22Kes/15Off

Coach corner: Pelicansin kokoonpano 2015-2016

Kokoonpano23062015

Ykkössentteri Ryan Potulnyn hankinnan myötä Pelicansin tulevan kauden joukkue on koossa. Miltä tilanne näyttää?

Ilmassa leijuu turhaan jonkinlainen halpisjoukkueen maine, sillä tiettävästi Pelicansin joukkueen hinta tällä hetkellä vastaa viime kauden toteutunutta pelaajabudjettia. Merkittäviin vahvistuksiin ei kesken kauden välttämättä ole budjetissa varaa, mutta joukkue ei ole ainakaan merkittävästi heikentynyt. Toki etenkin ulkomaalaispelaajia kohtaan odotukset on pidettävä maltillisina, mutta tässä kohtaa tämän kokoonpanon jalkeille saaminen on jo torjuntavoitto pääkilpailijoihin nähden.

Alla olevaa kokoonpanoa hahmotellessa käy ilmi, että Pelicansilla on varsin hyvät palaset ketjujen roolittamiseen, mutta samalla tietyt yksittäiset pelaajat määräävät vahvasti muidenkin rooleja.

Ryan Potulny saanee toiselle laidalleen joko Antti Erkinjuntin tai Vili Sopasen. Päädyn ensin mainittuun. Tämä tietää sitä, että oikealle laidalle tarvitaan tulivoimaa, siihen tarjotaan näyttöpaikkaa Antti Jaatiselle. Jaatisen kyky kantaa ykkösketjun vastuuta ja 20 minuutin peliaikaa on suuri kysymysmerkki, mutta potentiaalia ei kannata haudata kolmos-nelosketjuun ilman näyttöpaikkaa.

Henri Heino kiilaa kakkossentteriksi, isommassa roolissa myös Heinon pelillinen esimerkki säteilee joukkueeseen vahvemmin. Samalla alempien ketjujen kompromissit alkavat vaikuttaa: laidoille laitetaan arvoituksellinen Anrei Hakulinen ja Sopanen. Ketjulla on ihan hyvä potentiaali laadukkaaseen kahden suunnan peliin, joskin maalien viimeistely voi olla takkuista.

Seuraava ketju on rakennettu Hannes Björnisen ja sitä kautta Lahti-kiekon tulevaisuuden ehdoilla - Björninen tarvitsee peliaikaa ja keskushyökkääjän kokemusta. Siihen hän saa vasemmalta laidalta hyvää tukea jo kokeneelta Juhani Tyrväiseltä, oikeaan laitaan taas uhrataan Teddy Da Costa, jossa näen edelleen enemmän laiturin kuin keskushyökkääjän elkeitä. Ranskalaisella on kuitenkin sitä tarvittavaa yllätyksellisyyttä, jota kahdelta ketjukaverilta uupuu. Björninen ei ole vielä vahvimpia puolustuspäässä, mutta kolmen sentterin ketju paikkaa tuota puutetta. Da Costan paikka voi heilua nopeastikin Sebastian Revon ja Miska Siikosen lyödessä painetta.

Aina Pelicansin menestyessä joukkueesta on löytynyt puhdasverinen louhintayksikkö, nyt sen arvokkaan pestin ottavat vastaan Taavi Vartiainen, profiiliaan nostanut Marko Pöyhönen ja Janne Ritamäki. Näin joukkueen rakenne mahdollistaa myös sen, että alivoimien hyökkääjäpareiksi muodostuvat vaivattomasti esimerkiksi: Pöyhönen-Ritamäki, Björninen-Tyrväinen ja Heino-Vartiainen.

Joonas Alanteelle ja Miika Roineelle on vaikeaa nähdä suurta käyttöä Matikaisen miehistössä.

