19Maa/15Off

Pelicansin pelaaja-arviot 2014-2015

Kenttäpelaajien arviointi Pelicansin joukkueesta ei tee oikeutta juuri kenellekään. Maalivahdit hoitivat leiviskänsä, mutta alisuorittaneiden ja pelinsä kanssa tuskailleiden pelaajien määrä kasvoi pitkäksi. Lisäksi mielikuvia vääristävät kevään paineettomat ottelut, joissa muutama pelaaja pääsi kuin varkain loistamaan.

ONNISTUJAT

Juvonen18032015Janne Juvonen - Läpimurto. Menetti Hannu Aravirran valmentajakaudella kokonaisen vuoden, mikä taisi nostaa näyttöhalut tappiin. 46 ottelua komealla 91,8 torjuntaprosentilla, lisäksi kolme nollapeliä. Eleetön ja luotettava jopa huonon joukkueen takana. Sopimus jatkuu kaksi kautta, Pelicansin tärkein pelaaja ensi kaudella.

Jere Myllyniemi - Luottoveskarin kausi päättyi leikkaukseen joulukuussa. Sitä ennen enimmäkseen mainioita otteita ja Juvosen tavoin tarjosi joukkueelle runsaasti mahdollisuuksia voittaa. Ei jatkane Pelicansissa, mutta kiinnostaa varmasti liigaseuroja. Tuskin löytyy kahta sanaa siitä, etteikö erityisesti Jerelle toivotettaisi kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Marko Pöyhönen - Hieno paluu oltuaan kuitenkin lähes vuoden sivussa. Uran ennätyspisteet (8+9) ja uutta luovuutta kiekon kanssa, luistinkin kulki reippaammin. Harteilla säilyy silti arvokkaan duunarin viitta. Sopimus kevääseen 2017.

Tommi Paakkolanvaara - Pääsi ja joutui ykkössentteriksi. Syksyllä tulikuuma, lopulta sivusi maaliennätystään (13) ja jäi kahden pisteen päähän piste-ennätyksestään (26), vaikka pelasi vain 42 ottelua. Nousi pelaajana uudelle tasolle, mutta sai Lahdessa tarpeettoman paljon kritiikkiä ongelmista, jotka johtuivat valmennuksellisista asioista.

Antti Jaatinen (h) - JYPissä 15 ottelua 2+2=4, Pelicansissa 19 peliä 7+3=10, tosin peliaikakin lähes tuplaantui. Hyvä laukaus ja löytää maalipaikoille, kunhan joku niitä vain järjestää – omat kädet ja jalat melko kankeat. Pelannut 28 vuoden ikään mennessä pisteiden valossa vain yhden huippukauden, onko potentiaalia sittenkään?

Jesse Rohtla - Näytti harjoitusotteluissa liian köykäiseltä, mutta pärjäsikin tosipeleissä paremmin ja oli yksi kauden suurimmista yllättäjistä. 38 ottelua, pisteet 4+6=10. Täytti pienen roolinsa hyvin, löytyykö rahkeita vielä pykälää parempaan?

Taavi Vartiainen - Kannattajien suosikiksi nopeasti noussut rymistelijä on tarttunut oljenkorteensa. Taitotaso ei päätä huimaa, mutta edessä on lupaava liigaura hiillostavana ”rottana”. Jo nyt Liigan rajuimpia taklaajia, mutta uhrautuu ansiokkaasti myös kiekkojen eteen puolustuksessa, sekin täytyy muistaa.

LUOTTOPELAAJAT

Juhani Tyrväinen - Pisteiden valossa ja isommassa roolissa uran ylivoimaisesti paras kausi (7+15=22), kuivia jaksoja ei juuri tullut. Oli Tomi Lämsän selviä luottopelaajia, eikä syyttä. Yritteliäs ja hyödyllinen monin tavoin, ykkös-kakkosketjun kamaa Pelicansissa jatkossakin.

Repik18032015Michal Repik - Vahvistus. Tshekkilaituri osoitti monipuolisuutensa ja laatunsa. 48 ottelua tehoin 9+22=31, eli oli lähes 40 pisteen tahdissa. Viimeistely takkusi isoon laukausmäärään nähden, mutta auttoi joukkuetta työteliäästi myös pelinrakentelussa ja puolustamisessa. Paremmassa joukkueessa aineksia tähtipelaajaksi, nyt joutui tekemään liikaa kaikkea, kun tukea ei tullut viereltä.

