16Huh/14Off

Pekkala ja viiden euron divarilöydöt

Mestikset16042014

Pelicans on valinnut uuden suunnan. Parin-kolmen viime kauden aikana nähty pelaajapolitiikka ei sittenkään tainnut olla täysin terveellä pohjalla, vaikka se toikin ainakin hetkellistä menestystä. Pelicans ei ole vielä niin suuri seura, että se voisi hankkia yhtä suuren osan pelaajamateriaalistaan "valmiina", vaan jalostustyölle on jäätävä hieman enemmän tilaa.

Nuorten talenttien kasvattaminen säästää budjettia kärkipään pelaajien hankintaan, pitää ilmapiirin tuoreena ja on toisaalta uusille kyvyille jatkossa signaali siitä, että Lahteen kannattaa tulla. Tuoreimmat esimerkit tällaisista pelaajista ovat Joel Mustonen, Joonas Alanne, Anrei Hakulinen, Nico Manelius ja Mikko Lahtela. Ja tukku Kiekkoreippaan kasvatteja.

Mutta miten löytää ne oikeat potentiaalisimmat yksilöt Mestis-miesten ja liigahylkyjen joukosta? Siinä on kymmenien tuhansien eurojen kysymys jokaiselle liigaseuralle.

Viime kausina Pelicans on tehnyt kokeiluja pääasiassa hyökkääjien osalta. Kolmikossa Tomi Pekkala - Lou Dickenson - Sami Blomqvist piilee eräs opetus. Pelaajaa arvioitaessa on aina muistettava millaisesta ympäristöstä tämä tulee. Pekkala ja Dickenson Mestiksessä ja Blomqvist A-nuorissa pelasivat sarjan kärkipään joukkueissa. Pekkala puolestaan antoi edellisellä liigavisiitillään parhaat näyttönsä Jori Lehterän ja Joonas Enlundin ketjussa, ja pelasi Sportissa sarjan dominoivimpiin keskushyökkääjiin kuuluvan Toni Jalon tutkaparina. Samoin Dickenson pelasi kaksi kautta Mestiksen parhaissa joukkueissa. Blomqvistin aikaan Bluesin A-nuoret olivat mitalitason joukkue.

Tämä kaikki tietää ainakin keskimäärin sitä, että pelaajat ovat päässeet voittavaan joukkueeseen, pelaamaan sarjan parhaimpien pelaajien kanssa, sekä saaneet paljon peliaikaa ylivoimaa myöten. Toisin sanoen täydelliset onnistumisen edellytykset.

Kaikkia kolmea myös yhdistää yksipuolisuus. Pekkalalla ja Blomqvistilla työkalut rajoittuivat laukaukseen, Dickensonilla luisteluun. Kun tällainen pelaaja sitten tuodaan Pelicansiin keskitason joukkueeseen, kolmos-nelosketjuun ilman ylivoima-aikaa, on pelaaja käytännössä täysin eri maailmassa ja onnistumisen mahdollisuudet kutistuvat rajusti.

Erityisen kriittisesti pitäisi tarkastella ominaisuuksien soveltuvuutta liigaan ja nimenomaan Pelicansiin. Lisäksi jossain vaiheessa pitäisi tarjota kunnon roolia, kuten Pekka Jormakalle tarjottiin Justin Hodgmanin vierellä tai Pekkalalle Tapparassa Lehterän-Enlundin rinnalla.

Niinpä potentiaalisempi kaveri voikin olla se hyökkääjä, joka on hieman pienemmälläkin pistesaldolla kantanut reppuselässä Mestiksen häntäpään joukkuetta, ja jolla on pelillisenä selkänojanaan pari-kolme tyydyttävän hyvää ominaisuutta - joista yhden on oltava luistelu.

Ja loppusilaus jää sitten sen varaan, että osuu oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, kuten aikoinaan nähtiin Karo Koivusen ja Matias Lopin kohdalla. Kumpikaan ei ollut pelaajana mikään monipuolisuuden huipentuma, mutta kun taito-ominaisuudet ja pelisilmä olivat hyvää luokkaa, peliaikaa siunaantui laatupelaajien rinnalla ja koko seura teki vahvasti uutta tulemistaan, oli tuloksena kaksi kovan luokan murtautumista Mestiksestä suoraan liigajoukkueen ykkös-kakkosketjuun. Tosin niistäkin ajoista liigakiekon vaatimukset ovat jo jonkin verran kasvaneet.

PS. Anrei Hakulinen tulee Pelicansiin Mestiksen runkosarjaa dominoineesta TUTOsta. Jään odottamaan sekä mielenkiinnolla että sopivalla varauksella.

25Tam/12Off

Kolmosketjun luottoluokitus laskussa, elvytyspaketilla viikko aikaa

Aikalisä, maalivahdin vaihto ja tiivistäminen kolmeen ketjuun - jokaisen koutsin perustyökalut. Mutta entä kun mukana on joka ottelussa kaksi variksenpelätintä?

Isojen kolhujen kierros taitopelaajille tiistaina. Pelsun Seikola, Kärppien Viuhkola ja Tapparan Barkov lentelivät laitoja päin, onneksi selvittiin ilmeisen vähillä vammoilla. Karra Sihvoselle luonnollisesti ulosajo Barkovin "telomisesta", kun roskalehdistö asian ilmoitti.

Espoon matsissa kerrattiin tuttua kaavaa, kun ensimmäisen kympin perusteella moni oli valmis jo vetelemään ranteitaan auki, mutta lopulta tuuleteltiinkin yhtä kauden herkullisimmista voitoista. Ja kas, yhtäkkiä ollaankin neljän ottelun voittoputkessa. Tilastonikkareita voisi muuten kiinnostaa oliko kyseessä Pelicansin historian ensimmäinen peli, jossa kolme eri ulkomaalaisvahvistusta onnistui maalinteossa.

Yökerho Senssin ykköslaituri (© sm-liiga.fi)

Vahvistuksista puheen ollen kello tikittää - tai pikemminkin ei tikitä - Pelicansin ns. kolmosketjulle Tavi - Loppi - Blomqvist. Pelillinen luotto on päivänselvästi mennyt, kun valmentaja ei uskalla peluuttaa ketjua kunnolla ja kahden viimeksi mainitun peliajat pyörivät jatkuvasti 5-10 minuutin paikkeilla. Vierasotteluissa tilanne korostuu kotijoukkueen päästessä valitsemaan peluutusrytmin ketju ketjua vastaan, jolloin Lopin troikka on ilmiselvä heikko kohta, ja vastustajan iskun paikka. Noita-Suikkanen ei kiertele eikä peittele, vaan tiivistää kylmästi kolmeen ketjuun aikaisessa vaiheessa.

Pudotuspelejä ajatellen kestämätön tilanne, mutta runkosarjassa joukkueen kone näyttää toimivan mainiosti kolmellakin pytyllä. Kärkihyökkääjillä peliajat huitelevat 20 minuutin pinnassa, mikä ei vielä ole liiallista kuormaa, mutta voi heikentää Pelicansille ominaisen neljän kentän vauhtikiekon tehokkuutta.

