6Maa/15Off

Näin kasataan Pelicansin joukkue 1,6 miljoonalla

Hankinnat04032015Jossain kohtaa luultavasti ajattelet, että Aktivisti on saanut peruuttamattoman yläraajavamman, mutta luehan toki myös perustelut.

Sanomattakin on selvää, että Pelicansin tilanne saisi näyttää huomattavasti paremmalta, eikä seuran kiristyvä taloustilanne auta asiaa. Kritiikin vastapainoksi on kuitenkin hyvä esittää omiakin ehdotuksia, joten tässäpä yksi näkemys uuden joukkueen rakentamiseen. Nyt kasataan edullinen ja Pelicansin nyky-identiteetin mukainen joukkue!

MAALIVAHDIT Onneksi joukkueen tärkein tontti, eli ykkösmaalivahdin rooli, on Janne Juvosen toimesta kunnossa. Luotan hänen valmiuteensa pelata tarvittavat 50-55 ottelua. Pelaajabudjetin kutistuessa joutunee tämä osasto leikkurin alle, eikä Pelicans voi palkata Juvosen pariksi Jere Myllyniemen tai Andy Chiodon tyyppistä vahvaa backupia. Kauteen lähtö kaksikolla Juvonen-Eskelinen on uhkapeliä, mutta riskin kostautuessa maalivahteja löytynee markkinoilta.

Juvonen
Eskelinen

PUOLUSTUS Vastaavasti Pelicansin ongelma lähtökohtaisesti on, että kenttäpelaajissa suvereenit huippuyksilöt puuttuvat. Esimerkiksi Juhani Tyrväinen ja Juha Leimu ovat laatupelaajia, mutta eivät illasta toiseen minkä tahansa joukkueen ykköskentälliseen mahtuvia tähtiä. Pelicansin ykköspakin roolin Leimu pystyy kuitenkin kunnossa ollessaan täyttämään suvereenisti.

Leimu, Jan Latvala ja Nico Manelius ovat puolustuksen varmimmat kortit. Eetu Sopanen ja pienen otannan perusteella myös Ville Väinölä vaikuttavat yllättävänkin valmiilta liigapeleihin, Juha-Pekka Pietilällä vastaavasti on viimeinen mahdollisuus todistaa oma paikkansa Pelicansissa. Puolustus huutaa yhtä hankintaa ja esimerkiksi Niko Tuhkasen jatkosopimusta.

Joonas Jalvanti on se puolustaja, jota tähän puolustukseen kaivattaisiin. Hänellä kuitenkin sopimus Örebron on voimassa, joten Liigan sisäisenä halpana hankintana nostankin esiin JYPin 188-senttisen ja 90-kiloisen Henri Auvisen, joka pelaa 22-vuotiaana jo neljättä vajaata kauttaan kovassa joukkueessa. Hän tuskin olisi saamassa suurta roolia Jyväskylässä. Auvista on kuvailtu ronskiksi puolustuspään luutijaksi. Huomionarvoista on, että Mestiksen suurista miinusmääristä huolimatta hän on pystynyt pelaamaan nolla/plusmerkkistä peliä Liigassa. Näin puolustus ei erityisesti vahvistu, mutta ei myöskään heikkene. Lisäksi säästöt parantavat mahdollisuuksia kesken kauden tehtäviin hankintoihin.

1 Leimu - E Sopanen
2 Manelius - Latvala
3 Auvinen - Pietilä
4 Tuhkanen - Väinölä

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT Pelicansin ulkomaalaishankinnat ovat kautta linjan sutta ja sekundaa, joten nostaisin joukkueen kotimaisuusasteen tappiinsa. En myöskään ole lainkaan varma, että Pelicansin kannattaisi edes yrittää hankkia selvää ykkössentteriä tyyppiluokkaa Zach Hamill - Stephen Dixon. Tasakentällisin pelattaessa Pelicans ei saanut esimerkiksi Tyler Redenbachista mitään irti, sillä Pelicansin pelikirjassa keskikaistan sentteripeliä ei ole olemassa.

