Taitavammasta päästä laventamalla Ville Nieminen, Toni Kähkönen, Jesse Joensuu ja Lennu Petrell, joista kaksi viimeisintä toki pelaisivat normaalitilanteessa rapakon takana.

Ykkös-kakkosketjujen miehet ovat muutenkin huonompia esimerkkejä, sillä he harvemmin kantavat päävastuuta alivoimasta ja vastustajan parhaiden pelaajien pimentämisestä, missä Lahti yhdessä Riskan kanssa olivat JYPin kevään mestaruuden takuumiehiä. Muutamiin edellä mainittuihin verrattuna he ovat myös isoja roikaleita ja tarvittaessa astetta ilkeämpiä.

Miika Lahden kohdalla kokonaisuuden viimeistelee vielä vuosi vuodelta hirveämpi tukka.

Parin yksilön vaikutusta ei pidä liikaa korostaa, mutta arvostusta nämä jokaisen kiven kääntävät soturit ansaitsevat enemmän kuin mitä Eric Perrinin kaltaisten tähtien taakse satelee. Pelicansilta tuo osasto jäi sen verran vajaaksi, että lopulta hopea oli parasta mitä ansaittiin. Ja juuri tätä kategoriaa kai oli tarkoitus tälle kaudelle vahvistaa isolla kädellä, tunnetuin seurauksin. Nohevia rivisotilaitakaan ei ihan joka oksalla kasva.

Tähän perspektiiviin asetettaessa nousee myös entisestään arvostus esimerkiksi Leksa Komarovin nousuun Ässien nelosketjusta Pelicansin kautta NHL-sopimuksen syrjään, maailmanmestariksikin. Aitaa kaatui ja tanner tömisi kun seiskaseiska painoi sata lasissa illasta toiseen, vaihto vaihdon perään. Joskus kikkakolmoset kolahtivat omaan nilkkaan, mutta raa'an työnteon vaihde oli päällä koko ajan. Ja sehän on niitä voittamisen kulmakiviä.

Perusjanttereita meillä on tälläkin hetkellä tarpeeksi, Komarovin ja Lahden kaltaisista sotureista sen sijaan on pulaa. Jospa uusi valmentaja toisi pari Rokkaa tullessaan.

PS. Toivottavasti maailma ei lopu Maya-kalenterin mukaisesti tällä viikolla, jotta Miika Lahti ei jää blogin viimeiseksi aiheeksi.