24Hel/12Off

Historian havinaa torstai-illassa

Pelipäivä on juhlapäivä, joten näin ollen perjantai voi myös olla krapulapäivä. Pitihän 10-3-voittoa SaiPasta jotenkin juhlistaa.

Olipahan murskajaiset! Ei varmaan tarvitse enää kenenkään muistella juhlapelien kirveleviä tappioita. Maaottelutauon jälkeinen jähmeys näyttäisi olevan ominaisuus, joka tulee samassa paketissa Kai Suikkasen kanssa, eli siihen kannattaa vain tottua. Juhlahumun ja ketjumuutosten keskellä taivuttiin pariin yhden maalin tappioon, ei sen kummempaa. Peli palautui SaiPa-ottelussa oikeaan kuosiin ja se oli loppunumeroitakin tärkeämpi seikka. Onnittelut jokaiselle 3870 katsojalle, jotka torstaina "vaivautuivat" paikalle liigaotteluun.

Jonkinlainen läppä tosin oli se, että Pelicans naulaa kympin täyteen 56. minuutilla ja kymmenet katsojat poistuvat kiireen vilkkaa hallista. Tätä toimintaa en ole ikinä suomalaisessa kulttuurissa ymmärtänyt. Mikä on niin vastenmielistä katsoa peli loppuun asti kun kerrankin päästään nauttimaan oikein yltäkylläisesti?

Yhden pelin romahduksesta huolimatta täytyy kyllä hattua nostaa SaiPalle ja Selinin Atulle; kukaan niihin ei ennen kauden alkua uskonut ja itsekin uskoin vain jumbosijan välttämiseen, mutta niin vain ovat kammenneet sijoituksensa ihan säälipleijareiden kynnykselle. Eilenkin nähtiin molemmilta joukkueilta huippuvauhdikasta peliä ja silti myös hyvää syöttöpeliä, ainakin niin kauan kun matsi pysyi tasaisena. Luulenpa, että HPK teki valmentajavalinnassaan ihan hyvän ratkaisun.

Pelicansin kaikkien aikojen kokoonpano nousi myös puheenaiheeksi ennen matsia. Ei siis All Stars-miehistö, vaan yksittäiseen otteluun nimetty kokoonpano. Toden totta, painakaa eilinen päivämäärä 23.02.2012 ja pelaajalista mieleen; ilman Niko Hovistakin tuo oli Pelicansin liigahistorian kovatasoisin nippu.

Luttinen - Koskiranta - Lasch
Smolenak - Hodgman - Sopanen
Tavi - Immonen - Pikkarainen
Wärn - Paakkolanvaara - Jormakka

Järvinen - Seikola
Jalvanti - Latvala
Platil - Marttinen

Kuusela
Juvonen

Uusista miehistä Ilkka Pikkarainen on ylivoimainen kunkku. Siinä on nyt se todellinen voimahyökkääjä, joka laukoo painavasti ja ajaa sadan kilon voimalla taklaukset mahdollisimman vittumaisesti loppuun asti. Radek Smolenak taas on ehkä odotetustikin hävinnyt kuvasta parin hyvän pelin jälkeen.

Märkiä pyyhkeitä menee Jan Platilille, jonka pelaamista kuvaa parhaiten sana pelko. Miehessä itsessä täytyy vähitellen olla vikaa, jos jättimäinen puolustaja ajetaan joka pelissä kerran kylmäksi,toisin sanoen pelinluvussa, jalkojen tasapainossa ja luistelutekniikassa on isoja puutteita. Paineen allakin pitäisi uskaltaa mennä ensimmäisenä kulmaan hakemaan kiekkoa, vähän kuin Ville Uusitalokin menee joka ainoa kerta, vaikka tuleekin välillä jyrätyksi. Se on sitä pelirohkeutta. Kiekolliset ratkaisut taas ovat järjestään hätäisiä suupaisuja. Pahimmillaan Platil on antiteesi Pelicansin pelirohkeille puolustajille. Syytä petrata pudotuspeleihin, ja näillä otteilla ei jatkoon ensi kautta ajatellen.