Junnulupaus Blomqvistin ura Pelicansissa näyttää päättyvän tähän kevääseen. 60 ottelua Lahdessa ovat tähän mennessä tuottaneet kohtalaiset 8 maalia, joista suurin osa viime kauden alkuhuumassa. Aikoinaan 40 maalia Bluesin a-nuorissa 41 ottelussa kertoo maalinteko- ja laukaisutaidosta, mutta liigapeleissä snaipperi ei pääse edes kunnon tonteille käyttämään laukaustaan, ja harvoissa ketjukavereiden petaamissa huippupaikoissa ratkaisut ovat rutiinin puutteen takia hätäisiä. Mestiksessä tulosta on syntynyt hyvään tahtiin, joten kirvestä ei kannata heittää kaivoon tämän 21-vuotiaan kohdalla. Pelicansissa ei nyt vain natsannut.

Hevosmiesten tietotoimistossa eletään näinä aikoina kulta-aikaa, kun siirtorajaan on enää viikko. Ravitalleilla kuiskitaan Pelicansiinkin vahvistuksia Timo Pärssisestä Ruotsin maajoukkuetykki Jonas Anderssoniin.

- - -

Heitetäänpä pieni arvio hyökkäyskokoonpanosta pudotuspelejä silmällä pitäen. Toimivaa ykkösketjua ei rikota kuin pakon edessä, kun Koskirannan taso näyttää riittävän. Jos hankinta tehdään, niin kyseessä on vasen laitahyökkääjä, sillä oikeaan laitaan on jo riittävästi tarjontaa. Immonen siirtyy takaisin keskelle. Neloseen kasataan Pöyhönen - Paakkolanvaara - Tavi, jossa laidoilla voivat tuurata Rinkinen ja Isomäki. Sentteriosastolla tarpeen vaatiessa Paakkolanvaara tuuraa ylemmissä ketjuissa ja Pöyhönen siirtyy nelosen keskelle.

Lopin ja Blomqvistin rooliksi jää työllistää popcorn-myyjiä.

1. Luttinen - Koskiranta - Lasch

2. "herra X"/Wärn - Hodgman - Pikkarainen/Sopanen/Jormakka

3. "herra X"/Wärn - Immonen - Pikkarainen/Sopanen/Jormakka

4. Pöyhönen - Paakkolanvaara - Tavi

Rinkinen - (Pöyhönen) - Isomäki

 

Reservi: Loppi, Blomqvist

4Tam/12Off

Hyökkääjää odotellessa

Pelaajahankintojen perään on huudeltu jo jonkin aikaa, vaikka välttämättä kovin suurta tarvetta niihin ei ole edes ollut. Maanantaina Pelicans kuitenkin heitti verkot vesille ihan julkisestikin.

- Koko ajan töitä tehdään, että sellainen (pelaajahankinta) toteutuisi tammikuun aikana, kommentoi Suikkanen YLEn haastattelussa. Sanan säilän mestari ei ottanut kantaa siihen mistä pelipaikasta tulisi olemaan kysymys, joten saapa nähdä onko siihen jokin koira haudattuna.

Valistuneen arvion mukaan kuitenkin hyökkäys on se osasto jossa tarve olisi tällä hetkellä suurin. Kyllä, Pelicans on yhä tehnyt 2. eniten maaleja koko sarjassa; en tosin tiedä miten kolmen kuukauden summatilastolla voidaan tarkastella joukkueen nykykuntoa. Eivätkä maalit muutenkaan ole se ainoa mittari. Positiivista on se, että aivan viime otteluissa joukkue selätti marraskuun heikomman jakson ja edelleen Niko Hovisen johdolla tiivis peräpää tarjoaa voitonmahdollisuudet käytännössä jokaisessa ottelussa.

Tehtyjen maalien määrä on tullut alkukauden huippuarvoista alaspäin, mikä on aivan luonnollista. Ensimmäisissä 20 ottelussa Pelicans yllätti osan huonosti organisoiduista vastustajistaan niin housut kintuissa, että 4-6 maalin tekeminen ottelussa ei edes kummoisia urotekoja vaatinut. Kauden edetessä puolustukset tiivistyvät ja oma rento pelaaminen muuttuu lähes väistämättä rutiininomaisemmaksi, joten maalimäärien vähenemisessä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kolmea maalia ottelussa pidetään perinteisesti voittavan jääkiekon edellytyksenä, ja siihen joukkue kykeni huonommankin jakson aikana kohtalaisen usein.

Isossa kuvassa pitääkin nähdä jo pidemmälle kevääseen. Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat olleet kantoina kaskessa ja melko isolla todennäköisyydellä joku niistä asettuu vastaan keväälläkin. Äärimmäisen kovia pelejä on tiedossa joka tapauksessa, joten ei joukkueen vahvistaminen toki muitenkaan tilannetta haittaa. Fyysisyyden perään lienee turha haikailla, sillä joukkueen rakentamisessa on valittu tietty linja ja se on Suikkasen linja. Uudelta pelaajalta vaaditaan ennen kaikkea jalkoja, käsiä ja älyä.

Tavi voi vielä pelastaa kautensa nousemalla esiin keväällä. Tuskin ensimmäisenä siirtolistalla. (© sm-liiga.fi)

Kokonaisvaltaisesti katsottuna Ryan Laschin ja hyvin suorittaneen nelosketjun välissä on turhan paljon harmaata massaa. Ykkösketju Luttisen ja Koskirannan/Lopin säestämänä toiminee jo pelkästään jenkkitähden kannattelemana. Paakkolanvaaran johtama nelonen puolestaan voi keväällä olla jopa nelosketjujen parhaimmistoa. Ratkaisevaa tuntuukin olevan mille tasolle niiden välissä olevat kaksi ketjua saadaan nostettua.

Pekka Jormakan paluu ja Justin Hodgmanin onnistumiset tulivat Lappeenrannassa kreivin aikaan. Max Wärnillä täydennettynä ketju voi hyvinkin nousta taas hyvään liitoon ja ainakin kaksi viimeksi mainittua ovat kevättä ajatellen jollain tapaa lupaavia "playoff-pelaajia", jos vain kanukin pinna kestää ottaa iskuja vastaan. Sitten jää osasto Immonen, Tavi, Loppi ja Sopanen, joilta on lähes koko kauden ajan odotettu enemmän kuin mitä on saatu. Jossain välissä tuli lyhyt tehopyrähdys, mutta vain kadotakseen yhtä nopeasti kuin tulikin. Loppia vaivaa jalkavamman aiheuttama kankeus luisteluun, jonka takia mies ei ehdi nyt tilanteisiin.

Niin sanotuista väliketjuista puuttuu tällä hetkellä sekä laatua että kilpailua - osittain toki loukkaantumisvajausten vuoksi.

