20Maa/12Off

Pientä lämpöä playoffs-kuumemittarissa – kirjaimellisesti

Liekö ultimaattisen lätkäjätkän merkki, kun Kärppien ja Tepsin säälipleijarisarjan ratkettua nosti pienen kuumeen ja kurkkukivun päälle? Sen johdosta blogikin oli muutaman päivän telakalla ja suunnitellut julkaisuaikataulut lensivät roskakoriin, kun fysiologista aikalisää viittoiltiin pyytämättä ja yllättäen. Onneksi kuntohuippua on vielä reilu vuorokausi aikaa nykiä koneesta ulos.

Joka tapauksessa keräilyerät on nyt höntsäilty ja alkaa tosipelien aika. KalPakin sai onneksi vastustajakseen tunnetusti keljun espoolaisen soturilauman, eikä juoksukyvyttömiksi pullalla syötettyjä raumalaisia tarhakettuja, joten kuopiolaiset saavat uuvuttaa itseään ensimmäisellä kierroksella mahdollisimman paljon.

Nyt kuitenkin katseet kohti Kärpät-sarjaa. Sen verran terveyttä piti maanantai-aamuna uhmata, että Pelicansin tavallista pidemmät aamuharjoitukset tuli katsottua läpi ja samalla päivitettyä Lämärin ikkunaparlamentin uusimmat puheenaiheet. Lentoja pitäisi varailla Ouluun ja toivoa vielä ratkaisua varsinaisella peliajalla iltakonetta varten. Fanilauman "apinavankkureihin" ei tuntunut suurta intoa olevan.

Kovat odotukset nelinkertaiselle mestarille (kuva: © sm-liiga.fi)

Maanantain normaalin aamujään perään joukkue jauhoi jäänhöyläyksen jälkeen vielä hartaasti ylivoimaa. Huonoja uutisia: ei toimi. Ei edes viiskolmonen. Noppavitonen pyörii kyllä kivasti, mutta menee liikaa hinkkaamiseksi ja pakkien vedot sekä lähtevät 3-4 metriä kauempaa kuin pitäisi, että ovat myös av-kolmion helposti blokattavissa. Koskiranta etsii Luttista kolmion keskeltä, mutta ahdasta on. Tähän jo tammikuun taktiikkataulun jälki-istunnossa otin kantaa, että puolustajien paikanvaihto puuttuu, jota taas Aran Kärpät tuntuvat käyttävän. Ylipäätään pitäisi pyörittää peliä maalin taitse ja imeä kolmio lähemmäksi maalia, jolloin tilaa vedoille syntyy.

Koko pitkä ylivoimaharjoitus oli suoraan sanottuna paskaa, mikä on huolestuttava asia pudotuspelejä ajatellen. Liikaa lasketaan Seikolan ja Pikkaraisen onetimerien varaan, jotka ovat vastustajille helppoja scoutata.

Myös suomenmestaruuksia voittaneet pelaajat olivat parlamentin käsittelyssä. Niitä on kuulema viisi. Paakkolanvaara ja Järvinen löytyivät nopeasti, Wärn pienen miettimisen jälkeen. Pekka Jormakka edusti 17 pelin verran JYPin mestarijoukkuetta kaudella 08-09. Kiekkoaktivisti päätyi lopputulokseen neljä mestaria, ainakin jos miesten SM-liigasta puhutaan.

"Kuumat pelaa"

39,5 Justin Hodgman - Kovemmat pistekeskiarvot kuin runkosarjassa. MVP-ainesta, kestääkö kuuppa?

39,0 Jan Latvala - Kovassa kunnossa ja ääretön kokemus. Jämäkkyys ja rentous sopivassa suhteessa.

38,0 Ryan Lasch - Tulikuuma Elitserienin karsintasarjassa. Muuten kokematon. Erikoisvartioinnissa ja keppiä tulee.
38,0 Tommi Paakkolanvaara - Arvo sen kuin nousee kevättä kohti. Elintärkeä pelaaja.
38,0 Arttu Luttinen - Köyhän miehen Peltonen. Näytöt puhuvat puolestaan ja hallitsee sota-aluetta.
38,0 Joonas Järvinen - Tiedostettua isompi rooli. Oman sota-alueen valtias. Keep it simple.
38,0 Niko Hovinen - Pilviä taivaalla, mutta päässyt harjoittelemaan. Pakko onnistua, ei sen kummempaa.