- - -

SM-liiga tiedotti torstaina "historiallisesta muutoksesta", kun Stockmannin toimitusjohtaja Hannu Penttilä valittiin liigahallituksen puheenjohtajaksi ja liigahallituksessa seuroja edustavat enää IFK:n Timo Everi, JYPin Jukka Seppänen ja SaiPan Tuomo Räsänen. Hallituksen muut jäsenet ovat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen, sekä Veikkauksen lakimies Pekka Ilmivalta (ex-Reipas) sekä Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen.

Todella historiallista. WTC-tornit, Neukkujen kaatuminen... Muistatko sinä missä olit kun SM-liigan hallintomalli muuttui? Lehdistötilaisuus alkoi torstaina klo 14 ja liigan toimistolla muistettiin vasta lounastauolla tiedottaa tilaisuudesta.

No, ilmeisesti nyt päätöksiä voidaan tehdä 75 prosentin kannatuksella, eli jokaisen liigaseuran yksimielistä päätöstä ei enää vaadita. Mistä asioista tämä muinaismuistohallitus sitten ikinä päättääkään, Penttilän jorinoista päätellen ainakin kansainvälistymisestä ja uudesta tv-sopimuksesta.

Joku varmaan vetää senkin ässän hihasta, että laitetaanpa liiga peräpäästä kiinni.

1Hel/12Off

Jäitä hattuun vai vettä myllyyn?

Harvinaisen munakasta puhetta Pelicans-leirissä. Tästä piti tulla lyhyt blogipäivitys, mutta ei onnistunut taaskaan.

Ainakaan kovin suurta haloota ei nostettu äskeisestä tiedotustilaisuudesta. Kellon lyödessä 13:00 keskiviikkona vallitsi lähinnä epätietoisuus siitä, pidetäänkö koko pressitapahtumaa vai ei. Pelicansin nettisivut, Facebook, Twitter... hiljaa. Voisihan sitä edes mainita asiasta etukäteen, ellei varsinaiseen paisutteluun haluta lähteä. Radio Voimalla kuulema ennakoitiin tuntia aikaisemmin, mutta kuka sitäkin kanavaa kuuntelee. Jälleen ansiokkaasti kärppänä paikalla oli vapaaehtoisvoimin toimiva Jatkoaika.com, joka julkaisi tiedon jo viittä yli yksi.

No, Lade Latvalan jatkosopimushan sieltä napsahti. Yksi vuosi, tärkeä pelaaja ja "Olen erittäin tyytyväinen". Juhlallisuuksien aika on vähän tuonnempana. Muitakin sopimuksia odotettiin, mutta ennätystehtailun aikoihin on hyvä, että ilmassa ei ole epävarmuutta nestorin jatkosuunnitelmista.

"Liikkuu hyvin ja vittumainen jätkä muutenkin." (kuva: © sm-liiga.fi)

Olipahan debyytti! Ässä-hylkiö Radek Smolenakin show oli varmasti yksi kaikkien aikojen ensiesiintymisistä Pelicansissa. Tshekki löi heti pöytään kaikki kortit, jotka jääkiekkoilija Radek Smolenakilla on käsissään. Porilaisten raporttien mukaan miehellä on kuudes aisti hakeutua maalipaikkoihin ja vastustajan selustaan. Näin kävikin puolenkymmentä kertaa, eikä keskialueen kärkkyminen edes tapahtunut puolustamisen kustannuksella. Niin ikään ennakkotietojen mukaisesti nähtiin erinomaista alivoimapelaamista ja muutama hieman hieman epätoivoinenkin yritys laukoa nollakulmasta. Nyt laituri myös pelasi fyysisesti ja syötteli 2vs1-tilanteissa, joiden puutetta länsirannikolla manattiin.

Monipuolisen hieno esitys, joka huipentui vielä Jatkoajan haastattelussa pelin jälkeen:

– Tiesin jo ennakkoon, että tämä on paras joukkue tässä liigassa. Tunnen jotenkin jo nyt sen, että kuulun tänne ja tähän joukkueeseen.

Porissa slaavin zen-virrat tai feng shuit menivät Isomäen homeisessa pukukoppisiivessä vinksalleen. Tai sitten syy oli naapurimaan Tomas Zaborsky, joka on ehtinyt ajautumaan turpakäräjille myös Ryan Caldwellin kanssa. 31 maalia antavat slovakille aika paljon anteeksi näissä asioissa.