Juha Leimu - Ensimmäinen kausi kapteenina aikuisten tasolla. Menetti 20 ottelua ja taisi pelata paljon puolikuntoisenakin. Pisteet 6+10=16, tehot siedettävä -1. Avauspelaaminen tukkoista, kun ei ollut lapoja mihin syöttää, hyökkäyspäässä alati vaarallinen.

Tyler Redenbach - Ei säkenöinyt, mutta kantoi tulosvastuunsa: mainiot 29 pistettä 40 ottelussa. Syöttökoneen maalintekonälkä kasvoi, samoin maalimäärä. Paikkasi omalla taidollaan varsinkin viisikkopelin kiekollisia puutteita, joita tällä kaudella riitti.

Jan Latvala - Hyvää suorittamista osattiin odottaa, sen sijaan loukkaantuminen keväällä oli yllätys. 45 ottelua tehoin 2+15=17, tehotilastossa ylivoimaisesti paras +7. Myös eniten peliaikaa; keskiarvo 22:22. Pystyy yhä huikealla pelisilmällään selviämään vaikeistakin tilanteista - ja niitäkin tällä kaudella riitti.

Nico Manelius - Kuuluu soturiklaaniin. Antaa paineen alla syötön ja ottaa rajunkin taklauksen vastaan, se on pelirohkeutta. Kädet ja jalat suoraan sanottuna divaritasoa, mutta tällä asenteella edessä voi olla pitkäkin liigaura.

Niko Tuhkanen - Niitä harvoja paljon pelanneita, joka selvisi tehotilastossa plussalle. Kaikkiaan yli 50 ottelua tehoin 5+10=15, seassa erinomaisiakin väläytyksiä, tosin valtaosa pisteistä syntyi helmi-maaliskuussa. Asemoitunut luotettavaksi liigapuolustajaksi, pystyykö (26v) vielä kehittymään?

Janne Ritamäki - Kehitys ei jatkunut, mutta asema luottomiehenä säilyi. Alanteen kanssa eniten pelattuja otteluita (56). Seitsemästä maalista kaksi oli voittomaaleja.

Jordan Smotherman - Iso jenkki pelasi lopulta 38 ottelua tehopistein 11+9, kunnes lähti Allsvenskaniin. Pisteitä odotusten mukaisesti, mutta ei sopeutunut liigakiekkoon. Pelinluvussa valtavia puutteita, mistä seurauksena kasa turhia kiekosta luopumisia ja puolustuksen merkkausvirheitä.

Hannes Björninen - Puskista parrasvaloihin. Lokakuussa 19 vuotta täyttänyt sentteri pelasi 46 ottelua pistein 1+5. Pelaa fiksusti ja monipuolisesti, mutta tehotilasto painui 9 raatia pakkaselle. Paljon luottoa alivoimilla ja aloituksissa.

Teddy Da Costa - Ranskalainen ei parantunut vanhetessaan. Ensin 7 ottelussa 3+2, sitten 11 ottelussa 0+2. Mahtava pelisilmä ja näppärä käsistään, kalpenee luisteluvoimassa ja fysiikassa. Väitän edelleen enemmän laituriksi kuin keskushyökkääjäksi. Ensi kauden musta hevonen?

Sopanen18032015Eetu Sopanen - Vakuuttaja. Vaikeista lähtökohdista tilille 23 ottelua, kolme syöttöä ja plus yksi. Jäi hieman isompien ja enemmän pelanneiden nimien varjoon, mutta antoi kaikessa hiljaisuudessa paljon viitteitä pelillisistä lahjoistaan. Pärjää isoon kokoonsa nähden jo kohtuullisesti luistelussa, loput hoitaa ulottuvuus. Kiekollisena hyvä näkemys ja rauhallisuus. Kokonaisuutena yllättävän valmista pelaamista.

Vili Sopanen - Edelliskaudella huikea ja tasainen, nyt 23 otteluun mahtui mm. yhdeksän ottelun pisteetön putki. Ei päässyt mukavuusalueelleen ja flow-tilaan, kuten ei moni muukaan. Oli silti 30 pisteen tahdissa, mutta kaivattu johtajuus tipotiessään.