Voitaisiinko hyökkäysketjut siis rakentaa duunarimaisten keskushyökkääjien ympärille? Esimerkiksi JYPissä Eric Perrinin takana viime kausina pelanneet sentterit (Hytönen, Lahti, Asplund) eivät ole olleet varsinaisia silkkikäsiä, vaan enemmän monipuolisia työjuhtia. Yllätysvetoina nostankin keskusteluun juuri Ilveksessä uransa nosteeseen saaneen Turo Asplundin ja Tapparassa isompien tähtien varjossa hyvin pelaavan Jarkko Malisen.

Malisen/Asplundin ja Henri Heinon hankintojen myötä Pelicansilla olisi monipuoliset keskushyökkääjät, joista on tilanteesta riippumatta joukkueelle jotain hyötyä vähintäänkin likaisen työn tekijöinä. Hurjalta näyttävä lähtökohta antaisi samalla optimaaliset työkalut Pelicansin raastavan pelitavan toteuttamiseen. Pitkässä juoksussa Pelicansin pelaaminen voi hyvinkin olla tehokkaampaa heidän toimestaan, kuin jos joukkueeseen hankittaisiin uusi taiteileva ja mutkia oikova "Redenbach". Luultavasti Lahdessa jatkavan Teddy Da Costan parempi tontti on laidassa, mutta tarvittaessa hänestä ja Tyrväisestä saadaan vaihtoehtoja keskellekin.

1 Malinen/Asplund
2 Heino
3 Björninen
4 Pöyhönen/Lahtela
(Tyrväinen)
(Da Costa)
(Roine)

LAITAHYÖKKÄÄJÄT Edellä mainituista syistä johtuen laitahyökkääjiltä vaaditaan Pelicansissa keskimääräistä enemmän, jopa ylivoiman pyörittämistä. Pelicansiin on huhuttu erityisesti Jesse Saarista ja Antti Erkinjunttia, todennäköisesti jompi kumpi varma 30 pisteen mies on heistä napattava. Valinta kohdistuu Erkinjunttiin, sillä Saarisen hintalappu ja häneen kohdistuvat odotukset ovat huippukauden jäljiltä ylikovat odotusarvoon nähden.

Päävammat ovat aina arvaamattomia, mikä asettaa kysymysmerkkejä Vili Sopasen ylle, mutta franchise-pelaajana hänelle on paikka avoinna kunnossa ollessaan. Mikäli Sopanen putoaisi pois laskuista, voisi oikean laidan hankintalistalla mahdollisuuksien rajoissa olla esimerkiksi joku kolmikosta Pekka Jormakka, Juuso Ikonen tai Chad Rau.

Sopanen, Da Costa ja Anrei Hakulinen muodostaisivat varsinaiset hyökkäyspelin aivot omissa ketjuissaan, sekä ottaisivat osaltaan vastuuta ylivoimien ratkaisuista. Kolmessa kärkiketjussa heidän laituripareinaan pelaisivat Tyrväinen, Erkinjuntti ja Antti Jaatinen.

Nelosketju muodostettaisiin perinteisellä kaavalla viisikosta Marko Pöyhönen, Janne Ritamäki, Jesse Rohtla, Taavi Vartiainen, Mikko Lahtela. Hyökkäyksen mustia hevosia olisivat mahdollisesti Pohjois-Amerikasta palaava Sebastian Repo sekä Miska Siikonen. Vastaavasti täysin kuvasta kadonneelle Joonas Alanteelle ja heiveröiselle Miika Roineelle ennustan vaikeita aikoja.

1 Tyrväinen - V Sopanen
2 Erkinjuntti - Da Costa
3 Hakulinen -  Jaatinen
4 Ritamäki - Rohtla
Alanne, Siikonen, Repo, Vartiainen, Roine

 

JOUKKUEEN KOKONAISHINTA noin 1,6 miljoonaa euroa. Kassaan jää huomattava määrä rahaa puolustajan tai hyökkääjän hankintaan kesken kauden tilanteesta rippuen, tarvittaessa myös maalivahtiosaston vahvistamiseen. Yhtenäisellä kotimaisella joukkueella ja raastavaan pelityyliin paremmin sopivilla pelaajilla pistetilikin luultavasti karttuisi paremmin kuin ulkomaalaisiin ihmemiehiin riskeeraamalla.

 

Edellinen kirjoitus >> Hankkiiko Pelicans järjestelmällisesti vääräntyyppisiä pelaajia?