Suorasukaiseen tyyliinsä Smolenak lisäksi myönsi, että KalPa-vahdin olisi pitänyt rannari torjua, mutta siinä tilanteessa taisi olla ripaus ensimmäisen ottelun taikaa. Toivottavasti ei käy kuten Jozef Stümpelille, joka on Lahden tehoillan jälkeen pelannut nyt kaksi ottelua kiikaritehoilla... Smolenakiin on helppo ihastua yhden pelin perusteella, mutta todellinen taso nähdään vasta pitkässä juoksussa.

Äijämäisten kommenttien linjalla jatkoi myös K. Suikkanen lehdistötilaisuudessa:

- Oli mun mielestä pirun hyvä. Oli pikkuinen yllätys, että liikkuu noinkin hyvin kun mittaa on 190 senttiä ja yli 90 kiloa, ja aika vittumainen jätkä muutenkin.

Eikä pahemmaksi jäänyt Jan Platil tämän aamun haastattelussa:

- En ollut pelannut kahteen kuukauteen, ja oloni kentällä oli karmea! Minun on tehtävä kovasti töitä tullakseni paremmaksi.

- Ei se hullummin mennyt, mutta pystyn paljon parempaan. Nyt taklasin jotain pari kolme kertaa, mutta voin nostaa sen 15:een.

Justin Hodgmanin puolestaan kuultiin kuittailleen KalPan vaihtoaitiolle jotain tyyliin "Eikö teistä kukaan pysy perässä?"

Seuran tiedotuspolitiikka sikseen, mutta jos näiltä miehiltä kysytään, niin vastaus on Vettä myllyyn! Mukavanoloinen pöhinä päällä joukkueessa. Ei turhia selittelyjä ja kaarteluja, mutta suoraa puhetta ja vuorenvarmaa uskoa omiin kykyihin.

Harmi sinänsä, että eilen kärkiottelussa ja uusien vahvistusten tultua yllättävän vähäiseksi (4600) jäänyt lahtelainen yleisö istui hiljaa kuin tikut paskassa poistuen Luttisen maalin jälkeen jo suurimmaksi osaksi ulko-oville päin. Joukkueen upeaa suoritusta ei juuri osattu arvostaa, kun oli tolkuton kiire ulos pakkaseen ja ruuhkaan nykimään. KalPa oli siipirikkoinen, mutta tarvittiin vahva Pelicans järjestämään 5-1-näytös sarjakärkeä vastaan. Toivottavasti Latvalan juhlallisuuksien päälle ymmärretään enemmän.

Tai ehkä lasi olikin puoliksi täynnä, ja kunnia niille joillekin sadoille ihmisille, jotka joukkuetta kiittivät vielä kättelyjen jälkeenkin.

31Tam/12Off

Ei tyhjin käsin hulluilta päiviltä

Isoja kaloja huhuiltiin Pelicansiin - haaviin tarttui sitten SM-liigasta tuttu slaaviduo Jan Platil-Radek Smolenak. Ei mitään roskakaloja, jos nyt ei ihan kauppahallin parhaita antimiakaan. Samalla avauksella Sami Blomqvist lähti kohti Vaasaa. Mitä jäi saldoksi isossa kuvassa?

Tähän voisi jaaritella ympäripyöreyksiä pelaajista, joiden todellisesta tasosta ei ole täyttä selvyyttä. Kieltämättä ensireaktio oli vähän sellainen, että Stockmannin reissu harhautui Cittarin Mammuttimarkkinoille. Ei tullut KHL-tähtiä Jonas Anderssonia tai Tomas Netikiä. Ei edes sitä puolta Lev Popradin joukkueesta. Pienenä esteenä Elitserienin Växjöhön päätyneen Netikin rekrytoinnille oli miehen loppukauden hintalappu, joka Aftonbladetin mukaan nousi yli 80 000 euroon.