Pakkohan toisaalta ei ole ketään hankkia. Nykyinenkin joukkue on erittäin laadukas ja sen taso voisi sellaisenaan riittää keväällä pitkälle. Suurennuslasilla löytää muutenkin aina puutteita, joita uusilla pelaajilla sitten pitäisi korjata. Taloudellisesti tilikausi on todennäköisesti tuottamassa useamman sadan tuhannen euron voitot, kun yleisötulot paukkuvat yli budejoidun ja voidaan olettaa, että Hovisesta saadaan (jälkikäteen) NHL:n yli 200 000 euron siirtokorvaus. Tässä tilanteessa hyvin scoutattu vahvistus hyökkäykseen tuntuu järkevältä ratkaisulta. Hölmömpää olisi jättää mahdollisuuksien maksimointi tekemättä.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että onko kyseessä sittenkään laituri vai kenties keskushyökkääjä? Pohjois-amerikkalaisten kiintiö Pelicansilla on joka tapauksessa jo täynnä, joten tulokas liikkuu EU-passilla. Mielenkiintoa lisää myös se, haetaanko apua vain loppukaudeksi vai rakennetaanko jo yhden palan verran ensi kauden joukkuetta.

Täytyypä lähteä tutkailemaan mitä Pohjanlahden takana huhuillaan.

30Jou/11Off

Nihkeää kinkunsulattelua

Mutta mikä sulattaisi Pelicans-hyökkääjien kädet maalipaikoissa? Joukkue tuli joulutauolta hyvällä ilmeellä, mutta nyt tökkii se mitä jo ennen kauden alkua pelättiinkin.

Viikon kaksi ottelua sekä vähensivät että lisäsivät otsaryppyjä. Helsingin ottelu tiistaina oli Pelicansilta erinomaista vieraskiekkoa ja pöytä oli katettuna pisteiden ryöstöä varten. Torstaina kotona HPK oli totaalisesti jyrän alla aivan kuten häntäpään joukkueen kuuluukin. Pelikaanien muuten hyvä kokonaispaketti hyytyi kuitenkin kahden viimeisen metrin aikana, josta tuloksena viisi tolppaa ja kaksi räkämaalia hätää kärsineen Mika Järvisen selän taakse.

Tammikuu tarjoilee 13 ottelua 28 päivän sisään: KalPa kohdataan kahdesti, Jokerit kolme kertaa, Ässät kerran vieraissa, Kärpät ja JYP kerran, Lappeenrantaankin reissataan kahdesti. Tällä viimeistelyn tasolla on kylmää kyytiä tiedossa. Alkukauden Pelicans lasketteli kolmen, parhaimmillaan lähes neljän maalin ottelukeskiarvolla. Viimeiset 10 ottelua ovat tuottaneet enää 2,6 ja viimeiset 5 ottelua 2,0 maalia per peli. Samalla täytyy toki muistaa, että puolustus on pysynyt vähintään yhtä tiiviinä kuin alkukaudestakin.

Keskiviikkona Eetu Ampuja huuteli Uudessa Lahdessa (s.16) kovuuden perään. Joukkue uhkuu tietynlaista kovuutta ja pelirohkeutta varsinkin kiekollisena tunkemalla pieniin väleihin ja menemällä ensimmäisenä tilanteisiin ottamaan taklauksia vastaan, mutta se (peli)kovuuden antaminen todella puuttuu lähes täysin, eli Joonas Järvistä ja Jyri Marttista lukuun ottamatta. Antti Tyrväinen ja Kari Sihvonen olivat pahimmillaan ns. tappotaklaajia, jotka ylilyönneillään kaatuvat SM-liigan pumpulissa omaan mahdottomuuteensa ja edustavat siten kaikkea muuta kuin voittavaa jääkiekkoa. Puhtaasti taklaaville voimahyökkääjille olisi silti edelleen tilausta.

Max Wärnistä tähän rooliin ei ole, vaikka IFK:n kasvatti onkin. Nykyään IFK:n todellista kovuutta näyttääkin edustavan Ilari Melart, joka kovisteli Pelicansin pienimpiä hyökkääjiä pelikatkoilla ja paini tasaväkisesti Lukon Matt Generousin kanssa, joka ei ole mikään tappeluiden erikoismies. No, petopaitojen fanit lienevät varsin tyytyväisiä.

Apuvoimia kaivataan (© sm-liiga.fi)

Kovuudesta päästäänkin siihen, että täysin mikkihiirilaumahan Suikkasen TPS:kin oli mestaruusvuotenaan. Kiekollinen, liikkuva ja raikas, mutta auttamattoman pehmeä. Puolustuksessa Järvinen ja Marttista vastaava Antti Halonen pitivät jöötä, hyökkäyksessä Tomas Plihal oli vahva liideri. Taidollisesti joukkue vain taisi sittenkin olla piirun verran nyky-Pelicansia edellä, paitsi maalivahtiosastolla.

Ja nyt kun se taitopuoli ja viimeistely tökkivät, niin seurauksena on nähdyn kaltaista nihkeää tuhertamista. Jos ei ole lihaosastolle tunkua, niin valitettavan yksin on myös superhyökkääjä Ryan Lasch jäämässä hyökkäyksessä. Vaikka jenkin hopeatarjotin kiiltelee jatkuvasti, niin vierellä Luttinen ei ole osunut maalipuiden väliin viimeiseen kahdeksaan otteluun, Koskiranta sentään kahdesti viimeisissä 23 pelissä. Mutta tämähän tiedettiin jo ennen kauden alkua; ratkaisijaosasto on köykäinen, vaikka alkupuoliskon tolkuton ylisuorittaminen tätä onkin voinut hieman hämätä.

Enää lienee kysymys siitä, kuka on se laitahyökkääjä jonka Pelicans ennen siirtorajaa hankkii.

PIKAPUNTARI

Nousussa:

Kimi Koivisto - Erinomainen sisääntulo HPK-ottelussa. Tällä kaudella Peliitoissa (4ott 0+1=1) maineteot ovat jääneet tekemättä, mutta A-junioreiden SM-liigassa (29ott 15+12=27) tehot ovat kohdallaan. Sähäkkä, taklaava ja vähän taitavakin, kuin Saarisen veljekset aikanaan. Hyviä oivalluksia Hodgmanin kanssa, siinä missä Brocklehurst oli täysi turisti.

Juha-Pekka Pietilä - Mestis ei ilmeisesti napannut, liigassa vähitellen saavuttamassa hyvää tasoaan. Hyviä ratkaisuja kiekon kanssa, eikä päätä palella hyökkäyssiniviivalla. Jäähyherkkyys vielä ongelmana.

Teemu Rinkinen - Maalintekijää tästä ei taida tulla, mutta nelosketjun puurtaminen hoituu. Hieman fyysisyyttä lisää niin alempien ketjujen energiapelaajana voi vielä ura aueta.