8Lok/11Off

Pöytä on katettu: Pelicans-SaiPa

Se on täällä taas! Syksyn kiinnostavimpaan kotiotteluun on aikaa enää pari tuntia.

Vaikka jostain syystä tätä otteluparia ei SM-liigan avauskierrokselle kelpuutetakaan, niin ilmassa on silti aitoa hegemonia-tunnelmaa. Pelicans ja SaiPa ovat verivihollisia, yritti sitä hyssytellä miten päin tahansa

Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Pelicans lähtee matsiin rökäletappio niskassaan, SaiPa puolestaan Lukko-murskajaisten siivittämänä. Alkukauden perusteella Pelicansille lienee aivan sama kumpi tekee avausmaalin, mitää jäätyilyä ei ole luvassa kummassakaan vaihtoehdossa.

Otetaan tällä kertaa pelaajanäkökulma peliin:

Todella tärkeä palaaja Pelsun kokoonpanoon on Markus Seikola. Joukkueen taitavin kiekollinen puolustaja on aina tärkeä joukkueen osanen, mutta varsinkin modernin huippukiekollisen pelitavan toteuttamisessa, jossa Seikolan kaltaisen syöttömaestron esimerkki ja rohkeus tarttuu muihinkin puolustajiin. Toisaalta asetelman voi kääntää myös päälaelleen: hyvin valmennetussa ja edistyksellistä viisikkopeliä toteuttavassa joukkueessa ne puukätisetkin pakit saavat syötön ruutuun, kun syöttölinjoja on tarjolla useampia ja lähes aina vähintään yhdessä niistä on oma pelaaja vapaana. Uskon silti Seikolan poissaololla olevan paljon suurempi merkitys kuin vaikkapa Matias Lopilla.

Jatkoajan otteluennakko väittää, että tiistaina KalPa ampui Niko Hovisen itseluottamuksen palasiksi. Tuskinpa. Silloin sattui huono päivä ja kaikki sattui uppoamaan. Jos joskus itseluottamus onkin rakoillakseen, niin se aika ei ole näinä viikkoina.

Syystä tai toisesta Max Wärn puuttuu Hodgmanin ketjun laidalta ja tilalle on nostettu Teemu Rinkinen. Suikkanen lienee laskenut 1+1 pelipaikalle jossa maalipaikkoja siunaantuu: Rinkinen osaa, tai on ainakin joskus osannut, viimeistellä ja Wärn ei.

Jesse Saarinen: Lappeenrannan vähäisempi yökerhotarjonta ja liigatason palkkatulojen loppumisen vaara ovat ilmeisesti pakottaneet Jepen harjoittelemaan vähän ammattilaisuutta ja... niin, harjoittelemaan. Yritti Jantus-meiningillä sillä erolla, että Jarnalla oli viitisentoista vuotta enemmän (treeni)pohjia alla ja hivenen enemmän talenttiakin. Ensin meni kunto, ja sen jälkeen pääkoppa takalukkoon. Nyt näyttäisi jumi auenneen, mistä osoituksena pistepörssin 5. sija. Samalla SaiPan toimistolla huokaistaan helpotuksesta kun tämä arpa näyttäisi olevan voittava.

SaiPalla on muutenkin kasassa kohtalaisen mielenkiintoinen nippu, kun vähän pinnan alta raaputtaa. Maalivahti Jere Myllyniemi on ainakin ajoittain ihan pätevä kassari liigakehiin. Puolustuksessa Richard Lintner on tähtipelaaja isolla t:llä ja Brian Salcido säestää kiekollisena. Hyökkäyksen syömähampaan muodostaa kaksikko Koskiranta-Saarinen. Jarruketjun sentteri Ville Koho on ollut mukana niin kauan kuin minä muistan, todellinen SaiPa-ikoni ja arvostettavaa seurauskollisuutta.

Nyt hallille, ykkönen lappuun ja viis tonnia rikki.

 

- - -

Torstain haasteen voittaja on löytynyt. Pelicansin erätaukokisassa palkintona olevalle mönkijälle keksittiin kaksikin käyttötarkoitusta:

"mönkkärillä voi vetää hirven ruhon mettästä tai ajaa puuta näillä keleillä"

Ei niin kovin käytännöllistä urbaanissa ympäristössä, mutta ompahan tuollekin vekottimelle olemassa jonkinlainen funktio.