Erkinjuntti - Potulny - Jaatinen
Hakulinen - Heino - Sopanen
Tyrväinen - Björninen - Da Costa
Vartiainen - Pöyhönen - Ritamäki
Alanne, Repo, Roine, Siikonen

Puolustuksessa parien muodostaminen on joustavampaa. Vasemmista puolustajista Stefan Lassenilla lienee lähtökohtaisesti parhaat edellytykset pelata Juha Leimun vierellä isoa peliaikaa puolustavammassa roolissa. Lopun kuusikon muodostavat oikealla Jan Latvala ja Eetu Sopanen, vasemmalla Nico Manelius ja Ben Blood. Jalkavammasta toipuvalla Niko Tuhkasella ja yhä tasoaan hakevalla Juha-Pekka Pietilällä on silti tasavertainen mahdollisuus murtautua pelaavaan kuusikkoon.

Lassen - Leimu
Manelius - Latvala
Blood - Sopanen
Tuhkanen - Pietilä

Maalilla Janne Juvosen nimi riittää viime kauden jälkeen sanottavaksi. Sami Rajaniemi voi olla hyvä kirittäjä tai sitten ei, eikä sillä ole niin väliäkään, jos kaikki menee Juvosen kohdalla kuten toivotaan.

Juvonen
Rajaniemi

 

Edellinen kirjoitus >> Playoff-partoja ja otteluohjelmia

6Maa/15Off

Näin kasataan Pelicansin joukkue 1,6 miljoonalla

Hankinnat04032015Jossain kohtaa luultavasti ajattelet, että Aktivisti on saanut peruuttamattoman yläraajavamman, mutta luehan toki myös perustelut.

Sanomattakin on selvää, että Pelicansin tilanne saisi näyttää huomattavasti paremmalta, eikä seuran kiristyvä taloustilanne auta asiaa. Kritiikin vastapainoksi on kuitenkin hyvä esittää omiakin ehdotuksia, joten tässäpä yksi näkemys uuden joukkueen rakentamiseen. Nyt kasataan edullinen ja Pelicansin nyky-identiteetin mukainen joukkue!

MAALIVAHDIT Onneksi joukkueen tärkein tontti, eli ykkösmaalivahdin rooli, on Janne Juvosen toimesta kunnossa. Luotan hänen valmiuteensa pelata tarvittavat 50-55 ottelua. Pelaajabudjetin kutistuessa joutunee tämä osasto leikkurin alle, eikä Pelicans voi palkata Juvosen pariksi Jere Myllyniemen tai Andy Chiodon tyyppistä vahvaa backupia. Kauteen lähtö kaksikolla Juvonen-Eskelinen on uhkapeliä, mutta riskin kostautuessa maalivahteja löytynee markkinoilta.

Juvonen
Eskelinen

PUOLUSTUS Vastaavasti Pelicansin ongelma lähtökohtaisesti on, että kenttäpelaajissa suvereenit huippuyksilöt puuttuvat. Esimerkiksi Juhani Tyrväinen ja Juha Leimu ovat laatupelaajia, mutta eivät illasta toiseen minkä tahansa joukkueen ykköskentälliseen mahtuvia tähtiä. Pelicansin ykköspakin roolin Leimu pystyy kuitenkin kunnossa ollessaan täyttämään suvereenisti.

Leimu, Jan Latvala ja Nico Manelius ovat puolustuksen varmimmat kortit. Eetu Sopanen ja pienen otannan perusteella myös Ville Väinölä vaikuttavat yllättävänkin valmiilta liigapeleihin, Juha-Pekka Pietilällä vastaavasti on viimeinen mahdollisuus todistaa oma paikkansa Pelicansissa. Puolustus huutaa yhtä hankintaa ja esimerkiksi Niko Tuhkasen jatkosopimusta.

Joonas Jalvanti on se puolustaja, jota tähän puolustukseen kaivattaisiin. Hänellä kuitenkin sopimus Örebron on voimassa, joten Liigan sisäisenä halpana hankintana nostankin esiin JYPin 188-senttisen ja 90-kiloisen Henri Auvisen, joka pelaa 22-vuotiaana jo neljättä vajaata kauttaan kovassa joukkueessa. Hän tuskin olisi saamassa suurta roolia Jyväskylässä. Auvista on kuvailtu ronskiksi puolustuspään luutijaksi. Huomionarvoista on, että Mestiksen suurista miinusmääristä huolimatta hän on pystynyt pelaamaan nolla/plusmerkkistä peliä Liigassa. Näin puolustus ei erityisesti vahvistu, mutta ei myöskään heikkene. Lisäksi säästöt parantavat mahdollisuuksia kesken kauden tehtäviin hankintoihin.

