5Lok/12Off

Tulkaa kaikki, eletään 08-09 uudelleen!

Mukaan myös ne oikeat tietäjät - nyt on aika haukkua Junland ja Niemi jo etukäteen.

Isku Areenan rätisevän äänentoiston lisäksi eilen särähti korvaan Janne Tavin kommentti pelin jälkeisessä haastattelussa:

Meidän on syötettävä paremmin ja lyhyempiä syöttöjä.

Ei Komarov vaan Junland

Lausunto herätti katsomossa jokusenkin "Mitä tuokin mistään tietää" -tyyppisen tuhahduksen. Kyseessähän on vain koohottava laitahyökkääjä Tavi. Vaan kun viime sesongin sensaatiojoukkue on kadottanut tärkeimmän valttinsa, vaihtuu pelien suvereeni hallinta tulipalojen sammutteluksi siellä täällä.

Jos uusi ruotsalaispakki Jonas Junland saa yksin aikaan sen, että syötöt alkavat kaikilla napsahtelemaan lapaan, on kyseessä tähtiluokan vahvistus. Etukäteistietojen mukaan Junlandilla toimivat kädet, jalat ja pää, mutta puolustuspelissä ja fyysisyydessä on parannettavaa. Kuulostaako tutulta?

Pidin kovasti kauden 2008-2009 Pelicansista. Touhussa oli edeltäneen huippukauden jäljiltä vähän rääppiäisten maku, ja tuolloinkin sonta lävähti tuulettimeen jo syksyllä kun todettiin, että ison rahan hankinnat Lasse Pirjetä ja Kari Haakana eivät olleetkaan treenikesän jäljiltä niitä suurimpia pudottajia. Nyt Ryan O'Marra lähti lätkimään omasta aloitteestaan, mikä on pelaajalta arvostettavan suoraselkäinen ratkaisu.

Runkosarja päättyi pettymyksenomaiseen 9. sijaan Marko Jantusen kantaessa kultakypärää 45 pisteellä, samaan veijarikategoriaan sopii Radek Smolenak. Rottaketju Pöyhönen-Heino-Sihvonen kannatteli ajoittain joukkueen kiekollistakin peliä ja veikkaanpa, että Pöyhönen-Paakkolanvaara-Isomäki kootaan vielä yhteen tämänkin talven aikana. Hentoinen Jakub Sindel väläytteli ajoittain ja oli pudotuspeleissä elementissään, nyt meillä on Angelo Esposito. Puolustuksen taiturin Samuli Suhosen sädekehä himmeni kovaa vauhtia, tänään toisen kauden kirouksen kanssa painii Markus Seikola. Ensiaskeleitaan liigakehissä ottaa Kimi Koivisto aivan kuten Antti Tyrväinen, joka kirjautti tuolloin ensimmäiset 5 ottelua tililleen.

Joukkue oli keskinkertainen, tuskainen ja kaiken raikkautensa kadottanut. Mutta se oli sitkeä. Se oli tosipaikan tullen pirullisen sitkeä, sitkeämpi kuin sitä edeltäneenä keväänä. Kaatoi Ilveksen sääleissä ja oli rynniä mitalipeleihin, kunnes voimat loppuivat Bluesia vastaan. Raskaasta pettymyksestä huolimatta kaudesta jäi positiivinen sivumaku playoff-venymisen myötä.

Maalilla muuten koppailivat kehäraakki Tommi Nikkilä ja lupaava Niko Hovinen. Blues olisi varmasti voitettu Antti Niemen torjunnoilla.

4Tam/12Off

Hyökkääjää odotellessa

Pelaajahankintojen perään on huudeltu jo jonkin aikaa, vaikka välttämättä kovin suurta tarvetta niihin ei ole edes ollut. Maanantaina Pelicans kuitenkin heitti verkot vesille ihan julkisestikin.

- Koko ajan töitä tehdään, että sellainen (pelaajahankinta) toteutuisi tammikuun aikana, kommentoi Suikkanen YLEn haastattelussa. Sanan säilän mestari ei ottanut kantaa siihen mistä pelipaikasta tulisi olemaan kysymys, joten saapa nähdä onko siihen jokin koira haudattuna.

