14Mar/12Off

Ei aukea

Maajoukkuetauolta arkeen. Pelicansin esityksessä oli paljon lupaavaa ja hyvää, mutta valitettavan paljon samaa vanhaa... mätää.

Eric Fehr 1+1. Maxime Talbot 1+0. Craig Smith 2+2. Jason Demers 0+1. Kyle Turris 1+0. Mikkel Bödker 1+0. Frans Nielsen 0+2. Philip Larsen 1+1. Kris Russell 1+1.

Siinä muutamia debyyttejä tämän kauden NHL-vahvistuksilta. Enteilin eilen pelin alla jotain pahaa Jamie McBainista - toivoen kuitenkin olevani väärässä. No, Pelicansin NHL-apu avusti omakätisesti KalPalle voittomaalin ja oli pääroolissa tuhrimassa loppuhetkillä viimeisetkin mahdollisuudet tasoitukseen. TV-maailmassa tämä voisi olla ns. spin-off varsinaisesta sarjasta, joka kuvaa Pelicansin tragikoomista taivalta SM-liigassa.

Jokainen ottelun nähnyt kuitenkin havaitsi, että kyseessä on etenkin kiekollisena statuksena mukainen pelaaja. 29 minuutin peliaika puolen vuoden pelitauon jäljiltä näkyy lähes väistämättä ratkaisevissa suorituksissa. Sen paremmin kehikkoon eivät osuneet Latvala, Seikola eikä Richmondkaan. Alun listaankin olisi löytynyt toinen mokoma kiikaritehoilla liigapelinsä aloittaneita änärijätkiä.

Pelicansin karvaus sai ajoittain paineistettua KalPan puolustuksen kiekonmenetyksiin ja käännettyä niistä muutaman maalipaikan. Mahtavaa. Maaottelutauon jälkeisessä kotiottelussa tämän pitäisi muutenkin olla standardi. Jokainen karvauksen luoma maalipaikka on kuitenkin plussaa, sillä Pelicansin luokaton avauspelaaminen, keskialueen ylitykset ja ylivoima eivät ole parantuneet mihinkään. Harjoituksissa on varmasti huudettu Heureka!, kun kakkosylivoiman pyörittäjäksi on keksitty Ilkka Pikkarainen!

Jos videoita katsellaan, kannattaa karvauksen lisäksi laskea myös ne kerrat, joissa KalPa purki Pelicansin karvauksen leikiten pienellä siirrolla laidasta keskelle tai päinvastoin. Viimeistään Oskari Korpikarin palatessa kehiin Pelicans-valmennus ei voi mitenkään piiloutua vajavaisen puolustajamateriaalin taakse. Syöttötaitoa ja pelisilmää on yltäkylläisesti, mutta syöttölinjat hyökkääjille ovat joko epätoivoisia tai tukossa.

Angelo Espositon ketju, Pikkarainen mukaanlukien, esitti joka tapauksessa yhden syksyn parhaista peleistään. Espositon tasapaino ja fysiikka ovat yhä B-junioritasoa, mutta kanukki tuli tauolta sisuuntuneena. Samoin Pikkarainen, joka ehti jo taklaamaan muutaman kerran puhtaasti ja lisäsi vaarallisuuttaan kiekollisena.

Tekisi mieli sanoa, että tällä pelillä otetaan vielä voittoja, mutta ei niitä oteta ilman parempaa viimeistelyä ja ylipäätään parempaa tilanteiden rakentelua. Olisi helppoa hokea, että paikkoja on ja ei vain tuuri käy, mutta tuurikin pitää ansaita. Pelicansin pelaaminen on roiskimista, ja roiskiminen ei koskaan johda tuurin ansaitsemiseen pitkässä juoksussa.

Yleisökin voisi esittää pientä luottamusta Joonas Kuuselaa kohtaan. Vaikka se eilen pumppua koetellut häpläys kiekon kanssa toikin mieleen Ville Koivulan piruetit jostain vuodelta 2000, ei kokonaissuoritus hirveästi Niemelle kalpene. Niemen sylkemiä irtokiekkoja vain pidettiin ominaisuutena, ei vikana.