1 Leimu - E Sopanen
2 Manelius - Latvala
3 Auvinen - Pietilä
4 Tuhkanen - Väinölä

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT Pelicansin ulkomaalaishankinnat ovat kautta linjan sutta ja sekundaa, joten nostaisin joukkueen kotimaisuusasteen tappiinsa. En myöskään ole lainkaan varma, että Pelicansin kannattaisi edes yrittää hankkia selvää ykkössentteriä tyyppiluokkaa Zach Hamill - Stephen Dixon. Tasakentällisin pelattaessa Pelicans ei saanut esimerkiksi Tyler Redenbachista mitään irti, sillä Pelicansin pelikirjassa keskikaistan sentteripeliä ei ole olemassa.

Voitaisiinko hyökkäysketjut siis rakentaa duunarimaisten keskushyökkääjien ympärille? Esimerkiksi JYPissä Eric Perrinin takana viime kausina pelanneet sentterit (Hytönen, Lahti, Asplund) eivät ole olleet varsinaisia silkkikäsiä, vaan enemmän monipuolisia työjuhtia. Yllätysvetoina nostankin keskusteluun juuri Ilveksessä uransa nosteeseen saaneen Turo Asplundin ja Tapparassa isompien tähtien varjossa hyvin pelaavan Jarkko Malisen.

Malisen/Asplundin ja Henri Heinon hankintojen myötä Pelicansilla olisi monipuoliset keskushyökkääjät, joista on tilanteesta riippumatta joukkueelle jotain hyötyä vähintäänkin likaisen työn tekijöinä. Hurjalta näyttävä lähtökohta antaisi samalla optimaaliset työkalut Pelicansin raastavan pelitavan toteuttamiseen. Pitkässä juoksussa Pelicansin pelaaminen voi hyvinkin olla tehokkaampaa heidän toimestaan, kuin jos joukkueeseen hankittaisiin uusi taiteileva ja mutkia oikova "Redenbach". Luultavasti Lahdessa jatkavan Teddy Da Costan parempi tontti on laidassa, mutta tarvittaessa hänestä ja Tyrväisestä saadaan vaihtoehtoja keskellekin.

1 Malinen/Asplund
2 Heino
3 Björninen
4 Pöyhönen/Lahtela
(Tyrväinen)
(Da Costa)
(Roine)

LAITAHYÖKKÄÄJÄT Edellä mainituista syistä johtuen laitahyökkääjiltä vaaditaan Pelicansissa keskimääräistä enemmän, jopa ylivoiman pyörittämistä. Pelicansiin on huhuttu erityisesti Jesse Saarista ja Antti Erkinjunttia, todennäköisesti jompi kumpi varma 30 pisteen mies on heistä napattava. Valinta kohdistuu Erkinjunttiin, sillä Saarisen hintalappu ja häneen kohdistuvat odotukset ovat huippukauden jäljiltä ylikovat odotusarvoon nähden.

Päävammat ovat aina arvaamattomia, mikä asettaa kysymysmerkkejä Vili Sopasen ylle, mutta franchise-pelaajana hänelle on paikka avoinna kunnossa ollessaan. Mikäli Sopanen putoaisi pois laskuista, voisi oikean laidan hankintalistalla mahdollisuuksien rajoissa olla esimerkiksi joku kolmikosta Pekka Jormakka, Juuso Ikonen tai Chad Rau.

Sopanen, Da Costa ja Anrei Hakulinen muodostaisivat varsinaiset hyökkäyspelin aivot omissa ketjuissaan, sekä ottaisivat osaltaan vastuuta ylivoimien ratkaisuista. Kolmessa kärkiketjussa heidän laituripareinaan pelaisivat Tyrväinen, Erkinjuntti ja Antti Jaatinen.