Valistuneen arvion mukaan kuitenkin hyökkäys on se osasto jossa tarve olisi tällä hetkellä suurin. Kyllä, Pelicans on yhä tehnyt 2. eniten maaleja koko sarjassa; en tosin tiedä miten kolmen kuukauden summatilastolla voidaan tarkastella joukkueen nykykuntoa. Eivätkä maalit muutenkaan ole se ainoa mittari. Positiivista on se, että aivan viime otteluissa joukkue selätti marraskuun heikomman jakson ja edelleen Niko Hovisen johdolla tiivis peräpää tarjoaa voitonmahdollisuudet käytännössä jokaisessa ottelussa.

Tehtyjen maalien määrä on tullut alkukauden huippuarvoista alaspäin, mikä on aivan luonnollista. Ensimmäisissä 20 ottelussa Pelicans yllätti osan huonosti organisoiduista vastustajistaan niin housut kintuissa, että 4-6 maalin tekeminen ottelussa ei edes kummoisia urotekoja vaatinut. Kauden edetessä puolustukset tiivistyvät ja oma rento pelaaminen muuttuu lähes väistämättä rutiininomaisemmaksi, joten maalimäärien vähenemisessä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kolmea maalia ottelussa pidetään perinteisesti voittavan jääkiekon edellytyksenä, ja siihen joukkue kykeni huonommankin jakson aikana kohtalaisen usein.

Isossa kuvassa pitääkin nähdä jo pidemmälle kevääseen. Pääkaupunkiseudun joukkueet ovat olleet kantoina kaskessa ja melko isolla todennäköisyydellä joku niistä asettuu vastaan keväälläkin. Äärimmäisen kovia pelejä on tiedossa joka tapauksessa, joten ei joukkueen vahvistaminen toki muitenkaan tilannetta haittaa. Fyysisyyden perään lienee turha haikailla, sillä joukkueen rakentamisessa on valittu tietty linja ja se on Suikkasen linja. Uudelta pelaajalta vaaditaan ennen kaikkea jalkoja, käsiä ja älyä.

Tavi voi vielä pelastaa kautensa nousemalla esiin keväällä. Tuskin ensimmäisenä siirtolistalla. (© sm-liiga.fi)

Kokonaisvaltaisesti katsottuna Ryan Laschin ja hyvin suorittaneen nelosketjun välissä on turhan paljon harmaata massaa. Ykkösketju Luttisen ja Koskirannan/Lopin säestämänä toiminee jo pelkästään jenkkitähden kannattelemana. Paakkolanvaaran johtama nelonen puolestaan voi keväällä olla jopa nelosketjujen parhaimmistoa. Ratkaisevaa tuntuukin olevan mille tasolle niiden välissä olevat kaksi ketjua saadaan nostettua.

Pekka Jormakan paluu ja Justin Hodgmanin onnistumiset tulivat Lappeenrannassa kreivin aikaan. Max Wärnillä täydennettynä ketju voi hyvinkin nousta taas hyvään liitoon ja ainakin kaksi viimeksi mainittua ovat kevättä ajatellen jollain tapaa lupaavia "playoff-pelaajia", jos vain kanukin pinna kestää ottaa iskuja vastaan. Sitten jää osasto Immonen, Tavi, Loppi ja Sopanen, joilta on lähes koko kauden ajan odotettu enemmän kuin mitä on saatu. Jossain välissä tuli lyhyt tehopyrähdys, mutta vain kadotakseen yhtä nopeasti kuin tulikin. Loppia vaivaa jalkavamman aiheuttama kankeus luisteluun, jonka takia mies ei ehdi nyt tilanteisiin.

Niin sanotuista väliketjuista puuttuu tällä hetkellä sekä laatua että kilpailua - osittain toki loukkaantumisvajausten vuoksi.