Mikko Niemelä - Kuuden pelin Kärppä-laina oli virkistävä tuulahdus tammikuussa. Sulava liike, hyvää syöttöpeliä. Voi kehittyä vielä kovaksi tekijäksi Liigassa, mutta Kärpissä siihen tarvittavaa roolia tuskin avautuu. Tässä olisi alemman kastin liigaseuroille mahdollinen timantti.

RIVIMIEHET

Henri Laurila - Kausi katkesi helmikuun puolivälissä. 45 ottelua pistein 2+11, pakkasta -5. Luistelun puutteet näkyivät, peliaikaan nähden miinusmaalien määrä (28) oli iso. Ei liene enää käyttöä Pelicansissa, mutta löytyisikö roolia esimerkiksi Kouvolasta?

Joonas Hurri - Tilastollisesti kopioi edelliskauden, nyt saldoksi 41 ottelua, 0+3=3, -8. Keväällä jonkinlaisia piristymisen merkkejä, mutta yhä tekemistä mahtuakseen kokoonpanoon. Maisemanvaihdoksen paikka?

Mustonen18032015Joel Mustonen - Varjoissa. Putosi luottopelaaja-kategoriasta, kehitys tyssäsi. Saa rikkonaisen kauden ja muidenkin taustatekijöiden myötä vielä asioita sormien läpi, mutta ennen kautta Mustosesta kaavailtiin jopa ykkösketjun laitahyökkääjää. Siihen nähden viisi kahden pisteen iltaa ja pisteille (10+5) pääsy vain kymmenessä eri ottelussa on todella vähän, vaikka olikin 15 maalin tahdissa. Helmi-maaliskuu jo täysin vihkoon surffaillessa, ajatukset jo muualla?

Mikko Lahtela - Uran ensimmäiset 33 liigaottelua, ei pisteitä. Säyseä sentteri on näkymätön puurtaja, liigapaikan vakiinnuttaminen vaatii kokonaisvaltaisen pelaamisen kehittämistä.

Pekka Saarenheimo - Oli siinä yritystä, mutta taso tippui joukkueen mukana. Vain 32 ottelua, pisteet 3+5. Kentällä ollessaan ei juuri synny plusmaaleja, mutta ei miinustakaan. Ei jatka Lahdessa, löytyykö liigapaikkaa enää?

Juha-Pekka Pietilä - Kolasi vahingossa Sopasen, seuraavassa ottelussa loppui sitten omakin kausi loukkaantumiseen. Pisteitä 28 ottelussa mukavat 2+8=10, tehotilasto nollilla. Tuo säpinää kentälle; paljon plus- ja miinusmaaleja pelimäärään nähden. Suoritusvarmuudessa yhä runsaasti parannettavaa, eikä tämä opettelu voi kestää enää montaa kautta.

Anrei Hakulinen - Harjoitusotteluissa maaginen, sitten sairastuvalta joulukuussa mukaan ja uusi kolhu romutti debyyttikauden tammikuun puolivälissä. Tilille 13 ottelua tehoin 2+1=3. Vaikea arvioida, mitä ensi kaudelta voidaan odottaa.

Miika Roine - Mestiksessä piste per peli -tahtia, Pelicansissa loppukaudesta tilille 12 ottelua tehoin 1+3=4. Pieni, taitava ja älykäs, mutta luistelu vaikuttaa liian tehottomalta liigatasolle pystyäkseen toteuttamaan kärkiketjujen ratkaisijan rooliaan.

Sebastian Repo - Taituri tunnusteli 10 ottelun verran pisteittä. Pääsi jo tekopaikoille ja järjesteli peliä näppärästi, mutta ratkaiseviin suorituksiin ei vielä löytynyt rentoutta. Tehotilasto -7 (maalisuhde 0-7) kertoo karua kieltään. Mielenkiintoista nähdä milloin ja minkälaisena palaa Pohjois-Amerikasta.

Miska Siikonen - Junioreissa kovaa jälkeä, Liigassa syksyllä 9 ottelua ilman tehopisteitä. Peliaikaa keskimäärin vain 8:55. Kausi päättyi loukkaantumiseen. Lupaava hänkin, ensi kaudella murtautuminen liigapeleihin?

Saku Mäenalanen - Kärppien lainamiehenä 8 ottelua ja yksi maali. Plusmiinus -4 maalisuhteella 0-4. ”Pelicansin tyylinen” rouhija oli hukassa kentällä, eikä ihme, kun tottui Marjamäen Kärpissä täysin erilaiseen jääkiekkoon.