Nelosketju muodostettaisiin perinteisellä kaavalla viisikosta Marko Pöyhönen, Janne Ritamäki, Jesse Rohtla, Taavi Vartiainen, Mikko Lahtela. Hyökkäyksen mustia hevosia olisivat mahdollisesti Pohjois-Amerikasta palaava Sebastian Repo sekä Miska Siikonen. Vastaavasti täysin kuvasta kadonneelle Joonas Alanteelle ja heiveröiselle Miika Roineelle ennustan vaikeita aikoja.

1 Tyrväinen - V Sopanen
2 Erkinjuntti - Da Costa
3 Hakulinen -  Jaatinen
4 Ritamäki - Rohtla
Alanne, Siikonen, Repo, Vartiainen, Roine

 

JOUKKUEEN KOKONAISHINTA noin 1,6 miljoonaa euroa. Kassaan jää huomattava määrä rahaa puolustajan tai hyökkääjän hankintaan kesken kauden tilanteesta rippuen, tarvittaessa myös maalivahtiosaston vahvistamiseen. Yhtenäisellä kotimaisella joukkueella ja raastavaan pelityyliin paremmin sopivilla pelaajilla pistetilikin luultavasti karttuisi paremmin kuin ulkomaalaisiin ihmemiehiin riskeeraamalla.

 

Edellinen kirjoitus >> Hankkiiko Pelicans järjestelmällisesti vääräntyyppisiä pelaajia?

10Jou/14Off

Hakametsässä nähtiin syksyn parasta Pelicansia?

hyokkays10122014

Pelicansin eilinen 2-3 -vierasryöstö Tapparan vieraana oli iso voitto, mutta se saattoi olla vielä paljon isompi kuin arvataankaan. Kyse ei ollut vain kolmesta pisteestä, vaan koko joukkueen peli-ilmeestä.

Jo viime viikolla Pelicansin pelaamisessa oli nähtävissä hienovaraisia viitteitä siitä, että peliin on löytymässä järkevämpää rytmiä ja tasapainoa. Porissa jäätiin vielä liian pahasti telineisiin, mutta Tampereella näkyi selvemmin se, että enää ei ollut pakonomainen tarve pelata aina välittömästi ylöspäin ja hyökätä alimiehitettynä.

Alimiehitettynä hyökkäämistä kun voi nykyliigassa kutsua kiekolliseksi itsemurhaksi.

Nyt Pelicans malttoi myös rauhoittaa, kerätä vaihtotilanteessa viisikon kasaan ja kas, alkoi syntyä kuvassa näkyvän kaltaisia hyökkäyksiä, joissa yhden tai kahden hyökkääjän sijaan on tilanteessa mukana koko ketju. Tappara oli hyvin paikalla koko viisikon voimin, mutta siitä huolimatta tämä hyökkäys johti lopulta hyvään kolmiopeliin päädyssä ja lopulta Marko Pöyhösen maaliin. Vastaavalla tavalla syntyi myös Joel Mustosen maali, vaikka längistä lirahtanut veto olikin "kerran sadasta" onnenkantamoinen.

Pelin hetkittäinen rauhoittaminen johti siis siihen, että viisikko oli tiiviimpi, ehdittiin paremmin tilanteisiin ja oltiinkin yhtäkkiä oikeasti aktiivisempia kuin alkukauden kohkaamisessa.

Ottelun jälkeisten kommenttienkin perusteella pelaajat kokivat tilanteen olleen nyt paremmin hallussa, eikä kolmannen erän paniikkia syntynyt. Syöttöpeliä on kummasti helpompaa pelata lavasta lapaan, kun lapa on muutaman metrin päässä ja pelaajat suunnilleen samassa liikenopeudessa. Nyt keskialue ylitettiin myös lukuisia kertoja keskikaistan kautta, minkä johdosta hyökkäysalueelle päästiin syöttämällä tai kuljettamalla, eikä pelkästään rännikiekkojen avulla.

Ja kääntäen: kun viisikko on tiiviinä hyökätessä, on se tiiviimpi myös siinä kohtaa, kun peli kääntyy puolustukseen.