37,5 Markus Seikola - Suuri arvoitus. Onko voittajatyyppiä vai vain runkosarjatähti?
37,5 Max Wärn - Mestari on aina mestari. Odotettavissa lisää kovuutta ja pari tärkeää maalia.
37,5 Jarkko Immonen - Nosti tasoaan karsinnoissa. Kevyt jalka ei ensimmäisenä paina.
37,5 Tero Koskiranta - Isossa roolissa, nyt mitataan rahkeet. Onneksi nöyrä ja monipuolinen.
37,5 Janne Tavi - Lahessa pieniä näyttöjä pleijareista. Pelaajatyyppinä luotu kevään peleihin.
37,5 Marko Pöyhönen - Pientä lämpöä. Takuuvarma työjuhta. Ei väistä ketään.
37,5 Juha-Pekka Pietilä - Karsintojen kunkku, onko riittävässä tikissä? Jämäkkyys löydyttävä nyt.
37,5 Aaron Brocklehurst - Jonkin verran kokemusta, kevään yllättäjä? Nyt turhat höntyilyt pois.

37,0 Jyri Marttinen - Takuuvarmaa kimpoilua. Kestääkö pää, säilyykö keskittyminen? Räjähdysaltis.
37,0 Ilkka Pikkarainen - Miesten tasolla vähissä sekä kokemus että näytöt. Teoriassa ihanteellinen kevään mies.
37,0 Joonas Jalvanti - Lintu vai kala, vai luottopakki? Isoja roikaleita vastaan keksittävä lääkkeet.
37,0 Radek Smolenak - Pelannut viimeisen 5 vuoden aikana yhdet karsinnat.
37,0 Pekka Jormakka - Ensi kertaa miesten pudotuspeleissä, junnuista pieniä näyttöjä.
37,0 Teemu Rinkinen - Tähän asti pudotuspelit kiikareilla. Riittääkö kovuus rouhijan roolissa loppuun asti?
37,0 Joonas Kuusela - Runkosarjassakin äärirajoilla. Voittajaksi kasvaa vain voittamalla.

36,5 Vili Sopanen - Meriitit vielä saavuttamatta, mutta kumonnut teorioita ennenkin.
36,5 Joonas Hurri - Korkeintaan tuurauskeikkoja. Auttamattoman kokematon. Soturiainesta.

36,0 Matias Loppi - Vähän jäissä. Treenit menneet viime aikoina nojailuksi.
36,0 Jan Platil - Ei enää edes treeneissä. Kolme hutia ja sakkokierroksille.

4Tam/12Off

Hyökkääjää odotellessa

Pelaajahankintojen perään on huudeltu jo jonkin aikaa, vaikka välttämättä kovin suurta tarvetta niihin ei ole edes ollut. Maanantaina Pelicans kuitenkin heitti verkot vesille ihan julkisestikin.

- Koko ajan töitä tehdään, että sellainen (pelaajahankinta) toteutuisi tammikuun aikana, kommentoi Suikkanen YLEn haastattelussa. Sanan säilän mestari ei ottanut kantaa siihen mistä pelipaikasta tulisi olemaan kysymys, joten saapa nähdä onko siihen jokin koira haudattuna.

Valistuneen arvion mukaan kuitenkin hyökkäys on se osasto jossa tarve olisi tällä hetkellä suurin. Kyllä, Pelicans on yhä tehnyt 2. eniten maaleja koko sarjassa; en tosin tiedä miten kolmen kuukauden summatilastolla voidaan tarkastella joukkueen nykykuntoa. Eivätkä maalit muutenkaan ole se ainoa mittari. Positiivista on se, että aivan viime otteluissa joukkue selätti marraskuun heikomman jakson ja edelleen Niko Hovisen johdolla tiivis peräpää tarjoaa voitonmahdollisuudet käytännössä jokaisessa ottelussa.