Miika Heikkilä - 7 ottelua, 1+1 pistettä. Perusduunari ilman suuria vahvuuksia. Sai mahdollisuuden Tapparassa.

Antti Jaatinen (p) - Lukko-laina tammikuussa 7 pelin verran. Oli yllättävän rohkea ja kiekollinen ainakin näihin puolustajiin verrattuna. Kertoo paljon siitä, mitä itseluottamus ja vahva valmennusote (Risto Dufva) saavat pelaajissa aikaan.

Ville Väinölä - Monista junioreista sai hänkin tilaisuutensa, tilille loppukaudesta kaksi syöttöpistettä. Väinölän olemuksessa on jotain Janne Niskalan kaltaista. Lahjakas kiekon kanssa, nyt vain jerkkua jalkoihin ja laukaukseen.

PETTYMYKSET

Kudelka18032015Joonas Alanne - Toinen liigakausi täysin varjojen mailla, vaikka pelasi 56 ottelua. Viimeistelijätyyppiä, mutta ei juuri pääse maalipaikoille. Neljästä osumasta kaksi meni maalivahtien piikkiin. Värittömänä pelaajana pääsee hiihtelemään ilman kritiikkiä, vaikka juuri nyt Alanteen pitäisi todistaa, onko aineksia 20-30 pisteen hyökkääjäksi liigassa.

Tomas Kudelka - Floppi. Vaikutti etukäteen erinomaiselta hankinnalta, ei ollut. Osaltaan myös kärsi kaaosmaisesta viisikkopelaamisesta, joka korosti luistelun hitautta ja tilanteista myöhästelyä. Kun kaikki ovat tilanteista myöhässä, näkyy se pahimmin niillä pelaajilla, jotka eivät pysty liikenopeudellaan "sammuttamaan tulipaloja". 18 miinusmaalia 29 ottelussa on raju määrä. Selvisi kuitenkin vähillä jäähyillä.

Josef Hrabal - Täysin yhdentekevä ”vahvistus”, agentti taisi puhua ummet ja lammet muutama vuosi sitten voitetusta Tshekin liigan pakkipörssistä. Heti avauspelissä syöttöpiste, loput 17 ottelua kiikareilla ja -10 pakkasella. Jalka ei tälläkään riittänyt. Huono hankinta, ura laskusuunnassa.

 

Edellinen kirjoitus >> Valmentajanvaihdos ei ole ydinfysiikkaa

2Syy/14Off

Suolaa haavoihin ja suunnitelmat uusiksi

PelicansLogo2014Anrei Hakulinen viikkoja sivussa, Hannes Björninen myös. Tyler Redenbachilla, Juha Leimulla, Niko Tuhkasella ja Marko Pöyhösellä jotain kremppaa. Vili Sopasen ja Pekka Saarenheimon kauteen valmistautuminen on ollut rikkonaista.

Se on se urheilun kirpeä suola ja makea sokeri. Kun vasta on päästy hehkuttamasta uutta ilmettä ja vahvaa kokonaispakettia, lyö sattuma kapuloita rattaisiin pahemman kerran.

Viime viikon kirjoituksessa Pelicansin menestymisen mahdollisuudet ja uhat sysättiin joukkuepelaamisen vastuulle, mutta yksilötason tilannetta ei voi sivuuttaa, kun ykkössentterin, kahden parhaan laitahyökkääjän ja ykköspuolustajan kauden alku on vaakalaudalla.

Uhka kertautuu siinä, että melko voimakkaasti uudistunut joukkue kaipaisi ehyttä aloitusta kauteen. Avainpelaajien poissaolot näkyvät ylivoimalla, joka tullee olemaan entistäkin suuremmassa merkityksessä alkukaudella, kunnes puolustusviisikot ja alivoimanelikot alkavat päästä jyvälle kasvaneen hyökkäysalueen metkuista.

Yksilötasolla suurimmat voittajat tilanteessa lienevät Joel Mustonen ja Joonas Alanne, joille on tarjolla isompaa ruutua. Ja jos jotain positiivista haetaan, niin Pelicansilla on kiitettävä määrä hyökkääjiä, jotka pystyvät pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Jo pari-kolme tällaista monitoimityökalua tekee ison eron ja vähentää päävalmentajan harmaita hiuksia.