Laskussa:

Vili Sopanen - Komea tarjoilu IFK:n 1-0-maaliin tiistaina juuri kun Pelicans oli vienyt ottelun alkua. Järjesti kuitenkin itselleen muutaman vaarallisen paikan, yllättäen tuloksetta. HPK-ottelussa jälleen totuttua löysää neppailua ja täysin puolittaisia suorituksia. Miksi on jatkuvasti pelaavassa kokoonpanossa?

Matias Loppi - Turhake. Oli huipputikissä, ei ole enää. Jalalla koko ajan myöhässä, eikä hitaiden tilanteiden oivalluksissakaan kehumista. Sopaseen verrattuna sentään yrittää ja haastatteluissa esiintyy lätkäjätkämäisesti, mutta kun tason pitäisi olla enemmän kuin nelossentteri.

Justin Hodgman - Tiistaina 30 minuuttia hyvää kiekkoa, sitten paloi pinna ja loppu peli paskaa. Kärkikynä kirjoittaa komeasti ja useampikin vastustaja menee kerralla nippuun, mutta voikohan näin huonosti viimeistelevää kanukkia ollakaan? Ilmeisen turhautunut omiin suorituksiin, valmennuksen peluutusratkaisuihin ja rinnalla viilettäviin puukäsiin. Temperamentti purkautuu vääriin asioihin: puhtaiden taklausten jälkeen keräilee kamojaan ja itkee tuomareille. Pitäisiköhän kokeilla Laschin rinnalla?

4Mar/11Off

Yhdet vielä ja sitten tauko

Tepsikin kaatui rutiinilla, toivottavasti jaksoit vielä innostua. Kärkipaikkaa tarjolla maajoukkuetauolle.

Pelicans oli suvereeni. Sanalla sanoen suvereeni. Paakkolanvaaran 0-2 oli lopun alkua, ja viimeistään Luttisen 0-3:n jälkeen voittajasta ei ollut enää mitään epäselvyyttä. Pelicansin pelaamisessa ihailtavaa on se, että pelisysteemi ei oikeastaan muutu mitenkään vieraspeleihin lähdettäessä. Päinvastoin kotijoukkueen avoimempi taktiikka ja tässä tapauksessa myös Turkuhallin kaksi metriä leveämpi kaukalo suorastaan antoivat voiton avaimet lahtelaisten käsiin.

Ja kun Pelicans ne sai, niin seurauksena oli 10-15 huippuluokan maalintekopaikkaa ja varsinkin 2. erässä herkeämätön paine TPS:n iholla. Kyseinen erä oli varmasti yksi ylivoimaisimmista esityksistä Pelicansin viime kausina. Tosin ottelun edetessä ja vierasjoukkueen intoutuessa ylihyökkäämään avautui myös turkulaisille vastahyökkäyksistä vaarallisia tekopaikkoja. Ville Vahalahden johdolla yritykset olivat kuitenkin heikonlaisia ja hätäisiä.

Seitsemästä ylivoimasta Pelicans hyödynsi kaksi, mutta lievä tehottomuuden sivumaku siitä kuitenkin jäi. Viimein tässä ottelussa - alkukauden Pelicans on käyttänyt heikompia variaatioita - Suikkanen käskytti 5vs3-kuvion pelaamaan maaliviivan takaa päädyn kautta ja petaamaan vetopaikkoja Seikola-Latvala-akselille, mutta Immosen ketju ei ollut lainkaan hereillä tähän tilanteeseen. Luttisen ja Wärnin maalit olivat ketjuilta loistavia suorituksia, mutta lisämaaleihinkin oli tilaisuuksia. Laukauksia säästeltiin liikaa.

Aikaisemmassa kappaleessa mainitsin ylihyökkäämisen. Puhuttakoon tässä tapauksessa nimenomaan positiivisesti liiasta innostumisesta kuin negatiivisesti pelikurin löystymisestä. Keväällä tuolla puolustuspelillä ei playoff-sarjoja voiteta, mutta nyt onkin vasta marraskuu ja tietynlainen nautiskelu paikallaan.

Sallittakoon kernaasti joukkueelle myös ne oluttölkkien sihahtelut tänä iltana, kävi JYP-ottelussa miten tahansa. Parista viime kaudesta poiketen ne on alkukauden osalta ansaittu.

- - -

Vai että järkähtämätön linja ykkössentterin valinnassa, no ei aivan. Loppia huilautettiin torstaina, ja mikäpä on huilauttaessa kun Laschin johdolla ykkösketjun peli rullaa Koskirannankin kanssa. Olisihan tämä järjestely oikeastaan pitänyt aavistaakin. Vähemmän yllättävästi Loppi tekeekin tänään paluun ällien väliin, Koskirannan siirtyessä Sopasen tilalle Immosen ketjuun.

- - -

Peliitatkin julkisti ison uutisensa - Patrick Kennedy siirtyy tryoutille punavalkoisiin. Pitäisi tuoda kokoa, asennetta ja johtajuutta joukkueeseen, mutta näinköhän 191-senttisen ja 92-kiloisen jalka riittää Mestikseen? Jo pelkästään pelien puute tältä kaudelta asettaa kysymysmerkkejä. Joka tapauksessa Kennedy (#86) debytoi tänään Vantaalla Anton Kokkosen ja Henri Mannisen ketjun vasempana laiturina, sekä tuonee kummasti mielenkiintoa huomiseen revanssiviikonlopun kotiotteluun K-Vantaata vastaan.

Nyt 24-tuntia myöhemmin ei muuten ole seuran kotisivuilla mitään mainintaa asiasta, joten vähän petrattavaa on tiedottamisessa. Aivan kaikki kun eivät Facebook-addikteja vielä ole...

2Mar/11Off

Joukkue ansaitsi, yleisö ei

Kuherruskuukausi on ohi, mutta Pelsun vakuuttavia peliesityksiä se ei ole pysäyttänyt. Tiistai-iltana Isku Areenassa nähtiin tasokasta lätkää ja sankarina juhlittiin kahden maalin Matska Loppia.

Todellisuudessa sankarin viittoja pitäisi sovitella Niko Hovisen ja Ryan Laschin harteille. Mielenkiintoinen detalji on, että oikeastaan jokaisessa ottelussa Hoviselle kertyy 5-15 torjuntaa enemmän kuin vastustajan maalivahdille, vaikka Pelicans korjaa ajoittain hyvinkin selviä voittoja ja hallitsee pelin virtausta. Muuri tolppien välissä mahdollistaa sen, että kenttäpelaajien ei tarvitse hyppiä pää edellä jokaisen kiekon eteen, vaan maskittomia laukauksia voidaan huoletta päästää läpi Hovisen torjuttaviksi. Lehtosen hirmutykille Pappi ei voinut mitään, mutta pari gamesaveria kaupan päälle tylsyttivät terät Kärppien miekoista.

