5Tam/12Off

Lyhyet, viikko 1/2012

IFK:n kilpavarustelu. Ilveksen päävalmentaja selvillä. Mihin jäi väkivaltakeskustelu? Ärräpäitä ja pleikkarisessioita Heinolassa. Kimi Koivisto. Palkanmaksua Reippaan tapaan.

Tarjolla olisi taas, jos jollekin kelpaa (© sm-liiga.fi)

Siinä missä Lahessa pohditaan ja punnitaan hämäläistyyliin pitäisikö nyt hankkia joku pelaaja vai ei, nappaa Helsingin IFK markkinoilta Tyler Redenbachin! Niinpä, monen ensireaktio sisältää kaksi sanaa, joista ensimmäinen alkaa m:llä ja toinen v:llä. SaiPassa taannoin pari vuotta pelannut kanukkisentteri aloitti tuolloin vahvasti, mutta loppua kohden motivaation huvettua mies oli kuin löysä nakki. Tämän syksyn playmaker on naputellut Sveitsin kakkostasolla pinna per peli tahtia. Taito ja pelinäkemys riittävät hulppeasti myös SM-liigaan, mutta istuvuus Petri Matikaisen miehistöön on aika iso kysymysmerkki.

IFK:n alkukausi oli ihmeen sekavaa junnaamista, mutta viimeisestä 12:sta ottelusta joukkue on kärsinyt vain kaksi tappiota. Moni odotti joukkueen olevan jo valmis, mutta eipäs ollutkaan. Ennen kauden alkua odotin top6-pakkihankintaa, joka toteutui jykevän Daniel Fernholmin muodossa. Saksan maajoukkueveskari Dennis Endras hälytettiin apuun Juuso Riksmanin potiessa jälleen kerran selkäflunssaa ja eiköhän pistetä kaupan päälle vielä maailmanmestari Janne Pesonen laituriosastolle.

Mutta kas kun ylimääräistä rahaa vielä löytyy, niin rajusti pettänyt Kim Hirschovitsh olisi vielä korvattavissa. Jokohan sentterikalusto Mi. Granlund - Wirtanen - Redenbach - Liivik riittää IFK:lle?

- - -

Urheilulehden tietojen mukaan Ilveksen ensi kauden päävalmentaja on Raimo Helminen. Käytännössä Raipe taitaa olla sitä jo nyt, Seppo Hiitelän toimiessa vain ihmiskilpenä median suuntaan. Samoin UL tietää, että Ilveksen tarjous oli lojunut pitkään Raimo Summasen pöydällä, kunnes Psyko oli häipynyt Siperiaan.

Helmisen junnuleijonat eivät pelanneet kovin fiksun näköistä lätkää, mutta venyivät huikeasti aivan finaalin porteille asti. Joku voisi kysyä ovatko junioreiden MM-kisat oikea paikka harjoitella päävalmentajuutta, mutta Ilveksen ja Helmisen kannalta kisat olivat hyvä tulikaste. Auktoriteettiahan Raipelta löytyy niin että hyvä kun mahtuu sisään Hakametsään, mutta mitään taktista neroutta Ilvekseltä ei kannata odottaa jatkossakaan. Mutta eipä se tähän asti nähtyä huonomminkaan kai voi mennä.

- - -

Ilveksestä puheen ollen tragikomedia jatkui uutena vuotena uuden kohtauksen verran, kun kanukkisentteri Mark Lee kielsi ja myönsi lyöneensä mieshenkilöä ravintola Miamissa Tampereella. Odottelin vähän väkivaltakeskustelua asiasta, mutta ei ketään näyttänyt kiinnostavan, ei edes Tarja Halosta. Osuvasti Lee loukkasi rytäkässä peukalonsa ja on sen takia poissa kehistä toistaiseksi, kun taas Pelicans-HIFK-joukkotappelussa ei kukaan tainnut loukkaantua ainakaan fyysisesti.

- - -

Väkivaltakeskustelua ei noussut myöskään Ilari Melartin ja Matt Generousin ei-spontaanista tappelusta, josta SM-liiga langetti molemmille kahden ottelun pelikiellot. Tappelu ei ollut spontaani, koska se alkoi vasta pelikatkon jälkeen, ja siinä mielessä kurinpitäjä Sampo Liusjärvellä on vihdoinkin linjakkuutta toiminnassaan.

Vielä silti kiekkomiestä hiertää se, että tällainen "ei-spontaani tappelu" katsotaan kurinpidollisesti yhtä vakavaksi rikkeeksi kuin esimerkiksi Richard Lintnerin syksyinen tappotaklaus suoraan päähän.