13Mar/12Off

Mädistä omenoista kansansuosikkeihin

Viime aikoina on esitetty ihan päteviä kannanottoja Pelicansin tilasta, kuten nyt esimerkiksi Jatkoajan poikain toimesta "Pelicans - täysi floppi".

Pelaajat ovat vääränlaisia, vaikkeivät kaikki välttämättä huonoja.

Tuossa on tiivistetty paljon pieneen tilaan. Yksi - ei huono mutta vääränlainen - mätä omena ja joukkueen kallein pelaaja Lee Goren makoilee kotonaan, kun Pelicans kohtaa tänään KalPan. Samalla julkisuuteen harmitellaan, että pelaajamarkkinat ovatkin tyhjät. Tuntuu surkuhupaisalta tilanteelta - olisi nyt peluutettu Gorenia siihen asti kun korvaajalla on nimi paperissa. No, näissä lausunnoissa vastuu on aina kuulijalla ja koko loppukauden kattavat siirrot lienevät todella jäissä.

Selvää kuitenkin on, että Gorenin pelitaso ei vastannut palkkaa. Ja toisaalta seura hankki johtavaan rooliin liikerajoitteisen pelaajan liigassa, jossa ilman hyviä jalkoja nimekkäämmätkin pelaajat ovat flopanneet. Lesson to learn.

Jokin haiskahtaa mädältä myös tässä mr. McBainissa. Eikä varmaan vähiten ylimalkaiset kommentit Suomen visiitin toivotusta lyhyydestä, joskin taustalla lienee hieman jonkun toimittajan tarkoitushakuisuutta. Luonnollisesti NHL-pelaaja haluaa NHL:n alkavan mahdollisimman pian päästäkseen tienaamaan sopimukseen kirjattuja dollareita. Lahteen perille päästyään McBain on latonut liukuhihnaltaan ämericcalaista perusjargonia siitä, kuinka kaikki on hyvin. En halua manata, mutta jokin tässä epäilyttää. Mutta mikäpä ei, kun koko joukkue on alkukauden ollut umpisolmussa luistimennauhoja myöten.

Toivotaan toivotaan... että etiäiseni kääntyy perinteiseen tapaan päälaelleen ja Mäkkäri takoo esimerkiksi 5 peliin tehot 3+6 johdattaen Pelicansin tällä kaudella ennennäkemättömään voittoputkeen.

Yksi kauden hahmoista on väistämättä Radek Smolenak. Laschia ja Hodgmania on muisteltu kyllästymiseen asti, mutta katsokaapa Smolenakin tilastoja kalenterivuodelta 2012: pudotuspelit mukaan lukien 52 ottelua, 23+19=42. Pelasipa Pelicansissa vielä kuukauden tai kaksi vuotta, niin innokkaasti kannattajia huudattava ja logoa suuteleva tshekkijätti muistetaan Kiekkokaupungissa vielä pitkään.

Smolenakista irtoaa myös ilmainen vinkki suomalaisille kolmosketjun hissukoille. Kun antaa lausunnoillaan ja kaukalossa elkeillään itsestään irti enemmän kuin muut, voi joskus tehdä ison eron sylkykupin ja kansansuosikin välillä. Ja lätkäammattilaisen arjessa voi jopa ratkaista työllistymisen, kun pistetään kaksi pelillisesti samantasoista pelaajaa vertailuun. Jotenkin nämä särmikkäät voittajatyypit osaavat myös näyttää, ettei se aina niin vakavaa ole. Esimerkkinä juuri Radekin velmuilut keväällä voittopelin jälkeen jäälle heitettyjen tavaroiden kanssa.

Vaikka peli ei kulje, niin näyttäkää edes sitä sydäntä. Onnistumisen riemua ja tappion vihaamista, ilman keskisormia kuitenkin. Muutoin Pelicansin kotimaiset isot persoonat käyvät syksyn pimeinä iltoina kovin vähiin.