Tehtyjen maalien määrä on tullut alkukauden huippuarvoista alaspäin, mikä on aivan luonnollista. Ensimmäisissä 20 ottelussa Pelicans yllätti osan huonosti organisoiduista vastustajistaan niin housut kintuissa, että 4-6 maalin tekeminen ottelussa ei edes kummoisia urotekoja vaatinut. Kauden edetessä puolustukset tiivistyvät ja oma rento pelaaminen muuttuu lähes väistämättä rutiininomaisemmaksi, joten maalimäärien vähenemisessä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kolmea maalia ottelussa pidetään perinteisesti voittavan jääkiekon edellytyksenä, ja siihen joukkue kykeni huonommankin jakson aikana kohtalaisen usein.

Isossa kuvassa pitääkin nähdä jo pidemmälle kevääseen. Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat olleet kantoina kaskessa ja melko isolla todennäköisyydellä joku niistä asettuu vastaan keväälläkin. Äärimmäisen kovia pelejä on tiedossa joka tapauksessa, joten ei joukkueen vahvistaminen toki muitenkaan tilannetta haittaa. Fyysisyyden perään lienee turha haikailla, sillä joukkueen rakentamisessa on valittu tietty linja ja se on Suikkasen linja. Uudelta pelaajalta vaaditaan ennen kaikkea jalkoja, käsiä ja älyä.

Tavi voi vielä pelastaa kautensa nousemalla esiin keväällä. Tuskin ensimmäisenä siirtolistalla. (© sm-liiga.fi)

Kokonaisvaltaisesti katsottuna Ryan Laschin ja hyvin suorittaneen nelosketjun välissä on turhan paljon harmaata massaa. Ykkösketju Luttisen ja Koskirannan/Lopin säestämänä toiminee jo pelkästään jenkkitähden kannattelemana. Paakkolanvaaran johtama nelonen puolestaan voi keväällä olla jopa nelosketjujen parhaimmistoa. Ratkaisevaa tuntuukin olevan mille tasolle niiden välissä olevat kaksi ketjua saadaan nostettua.

Pekka Jormakan paluu ja Justin Hodgmanin onnistumiset tulivat Lappeenrannassa kreivin aikaan. Max Wärnillä täydennettynä ketju voi hyvinkin nousta taas hyvään liitoon ja ainakin kaksi viimeksi mainittua ovat kevättä ajatellen jollain tapaa lupaavia "playoff-pelaajia", jos vain kanukin pinna kestää ottaa iskuja vastaan. Sitten jää osasto Immonen, Tavi, Loppi ja Sopanen, joilta on lähes koko kauden ajan odotettu enemmän kuin mitä on saatu. Jossain välissä tuli lyhyt tehopyrähdys, mutta vain kadotakseen yhtä nopeasti kuin tulikin. Loppia vaivaa jalkavamman aiheuttama kankeus luisteluun, jonka takia mies ei ehdi nyt tilanteisiin.

Niin sanotuista väliketjuista puuttuu tällä hetkellä sekä laatua että kilpailua - osittain toki loukkaantumisvajausten vuoksi.

Pakkohan toisaalta ei ole ketään hankkia. Nykyinenkin joukkue on erittäin laadukas ja sen taso voisi sellaisenaan riittää keväällä pitkälle. Suurennuslasilla löytää muutenkin aina puutteita, joita uusilla pelaajilla sitten pitäisi korjata. Taloudellisesti tilikausi on todennäköisesti tuottamassa useamman sadan tuhannen euron voitot, kun yleisötulot paukkuvat yli budejoidun ja voidaan olettaa, että Hovisesta saadaan (jälkikäteen) NHL:n yli 200 000 euron siirtokorvaus. Tässä tilanteessa hyvin scoutattu vahvistus hyökkäykseen tuntuu järkevältä ratkaisulta. Hölmömpää olisi jättää mahdollisuuksien maksimointi tekemättä.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että onko kyseessä sittenkään laituri vai kenties keskushyökkääjä? Pohjois-amerikkalaisten kiintiö Pelicansilla on joka tapauksessa jo täynnä, joten tulokas liikkuu EU-passilla. Mielenkiintoa lisää myös se, haetaanko apua vain loppukaudeksi vai rakennetaanko jo yhden palan verran ensi kauden joukkuetta.