Ykkösketjun todellinen moottori Lasch järjesteli Lopille kaksi varmaa maalipaikkaa ja huikkasi ulkona mailoja kinunneille junnareille "moi moi" poistuessaan takavasemmalle. Suomen kieli taittuu tällä hetkellä paremmin kuin maalinteko, mutta 0+4 kahteen otteluun kertoo taidoista oleellisen. Ehkä koko eilisillan kovin suoritus oli esityö 3-1-maaliin: kiekonriisto, suorin reitti kohti maalia, maalintekoyritys, ja kun ei onnistunut niin vielä kaatuessaankin unelmapassi takatolpalle.

Kolmantena tähtenä on poimittava Markus Seikola, joka näytti nyt sitä miksi hänet on Lahteen hankittu. Peruspeli niin kiekottomana kuin kiekollisenakin on toiminut koko ajan, mutta erikoisosaaminen siniviivalla on sellaista tasoa mistä 95% liigapuolustajista voi vain unelmoida. Luttisen osumassa tuli tilaus maalilta ja "Seiko" toimitti huonostakin asennosta pomminvarmasti. Kaksi-nolla oli puhdasta taidetta, jollaista on tainnut Pelsussa viimeksi Anssi Salmela esittää. Tätä tosin avitti Kärppien Juho Keränen, jonka näennäiset blokkausliikkeet neliön kärkimiehenä olivat lähinnä huvittavia. Ja jälleen kerran, laukaus kohti maalia. Ei ensimmäiseen mieheen, ei ohi, ei yli, vaan kohti maalia. Taito sekin.

Lampaan perseitä sen sijaan viskotaan kotiyleisölle, jolle näköjään tiistai-ilta on tiistai-ilta vaikka voissa paistaisi. Hyvätasoinen peli, sarjan top5-vastustaja ja kotijoukkueen makea 3 maalin voitto ei riittänyt sytyttämään edes kunnollisiin aplodeihin, vaan 4500 lahtelaista istui ja seisoi kuin tikut paskassa. Jokohan ne viime kaudella riutuneet pienet masut ovat täynnä? Kannattajakatsomo sentään yltyi häiriköimään hartaustilaisuutta pitkin ottelua.

Suikkanen valitsi jämäkästi linjansa sentterikysymyksessä. Loppi johtaa ykkösketjua, piste. Eilen ykkösviisikko oli pulassa Humlin kentällisen kanssa kunnes peluutusjärjestystä muutettiin. Toisaalta voisi kysyä miksi alunperinkään ykköskenttä pelasi Kärppien viime pelien toiseksi vaarallisinta ketjua vastaan. Ehkä tarkoituksena oli juoksuttaa päinvastoin Humlin ketjua Laschien & kumppaneiden perässä, ja siten pitää heidät pois maalipaikoilta.

Vastaavasti Kärpät oli täysin pulassa Pelicansin kahden miehen karvauksen kanssa. Jokereihin verrattuna oululaisten esitys oli kokonaisuutena todella kesy, vaikka maalipaikkoja saivatkin luotua lähes tasatahtiin Pelsun kanssa. Hovisen ja paremman viimeistelyn myötä 4-1 oli kuitenkin kotijoukkueelle ansaittu tulos laadukkaasta pelaamisesta. Josko perjantaina JYPiä vastaan yleisöäkin kiinnostaisi.

- - -

Oi aikoja. Kärppä-fanit ovat kateellisia Pelicansin ulkomaalaisvahvistuksista. Ivan Huml on kaukana viime kauden vireestään, Michal Vondrkaa totutellaan kärsivällisesti SM-liigan vauhtiin, tshekkijätti Jan Snopek on vain köyhän miehen Kristian Kudroc ja ruotsalaispakki Oscar Eklundilla on pipi.

- - -

Olikohan lisäkseni muita joille Nenäpäivän tarkoitus jäi vähän epäselväksi? Ilmeisesti johonkin yritetään kovasti kerätä rahaa, mutta isompi pointti tuntuu olevan hassujen nenien pukeminen. No, Nenäpäivän kotisivuilta sentään selviää, että avustuskohteena ovat maailman köyhimmissä oloissa elävät lapset. Virallisesti Nenäpäivä on muuten vasta tänä perjantaina, jolloin Pelicans siis pelaa JYPiä vastaan. Eilisen ottelun jälkeen huutokaupassa Kinnusen Hanski vitsaili huutajien olevan liian selvin päin, kun tarjoukset eivät tahtoneet nousta riittävästi. Miksipä siis huutokauppaa ei pidetty Jokerit- tai JYP-ottelussa?

Eiköhän järjestetä seuraava keräys ja huutokauppa Päijät-Hämeen lätkäjunioreiden hyväksi jossakin viikonloppupelissä. Lupaan tipauttaa kirstuun ainakin 2 euroa. Jos kaikki paikalla olevat tekevät näin niin häkkipäille matkaa jo 10 000 euroa.

31Lok/11Off

Kuherruskuukausi on virallisesti ohi

Maanantaihan se sieltä tulla tupsahti. Viikonlopun saldoksi jäi kärsimyksellinen kotitappio Jokereille ja väkisin väännetty vierasvoitto Tampereelta.

Narripaitojen vierasviikonloppu oli ainakin puolustuksellisesti tyrmäävän vahva. Pelicans ja SaiPa kokeilivat - kumpikaan ei saanut maalia aikaiseksi. 85 laukausta, joista Jokerivahdeille vain 55 torjuntaa kenttäpelaajien uhrautuvan pelaamisen avustuksella. Perjantain osalta jossiteltavaa jäi lähinnä Laschin tekopaikasta ja Latvalan ylärimavedosta, mutta muuten Kilpeläisen maalille ei juuri asiaa ollut. Parhaalta maalintekosektorilta hädin tuskin muutama laukaus.

Tapparaa vastaan laukaisukartta kääntyi päälaelleen ja Pelicans pääsi häärimään aivan Niemisen nenän edessä. Samoin tosin kävi myös Hovisen maalin edustalla ja ensimmäiset 56 minuuttia joukkueet väänsivät tasatahtiin, kunnes voittomaalien (4. tällä kaudella) erikoismies kapteeni Luttinen päästi pelikaanit pahasta.

Kaiken kaikkiaan nähtiin hyvin tahmeat kaksi iltaa. Paketti pysyi hyvin kasassa ja Niko Hovinen antoi molempina iltoina mahdollisuuden voittaa, mutta loistokkuus varsinkin kiekollisessa pelaamisessa on kadoksissa. Turkulaisten mukaan TPS:llakin alkoi aikoinaan vaikea jakso heti Suikkasen jatkosopimuksen julkistamisen jälkeen. Liekö torstain ilouutisella mitään vaikutusta, mutta jollain tapaa kuherruskuukausi tuntuu olevan jo taakse jäänyttä aikaa ja edessä roppakaupalla raakaa työntekoa. Maajoukkuetauko tulee kärkipään jengillekin hyvään paikkaan.

Ryan Laschin hyytymistä on joissain kannanotoissa väläytelty. Pisteiden valossa näin onkin tapahtunut - Tappara-ottelun 0+2 katkaisi neljän ottelun tehottoman putken. Pelillisesti en olisi yhtä huolissani. Viimeisessä kolmessa pelissä ykköskentällinen otti muutenkin oman paikkansa kun Immosen ja Hodgmanin ketjut katosivat kuvasta.