Painetaanpa sen sijaan suoraan maalille ja asian ytimeen. Ilkka Pikkaraisen, Jan Platilin sekä Radek Smolenakin myötä Pelicans paikkasi rutkasti puutteitaan, ja teki sen kohtuuhinnalla. Liiallisia riskejä välttäen, mutta tietyn laatutason säilyttäen. Alunperin tämän kauden Pelicans oli vähän lyhyenläntä ja pehmeä, vaikka muutama iso roikalekin rivistä löytyi. Kauden mittaan pelit näyttivät tämän näppituntuman todeksi, joten loogisesti Isku Areenan uumenissa reagoitiin tähän heikkouteen hankkimalla senttejä ja kiloja, unohtamatta pelisysteemin vaatimaa nopeutta ja taitoa. 25, 28 ja 30 vuotta - pelimiehiä parhaassa iässä. Kaikille on myöskin yhteistä vankka kokemus AHL:n bussikiertueista, jos sillä jotain merkitystä on.

Nyt ei myöskään otettu super-egolla varustettuja maailmantähtiä, vaan vähän matalamman profiilin täydennysmiehiä. Johtavien pelaajien Laschin, Hodgmanin, Seikolan, Järvisen ja Latvalan asemaa ei heilautettu. Kolmikon roolit ovat jo etukäteen melko hyvin selvillä. Lähtökohtaisesti Pikkarainen ja Smolenak lisäävät kilpailua sekä leveyttä erityisesti kakkos-kolmosketjujen laidoille. Puolustuksen outolintu Aaron Brocklehurst taasen saa Platilista korvaajakseen nöyrän soturin, joka sopii erinomaisesti kakkos-kolmosparin puolustavaan rooliin. Platilin ensikommentit (ESS 31.1.) puhuvat hyvää kieltä:

- Vahvuuksiani ovat kovat taklaukset, kiekkojen blokkaaminen ja laukominen. Tykkään pelata alivoimaa, sillä siinä pääsee uhrautumaan kiekkojen eteen, taklaamaan kovaa ja laittamaan purkuja.

Kusipään maine - pysyykö ruodussa? (© sm-liiga.fi)

Mitään vanhan ajan Hanson-meininkiä tai Matt Nickerson-sekoiluja Platililta on turha odottaa, vaan kliinistä pelikovuutta laitojen lähellä ja kurinalaista merkkauspeliä Hovisen maalin edustalla. Halonhakkuut ja nyrkkitalkoot ovat jo vähän eilispäivää, nyt arvossaan ovat Joonas Järvisen kaltaiset peruspuolustajat, jollaiseksi Platilkin toivottavasti osoittautuu.

Smolenak on paljon monisyisempi tapaus. Odotti Ässissä pääosan roolia, jäi Zaborskyn ja Dixonin varjoon. Ei syöttele, ei hoida duuniaan viisikkopelissä, mutta vaatii muilta paljon. Kokoonsakin nähden todennäköisesti pehmeämpi kuin toinen ongelmapersoona Pikkarainen. Toisaalta osaa hakeutua sinne missä tapahtuu ja ratkaista suoraviivaisesti. Uudesta kolmikosta selvästi se suurin kysymysmerkki.

Muutenkin slaavi on aina slaavi. Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen tai hanki tshekkihyökkääjä.

Joka tapauksessa nyt pitäisi väliketjujen laidoille olla palasia, joista yhdistellä kaksi toimivaa troikkaa. Vasemmalla Smolenak, Wärn ja Tavi, oikealla Sopanen, Pikkarainen ja Pekka Jormakka, joka tekee tänään vihdoin paluun kaukaloon. Mielenkiintoista nähdä miten ketju Smolenak-Hodgman-Jormakka toimii.

Ja vielähän sinne pelaajakauppaankin ehtii. Myymälä on auki vielä tänään puoleen yöhön asti...

- - -

Jokerit vahvisti peräpäätään Josef Boumediennella ja Ross Lupaschukilla. "Bume" ajautui riitoihin ja ilmeisesti jopa käsirysyyn Djurgårdenin valmentajan kanssa, Lupaschuk puolestaan sai lähteä Itävallasta lähinnä joukkueen alisuorittamisen takia.

Jotenkin en innostu näistä kiertolaisista. Boumediennenkin listalta löytyy Brynäs, Kärpät, Zürich, Södertälje, Kärpät, Hershey, Toronto Marlies, Kärpät, Minsk, Zug, Djurgården ja nyt Jokerit. 10 seurasiirtoa viimeisen 8 kauden aikana. Lupaschukilla 9 siirtoa 7 kauden aikana, Suomesta Kärpät, HIFK ja Jokerit.