Pakkohan toisaalta ei ole ketään hankkia. Nykyinenkin joukkue on erittäin laadukas ja sen taso voisi sellaisenaan riittää keväällä pitkälle. Suurennuslasilla löytää muutenkin aina puutteita, joita uusilla pelaajilla sitten pitäisi korjata. Taloudellisesti tilikausi on todennäköisesti tuottamassa useamman sadan tuhannen euron voitot, kun yleisötulot paukkuvat yli budejoidun ja voidaan olettaa, että Hovisesta saadaan (jälkikäteen) NHL:n yli 200 000 euron siirtokorvaus. Tässä tilanteessa hyvin scoutattu vahvistus hyökkäykseen tuntuu järkevältä ratkaisulta. Hölmömpää olisi jättää mahdollisuuksien maksimointi tekemättä.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että onko kyseessä sittenkään laituri vai kenties keskushyökkääjä? Pohjois-amerikkalaisten kiintiö Pelicansilla on joka tapauksessa jo täynnä, joten tulokas liikkuu EU-passilla. Mielenkiintoa lisää myös se, haetaanko apua vain loppukaudeksi vai rakennetaanko jo yhden palan verran ensi kauden joukkuetta.

Täytyypä lähteä tutkailemaan mitä Pohjanlahden takana huhuillaan.

25Syy/11Off

Paskavoitotkin lasketaan

Liigaviikko numero kaksi on pelien osalta ohi ja Pelicans on löytänyt odotetun paikkansa sarjataulukosta.

Kunnon ilotulitusta ei vielä ole nähty, mutta tämän viikon voitot ja kahdeksan pistettä kertovat joukkueen iskukyvystä. Kaksi nousua tappioasemasta vahvoja kotijoukkueita Ässiä ja JYPiä vastaan, sekä kotona TPS:sta selvä voitto, jossa 2-0-maalin jälkeen ei ollut voittajasta mitään epäselvyyttä.

Perjantaina Jyväskylässä ottelun alku oli lähes katastrofaalinen. Heti alivoimalle, maali omiin, Paakkolanvaara lasarettiin ja 5 minuutin ylivoiman tuhriminen. Oman maalin varjeleminen loppupelin ajan oli Pelicansilta kova suoritus JYPin rumputulessa.

Lauantain ottelu ei totisesti noussut miksikään viikon kohokohdaksi. Hyvistä painostusjaksoista huolimatta peli oli takkuista eikä yleisökään tuntunut missään vaiheessa kunnolla syttyvän, vaan ennemminkin odottavan kolmen pisteen korjaamista talteen. Näinkö nopeasti totuttiin hyvään? No, TPS ei ole ollut eikä varsinkaan nykyisin ole niitä kaikkein sykähdyttävimpiä vastustajia.

Tärkeintä on se, että Suikkasen jengi on nopealla tahdilla pystynyt siirtymään harjoituspelien leikittelystä tosipelien voittavaan jääkiekkoon. Siihen tarvitaan näitä tämän viikon ns. paskavoittoja yhden-kahden maalin marginaalilla.

Siihen tarvitaan myös huippuluokan maalivahtipeliä, mutta kovin monia tuskin yllättää että Pappi Hovinen alkaa jo kolkutella maalivahtipörssin kärkipaikkoja. Kolmessa ottelussa selän taakse 4 maalia, Jokerit-ottelun 1. erän jälkeen niskalenkki kaikista kollegoistaan, yhteensä 9 rankkaria joissa 0 päästettyä maalia ja perjantaina syöttöpiste Immosen maaliin. Harmi, että maalintekoyritys JYP-matsin viimeisellä minuutilla kilpistyi vastustajan pelaajiin...

Ja nyt puhutaan vasta Hovisen perushyvästä tasosta. Huipputaso tietää jo nollapelejä, kunhan Niko vain syttyy sillä tasolla pelaamaan.

Sama pätee koko joukkueeseen. Vielä ei olla nähty juuri mitään, vaan ainoastaan jämäkkää suoritusta hyvällä asenteella, joka jo sekin poikii tulosta. Täytyy muistaa, että kovimmassa huippuiskussa pitää olla vasta keväällä.