Tai sanotaan se nyt suoraan: sellaisia ei tällä hetkellä ole. (Kaikella kunnioituksella, hillityn tyylikäs Lade).

7Mar/12Off

Kamat kantoon

Tämän verran Antti Niemestä oli vielä maanantaina jäljellä

Hurjalta tuntuu, kun likimain joukkueen kaksi parasta pelaajaa Antti Niemi ja Lee Goren pakkasivat laukkunsa maajoukkuetauon alkajaisiksi. Palapelin hajoaminen on täydellinen, jos vielä Radek Smolenak realisoi markkina-arvonsa sopimuksen päättyessä joulutauolla. On tulopuolellakin tietysti jotain, kun NHL-pakki Jamie McBain liittyi tänään ”vähän luistelemaan viikon verran”, kuten mies ylimalkaisilla kommenteillaan ehti viikonloppuna kummastuttaa. Toivottavasti sanat olivat edes sensaatiohakuisesti kontekstistaan irrotettu, eikä Jenkeistä saavu aivan näin löysä ja ylimielinen paska, mikä toisaalta olisikin sopiva voisilmä tämän kauden pullamössöön.

Isoja muutoksia tarvitaan ja case-Goren oli vastaus siihen. Sanotaan mitä sanotaan, niin tässäkin tapauksessa lopputulos riippuu täysin siitä, miten mies onnistutaan korvaamaan. Goren oli hidas, mutta huono pelaaja ei tee pinna per peli –tahtia SM-liigassa, joskin 7/12 pisteestä kerääntyivät kahteen suonenveto-otteluun. Ongelmapelaajan statuskin on joissain yhteyksissä vedetty esiin ja kieltämättä matkalle osui myös hemmetin hölmöjä jäähyjä – kuten aika monelle muullekin tässä joukkueessa. Kyseessä oli joka tapauksessa täysiverinen ammattimies, joka pystyi luomaan maalitilanteita, pitämään kiekkoa ja näytti ainakin ajoittain sitä taisteluilmettä, mitä koko joukkueelta kaivataan. Enemmänkin peiliin pitää katsoa seuran, joka latasi isoimmat rahat kiinni johtavaan pelaajaan, joka ei luisteluvoimansa osalta oikeastaan tue joukkueen pelitapaa. Oletuksena luonnollisesti oli, että koko muu joukkue vipeltää yhtä vauhdikkaasti kuin hopeamiehistökin.

On kuitenkin vaikea kuvitella, ettei ratkaisua olisi mietitty valmennuksen ja seurajohdon toimesta tarkkaan. Pelaajassa oli paljon rahaa kiinni ja pelkillä potkuilla ei voiteta vielä senttiäkään, mutta Gorenilla on myös melko korkea markkina-arvo Ruotsissa varsinkin siinä vaiheessa jos työsulku päättyy. Ja kuten todettua, ratkaisun lopputulos riippuu täysin tilalle hankittavasta pelaajasta.

Jotain oli joka tapauksessa tehtävä ja isolla kädellä. Jos tältä kaudelta halutaan käteen jotain muutakin kuin luu, tarvitsee Pelicans ainakin ykkössentterin, mahdollisesti myös maalivahdin. Tosin Niemen kanssa huomattiin, että mikäli joukkueen yleispelaamisen taso ei parane merkittävästi, on melko yhdentekevää kuka tolppien välissä sätkii. Saldo ennen Niemeä 10 ottelua 10 pistettä – Niemen kanssa 10 ottelua 12 pistettä.

Skeptinen voi olla myös ykkössentterin suhteen, kun tarjonta laidoilla on mitä on. JYPin Rich Peverleyllä (14ott 2+9) alkupelit menivät totutellessa, Kärppien Kyle Turris (10ott 2+5) taas on hyytynyt tehoiltaan viime otteluissa, vaikka vierellä painaa Haatajan ja Humlin tasoisia miehiä. HIFK:n Patrick O'Sullivan (8ott 1+3) taas oli jo melko puhdas floppi. Ja nämä joukkueet pelaavat keskimäärin voittavampaa jääkiekkoa kuin Pelicans. Loput keskushyökkääjät Paakkolanvaara, Immonen ja Saarenheimo – tässä järjestyksessä – riittävät muihin rooleihin, mutta ykköseltä vaaditaan jo massiivisen paljon.