Kohtalon ivaa oli, että tärkeimmät puolustajat Juha Leimu ja Jan Latvala olivat tuhota eilisen ottelun kahteen pekkaan. Molempien henkilökohtainen virhe johti Tapparan maaliin, kummatkin päästivät kertaalleen vastustajan läpi ja ottivat näistä tilanteista vielä jäähyt. TV-studiossa Vellu Ketolan ja Keijo Säilynojan kartalla olemisesta kertoo paljon se, että Jormakan 1-1-maalissa mainittiin nimeltä Tuhkanen, Paakkolanvaara ja Juvonen, eikä oman tonttinsa vapaaksi jättänyttä Leimua. No, konkareiden heikompi ilta ei onneksi maksanut pisteitä.

Yhtäkaikki, Pelicansin pelaamisessa on viime päivien perusteella enemmän järkeä, ja sitä kautta myös toivoa paremmasta.

 

Edellinen kirjoitus >> Milloin päävalmentaja on valmis liigajoukkueeseen?

1Elo/14Off

Elokuun ensimmäisen tunnelmat

Kuva27-10-2013

Tähän aikaan vuodesta käytettävissämme on vain yksi fakta. Se löytyy liigajoukkueiden kokoonpanoista.

Vaikka jo näinä päivinä onkin normaalisti tahkottu Pitsiturnausta Raumalla, on ajankohta yhä rajusti aikainen tulevan kauden ennakoimiseen. Kokoonpanoja tarkasteltaessa Pelicansin tilanne on päällisin puolin ihan kiva.

Joukkueelle on brändätty uutta imagoa uudella valmennusjohdolla. Maalin suulla Jere Myllyniemi tuntuu nousseen, ellei tähtikastiin, niin ainakin laatuveskareiden joukkoon. Puolustuksessa voidaan luottaa Juha Leimuun, Jan Latvalaan ja Tomas Kudelkaan, sekä rinnalla kehittyviin omiin poikiin. Tyler Redenbach on hyvä ykkössentteri, Vili Sopasella ja Michal Repikilla on aineksia loistokkuuteen. Taustalla Joel Mustonen nousee vimmalla ja muu kalusto on riittävän hyvää. Alun jääharjoituksissa nuori Sebastian Repo vaikutti suorastaan maagiselta lupaukselta

Pelicans on nyt oikeasti freesi, mielenkiintoinen ja toivottavasti kovalla motivaatiolla kehittyvä nippu.

Pakko silti myöntää, että maanantai soitti myös herätyskelloja. Turun Palloseura edustaa vain yhtä kolmestatoista vastustajasta, mutta arveluttavista viime kausista huolimatta mustavalkoiset ovat koonneet kaksi huippulaadukasta kentällistä ja muuranneet maalinsuunsa tähtikassari Teemu Lassilalla.

Mitkä ovat ne Pelicansin vahvuudet, joilla se selviytyy kahdeksan parhaan joukkoon, kampeaa jatkoon puolivälieristä ja hamuaa mitalipeleihin? Ei sellaisia taida ollakaan.

Siksi herää kysymys, onko joukkueen kokoamisessa sittenkään tehty aivan priimaa työtä? Paljon on varmasti parannettu viime kaudesta. Turhia rönsyjä on karsittu pois. Tapaus Ryan Lasch oli vain kilpajuoksu yhdestä pelaajasta – joskin erinomaisesta sellaisesta – mutta eikö isossa kuvassa Pelicansin tasoisella budjetilla pitäisi saada rakennettua myös niitä vastaansanomattomia vahvuuksia? Ovatko alussa luetellut yksilöt ja osa-alueet sellaisia, jotka tekevät tiukassa pudotuspelisarjassa eron kahden hyvän joukkueen välille?

Asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Tällä hetkellä jatkuva huippumenestys ei ole realismia Pelicansille. Sellaista vasta rakennetaan, ja alkavalla kaudella maksetaan taas joitakin oppirahoja. Viime kaudesta poiketen ne vain menevät nälkäisempiin suihin.