Mikä siinä on niin vaikeaa sitoutua edes pariksi kaudeksi yhteen joukkueeseen luottopelaajaksi? Meininki on vähän sellainen, että heti onnistuneen kauden jälkeen lypsetään isoimmat rahat sieltä mistä sattuu saamaan. Kärppä-kausia lukuunottamatta muuten molemmilta ovat viime vuosina pudotuspelit joko jääneet saavuttamatta tai päättyneet hyvin lyhyeen. Jotenkin se tuntuu jopa vähän ansaitulta.

30Tam/12Off

Viime viikko jo esimakua playoffeista

Vaikeuksien kautta voittoon - jälleen hienoa venymistä tiukassa paikassa. Brocklehurst ulos, Platil sisään. Uusimmat maajoukkuevalinnat.

Joskus on muistaakseni väitetty, että tammikuun otteluruuhka on lähinnä väkinäisen puurtamisen ja ottelusta toiseen selviytymisen aikaa. Ei se näytä ainakaan tämän kauden pelikaaneja hidastavan, vaan ottelupari Jokereita vastaan ja viime viikon kolme matsia tarjosivat viihdettä laidasta laitaan koko rahan edestä.

Tiistaina Espoossa ensimmäinen kymppi oli vaikea. Blues otti 1-0-johdon ja enemmänkin oli tarjolla, mutta Hovinen ja tolpat pitivät Pelicansin mukana. Sitten varsinkin ulkomaalaisvahvistuksemme ottivat ohjat käsiinsä ja peli kääntyi upeaksi vierasvoitoksi. Jälleen tuttu kaava: ensimmäisen erän tai kahdenkaan erän perusteella ei pidä panikoida; pelikirja on kunnossa ja loksahtaa paikoilleen pelin edetessä.

Kärpät-tappio oli äärimmäisen kirvelevä ja pelillisesti myös jo askel playoffien suuntaan. Tupa melkein täynnä, pikkusikaa siellä täällä ja ohjakset lähtivät housuihinsa märkineiden tuomareiden käsistä. Huonolle ei silti hävitty, vaan perjantain Kärpät oli varmasti yksi parhaista vierasjoukkueista tähän asti. Eikä Pelicans-leirissäkään ihan pulmusia olla. Suikkasen retoriikan ja väkkärämäisten pelaajien myötä joukkue pyrkii profiloitumaan taitojoukueena, mutta kun katsotaan joukkotappelukohun taakse, niin Pelicanskin on pitkin kautta ajoittain kokeillut tuomarilinjan rajoja mailankäytössä ja pienissä koiruuksissa. Ykköstavoite on tietenkin pelata puhtaasti ja pysyä jalalla mukana, mutta hetkittäin mailankäyttö ja kahvaaminen on ollut yllättävänkin ronskia.

Porin otteluun lähdettiin 20 tunnin palautumisajalla, paskan maku suussa, ilman Hovista ja kahta vakipuolustajaa. Tuossa tilanteessa vain kovimmat joukkueet nousevat esiin, ja sen Pelicans teki. Marssi kotijoukkueen yli Porin lauantai-illassa, yhdessä tämän sarjan vaikeimmista paikoista. Kaikki neljä ketjua pääsivät maalintekoon, vain kolme pelaajaa jäi ilman plusmerkintöjä. Lopun jäähyily ja otteen lipeäminen olivat huolestuttavaa, mutta lopulta lähinnä kosmetiikkaa. Kudrocin maalissa Kuusela ilmeisesti kompastui polvisuojan remmiin, sellaista sattuu joskus.

- - -

Seikolan ja Latvalan rauhallisuus tekisi Aaronillekin hyvää (© sm-liiga.fi)

Aaron Brocklehurst tiivisti parilla suorituksellaan koko pelaajaprofiilinsa, ja sitten loukkaantui loppukaudeksi. Espoossa taidokkaalla harhautuksella Antti Ore kahville ja pienestä kulmasta varma viimeistely. Perjantaina Lahdessa pimeä puoli pääsi hetkeksi valloilleen, kun Brocky lähti turhaan toiseksi mieheksi kulmaan pakkiparinsa apuun, jättäen Hovisen eteen vapaaksi ei enempää eikä vähempää kuin Jozef Stümpelin ja Juha-Pekka Haatajan. Hieman ironisestikin Brocklehurstin kausi ja mahdollisesti koko Pelicans-ura päättyivät sitten toisessa erässä komeaan lonkkataklaukseen.