- - -

Mestis-viihdettä Heinolasta. Peliitta-koutsi Janne Sinkkonen ei sulattanut keskiviikon 0-1-kotitappiota Jokipoikia vastaan ja mahdutti 80 sekunnin puheenvuoroon 5 voimasanaa. Kuuntelemisen arvoinen on myös joensuulaisten apuvalmentajan Jouni Variksen pettymys voitetun ottelun jälkeen ja vastustajajoukkueen nimen unohtaminen.

"Sinkkonen yrittää tollasta suikkastyyliä ilman minkäänlaista kompetenssia" kommentoi eräs lätkäjätkä, eikä se välttämättä ole kovin kaukana totuudesta.

- - -

Pelicans-junnu Kimi Koivisto tuli ryminällä liigakehiin viime viikon ottelussa HPK:ta vastaan ja laukoi virkistäviä kommentteja matsin jälkeen.

- Pääsin jokaisessa erässä vetämään jonkun viisi vaihtoa, ja vedin ne täysillä. En nöyristellyt ketään. Annoin mennä vaan täysillä, paljon taklauksia. Siitä se lähtee.

- Sellainen mä olenkin, monipuolinen. Koetan jakaa hyviä syöttöjä ja mulla on aika hyvä laukaus. Tässä pelissä en tosin päässyt käyttämään sitä.

- Ja taklauksia! Mä haluan taklata, koska tykkään siitä. Se on mageeta, kun pääsee pistämään kaverin maihin. Hienolta tuntuu, mutta kyllä nämä pari päivää on jännitetty aika paljon.

Hyvä Kimi! Vahvistaa edaria sekä pelillisesti että verbaalisesti. Ottakaa mallia muutamat kolmosketjun hiihtelijät.

- - -

Uusi Lahti-lehdessä 20 vuotta sitten:

Jääkiekkolijoiden pelaajapalkkiot kääntyivät laskuun. Hockey Reippaan pelaajat saavat palkastaan noin 50 prosenttia kiinteän sopimuksen mukaan ja loput joukkueen menestykseen perustuen.

Pitäisiköhän Peliittojen kokeilla? Loppuis ne öiset pleikkarisessiot ja rystyneppailut.

30Jou/11Off

Nihkeää kinkunsulattelua

Mutta mikä sulattaisi Pelicans-hyökkääjien kädet maalipaikoissa? Joukkue tuli joulutauolta hyvällä ilmeellä, mutta nyt tökkii se mitä jo ennen kauden alkua pelättiinkin.

Viikon kaksi ottelua sekä vähensivät että lisäsivät otsaryppyjä. Helsingin ottelu tiistaina oli Pelicansilta erinomaista vieraskiekkoa ja pöytä oli katettuna pisteiden ryöstöä varten. Torstaina kotona HPK oli totaalisesti jyrän alla aivan kuten häntäpään joukkueen kuuluukin. Pelikaanien muuten hyvä kokonaispaketti hyytyi kuitenkin kahden viimeisen metrin aikana, josta tuloksena viisi tolppaa ja kaksi räkämaalia hätää kärsineen Mika Järvisen selän taakse.

Tammikuu tarjoilee 13 ottelua 28 päivän sisään: KalPa kohdataan kahdesti, Jokerit kolme kertaa, Ässät kerran vieraissa, Kärpät ja JYP kerran, Lappeenrantaankin reissataan kahdesti. Tällä viimeistelyn tasolla on kylmää kyytiä tiedossa. Alkukauden Pelicans lasketteli kolmen, parhaimmillaan lähes neljän maalin ottelukeskiarvolla. Viimeiset 10 ottelua ovat tuottaneet enää 2,6 ja viimeiset 5 ottelua 2,0 maalia per peli. Samalla täytyy toki muistaa, että puolustus on pysynyt vähintään yhtä tiiviinä kuin alkukaudestakin.

Keskiviikkona Eetu Ampuja huuteli Uudessa Lahdessa (s.16) kovuuden perään. Joukkue uhkuu tietynlaista kovuutta ja pelirohkeutta varsinkin kiekollisena tunkemalla pieniin väleihin ja menemällä ensimmäisenä tilanteisiin ottamaan taklauksia vastaan, mutta se (peli)kovuuden antaminen todella puuttuu lähes täysin, eli Joonas Järvistä ja Jyri Marttista lukuun ottamatta. Antti Tyrväinen ja Kari Sihvonen olivat pahimmillaan ns. tappotaklaajia, jotka ylilyönneillään kaatuvat SM-liigan pumpulissa omaan mahdottomuuteensa ja edustavat siten kaikkea muuta kuin voittavaa jääkiekkoa. Puhtaasti taklaaville voimahyökkääjille olisi silti edelleen tilausta.