Täytyypä lähteä tutkailemaan mitä Pohjanlahden takana huhuillaan.

13Lok/11Off

Lyhyet, viikko 41

Ilves-murskajaiset. Max Wärn. Seuraavat valmentajapotkut SM-liigassa. Hovisen lepovuoro lähestyy. Tiukka taistelu Hämeen herruudesta. Hartwall Areenan liukas jää.

Pelicans käveli hävettävän huonon Ilves-lauman yli tiistaina käsikirjoituksen mukaan. Vain maalivahtipelissä kotijoukkue pystyi joten kuten kamppailemaan ylivoimaista vastustajaa vastaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että vastustajan huonoudesta huolimatta Pelicans pelasi huipputason lätkää - sai vastustajan näyttämään erityisen heikolta.

Tiistain hahmo oli perusstadilainen Max Wärn kahdella hienolla maalilla ja yhdellä syötöllä. Alkukauden aikana on nähty mikä #4 on miehiään: taisteleva ja pelkäämätön pieniin väleihin änkijä, mutta myös kankea ja vähän koohottava peruslaituri. Maalinteko on monista tonteista huolimatta ollut takkuista, mutta tiistain kaksi häkkiä olivat kylmiä viimeistelyjä. HIFK-fanit lupailivat ennen kautta 15-20 maalia - Mallu on nyt 23 maalin tahdissa... Mikä tärkeintä, Wärn täydentää erinomaisesti tämän hetken kuuminta Pelsu-ketjua ja on toistaiseksi ansainnut paikkansa pelaavassa kokoonpanossa.

Juha Pajuojan päivät Ilves-peräsimessä ovat luetut. Mitään muuta vaihtoehtoa ei voi olla. URHOtv:n kommentaattori Kai Nurminen on täysin ulapalla pelin taktisista asioista, mutta jopa hän huomasi mikä Ilveksen pelaamisessa pahiten mättää: joukkue suoritti ottelun ainoan rintamahyökkäykseen johtaneen pakki-sentteri-laituri-syöttöketjun toiseksi viimeisellä minuutilla kun Pelicansin karvaus sattumalta pakotti Ilveksen Niko Peltolan syöttämään keskikaistaan sentterille!

Pelicans-puolustus oli välittömästi vaikeuksissa kun Ilveksen kolmen linja rynni yli siniviivan. Muutaman sekunnin ajan kuin taikaiskusta kiekko kulki lavasta lapaan, hyökkäyksen pelinopeus kasvoi ja pelaajat näyttivät liikkuvammilta kuin vastustaja. Tätä asetelmaa Ilves kuitenkin normaalisti välttelee ja hakkaa päätään seinään roiskimalla kiekkoja laitasumppuihin, vaikka penkin takanakin seisoo kaikkien senttereiden isä Raipe Helminen.

Se on moro nääs Juupe Pajuoja! Siis jos markkinoilta ketään löytyy.

- - -

Ilves tiedotti myös viikolla hakevansa pr-henkilöitä Ilves Ice Girls-nimiseen ryhmään, koska "Jääkiekko ja kauniit naiset ovat aina kuuluneet yhteen." Näin asia toki onkin, maajoukkuemiehet poimivat Miss Suomi-finalistit, ja jää liigajyrillekin vielä pitkä liuta kaupunkimissejä ja mallitoimistojen tyrkkyjä. Ilves Ice Girls-ryhmään ehdottaisin tiistain perusteella ensimmäisinä Jesse Niinimäkeä, Martti Järventietä ja Ryan Glenniä.

- - -

Se Ilveksestä. Antti Rautiola otti keskiviikkona osumaa Joensuussa Peliittojen tolppien välissä Tuukka Huumosen availlessa luukkua. Näinköhän tämä enteilisi huomiseen HPK-otteluun huilivuoroa Niko Hoviselle ja näytönpaikkaa Joonas Kuuselalle? Kolmessa pelaamassaan Mestis-ottelussa Kuusela on päästänyt taakseen vain 4 maalia ja miestä on Peliitta-leirissä ylistetty sarjan parhaimpien maalivahtien joukkoon. Hovinen saa tärkeää lepoaikaa lauantain huippuotteluun Jokereita vastaan, Rautiola kipeästi tarvitsemaansa jääaikaa ja Kuusela torjuu voiton HPK:sta. Kuulostaa ihan suunnitelmalta.