Punaisen langan pää on löytynyt, mutta malttia tullaan tarvitsemaan meiltä kaikilta. Oli miten oli, niin ainakin olemme selkeämmin matkalla jonnekin. Hetkittäin elämässä ja urheilussa matkakin on tärkeämpää kuin päämäärä.

Ja lopuksi täytyy muistaa, että paljon enemmän kuin nimilistat, ratkaisee joukkueen yhteispeli ja tiiviys, joita lähiviikkoina kasaan parsitaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Repik jäi laschytyksen alle

25Maa/14Off

Synninpäästö Pietilälle – missä johtavat pelaajat?

Tiistaiaamun valjetessa ja sarjan ollessa Tapparalle 2-1 olisi absoluuttisesti JuhaPekkaPietila-25032014kaikkein typerintä alkaa kaatamaan negaatiot Juha-Pekka Pietilän niskaan. Jos tänään maaliskuussa 2014 kuitenkin elettäisiin aivan Lahti-nimisen kiekkokaupungin alkuhämäriä, olisi luultavasti etiketin mukaista huutaa jotain tyyliin:

"Saatanan paska, heitä se vaikka pleksin kautta keskialueelle tai jotain!"

Tai:

"Ei vittujumalauta mitä koomailua. En tiedä minne on ensi kaudeksi sopimuksen tehnyt mutta voi puolestani lähteä jo tänään."

Pahoin pelkään, että näin kailotettiin jo useammallakin kotisohvalla ja Facebook-seinällä jo eilen. Kyllä, nuori puolustaja on kahdessa Tampereen ottelussa lahjoittanut maalin vastustajalle. Pahimpien kuohujen laannuttua pitäisi kuitenkin pystyä katsomaan kokonaiskuvaa, mikäli olemme kiekkokaupunkilaisia emmekä jääkiekon alkuasukkaita.

Kokonaiskuva näyttää siltä, että Pelicans on kahden pelin osalta erinomaisessa playoff-moodissa, mutta kolmas ottelu enteili pahanlaatuisesti joukkueen suurimpia heikkouksia.

Eli: Pelicansin johtavat pelaajat ovat unessa. Pelicansin 5vs5-hyökkäyspelaaminen perustuu 90-prosenttisesti laitoihin ja päätykiekkoihin. Pelicans häviää pahimmillaan puhtaassa luisteluvoimassa karmeasti.

Lisäksi: Paljonko tuotetaan maalintekopaikkoja tasaviisikoin? Paljonko potentiaalisia hyökkäyksiä yli keskialueen? Mitkä kentälliset pystyvät painamaan pelin vastustajan päätyyn enemmän kuin painimaan omissa?

Näitä pitäisi miettiä, eikä takertua ohi meneviin yhteen tai kahteen syöttöhassiin. Tässä tarkastelussa olisi kehitettävää sekä yleisöllä että medialla, mieluiten kaikilla lajia seuraavilla.

Tämä listaus ei missään nimessä tarkoita, etteikö Pelicansilla olisi mahdollisuuksia tässä sarjassa. Niitä löytyy kyllä, mutta pitkässä juoksussa Tapparaa ei kaadeta yhdellä kentällisellä. Hannu Aravirran Pelicans-valmennushistoria tuntuu toistavan itseään; jälleen kerran nelosketjun rouhijat toimivat veturiketjuna samalla kun nimellisten tulosyksiköiden tuotto sakkaa. Pinnat silti "Aralle", kehäkettu on työstänyt pudotuspeleihin aivan uudet särmät joukkueen yleisilmeeseen.

On valitettavaa, että Juha-Pekka Pietilä maksaa oppirahoja tällä tavalla, mutta se kuuluu pallopelin luonteeseen. Vähintään yhtä tarkalla suurennuslasilla pitäisi kuitenkin tarkastella esimerkiksi 31-vuotiaan puolustajakollega Juha Leimun toimintaa kentällä. Puhumattakaan johtavien hyökkäyspelaajien panoksesta.