Max Wärnistä tähän rooliin ei ole, vaikka IFK:n kasvatti onkin. Nykyään IFK:n todellista kovuutta näyttääkin edustavan Ilari Melart, joka kovisteli Pelicansin pienimpiä hyökkääjiä pelikatkoilla ja paini tasaväkisesti Lukon Matt Generousin kanssa, joka ei ole mikään tappeluiden erikoismies. No, petopaitojen fanit lienevät varsin tyytyväisiä.

Apuvoimia kaivataan (© sm-liiga.fi)

Kovuudesta päästäänkin siihen, että täysin mikkihiirilaumahan Suikkasen TPS:kin oli mestaruusvuotenaan. Kiekollinen, liikkuva ja raikas, mutta auttamattoman pehmeä. Puolustuksessa Järvinen ja Marttista vastaava Antti Halonen pitivät jöötä, hyökkäyksessä Tomas Plihal oli vahva liideri. Taidollisesti joukkue vain taisi sittenkin olla piirun verran nyky-Pelicansia edellä, paitsi maalivahtiosastolla.

Ja nyt kun se taitopuoli ja viimeistely tökkivät, niin seurauksena on nähdyn kaltaista nihkeää tuhertamista. Jos ei ole lihaosastolle tunkua, niin valitettavan yksin on myös superhyökkääjä Ryan Lasch jäämässä hyökkäyksessä. Vaikka jenkin hopeatarjotin kiiltelee jatkuvasti, niin vierellä Luttinen ei ole osunut maalipuiden väliin viimeiseen kahdeksaan otteluun, Koskiranta sentään kahdesti viimeisissä 23 pelissä. Mutta tämähän tiedettiin jo ennen kauden alkua; ratkaisijaosasto on köykäinen, vaikka alkupuoliskon tolkuton ylisuorittaminen tätä onkin voinut hieman hämätä.

Enää lienee kysymys siitä, kuka on se laitahyökkääjä jonka Pelicans ennen siirtorajaa hankkii.

PIKAPUNTARI

Nousussa:

Kimi Koivisto - Erinomainen sisääntulo HPK-ottelussa. Tällä kaudella Peliitoissa (4ott 0+1=1) maineteot ovat jääneet tekemättä, mutta A-junioreiden SM-liigassa (29ott 15+12=27) tehot ovat kohdallaan. Sähäkkä, taklaava ja vähän taitavakin, kuin Saarisen veljekset aikanaan. Hyviä oivalluksia Hodgmanin kanssa, siinä missä Brocklehurst oli täysi turisti.

Juha-Pekka Pietilä - Mestis ei ilmeisesti napannut, liigassa vähitellen saavuttamassa hyvää tasoaan. Hyviä ratkaisuja kiekon kanssa, eikä päätä palella hyökkäyssiniviivalla. Jäähyherkkyys vielä ongelmana.

Teemu Rinkinen - Maalintekijää tästä ei taida tulla, mutta nelosketjun puurtaminen hoituu. Hieman fyysisyyttä lisää niin alempien ketjujen energiapelaajana voi vielä ura aueta.

Laskussa:

Vili Sopanen - Komea tarjoilu IFK:n 1-0-maaliin tiistaina juuri kun Pelicans oli vienyt ottelun alkua. Järjesti kuitenkin itselleen muutaman vaarallisen paikan, yllättäen tuloksetta. HPK-ottelussa jälleen totuttua löysää neppailua ja täysin puolittaisia suorituksia. Miksi on jatkuvasti pelaavassa kokoonpanossa?

Matias Loppi - Turhake. Oli huipputikissä, ei ole enää. Jalalla koko ajan myöhässä, eikä hitaiden tilanteiden oivalluksissakaan kehumista. Sopaseen verrattuna sentään yrittää ja haastatteluissa esiintyy lätkäjätkämäisesti, mutta kun tason pitäisi olla enemmän kuin nelossentteri.

Justin Hodgman - Tiistaina 30 minuuttia hyvää kiekkoa, sitten paloi pinna ja loppu peli paskaa. Kärkikynä kirjoittaa komeasti ja useampikin vastustaja menee kerralla nippuun, mutta voikohan näin huonosti viimeistelevää kanukkia ollakaan? Ilmeisen turhautunut omiin suorituksiin, valmennuksen peluutusratkaisuihin ja rinnalla viilettäviin puukäsiin. Temperamentti purkautuu vääriin asioihin: puhtaiden taklausten jälkeen keräilee kamojaan ja itkee tuomareille. Pitäisiköhän kokeilla Laschin rinnalla?