Muuttuneen tilanteen myötä Pelicansin uudet ulkomaalaisvahvistukset pistetään kunnolla testiin, mikäli ne vähänkin muodostuneet ketjut ja pakkiparit menevät uusiksi. Toistaiseksi eniten on miellyttänyt Tomas Kudelkan tekeminen, jykevä ja laadukas peruspuolustaja tuntuu tuovan puolustukseen juuri sitä mitä haettiinkin. Jordan Smotherman on viime otteluissa tullut vahvemmin mukaan ja pystyy olemaan monin tavoin hyödyllinen joukkueelleen. Michal Repikiltä odotetaan luonnollisesti vain ja ainoastaan tehoja; tahti on parantunut, mutta kokonaisvaltaisen pelaaminen on yhä häilyvää.

Tämän viikon jälkeen ollaan kai taas viisaampia, kuten aina.

 

Edellinen kirjoitus >> Kaksi viikkoa kauden alkuun on…

1Elo/14Off

Elokuun ensimmäisen tunnelmat

Kuva27-10-2013

Tähän aikaan vuodesta käytettävissämme on vain yksi fakta. Se löytyy liigajoukkueiden kokoonpanoista.

Vaikka jo näinä päivinä onkin normaalisti tahkottu Pitsiturnausta Raumalla, on ajankohta yhä rajusti aikainen tulevan kauden ennakoimiseen. Kokoonpanoja tarkasteltaessa Pelicansin tilanne on päällisin puolin ihan kiva.

Joukkueelle on brändätty uutta imagoa uudella valmennusjohdolla. Maalin suulla Jere Myllyniemi tuntuu nousseen, ellei tähtikastiin, niin ainakin laatuveskareiden joukkoon. Puolustuksessa voidaan luottaa Juha Leimuun, Jan Latvalaan ja Tomas Kudelkaan, sekä rinnalla kehittyviin omiin poikiin. Tyler Redenbach on hyvä ykkössentteri, Vili Sopasella ja Michal Repikilla on aineksia loistokkuuteen. Taustalla Joel Mustonen nousee vimmalla ja muu kalusto on riittävän hyvää. Alun jääharjoituksissa nuori Sebastian Repo vaikutti suorastaan maagiselta lupaukselta

Pelicans on nyt oikeasti freesi, mielenkiintoinen ja toivottavasti kovalla motivaatiolla kehittyvä nippu.

Pakko silti myöntää, että maanantai soitti myös herätyskelloja. Turun Palloseura edustaa vain yhtä kolmestatoista vastustajasta, mutta arveluttavista viime kausista huolimatta mustavalkoiset ovat koonneet kaksi huippulaadukasta kentällistä ja muuranneet maalinsuunsa tähtikassari Teemu Lassilalla.

Mitkä ovat ne Pelicansin vahvuudet, joilla se selviytyy kahdeksan parhaan joukkoon, kampeaa jatkoon puolivälieristä ja hamuaa mitalipeleihin? Ei sellaisia taida ollakaan.

Siksi herää kysymys, onko joukkueen kokoamisessa sittenkään tehty aivan priimaa työtä? Paljon on varmasti parannettu viime kaudesta. Turhia rönsyjä on karsittu pois. Tapaus Ryan Lasch oli vain kilpajuoksu yhdestä pelaajasta – joskin erinomaisesta sellaisesta – mutta eikö isossa kuvassa Pelicansin tasoisella budjetilla pitäisi saada rakennettua myös niitä vastaansanomattomia vahvuuksia? Ovatko alussa luetellut yksilöt ja osa-alueet sellaisia, jotka tekevät tiukassa pudotuspelisarjassa eron kahden hyvän joukkueen välille?

Asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Tällä hetkellä jatkuva huippumenestys ei ole realismia Pelicansille. Sellaista vasta rakennetaan, ja alkavalla kaudella maksetaan taas joitakin oppirahoja. Viime kaudesta poiketen ne vain menevät nälkäisempiin suihin.

Punaisen langan pää on löytynyt, mutta malttia tullaan tarvitsemaan meiltä kaikilta. Oli miten oli, niin ainakin olemme selkeämmin matkalla jonnekin. Hetkittäin elämässä ja urheilussa matkakin on tärkeämpää kuin päämäärä.