- - -

Kilpailu Hämeen herruudesta käy kiivaana heti kauden alkuhaminoissa. Tällä hetkellä sarjataulukko näyttää tältä:

1. TapparaIlvesHPK....27p
2. Pelicans ..............25p

Perässä siis vielä tullaan. Lisää Hämeen herruus-kamppailusta ja paikallishegemoniasta huomisessa blogipäivityksessä, jossa pohjustetaan perjantai-illan HPK-matsia.

- - -

Mikke Granlund soitti alkutahdit keskiviikon Jokerit-ottelussa jo 12 sekunnin pelin jälkeen ruotsalaispakki John Klinbergin ansiokkaasta tarjoilusta. Videopätkän ensimmäisen puolen minuutin perusteella ehdin jo kehaisemaan tasokkaalta kuulostavaa selostajaa, kunnes tämä loihe lausumaan Klingbergin kompastelusta: "Jää on tietysti juuri ajettu, vähän liukas."

Varokaa Seikola, Latvala ja kumppanit lauantaina, ne perhanat liukastavat jään ennen peliä.

Suomalaisten tv-väen katsannossa pitäisi ehkä olla tyytyväinen että selostaja ylipäätään tunnisti sekä Granlundin että Klingbergin ja oli hereillä selostaakseen maalin synnyn reaaliajassa, mutta noin typerää kommenttia ei yksinkertaisesti voi suustaan päästää. Ei vain voi. Ainakin möläytystä olisi korjailtava heti kun huomaa sen suustaan päässeen.

Kyllä, jää on liukas ja kiekko liikkuu siinä vikkelämmin kuin loppuerästä. Ei, pelaajat eivät pelaa Reinot jalassa vaan luistimet on suunniteltu juuri näihin ääriolosuhteisiin kuten erien alkuihin. Syytä voisi hakea vaikka siitä, että NHL-kaukalon levennyksen takia jää Hartwall Areenalla oli juuri uudelleen jäädytetty ja siksi ei välttämättä priimakunnossa. Kai media-alan ammattilainen nyt tämän tiesi?

8Lok/11Off

Pöytä on katettu: Pelicans-SaiPa

Se on täällä taas! Syksyn kiinnostavimpaan kotiotteluun on aikaa enää pari tuntia.

Vaikka jostain syystä tätä otteluparia ei SM-liigan avauskierrokselle kelpuutetakaan, niin ilmassa on silti aitoa hegemonia-tunnelmaa. Pelicans ja SaiPa ovat verivihollisia, yritti sitä hyssytellä miten päin tahansa

Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Pelicans lähtee matsiin rökäletappio niskassaan, SaiPa puolestaan Lukko-murskajaisten siivittämänä. Alkukauden perusteella Pelicansille lienee aivan sama kumpi tekee avausmaalin, mitää jäätyilyä ei ole luvassa kummassakaan vaihtoehdossa.

Otetaan tällä kertaa pelaajanäkökulma peliin:

Todella tärkeä palaaja Pelsun kokoonpanoon on Markus Seikola. Joukkueen taitavin kiekollinen puolustaja on aina tärkeä joukkueen osanen, mutta varsinkin modernin huippukiekollisen pelitavan toteuttamisessa, jossa Seikolan kaltaisen syöttömaestron esimerkki ja rohkeus tarttuu muihinkin puolustajiin. Toisaalta asetelman voi kääntää myös päälaelleen: hyvin valmennetussa ja edistyksellistä viisikkopeliä toteuttavassa joukkueessa ne puukätisetkin pakit saavat syötön ruutuun, kun syöttölinjoja on tarjolla useampia ja lähes aina vähintään yhdessä niistä on oma pelaaja vapaana. Uskon silti Seikolan poissaololla olevan paljon suurempi merkitys kuin vaikkapa Matias Lopilla.

