26Tam/12Off

Muoviseurat Blues ja Pelicans matkalla eri suuntiin

Hatunnosto niille harvoille liigaseuroille, jotka pärjäävät hyvin omillaan sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Espoon Bluesilla ja Lahden Pelicansilla on tähän asti uupunut aina se toinen puolisko.

Blues ja Pelicans ovat tiettyjen puritanististen määritelmien mukaan muoviseuroja. Vasta äskettäin perustettuja englanninkielisiä nimiväännöksiä ilman katossa roikkuvia viirejä ja mustavalkoajan joukkuekuvia. Tämä hieman hatara perusta luo samalla sekä vapautta että painolastia. Ei ole vuosikymmenten aikaisia perinteitä ja selkänojaa, mutta toisaalta on vapaus elää juuri tässä hetkessä ja muovata seurasta uuden ajan hittituote.

Tiistaina nämä joukkueet väänsivät liigakiekkoa Espoossa 2845 katsojan silmien alla. Lukema on vähemmän kuin Sport-Jukurit-ottelussa viime viikolla ja karvan verran enemmän kuin KooKoon ja Peliittojen kohtaamisessa kolme viikkoa sitten. Vertailun vuoksi Isku Areenan pohjanoteeraus mitattiin viikko sitten tiistaina Lukkoa vastaan, kun yleisöä vaivautui paikalle 3600 - saman verran kuin Bluesin tämän kauden keskiarvo.

Pelicansissa on viime vuosina muovattu asioita kuntoon isolla kädellä. Aloittaen taloudesta, jatkaen markkinoinnilla, halliremontilla ja nyt viimeisimpänä urheilullisen puolen nosteella. Slogan sanoo, että Lahti on kiekkokaupunki, ja siinä on jopa perää. Pelicans näkyy ja kuuluu Lahessa. Jo pelkästään tässä kuussa seura on paitsi tarjoillut kansalle huiman Jokerit-voiton ja kivasti porinaa aiheuttaneen pelaajahankinnan (Pikkarainen), niin myös pyytänyt kannattajilta Pelicans-aiheisia valokuvia, lanseerannut uusia järkihintaisia fanipaitoja ja lätkävaimojen toimesta järjestetyn hyväntekeväisyystempauksen.

Sen sijaan Espoon mallina lähimenneisyydessä on yleensä ollut joukkueen markkinointi päin helvettiä. Väki seuran toimistolla on vaihtunut tiuhaan, pätevät eivät ole kauaa viihtyneet ja muuten töihin on otettu entisiä autokauppiaita. Tilanne kärjistyi viime kesänä, kun henkilövaihdosten myötä jo pelkästään kausikorttimyynti takkusi. Lokakuussa Jussi Salonoja sai tarpeekseen ja ilmoitti seuran laittamisesta myyntiin.

- Lätkä on vienyt taskuistani viiden viime vuoden aikana 10,5 miljoonaa. Espoolaiset eivät vain näytä ottavan joukkuetta omakseen, sillä halliin ei tule katsojia.

Bluesin epäonni on se, että miljoonamesenaatti Salonoja on anteliaisuutensa lisäksi idiootti. 2000-luvun alussa Blues tuhlasi rahansa pistepörssitähtiin ilman kunnollista valmennusta. Sen jälkeen laitettiin valmennus kuntoon ja leikattiin pelaajabudjetti. Siitä seurasikin pari hienoa finaalipaikkaa, mutta perustuotteensa Blues on ryssinyt pahasti. Mainostoimiston puheista lumoutuneena seuran logoa on muutettu useampaankin kertaan, mutta oma yleisö näkee bussipysäkeillä kirjaimellisesti punaista, kun IFK on aggressiivisella kampanjallaan vallannut Espoon mainostauluja.

Monien kommenttien perusteella oma seura on jäänyt kasvottomaksi ja hengettömäksi Blues Hockey Oy:ksi.

Bluesin identiteetti 1998-2012: Mainostoimiston maanantaipalaverien antimet.

Viime vuosina Blues on myös erikoistunut arkipäivien kotiotteluihin aitiomyynnin toivossa, pettäen samalla perjantai- ja lauantai-otteluja kaipaavan kotiyleisönsä. Espoon Blues on kadottanut espoolaiset kannattajansa. Osakeyhtiö on kadottanut asiakkaansa.

Siinä missä Salonoja viime syksynä julkisesti punnitsi 100 000 euron käyttämistä markkinointiin vai yhteen pelaajahankintaan, satsaa Pelicans yhä enemmän näkyvyyteen ja kampanjointiin. Seura markkinoi itseään, pelaa kotipelejä viikonloppuisin ja tekee töitä yleisönsä eteen, sysäämättä vastuuta maksavan asiakkaan niskaan. Lahden Pelicans on löytänyt lahtelaiset.

Paljon kiteytyy espoolaisnimimerkki Jani#31:n kommenttiin Jatkoajan keskustelupalstalla:

- Tiedättekö muuten miks tosta Pelicansin nimestä hirveen harvoin kukaan natisee, se kun on saman aikakauden ulkomaan nimihirviö kun Blueskin? Ero on siinä, että kaikkien sekoiluiden ja lähes konkurssinkin jälkeen oma jengi ja omankylän porukka uskaltaa olla julkisesti ylpeitä omistaan.