 

Uusimmat loukkaantumiset viimeistään pakottavat Suikkasen ketjumuutoksiin. Ykkösketjun takana vain Jormakka ja Hodgman tuntuvat olevan hyvässä vireessä, samoin Tavi vaikuttaisi vähitellen piristyvän. Miten olisi Tavi-Hodgman-Jormakka kakkosketjuun? Sopasen mahdollinen poissaolo tietänee myös Sami Blomqvistille liigahommia.

Rinkinen oli yllättävä veto nelosketjun keskelle Pöyhösen sijaan. Tekisi mieli uskoa Suikkasta, mutta Rinkinen ei pelannut Tepsiä vastaan hyvin, kuten ei ole pelannut missään vaiheessa harjoituspelit mukaan lukien. Fiksu valmentaja toki puolustaa pelaajiaan mediassa, eikä lähde julkisesti rankomaan ketään.

 

20Syy/11Off

Sopasen puoliorganisoitu flow ja päivän kunto

Kuuleeko Sopanen, kuuntelen.

Kaksi matsia takana ja Immosen johtama kakkosketju on ollut umpijäässä. Nollat taulussa ja tehomittari pari pakkasella. Vaikka Suikkasen hierarkiassa ei kentällisten numeroita tuijotetakaan, niin tämän piti olla se toinen tehoyksikkö joka antaa taustatukea jos ykköstykeillä on huonompi ilta.

Erityisesti kuvasta on kadonnut harjoituspeleissä pirteästi kikkaillut Sopasen Vili, jolta on kuitenkin syytä odottaa vähintään 30 pistettä runkosarjassa. Oletusarvoisesti Sopanen, kuten koko Immosen ketju, istuu Suikkasen ajamaan kiekolliseen ja aktiiviseen pelitapaan mainiosti niin liikkuvuudeltaan, kädentaidoiltaan kuin pelipäältäänkin. Jo viime keväänä ketju oli usein joukkueen ehein ja aikaansaavin kolmikko.

Nyt jokin kuitenkin mättää. Tavi on ahkera ja aktiivinen, mutta tarvitsee kiekollista apua ollakseen tehokas. Ja siinä avussa vierellä hiihtelevä kaksikko on kahdessa matsissa epäonnistunut.

Pari vuotta takaperin Suikkasen pelikirjaa kuvailtiin puoliorganisoiduksi flow-jääkiekoksi. Suomennettuna jotakuinkin luovaa, improvisoivaa ja hieman tiettyihin kaavoihin nojaavaa pelaamista, joka oli niihin aikoihin Suikkaselta varsin moderni luomus.

Pelisysteemi sopii pelaajaprofiileihin, mutta sopiiko esimerkiksi Sopanen sittenkään Suikkasen systeemiin? Luonnonlapsi elää pihapelimäisestä neppailusta, joka eroaa täysin koko muun joukkueen harrastamasta vauhdikkaasta ja suoraviivaisesta tehokkuusajattelusta. Nyt pitäisi sykkiä tosissaan, taistella, olla jämäkkä ja päättäväinen. Samoin oli JYPissä, jossa Sopas-Vilin ura jäi lyhyeksi. Dufvan robottiarmeijassa kenelläkään ei ollut mukavuusaluetta, jonka laitahyökkääjä sitten myöhemmin löysi veltosti johdetusta pelikaaniparvesta.

Sihvonen sytytti lauantaina ykkösketjun liekkeihin. Mielenkiintoista nähdä sytyttääkö Luttinen muutaman tunnin päästä Porissa myös Immosen ja Sopasen uuteen vireeseen. Yllättäen Tavi on se joka sai väistyä sivuun kokoonpanosta.

 

Analyysinurkassa tänään pikakatsaus muille paikkakunnille. Lauantaisen hätäilyteeman merkeissä jotakuinkin näissä tunnelmissa ollaan kahden ottelun jäljiltä:

Oho!: KalPa, Kärpät

No joo, emmä ny tiiä: Lukko, Ilves, HIFK

Varovaisen toiveikkaana: HPK

Pessimismiä ilmassa: Blues, Jokerit, Ässät, JYP

Täysi paniikki päällä: Tappara, TPS, SaiPa