Siinä on puolustaja, jolla on kaikki tekniset ja taidolliset resurssit nousta SM-liigan tähtipuolustajien joukkoon, mutta se vaatii pelinäkemyksen kirkastumista. Kimpoilu ja yliyrittäminen pois - rauhallisuutta, oikeita ajoituksia ja järkevämpiä ratkaisuja tilalle.

- - -

Kanukin korvaajaksi poimittiin pikatahdilla tshekkiläinen jääviileä Jan Platil. Muutoksessa korostuu nyky-Pelicansin kehitys. Koskaan aiemmin Pelicansin takalinjoilla ei ole ollut yhtä paljon kokoa ja näköä yhdistettynä taitoon ynnä liikkuvuuteen. Hätäisempi voisi vetää tästä suorat johtopäätökset viime vuosina menestyneisiin joukkueisiin, eikä suotta. Mikäli tiedot ison miehen (189cm, 94kg) mainiosta liikkuvuudesta pitävät kutinsa, niin hyvällä todennäköisyydellä tshekki hoitaa kolmosparin roolinsa paremmin kuin edeltäjänsä, kunhan sulatustoiminto ei napsahda päälle tiukassa paikassa.

Platilin pelaajakortti Eliteprospectsissa.

- - -

Mailanmittaaja-Jalonen julkisti tänään maajoukkuevalintansa Ruotsin EHT-turnaukseen. Pelicansista mukana Niko Hovinen ja Joonas Järvinen. Lepoaikakin olisi nettimanagereille kelvannut, mutta tähän lehmänkauppaan sisältyy Suomen edustaminen Olympiastadionilla Venäjää vastaan yli 30 000 katsojan edessä.

25Lok/11Off

Vastine Lintner-kirjoituksen kritiikkiin

Tämän päiväinen Richard Lintnerin kurinpitopäätöstä käsittelevä kirjoitus kirvoitti seuraavan palautteen:

Ette oo vissiin katsoneet tätä? Honkanen tuli suoraan nyrkit edellä naamaan, eikä mitään. Toisessa tilanteessa ässäpelaaja ajaa selkään. Tuomaritoiminta tässä oli alunperin ala-arvoista. Ymmärrän Lintneriä, koska jos tuomarit eivät tällaisia kitke pois, pelaajat ottavat vallan omiin käsiinsä AINA, ennemmin tai myöhemmin. Omia suojellaan ja Lintner ei joukkueen fyysisenä liiderinä oo katsonu omiin kohdistunutta sikailua läpi sormien. Pitää ottaa huomioon, että...

1. molemmilla on sama suunta ja vauhti
2. taklaus tulee sivusta, ei selästä

Lintner on huomattavasti isompi kuin Santavuori ja hyppy meni selkeästi yli rajojen. Myös kyynärpää nousee lopussa turhan ylös. Haistan blogin tuomiossa lahtelaista subjektiivisuutta, melko paljonkin. Lintner ei ole aiemmin ainakaan SM-liigassa moisiin syyllistynyt, joten tuomio on aivan oikea ja Liusjärven perusteet riittävät.

Koko hässäkän olisi varmasti voinut välttää, jos tuomarit olisivat jo aiemmin pelissä puuttuneet paremmin sikailuihin.

Ensinnäkin ottelun aikaisemmat tapahtumat ovat kurinpidollisesti täysin riippumattomia tästä tilanteesta. Tuomaritoiminta on voinut olla ala-arvoista tässä tai jopa edellisessä ottelussa, ja Lintner itse kokenut vääryyttä jossakin aikaisemmassa tilanteessa, mutta kosto motiivina ei vähennä tippaakaan teon raskauttavuutta.

Toisekseen tämä nyt nähty ei ole tapa jolla puntteja jääkiekossa tasoitetaan. Mikäli Lintner todella on joukkueensa fyysinen liideri, on hänellä varmasti myös kanttia haastaa tasoisensa vastustaja rehtiin nyrkkitappeluun - tai edes puhtaaseen kovaan taklaukseen.