Jatkoajan otteluennakko väittää, että tiistaina KalPa ampui Niko Hovisen itseluottamuksen palasiksi. Tuskinpa. Silloin sattui huono päivä ja kaikki sattui uppoamaan. Jos joskus itseluottamus onkin rakoillakseen, niin se aika ei ole näinä viikkoina.

Syystä tai toisesta Max Wärn puuttuu Hodgmanin ketjun laidalta ja tilalle on nostettu Teemu Rinkinen. Suikkanen lienee laskenut 1+1 pelipaikalle jossa maalipaikkoja siunaantuu: Rinkinen osaa, tai on ainakin joskus osannut, viimeistellä ja Wärn ei.

Jesse Saarinen: Lappeenrannan vähäisempi yökerhotarjonta ja liigatason palkkatulojen loppumisen vaara ovat ilmeisesti pakottaneet Jepen harjoittelemaan vähän ammattilaisuutta ja... niin, harjoittelemaan. Yritti Jantus-meiningillä sillä erolla, että Jarnalla oli viitisentoista vuotta enemmän (treeni)pohjia alla ja hivenen enemmän talenttiakin. Ensin meni kunto, ja sen jälkeen pääkoppa takalukkoon. Nyt näyttäisi jumi auenneen, mistä osoituksena pistepörssin 5. sija. Samalla SaiPan toimistolla huokaistaan helpotuksesta kun tämä arpa näyttäisi olevan voittava.

SaiPalla on muutenkin kasassa kohtalaisen mielenkiintoinen nippu, kun vähän pinnan alta raaputtaa. Maalivahti Jere Myllyniemi on ainakin ajoittain ihan pätevä kassari liigakehiin. Puolustuksessa Richard Lintner on tähtipelaaja isolla t:llä ja Brian Salcido säestää kiekollisena. Hyökkäyksen syömähampaan muodostaa kaksikko Koskiranta-Saarinen. Jarruketjun sentteri Ville Koho on ollut mukana niin kauan kuin minä muistan, todellinen SaiPa-ikoni ja arvostettavaa seurauskollisuutta.

Nyt hallille, ykkönen lappuun ja viis tonnia rikki.

 

- - -

Torstain haasteen voittaja on löytynyt. Pelicansin erätaukokisassa palkintona olevalle mönkijälle keksittiin kaksikin käyttötarkoitusta:

"mönkkärillä voi vetää hirven ruhon mettästä tai ajaa puuta näillä keleillä"

Ei niin kovin käytännöllistä urbaanissa ympäristössä, mutta ompahan tuollekin vekottimelle olemassa jonkinlainen funktio.

14Syy/11Off

Lahen top5 (lätkä)jätkät

Tältä listalta poisjääneiden kannattaa huomisesta alkaen tehdä jotain mistä heidätkin muistetaan.

Hot

1) Niko Hovinen: Liigan paras maalivahti jos pääsee huipputasolleen. Itse rauhallisuus. Ensimmäinen jonka nimmarikortit loppuvat kesken.

2) Ryan Lasch: Oli ensimmäisissä harjoituspeleissä täysin ylivoimainen kentällä, mutta ilotulitus hiipui hieman loppua kohden. Paljon on hehkutettu, mutta pystyykö sittenkään nousemaan joukkueen ykköstähdeksi? Todennäköisesti kuitenkin seuran paras ulkomaalaishyökkääjä sitten Brett Lieversin.

3) Markus Seikola: Anssi Salmelan ja Jan Latvalan ohella Pelicansin liiga-ajan parhaita hyökkääviä puolustajia. Ymmärtää miten hyökkäyssiniviivalla operoidaan. Henrilaurilamainen tykki sillä erotuksella, että vedot lähtevät kovaa myös ranteella, aina maalia kohti ja huonoistakin asennoista. Osaa nykyisin puolustaakin, kunhan kiekon kanssa kikkailut eivät kostaudu.

4) Pekka Jormakka: Köyhän miehen Lasch. Kivaa sporttia ja tsemiä harkkamatseissa, mutta kunnon peleissä pitää ruveta laittamaan laattaa pussiin muutenkin kuin rankkareista. Laukoo hanakasti ja myös pyytää onetimer-syöttöjä maila ilmassa, mitä ei ole pahemmin viime vuosina Pelicansissa nähty.