Ja lopuksi täytyy muistaa, että paljon enemmän kuin nimilistat, ratkaisee joukkueen yhteispeli ja tiiviys, joita lähiviikkoina kasaan parsitaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Repik jäi laschytyksen alle

16Huh/14Off

Pekkala ja viiden euron divarilöydöt

Mestikset16042014

Pelicans on valinnut uuden suunnan. Parin-kolmen viime kauden aikana nähty pelaajapolitiikka ei sittenkään tainnut olla täysin terveellä pohjalla, vaikka se toikin ainakin hetkellistä menestystä. Pelicans ei ole vielä niin suuri seura, että se voisi hankkia yhtä suuren osan pelaajamateriaalistaan "valmiina", vaan jalostustyölle on jäätävä hieman enemmän tilaa.

Nuorten talenttien kasvattaminen säästää budjettia kärkipään pelaajien hankintaan, pitää ilmapiirin tuoreena ja on toisaalta uusille kyvyille jatkossa signaali siitä, että Lahteen kannattaa tulla. Tuoreimmat esimerkit tällaisista pelaajista ovat Joel Mustonen, Joonas Alanne, Anrei Hakulinen, Nico Manelius ja Mikko Lahtela. Ja tukku Kiekkoreippaan kasvatteja.

Mutta miten löytää ne oikeat potentiaalisimmat yksilöt Mestis-miesten ja liigahylkyjen joukosta? Siinä on kymmenien tuhansien eurojen kysymys jokaiselle liigaseuralle.

Viime kausina Pelicans on tehnyt kokeiluja pääasiassa hyökkääjien osalta. Kolmikossa Tomi Pekkala - Lou Dickenson - Sami Blomqvist piilee eräs opetus. Pelaajaa arvioitaessa on aina muistettava millaisesta ympäristöstä tämä tulee. Pekkala ja Dickenson Mestiksessä ja Blomqvist A-nuorissa pelasivat sarjan kärkipään joukkueissa. Pekkala puolestaan antoi edellisellä liigavisiitillään parhaat näyttönsä Jori Lehterän ja Joonas Enlundin ketjussa, ja pelasi Sportissa sarjan dominoivimpiin keskushyökkääjiin kuuluvan Toni Jalon tutkaparina. Samoin Dickenson pelasi kaksi kautta Mestiksen parhaissa joukkueissa. Blomqvistin aikaan Bluesin A-nuoret olivat mitalitason joukkue.

Tämä kaikki tietää ainakin keskimäärin sitä, että pelaajat ovat päässeet voittavaan joukkueeseen, pelaamaan sarjan parhaimpien pelaajien kanssa, sekä saaneet paljon peliaikaa ylivoimaa myöten. Toisin sanoen täydelliset onnistumisen edellytykset.

Kaikkia kolmea myös yhdistää yksipuolisuus. Pekkalalla ja Blomqvistilla työkalut rajoittuivat laukaukseen, Dickensonilla luisteluun. Kun tällainen pelaaja sitten tuodaan Pelicansiin keskitason joukkueeseen, kolmos-nelosketjuun ilman ylivoima-aikaa, on pelaaja käytännössä täysin eri maailmassa ja onnistumisen mahdollisuudet kutistuvat rajusti.

Erityisen kriittisesti pitäisi tarkastella ominaisuuksien soveltuvuutta liigaan ja nimenomaan Pelicansiin. Lisäksi jossain vaiheessa pitäisi tarjota kunnon roolia, kuten Pekka Jormakalle tarjottiin Justin Hodgmanin vierellä tai Pekkalalle Tapparassa Lehterän-Enlundin rinnalla.

Niinpä potentiaalisempi kaveri voikin olla se hyökkääjä, joka on hieman pienemmälläkin pistesaldolla kantanut reppuselässä Mestiksen häntäpään joukkuetta, ja jolla on pelillisenä selkänojanaan pari-kolme tyydyttävän hyvää ominaisuutta - joista yhden on oltava luistelu.

Ja loppusilaus jää sitten sen varaan, että osuu oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, kuten aikoinaan nähtiin Karo Koivusen ja Matias Lopin kohdalla. Kumpikaan ei ollut pelaajana mikään monipuolisuuden huipentuma, mutta kun taito-ominaisuudet ja pelisilmä olivat hyvää luokkaa, peliaikaa siunaantui laatupelaajien rinnalla ja koko seura teki vahvasti uutta tulemistaan, oli tuloksena kaksi kovan luokan murtautumista Mestiksestä suoraan liigajoukkueen ykkös-kakkosketjuun. Tosin niistäkin ajoista liigakiekon vaatimukset ovat jo jonkin verran kasvaneet.