Sama suunta ja vauhti, sekä taklaaminen sivusta toimivat nähdäkseni korkeintaan raskauttavina asianhaaroina. Niiden ansiosta Santavuoren pää on entistäkin paremmin Lintnerin osuttavissa, toisin kuin esimerkiksi vastakkaisesta suunnasta tulevassa avojääpommissa, missä "tähtäysaikaa" ei ole sitäkään vähää.

Kyllä, syyllisenä on SaiPan pelaaja ja uhrina ex-pelikaani lahtelaiskasvatti Tuomas Santavuori. Santavuori ja SaiPan pelien tapahtumat joukkuetta X vastaan eivät Pelicans-näkökulmasta herätä tällä hetkellä juuri mitään ajatuksia. Lisäksi kovempaa rangaistusta vaatineita löytyi hyvin nopeasti pitkä liuta muidenkin seurojen kannattajista. Pelicansin Kari Sihvonen ajoi taannoin Ässien Dan Iliakisin lähes vihannekseksi ja niin paksuja värilaseja ei olekaan että sitä temppua voisi jollain tapaa puolustella. Ei ottelun aikaisemmilla tapahtumilla, ei omilla suosikeilla, ei millään. Taklaus oli molemmissa tapauksissa yksinkertaisesti typerä ja poikkeuksellisen ruma.

Parin vuoden takaa voi kaivaa esille myös tapauksen Hirschovits vs. Osala, jossa Osala on pääsemässä lyömään kiekon tyhjään maaliin ja tämän Hirschovits pyrkii estämään kirvesiskulla Osalan käsille. Seurauksena Osalalle maalin lisäksi murtunut käsivarsi ja Hirsolle pelikieltoa 6 ottelua - aivan ansaitusti. Vai olikohan esimerkiksi Santeri Heiskanen sanonut pahasti ottelun aikana Hirsolle?

Pelaajan historiaan kajoamalla mennään jälleen lisää metsään, mutta se on oikeastaan aivan toisen keskustelun paikka se. Jossain määrin allekirjoitan jatkuvasti sikailuihin syyllistyvän pelaajan sanktiossa kiristetyn linjan, mutta linjanveto on äärimmäisen vaikeaa verrattuna puhtaasti teon perusteella sanktioimiseen ja viimeistään tekoa puolustelevana argumenttina ensikertalaisuus on kestämätön, vaikka sitä siviilimaailmassa sovelletaankin.

Vastakysymyksenä voisi heittää, että jos tästä Lintnerin taklauksesta ei tule kahta peliä enempää, niin mistä sitten? Kirvesiskuista ja polvitaklauksista on jaettu 6-10 ottelua, mutta niissä kohteena on ollut käsivarsi ja polvi. Aivotärähdykset ja pahimmassa skenaariossa selkärangan vammat ovat monta kertaa vakavampia asioita kuntoutettaviin luihin ja rustoihin nähden.

Lisää töitä Liusjärvelle?

Seuraavana vuorossa Eetu Pöysti vs. Jan Platil. Seurauksena Pöystille 5+20 minuuttia laitataklauksesta.

Kontakti itsessään on täysin puhdas, mutta Platil lyö valitettavasti päänsä laitaan ja saa aivotärähdyksen, joten mielenkiintoista on nähdä napsahtaako tästäkin sen takia pelikieltoa. Platil on kyllä hävettävän huonosti valmistautunut taklaukseen ollakseen kiekollinen puolustaja, mutta voiman suuntautuessa noinkin vahvasti laitaa kohti ja Pöystin kovasta vauhdista johtuen taitavat laitataklauksen tunnusmerkit täyttyä.

Pelikieltoa en tästä tilanteesta jakaisi. Kyseessä on, tai ainakin pitäisi olla, aivan normaali pelitilannetaklaus johon myös taklattavan pitää osata valmistautua. Korkeintaan Pöystille 1 ottelu ylikovasta vauhdista.

Kokonaan toisen keskustelun paikka on myös se epävirallinen tieto, että Liusjärvellä ei edes olisi valtuuksia tuomita yli 3 ottelun pelikieltoja, vaan ne pitäisi kierrättää jälleen kerran jonkinlaisen valiokunnan läpi.