25Hel/13Off

Neljä sikaa ja Junland

Lauantain Kärpät-koitoksen voi vain todeta, että tällaisia SM-liigaotteluiden pitäisi aina olla. Runkosarjan 30:een kotiotteluun mahtuu aivan liian monta velttoa läpsyttelyä, mutta ei kai jokainen ottelu voikaan olla mitään junioreiden MM-kisojen Kanada-USA -finaaleja, joissa joka ainoa luistimenpotku ja laukaus vedetään täysillä. Lauantaina intensiteetti oli kuitenkin Isku Areenalla tapissa ja parempaa draamaa ei voisi käsikirjoittaa. Silloin kannattaa olla hallissa paikan päällä.

Näkemisen arvoinen oli myös Kärppä-vahti Johan Backlundin sulaminen lärpyttimien metelissä. Mihinpä koira karvoistaan pääsisi.

Pelicans vei tulostaululla 3-2, mutta törkyilyt kentällä menivät tasan 2-2. Ilkka Pikkaraisen, Juho Keräsen ja Pekka Saarenheimon temput joutaisivat kaiken järjen mukaan kurinpitokäsittelyyn, mutta todennäköisesti ainoastaan Pikkaraisen maine aiheuttaa jatkotoimenpiteitä - nythän vieläpä yritetään tuomita tilanteet teon, eikä Kärppien lääkärin lausuntojen mukaan. Miikka Salomäen taklausta on vaikea arvioida, kun tilannetta ei viitsitty ottelukoosteisiin ympätä.

Saarenheimo vs. Keränen -tapauksessa ikävintä oli, että nyt kun tapella ei saa, niin SM-liigassa tasataan kuittivihkoa lyömällä mailalla päähän. Kohde sentään oli oikea. Juho Keränen on pelaaja, joka kerjää verta nenästään ja tietää sen itsekin.

Saarenheimon reaktio oli taatusti spontaani, mutta muistan vuoden takaa sellaisenkin tilanteen, että Ryan Lasch otti oikeuden omiin nyrkkeihinsä ja pakotti Kärppä-ikoni Ilkka Mikkolan kilpikonnaksi jään pintaan. Vähemmän väkivaltainen ja vaarallinen tempaus kuin Saarenheimon halonhakkuu, mutta samalla henkinen yliote siirtyi Pelicansille kentän pienimmän miehen kyykyttäessä pikkusikaa harrastavaa Mikkolaa.

Kiekkoaktivistin tuomiot lauantain tapahtumista uuden linjauksen mukaisesti:
Ilkka Pikkarainen, 4 ottelua
Pekka Saarenheimo, 2 ottelua
Juho Keränen, 2 ottelua

- - -

Pelicansin vemppaosasto on nyt täysin tyhjä, kun Jonas Junland osallistui normaalisti tämän aamupäivän jääharjoituksiin. Pelikuntoon ei siis pitkä matka enää ole ja pakkipäässä tullaan näkemään vielä kova kahdeksan ukon kamppailu peliajasta. Junland on suurennuslasin alla muutenkin, sillä miehen kapasiteetti riittäisi varmasti kantamaan ykköspuolustajan viittaa myös ensi kauden Pelicansissa. Se kannattaa muistaa, vaikka pitkän pelitauon jäljiltä tietty haparointia onkin odotettavissa.

15Lok/12Off

Jokohan aukeaisi, Pelicans?

Antti Niemi

Joku kysyi viime viikolla ohimennen Antti Niemen tärkeydestä Pelicansille. Viikonloppuna saatiin kaksi aika hyvää vastausta siihen. NHL-vahvistettua liigan kärkipään joukkuetta vastaan pisteet tasattiin 3-3, kun ilman Niemeä pinnat olisivat todennäköisesti kaatuneet Jokereille 6-0 tai 5-1. Edellisviikon haparointiin verrattuna joukkueen ilme oli aivan erilainen heti vierasottelun alusta, puhumattakaan Niemen itsensä vakuuttavasta sisääntulosta kokonaan ilman pelituntumaa. Tänään Andyä jututtaessa nousi esiin sekin mielenkiintoinen pointti, että tämä oli harjoitellut viikon verran Isku Areenan "isossa" kaukalossa, mutta perjantaina alkulämmittelyssä Hartwall Areenan kaukalo osoittautui vielä sitäkin selvästi isommaksi.

Kotiottelussa päälle vielä ripaus ansaittua onnea tasoitusmaalin muodossa Jokeri-vahti Frans Tuohimaan vietettyä Kansallista Epäonnistumisen Päivää. Hannu-Hanhena yllättäen ruotsalainen Jonas Junland, joka kuitenkin voittomaalikilpailussa näytti, että viimeistely onnistuu puhtaalla taidollakin. Terävä rannelaukaus kilpipuolen alanurkkaan on myös Aktivistin bravuuri. Tai on ainakin joskus ollut ja onnistunut.