PS. Anrei Hakulinen tulee Pelicansiin Mestiksen runkosarjaa dominoineesta TUTOsta. Jään odottamaan sekä mielenkiinnolla että sopivalla varauksella.

2Elo/12Off

Kauppila ja kumppanit – löytyykö käyttöä?

Uusista kärkihankinnoista huolimatta Pelicansin palapelistä puuttuu vielä muutama osa. Täytemiehiä on testissä, mutta löytyykö heille käyttöä?

Pärssinen - Esposito - J. Kauppila
Ylönen - Seikola

Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Korpikari - Latvala

Ritamäki - Immonen - Tavi
Jaatinen - Pietilä

Koivisto - Mustonen - Iivari
A. Kauppila - Hofer

Tällä kokoonpanolla joukkue harjoitteli keskiviikkona Pitsiturnausta varten. Listasta on jo havaittavissa selkeitä rakenteita: kaksi ensimmäistä pakkiparia (Antti Ylösen stuntatessa tämän viikon Danny Richmondia), entisellään pysynyt Paakkolanvaaran jarruketju sekä Espositon ympärille koottu ykkösketju, jossa Lee Goren tai Ilkka Pikkarainen ottanee aikanaan paikkansa oikeana laiturina.

Allsvenskanin Tingsrydissä viime kauden erikoisilla tehoilla 0+18 tahkonneen Jari Kauppilan piti olla jo Pelicansin osalta historiaa, mutta niin vain mies luisteli tämän viikon harjoituksiin ykkösketjun laidassa. Hätäisimmät ovat jo älähtäneet "kehäraakin" roikottamista mukana ja pitäisivät sopimusta käsittämättömänä ratkaisuna, mutta itse näen tässä diilissä myös paljon viisautta. Kun katsoo kuinka repaleinen Pelicansin oikea laita tällä hetkellä on - Goren ei ole saapunut Suomeen, Pikkarainen ei ole pelikunnossa ja Pekka Jormakka vielä vähemmän, Vili Sopasella pelikuntoon pääsy voi venyä marraskuulle - niin monikäyttöinen ja kokenut Kauppila on tähän kohtaan suorastaan paras mahdollinen varamies. Veikkaan, että "Kake" voi pysyä mukana jopa lokakuun alkuun asti, jonka jälkeen hänellä on mahdollisuus siirtyä Ruotsiin pienemmän verotuksen turvin. Ei pidä suoraan tulkita, että orastava yhteistyö tarkoittaa suoraa sopimusta ja tuurauskeikka muiden toipuessa vammoistaan on win-win-tilanne kaikkien kannalta.

Kauppila on myös nimenomaan rightin puolen pelaaja, joka on oleellinen asia viisikon syöttöketjuissa ja erikoistilanneharjoittelussa. Suikkasen Pelicansissa on orjallisesti noudatettu kaavaa, jossa vasemmat laitahyökkääjät ovat leftejä ja oikeat righteja, jolloin peliä avaavat syötöt tulevat luonnollisina kämmenpuolelle.

Muista varamiehistä Joel Mustosen (kh/vl) voisi kuvitella saavan näyttöpaikan yhtä miestä vajaasta vasemmasta laidasta. Armeijan johdosta Lahteen tullut Teemu Tallberg (vl) taas on sparraaja omille kasvateille Kimi Koivistolle ja Antti Iivarille, sisältäen samalla pienen mahdollisuuden kokoonpanoon murtautumiseen.

Parranpärinää on aiheuttanut myös Antti Jaatisen suora vuoden sopimus. Marginaalipuolustaja, jolla on tilillään neljältä kaudelta päälle 100 liigaottelua, taistelee lähinnä 6. puolustajan paikasta. Ringin leventäminen on kuitenkin paikallaan Joonas Hurrin pitkän poissaolon ja täysilukuisen neljän kentän viisikkoharjoittelun takia. Samalla säilyy kilpailutilanne puolustuksen pohjalla, varsinkin kun tiedossa on, että Juha-Pekka Pietilä ei ole niitä varmimpia tapauksia tai Suikkasen suosikkipelaajia. Aivan sysihuono puolustaja Jaatinen ei voi olla, kun Risto Dufva varta vasten hankki miehen kesken kauden Tapparaan. 

Hankinnan myötä selvisi sekin karu fakta, että ilmeisesti omien uusien junioripuolustajien taso ei yksinkertaisesti riitä.