5) Arttu Luttinen: Hidas, mutta kun liu'usta ja veivauksista tulee ajoittain mieleen Jantunen, on pelaajan pakko olla hyvä. Taistelee joka vaihdossa täysillä ja täydentää siten erinomaisesti vastakohtaansa Loppia. Valinta kapteeniksi tällä aikataululla kertoo paljon.

 

Not

1) Sami Blomqvist: Nallipyssy. Loisti 10 peliä viime kauden alusta, sen jälkeen pelaamisessa ei mitään tolkkua. Jalka ei riitä, pelikäsitys ei riitä ja auttamattoman köykäinen 1vs1-tilanteissa. Toivottavasti itseluottamus palaa Peliitoissa.

2) Teemu Rinkinen: Moni kaavailee kolmosketjuun, näinköhän taso riittää. Kokoa olisi, röyhkeyttä ei. Riittääkö asenne ammattilaisuuteen? Vaikuttaa pahasti tapausten Santavuori ja Je. Saarinen uusinnalta. Blomqvistin tavoin Mestis kutsuu - 10 maalia täyteen ja sitten liigaan kokeilemaan.

3) Kari Sihvonen: Ollut pitkään kuin varjo entisestä, eikä Suikkasen pelikirjassa ole sijaa ylilyönneille. Eikö halua vai ehdi enää taklaustilanteisiin? Kiekollista potentiaaliakin on, mutta tyytyy pyörimään ympyrää kulmissa. Aiemmin Nupen paras ase fyysiseen peliin, mutta antaako Suikkanen päästää Hullu-Karin irti?

4) Max Wärn: Miksi hankittiin? Puukäsi, jolla on IFK-fanien mukaan mahtava maalintekopotentiaali. Taistelee Sihvosen kanssa nelosketjun laiturin paikasta. Uhrautuvaa peliä alivoimalla ja 15 pistettä riittänee tavoitteeksi.

5) Tero Koskiranta: Sentterilaiturille saatiin jotain käyttöä Lopin loukkaannuttua. Tehnyt joskus 40 pistettä ja teki harjoituspeleissä 4 maalia, milläköhän käsillä? Kaipa tälläaisellakin pelaajalla voi kolmos-nelosketjuja täyttää.

 

?

1) Matias Loppi: Moni odottaa huippukautta kakkossyöttöjen kuninkaalta - uskotaan kun nähdään. Parempaa mahdollisuutta tuskin tuleekaan kuin nyt Luttisen, Laschin, Seikolan ja Järvisen kentällisessä. Vaikuttaa treenanneen kesällä ja edes hieman yrittävän kentällä, mikä on jo hieno merkki amattilaispelaajalta.

2) Jyri Marttinen: Hyytynyt kolmospakkiparin työjuhdaksi ja alivoiman erikoismieheksi. Ilman muiden puolustajien loukkaantumisia ei asiaa ylivoimalle. Potentiaalia olisi monella osa-alueella, mutta ei tunnu loistavan oikein missään, paitsi taklausten avittamisessa poikittaisella mailalla.

3) Vili Sopanen: Pitkälle on tultu pelkällä pihapelineppailulla. NHL-haaveet voinee jo unohtaa, mutta potentiaalia olisi 40 pisteen kauteen. Pois kulmista ja vastustajan maalin takaa, niin se on jopa mahdollista. Vili on niitä hyökkääjiä, joiden pitäisi jäädä laukomaan 100 kiekkoa jokaisten treenien päätteeksi.

4) Justin Hodgman: Tästähän voi tulla mitä vaan. Hampaatonta kanukkia on haikailtu vuosikausia ja nyt sellainen on saatu. Paikannee Shayne Toporowskin jättämän aukon SM-liigassa. Piristävä poikkeus Pelicansin sentterikalustossa.

5) Joonas Jalvanti: Sittenkin uuteen nousuun? Moni oli valmis jo lyömään menolippua käteen ja nostamaan J-P Pietilän pelaavaan kuusikkoon, mutta niin vain liigajyrä Jalvanti luistelee huomenna laatikkoon Bluesia vastaan. Harjoituspeleissä alkanut laukomaankin!