Palatakseni tekstin alkupuolen huudahduksiin on myös todettava, että Pietilä on onnekseen valinnut rohkean pelaajan tien. Puolustajat voi nimittäin karkeasti jakaa kahteen koulukuntaan: Roiskijat roiskivat, Pelimiehet pelaavat. Pelaaminen on pyrkimystä aloitteisiin ja ratkaisuihin. Mieluummin rakentamista kuin rikkomista.

Pelimiehet joutuvat pyrkimyksistään maksamaan oppirahoja tuon tuosta, mutta Roiskijasta ei koskaan tule Ratkaisijaa. Se pätee kaikissa pallopeleissä ala-asteen liikuntatunnilta jääkiekon SM-liigaan.

19Huh/13Off

Pelaajapolitiikan välikysymys – Pelicansin punainen lanka hukassa?

Viikon kiekkositaatti oli varmasti urheilutoimenjohtaja Saarisen lausahdus eilisessä lehdesssä:

Yhtä puolustajaa vielä kaipaamme ja hyökkäykseen vähän lisää leveyttä, etupäässä kolmosketjun tasoista vahvistusta.

Tämän lisäksi pelaajabudjetti alkaa kuulema olemaan täynnä. Näköjään näinkin voi uutispommin räjäyttää. Moni on aiheellisesti kysynyt mihin Pelicans unohti sekä ykköskorin tähtipelaajansa että nuoret huipputalenttinsa. Niiltä osin menestysjoukkueen kokoamisen punainen lanka on pahasti kateissa. Kuten viikko sitten kirjoitin: "Pelicans ei oikein satsaa reilusti ensi kauden menestykseen, mutta ei myöskään käytä välikauden tilaisuutta uuden tulevaisuuden rakentamiseen".

Tuleva puolustaja lienee Tapparan kolmikymppinen Juha Leimu. Joukkueen ikärakenteesta kertoo, että ensi syyskussa kauden alkaessa joukkueen keski-ikä on huikeat 28,5 vuotta. Okei, nippu on kokenut, täynnä rutinoituneita ja tuttuja liigapelaajia. Se lieneekin Pelicansin punainen lanka tällä hetkellä. Ongelma tulee vastaan siinä, että seura käyttää top6-luokan budjettinsa keskinkertaiseen joukkueeseen, josta puolet koostuu parhaat kautensa nähneistä taantuvista kolmekymppisistä. Mitä on jäljellä vuoden tai kahden päästä?

Niin sanotut franchise-pelaajat Pelicansilta puuttuvat kokonaan, joskin sellaisia on äärimmäisen vaikea hankkiakaan. Sakari Salminen on kolmen kauden ajan heiluttanut suvereenisti KalPan tahtipuikkoa. Vastaavasti Ville Nieminen "jäähdyttelee" Tapparan ykkösketjussa. Molemmat seurat operoivat suunnilleen samankokoisella budjetilla. Kenet Pelicansissa voi nähdä lähelläkään samaa statusta nyt tai lähitulevaisuudessa? Voisiko kenestäkään olla tiedossa tuntuvia KHL-siirtokorvauksia, jotka näyttelevät nykyään massiivista roolia liigaseurojen talouskehityksessä?

Vili Sopanen ehkä. Radek Smolenak ehkä, jos edes pelaa.

Ehkä ja jos.

Pelicans on selvästi ottanut opikseen vuoden takaisista virheistä. Valitettavasti näyttää siltä, että virheitä paikataan nyt virheillä. Jos nämä muutamat nuoret Joonas Hurrin ja Tomi Pekkalan johdolla lyövät läpi, istuttaa Pelicans pian katsomossa kalliita miehiä. Jos taas eivät lyö, ei kokoonpanossa ole huomispäivää ollenkaan. Kummallista, että kolmosketjun pelaajia on tulossa vielä lisää, kun joukkueessa on jo neljä kentällistä näitä iltaruskon edustajia.

Tasainen joukkue voi tuoda ensi kaudella riittävän määrän voittoja keskinkertaiseen tulokseen, mutta maksetaanko tästä politiikasta vielä suurempi hinta vuoden-kahden päästä?

Tagged as: No Comments