Edellisen kerran muuten Pelicans on tainnut onnistua maalinteossa keskialueelta Sane Heiskasen toimesta joskus vuonna 2004. Vastassa oli TPS ja tolppien välissä länkejään aukoi Tuomo Karjalainen.

Jere Myllyniemi puolestaan kävi lauantaina pitämässä pelituntumaa yllä LeKin mukana Savonlinnassa, josta lempääläiset hakivat 3-4-jatkoaikavoiton. Tänään Jere oli takaisin Pelicansin aamujäillä. Positiivinen asia on se, että Niemi antaa nyt kuukauden verran joukkueelle selkänojaa laittaa peli kuntoon, mutta saadaanko sitä sille tasolle, että jäljelle jäävä maalivahtikolmikko klaaraa loppukauden voittavassa vireessä? Vertailu Stanley Cup -voittajaan on osittain epäreilua, mutta pelattaessa ammattilaisena ja vieläpä maalivahtina on tällaiset asetelmat kestettävä.

Sairastupalaisista Vili Sopanen ja Joni Isomäki olivat tänään täysissä pukeissa jäällä joukkueharjoitusten päätyttyä, Isomäki tosin vain toisessa kädessään mailaa pidellen.

5Lok/12Off

Tulkaa kaikki, eletään 08-09 uudelleen!

Mukaan myös ne oikeat tietäjät - nyt on aika haukkua Junland ja Niemi jo etukäteen.

Isku Areenan rätisevän äänentoiston lisäksi eilen särähti korvaan Janne Tavin kommentti pelin jälkeisessä haastattelussa:

Meidän on syötettävä paremmin ja lyhyempiä syöttöjä.

Ei Komarov vaan Junland

Lausunto herätti katsomossa jokusenkin "Mitä tuokin mistään tietää" -tyyppisen tuhahduksen. Kyseessähän on vain koohottava laitahyökkääjä Tavi. Vaan kun viime sesongin sensaatiojoukkue on kadottanut tärkeimmän valttinsa, vaihtuu pelien suvereeni hallinta tulipalojen sammutteluksi siellä täällä.

Jos uusi ruotsalaispakki Jonas Junland saa yksin aikaan sen, että syötöt alkavat kaikilla napsahtelemaan lapaan, on kyseessä tähtiluokan vahvistus. Etukäteistietojen mukaan Junlandilla toimivat kädet, jalat ja pää, mutta puolustuspelissä ja fyysisyydessä on parannettavaa. Kuulostaako tutulta?

Pidin kovasti kauden 2008-2009 Pelicansista. Touhussa oli edeltäneen huippukauden jäljiltä vähän rääppiäisten maku, ja tuolloinkin sonta lävähti tuulettimeen jo syksyllä kun todettiin, että ison rahan hankinnat Lasse Pirjetä ja Kari Haakana eivät olleetkaan treenikesän jäljiltä niitä suurimpia pudottajia. Nyt Ryan O'Marra lähti lätkimään omasta aloitteestaan, mikä on pelaajalta arvostettavan suoraselkäinen ratkaisu.

Runkosarja päättyi pettymyksenomaiseen 9. sijaan Marko Jantusen kantaessa kultakypärää 45 pisteellä, samaan veijarikategoriaan sopii Radek Smolenak. Rottaketju Pöyhönen-Heino-Sihvonen kannatteli ajoittain joukkueen kiekollistakin peliä ja veikkaanpa, että Pöyhönen-Paakkolanvaara-Isomäki kootaan vielä yhteen tämänkin talven aikana. Hentoinen Jakub Sindel väläytteli ajoittain ja oli pudotuspeleissä elementissään, nyt meillä on Angelo Esposito. Puolustuksen taiturin Samuli Suhosen sädekehä himmeni kovaa vauhtia, tänään toisen kauden kirouksen kanssa painii Markus Seikola. Ensiaskeleitaan liigakehissä ottaa Kimi Koivisto aivan kuten Antti Tyrväinen, joka kirjautti tuolloin ensimmäiset 5 ottelua tililleen.

Joukkue oli keskinkertainen, tuskainen ja kaiken raikkautensa kadottanut. Mutta se oli sitkeä. Se oli tosipaikan tullen pirullisen sitkeä, sitkeämpi kuin sitä edeltäneenä keväänä. Kaatoi Ilveksen sääleissä ja oli rynniä mitalipeleihin, kunnes voimat loppuivat Bluesia vastaan. Raskaasta pettymyksestä huolimatta kaudesta jäi positiivinen sivumaku playoff-venymisen myötä.

Maalilla muuten koppailivat kehäraakki Tommi Nikkilä ja lupaava Niko Hovinen. Blues olisi varmasti voitettu Antti Niemen torjunnoilla.