Päänvaivaa aiheuttaa, yllätys yllätys, Matias Loppi. Keskenkuntoisuus näkyy selvästi, johon valmennus reagoi nostamalla Koskirannan ykköseen ja siirtämällä Lopin sentteriksi Hodgmanin ketjuun. Ainakaan lauantaina kolmikon Wärn-Loppi-Hodgman yhteispeli ei tuntunut toimivan, saldona -1 ja vaivaiset 5 laukausta. Ainakin Hodgmanin taipumus livetä pelitavan mukaisista kuvioista näyttää pahenevan laidalla pelatessaan.

Murheenkryyninä haahuilee myös pakkipari Hurri-Brocklehurst. Epävarmaa peliä perjantaina, kaksi omiin lauantaina. Marttisen paluuta ja Pietilän tasonnostoa on ikävä. Myös Järvinen-Seikola nukahti pahassa paikassa Jokereita vastaan päästäen Jani Ridan läpiajoon puolustajien välistä. Joonas Järvinen puhui Uuden Lahden haastattelussa helpoista virheistä, ja tämä todella edusti niitä. Taas taidetaan olla siinä pisteessä, että kokonaisuutena parasta peliä puolustajista esittää Jan Latvala. Tosin täytyy muista minkälaisia minuutteja ykköspari urakoi illasta toiseen.

Pelicansin kone on riittävässä kunnossa ja sillä väännetään tärkeitä niukkoja voittoja huonompinakin iltoina. Eniten kynsien pureskelua tälle viikolle aiheuttaa Loppi-Koskiranta-akselin asemat kokoonpanossa ja siten ykkösketjun pelin toimivuus.

Kauden ensimmäiset 10-20 ottelua on se jakso jolla mustat hevoset yllättävät, jos ovat yllättääkseen. Pelicans käytti tämän tilaisuutensa lähes maksimaalisesti. Fakta vain on, että vastustajienkin peli kehittyy, videoita kelataan ja puolustukset tiivistyvät. Pelicans on  nyt yksi niistä joukkueista joiden päänahkoja himoitaan. Viime viikon otteluissa muuten tehtiin keskimäärin vain 3,7 maalia per ottelu, joten hyökkäyspelin tukkoisuus ei ole vain turkoosipaitaisten ongelma.

Hyökkäysketjujen miehet oikeille pelipaikoilleen, avauspelaamisen ajoitukset kuntoon puolustus-/keskialueella ja ilkein mielin kohti vastustajan maalia niin lauantaina päästään luottavaisin mielin maajoukkuetauolle 3-9 pistettä rikkaampana.

21Lok/11Off

Hän on täällä tänään

Jotta kenellekään ei varmasti jäisi epäselväksi, niin Matias Loppi tekee illalla paluun liigakehiin. Moni odottaa mieheltä samantien mainetekoja, mutta kannattaako niitä odottaa?

Ilmassa on värinää kuin uuden pelaajan saapuessa joukkueeseen. Alkusyksy on sujunut turkoosinutuilta loisteliaasti, positiivisuus on täyttänyt Isku Areenan uumenet ja kantakuppilat. Vielä yhtä uupuu, tervetuloa takaisin ykkössentteri Matias Loppi!

Tavallaan kyse onkin uudesta pelaajasta. Vielä jokunen kuukausi sitten tunnelmat olivat vähän synkemmät. Viime lumien Loppi ei ollut liigaseuran ykkösketjua nähnytkään, pelaaminen oli totaalisessa takalukossa.

Mika Toivolan kanssa kaikki mahdollinen meni puihin, mutta iskikö valmentajan luupääjääkiekko pahimmin juuri älykkääseen taitosentteriin? Paitsi että Loppi oli alunperinkin kyseenalainen hankinta Toivolan alaisuuteen, huomaa Aravirran alaisuudessa pelannut virtuoosi taatusti milloin kiekollisessa pelaamisessa ei ole päätä eikä häntää. Ehkä pelaajan jo ennestään puutteellinen asenne mureni lopullisesti valmentajan ammattivirheisiin, mene ja tiedä. Juuri Lopin kohdalla pudotus pohjalle oli pelityylistä johtuen kaikkein näkyvin. Keväällä oli ajauduttu siihen tilanteeseen, että flegmaatikolla ei ollut enää paluuta Pelicans-koppiin muuten kuin tavaroitaan hakemaan.

Sitten nenä teki oharin.

Matias Loppi ei ole tyhmä jääkiekkoilija. Pelillisesti se todistettiin jo kausilla 05-08, mentaalisesti tänä kesänä. Kuten eilen pohjustin, IS Veikkaajan saamien tietojen mukaan Loppi pyysi oma-aloitteisesti vielä yhtä mahdollisuutta Pelicansilta ja lupasi parantaa asenteensa. Kuinka ollakaan, elokuussa Isku Areenalla kurvaili... ei, vaan teki töitä huipputikkiin viritetty Pelicans riveissään uudestisyntynyt numero 3.

Jälkiviisaana ja näissä tunnelmissa on helppo todeta, että näinhän sen pitikin mennä. Tähän hetkeen Matias Loppi juuri se palapelin puuttuva palanen sekä taidoiltaan että olemukseltaan. Pelicansin senttereistä paras pelinlukija ja puhdasverisin pelikirjan toteuttaja. Tukka sliipattuna tv-kameroiden loisteessa viihtyvä liideri, jonka korvat heiluvat väittäessään etteivät henkilökohtaiset tehopisteet merkitse mitään.

Pelillisesti sudenkuoppa voi olla se, malttaako Loppi pysyä kiekollisena riittävän nöyränä ja suoraviivaisen tehokkaana.

Ylivoimapeliäkään ei voi sivuuttaa tästä herrasta puhuttaessa. Fakta on, että Pelicans ei ole saanut vielä ylivoimalla täysiä tehoja irti Laschista ja Seikolasta. Varsinkin Seikolan laukaisupelotteen vastustajat tuntevat ja osaavat merkata pois. Ympäri kenttää operoivaa Laschia on hieman vaikeampaa merkkailla alivoimaneliössä. Lopin oivallukset toivottavasti vapauttavat varsinkin Laschia playmakerin tontilta maalintekoon, samoin Seikola kaipaa laadukkaita syöttöjä nopeasti tyhjälle tontille eikä vasta sitten kun kärkikarvaaja on jo irronnut neliöstä blokkaamaan. Herkullisin tilanne olisi kiekko Lopin lavassa ja sekä Lasch että Seikola laukaisupelotteena samanaikaisesti, Luttisen tarjotessa vielä maalin edessä kolmannen vaihtoehdon suoriin ohjureihin.