Angelo Espositoa voisi kokeilla jälleen laidassa. Luisteluvoiman pitäisi ainakin riittää.

2Mar/12Off

McBain sisään – kuka ulos?

Kun tarpeeksi pakkorakoon ahdistettiin, lähti myös Pelicans pelaajaostoksille. Maajoukkuetauko tulee tärkeään saumaan paitsi pelillisesti, myös pelaajamuutosten kannalta.

Köyhän miehen Erik Karlsson? Toivottavasti edes varjo siitä.

Mikäli Ilta-Sanomien ja Etlarin tiedot pitävät paikkansa, niin Carolina Hurricanesista saapuva puolustaja Jamie McBain on Pelicansin uusin vahvistus. Vaikuttaa jälleen kerran ihan laatuhankinnalta, mutta tässä umpisolmussa vasta peli näyttää totuuden. Viime kaudella Carolina oli NHL:n pohjasakkaa, mutta McBain oli melko selvästi joukkueen tehokkain (8+19) puolustaja ja tehosaldo -7 oli joukkueessa keskiverto summa.

Lahdessa jenkkipuolustajalle asetellaan sellainen haarniska kannettavaksi, että lentokoneesta on paras astua ulos rautaisella rutiinilla, kunnolla ja itseluottamuksella varustettu sälli. Kapellimestarin pitäisi laittaa kuntoon avauspelaaminen, hyökkäysten tukeminen ja hyökkäyspään siniviivapeli ylivoimaa myöten. Myös puolustuspäätä pitäisi rauhoittaa tavalla jota Danny Richmondilta erheellisesti odotettiin ja johon Jonas Junland hetkellisesti pystyi. McBainin lapa tulee olemaan haluttu syöttökohde ensimmäisissä peleissä, kun tuskaiset joukkuetoverit odottavat NHL-mieheltä pieniä ihmeitä.

Tämä nyt on kuitenkin alkua sille, ettei kauden anneta valua sormien väleistä juoksuhiekan lailla. Onnistuessaan hyvän kiekollisen puolustajan vaikutus säteilee muuhun joukkueeseen todella paljon, eli joukkueen vahvistaminen aloitettiin oikealta tontilta. Oskari Korpikarin kuntoutuessa käytössä pitäisi olla täysin kilpailukykyinen puolustuskalusto - sieltä ei ole varaa miehistä luopua.

Enemmän muutoksia onkin odotettavissa hyökkäyspäähän. Angelo Esposito on ulkomaalaisista ilmiselvin floppi, mutta ongelmana Pelicansin kannalta on se, että tässä markkinatilanteessa yksikään joukkue ei maksa Espositosta mitään ja katsomossa miestä on turha istuttaa. Voisiko pari tehokasta iltaa Peliitoissa muuttaa vielä kurssin vai tuhoaisiko farmikomennus kanukin lopullisesti?

Sentteriosasto on joka tapauksessa seuraava reikä tilkittävänä. Pekka Saarenheimon sopimusta on juuri jatkettu kauden loppuun saakka, mutta kivasti yrittävä sentteri ei ole minkään tason ratkaisija suuntaan tai toiseen. Ratkaisu on halpa, mutta onko mitään muuta?

Tommi Paakkolanvaara ja vihdoin keskikaistalle palautettu Jarkko Immonen pystyvät Pelicansin pelitapaa toteuttamaan. Heidän eteensä tarvittaisiin hyvin liikkuva ja huipputaitava ykkössentteri . Tapparan juutti Jannik Hansen ainakin aloitti vahvasti: 1+2 ensimmäisessä ottelussa.