Kaiken keskellä Matska on myös jalkavaivasta palautunut toipilas, jonka vahvuus ei ennenkään ole ollut voimaluistelu. Menivät harjoituspelit kuinka hulppeasti tahansa on realismia, että ensimmäiset pelit kuluvat tempoon totutellessa. Kiikaritehot kymmenen ottelun jälkeen olisivat jo erittäin huolestuttavaa, mutta sitä ennen on pelattava 10 ottelua. Pelicans-juna puskee raiteillaan Lopin keskenkuntoisuudesta huolimatta.

Ja eihän nyt kukaan varmasti odota Lopin olevan kuntohuipussaan lokakuussa ennen kuin edes lumet ovat maassa? Ratkaisuottelut pelataan joskus aivan muulloin.

 

20Lok/11Off

Äkäiset lyhyet, viikko 42

Lentäjän paluu. Arpakuutio vai SM-liigan virallinen tilasto? Sami Blomqvist. HPK:n vetovoima. Hockey Nightin Muppet-show. Lentoturman lopullinen syy.

Mistä tunnistaa huippujoukkueen? Esimerkiksi siitä, että ensimmäisen neljänneksen jälkeen se on sarjassa toisena ilman ykkössentteriään. Joukkue ei ollut Matias Lopin loukkaantumisesta moksiskaan, eikä yhden miehen kaipaaminen Suikkasen luomaan kulttuuriin kyllä sopisikaan. Parinkaan avainmiehen poissaolot eivät liiemmin hidasta jos kokonaispaketti on kunnossa.

Tero Koskiranta stunttasi aikansa yllättävänkin hyvin, mutta jossain vaiheessa eväät loppuivat kesken. Jokapaikanhöylä on yleismies, ei pitkässä juoksussa ykköskentän liideri. Onko Loppikaan sitä, se jää nähtäväksi. Viime kausi oli häpeällinen esitys nimekkäältä pelaajalta, mutta moni muukin on pessyt kasvonsa täysin uudessa Pelicansissa.

Lehtitietojen mukaan aloite ja pyyntö Pelicansissa jatkamisesta tuli viime keväänä Lopilta itseltään. Kari Jalosen suunnitelmiin hän ei olisi kuulunut. Samalla Loppi oli luvannut parantaa asenteensa. Lähikuukausina kaukalossa nähdään ehkä ensimmäistä kertaa oikea huippu-urheilija ja täysammattilainen jääkiekkoilija Matias Loppi. Kaikki on pedattu valmiiksi, loppu riippuu miehestä itsestään.

Ja on Loppia vähän kaivattukin - ykkösylivoima huutaa kapelimestaria.

- - -

Ylivoimasta puheenollen yritin taustatueksi kaivaa hieman faktapohjaa Pelsun yv-tehokkuudesta, mutta SM-liigan nettisivujen viralliset ylivoimatilastot on päivitetty viimeksi tasan kuukausi sitten! Niin maanmainio ammattilaissarja se on tämä meidän SM-liiga.

Musiikkimaailman megatähdet vaativat livekeikkojen raidereihinsa vain tietyn värisiä M&M karkkeja lasikulhoon varmistaakseen, että järjestelyt on varmasti hoidettu pilkuntarkasti. Jos raideri jätettäisiin SM-liigan hoidettavaksi niin pöydällä olisi todennäköisesti pelkkä lasikulho.

- - -

Sami Blomqvist vuokrattiin pariksi peliksi Raumalle, jonne kelpaa vuokralle kuka tahansa joka on todistettavasti joskus pelannut jääkiekkoa. Maalintekovaikeuksien kanssa painivalla Peliitoilla olisi ollut Pikku-Jönnille käyttöä, mutta valitettavasti mies on Pelicansin omaisuutta ja Pelicansilla ei ole Blomqvistille käyttöä, vaikka tilastojen valossa 4 liigapeliä ovatkin tehot 1+1 tuottaneet. Haiskahtaa muutenkin vähän siltä, että Blomqvist ei ole Suikkasen suosiossa kenties pelillisistä ominaisuuksista, kenties asenteesta johtuen.

Lukko se on mielenkiintoinen seura. Joka ikinen kesä keräävät sarjan suurimman pelaajaringin ja joka talvi sinne roudataan jämäpelaajia eri puolilta maailmaa.

- - -

Viikon sitaatti. Kakkosjumbona rypevä Hämeenlinnan Pallokerho vahvistuu Ville Hämäläisellä. Seuran toimitusjohtaja Risto Korpela kommentoi uutista seuraavasti:

- Pää on nyt niin sanotusti avattu.

Tyhjentävä kommentti kertakaikkiaan. Tänään Hämäläisen perässä seurasi Henri Tuominen. Googleta jos et tunne. Löytyisiköhän vielä joku Jyrki Louhi naftaliinista? Sen jälkeen ilmasilta Norjan pääsarjaan? Mahdollisuudet ovat rajattomat.

- - -

Tiistaina julkistettiin uusi Hockey Night-tiimi. Yritän parhaani mukaan olla kommentoimatta kuvankäsittelytaitoa ja keskittyä sisältöön. Onkohan nyt varmasti tarpeeksi äijiä kehissä? Kari Jalosta lukuunottamatta asiantuntijakaarti sentään vaikuttaa pätevältä ja mielenkiintoiselta. Studioisäntä Teemu Niikko sekä selostajista Antsa Mertaranta ja Juha Taivainen ovat myös miehiä paikallaan.

Niklas Wikegård on tietyissä piireissä kehuttu tv-esiintyjänä maasta taivaisiin, joten myös hänen puheitaan kannattanee kuunnella. Etukäteen mietityttää miten ruotsalaisen Wikegårdin ja kanukki Sheddenin haastattelut hoidetaan. Jatkuva tulkkaus kävisi tv-katsojille kohtalaisen rasittavaksi.

Sitten on näitä reppanoita kuten Mika Saukkonen ja kentänlaitaurpo Panu Markkanen, joiden tv-karisma on nollatasoa ja asiantuntemus ei riitä saamaan pelistä tai haastateltavista katsojille mitään irti. Suojatyöpaikka sentään takaa ettei omaa ammattitaitoa tarvitse vuosien saatossa kehittää millään tavalla, kun ei sitä tarvittavaa ammattiylpeyttäkään oikein löydy.

NHL-perseennuolija Timo Kunnarilta odotan kisojen aikana vähintään yhtä reportaasia Kaliforniasta Teemu Selänteen autotallista. Tosin sekin voittaa Timo Harjakaiset ja muut juntti-idolit joilla Maikkari on tavannut raiskata urheilulähetysten sisältöä.

- - -

Keskiviikkona iltapäivällä saatiin vahvistus Lokomotivin lentoturman syystä.

"Gromovin lentotutkimusinstituutin asiantuntijat ovat tutkineet Jak-42D-mallisen lentokoneen onnettomuutta, jossa koko Lokomotivin joukkue menehtyi. He ovat vakuuttuneita, että turma sattui, kun yksi koneen lentäjistä painoi jarrua nousun aikana."

Toivottavasti Medvedevin jyrähtelyt pitävät kutinsa ja tapausta ei paineta villaisella lentäjän virheen johdosta.

 

28Syy/11Off

HPK vs. Pelicans 1-4, pelikirja vs. pelikirja 0-6

Ammattilaistasolla on kova suoritus hallita peliä yksi tai kaksi erää. Rinkelinmäellä Pelicans teki huikean suorituksen ja jyräsi Kerhon yli kolmen erän lähes täydellisellä hallinnalla.

Okei, tämän illan HPK ei ollut kaksinen tasonmittari, ei sieltä päinkään. Mikko Tolvanen maalillaan teki voitavansa ja selvisi ainoana kaukalosta puhtain paperein, mutta kenttäpeli oli paineen alla täysin sekaisin. Varsinkin hyökkäystenrakentelussa noutaja tuli usein jo omalla siniviivalla ja kiekonmenetyksiä nähtiin oranssipaidoilta käsittämätön määrä.

Toisaalta Kerho oli voittanut kaksi edellistä kotipeliään ja pystynyt kohtalaisen hyviin esityksiin. Tänään vierasjoukkue vain yksinkertaisesti riisui eksyneen ritarilauman aseista täydellisesti. Pelicans oli rohkea, valpas ja täynnä itseluottamusta alusta loppuun saakka. Ensimmäinen merkki tulevasta nähtiin jo muutaman sekunnin pelin jälkeen, kun aloitusvoiton jälkeen Seikola avasi Koskirannan läpiajoon HPK-pakkien välissä ammottaneesta kunniakujasta. Alkutahdit vyörytykselle oli lyöty samantien.

Tällaisia suorituksia näkee ammattilaiskehissä erittäin harvoin. Kyse ei ollut 10 minuutin tai yhden erän painostuksesta, vaan ottelun kulku oli Suikkasen miehistön käsissä täydet kolme erää. Yksittäisissä vaihdoissa HPK:kin näytti liigajoukkueelta vastustajansa rinnalla, mutta sitä ei kestänyt montaa vaihtoa putkeen. Paremmalla viimeistelyllä lukemat olisivat aivan hyvin voineet olla 2-7. Pelicans teki Rinkelinmäen muinaisesta kirouksesta hakkelusta samaan tapaan kuin Jukka Jalosen HPK aikoinaan tottui viemään vastustajaa kuin pässiä narussa.

Lahtelaisittain päänvaivaa aiheuttivat lähinnä pienet huolimattomuusvirheet, HPK:n yllättävän vaaralliset tilanteet ja Niko Hovisen aavistuksenomainen haparointi. Kerho-luotsi Rindellkin myönsi, että 1-0-johto Niko Niemisen maalilla oli ansaitsematon, mutta sitäkin ennen Kerho ehti jo kolisuttelemaan tolppia niistä harvoista tilanteistaan.

Jälleen kerran Pelicans kuitenkin kampesi itsensä väkisin tappiolta tasoihin ja 2. erässä vauhdilla ohi. Rinkelinmäen pari metriä normaalia leveämpi kaukalo vain korosti tasoeroa: vierasjoukkueella oli roimasti tilaa syötellä ja kuljetella, kun taas kotijoukkuetta ahtaus vaivasi joka ratkaisussa. Pakki-pakki-syötön jälkeen löytyi usein vapaita valkopaitoja joko laidasta tai keskeltä, joka johti vauhdikkaisiin hyökkäyssinisen ylityksiin joko kuljettamalla tai päätykiekot voittamalla. Nimenomaan Pelicansin loistelias syöttöpeli sai oranssipaidat näyttämään hitailta, vaikka fyysisesti joukkueiden välillä tuskin ratkaisevia eroja on.

Lieväksi kauneusvirheeksi voidaan laskea ylivoiman tehottomuus. Roima ylivoima-aika ja iso tila olisi pitänyt pystyä käyttämään paremmin hyödyksi ja realisoimaan maaleina. Toivottavasti Loppi tuo tarvittavan rytmin ykkösylivoimaan ja vapauttaa hieman Laschia pelinrakenteluvastuusta.

Yksittäisistä pelaajista on nostettava esille Teemu Rinkinen, joka paransi esitystään roimasti aiemmista. Sami Blomqvist tuurasi Sopasta pirteästi, joskaan hattuja ei vielä kannata ilmaan heitellä. Tuttuun tapaan Lasch kirvoitti useammatkin huokaukset pyöritellessään vastustajia solmuun ja karvatessaan irtokiekkoja itselleen loputtomalla tarmolla. Pekka Jormakka vastasi tänäänkin kaukalon nopeimmasta kyydistä - Latvalan avaamasta läpiajosta olisi suonut tehdä maalinkin.

HPK:n illan hahmona puolestaan hääri Tuukka Mäkelä, joka selvisi naurettavasta sucker punchistaan Koskirannan naamaan ilman jäähyä, lämäsi rännikiekkoa yrittäessään kahdesti kiekon yli laidan vaihtopenkillä istuvia joukkuekavereitaan hipoen ja kuittasi saldokseen -2. Kuvaavaa oli myös Marko Tuulolan jäätyily läpiajoissaan. Aina tyylikkäällä Kerho-kapteenilla olisi käsiä ja tarkkuutta tehdä niistä maalejakin, mutta tällä kertaa ei syntynyt edes vetoa maalia kohti. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa tunnelma oli hämeenlinnalaisittain kuin MM-hiihtojen dopingskandaalin aikoihin.

Paikallisten illan annin paketoikin ytimekkäästi 2. erätauolla vanhempi rouvashenkilö käytävän laidalla:

"Jesta, mitä kakkapeliä."

 

Lihapiirakka ja kurahousut

Noin muuten Rinkelinmäki (sitä sponsorinimeähän en varmasti käytä) oli, kuten aina, oma nostalginen itsensä. Tiskiltä saa edelleen lihapiirakkaa, joka käydään sitten käytävän toisella puolella itse maustamassa ketsuppipulloja rutistellen ja pikkelssiä lusikoiden. Vessassa hana toimii niistä pyöritettävistä nupeista, tiedäthän, kylmää oikealta ja kuumaa vasemmalta. Peilillä vessaa ei oltu siunattu, ja sen ovat paikalliset näköisiäkin ettei peilille käyttöä ole ollut ennen kuin ihmisten ilmoille lähdettiin.

Erätaukokilpailuna pikkujunnujen rankkarikisa polvet notkuen ja kiekko vielä märkään jäähän takertuen toimii aina. Siinä pysytään aiheessa, toisin kuin aarteenmetsästyksissä ja ties missä espoolaisissa golfpallon puttauskisoissa.

Ottelun jälkeen Tapparan valmennuskaksikko Sami Hirvonen-Marko Ojanen seisoskelivat hallin edustalla. Molemmilla näytti olevan kurat housuissa tulevan vastustajansa scouttaamisen jäljiltä, joten jätin huutamatta "sano terveisiä Dufvalle". Lyötyä lienee lyöty jo tarpeeksi.