22Syy/14Off

Taavi Vartiainen – ryhdy kulttipelaajaksi!

Taavi05092014Näkemys siitä, miten yhden yksilön tulisi ottaa tulevaisuus vastaan.

Pelicansin viisitoistavuotisen liigataipaleen aikana on tullut ja mennyt lukemattomia pelaajia - osa ikuisesti muistoihin jääviä ja osa sellaisia, jotka haluaisi mieluummin unohtaa. Näissä sadoissa uratarinoissa ja kohtaloissa täytyy olla jokin opetus. Se on lahjakkuuden opetus.

Yksi niistä opetuksista pätee vähitellen liigajoukkueessa tutuksi tulevaan laitahyökkääjään numero 81, Taavi Vartiaiseen. Pelicansin liigarinkiin nostamista neljästä A-nuorten hyökkääjästä Vartiainen on 20-vuotiaana vanhin. Selvää on se, että hän tuskin on se käsistään taitavin tai kiekollisesti pelälykkäin pelaaja. Eikä myöskään se paksuimmalla punakynällä merkitty talentti, mutta hänellä on silti mahdollisuus pisimpään huippu-uraan.

Se vaatii vain yhden roolin täyttämisen.

Vuosien saatossa Pelicansiin on kehkeytynyt mainio voimahyökkääjien perinne. Kari Sihvonen, Leo Komarov, Tyrväisen veljekset ja Ilkka Pikkarainen ensimmäisinä mainitakseni. Onkin ollut upeaa nähdä Vartiaisen esityksiä viime viikkojen aikana. Takuuvarma 100 prosentin panos jokaisessa vaihdossa, menoja ahtaisiin väleihin ja tökkimistä Ville Niemisen ja Eric Perrinin kaltaisten tähtipelaajien ihon alle. Se voi olla TV:lle myös ainoa vaihtoehto pelipaikan saamiseen, mutta mitä sitten.

Kärjistettynä voisi sanoa, että Taavi, unohda kiekko. Keskity kropan kokonaisvaltaiseen vahvistamiseen, keskity luistelutasapainon kehittämiseen, ota pystypaini- ja nyrkkeilytunteja, opiskele englantia. Huolla kroppaasi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tässä roolissa se tulee kokemaan kovia. Etsi Karran ja Leksan yhteystiedot, ja kysele vinkkejä.

Edeltäjiesi mantteli on sinulle tarjolla, jos sinusta on miestä se ottamaan. Ja se mantteli ei lainkaan kalpene ykkösketjun virtuoosien ja tuhannen pelin puolustajien rinnalla, sillä menestyvä joukkue tarvitsee kusipäitä yhtä paljon kuin professoreja. Jonain päivänä voit olla mukana palauttamassa finaaleja Isku Areenaan ja hermostuttamassa vastustajan tähtipelaajan ottamaan pelin ratkaisevan jäähyn.

Ja muistahan, Taavi, ottaa vielä Pelicansin kannattajat puolellesi. Kirjoita nimikirjoitus fanille tänään, hän taputtaa sinulle huomenna. Kiitä kannattajaryhmää vierasottelussa, he laulavat nimeäsi vielä vuosien päästä. Niin se vain menee, kun jaksaa nähdä sen pienen ylimääräisen vaivan.

Tämän syksyn aikana puhutaan vielä marginaalisesta asiasta. Mutta jos tämä tavoite kristallisoituu #81 kypärän sisällä, niin tulevaisuudessa seurauksena voi olla vielä massiivista Pelicans-historiaa. Tähänkin rooliin joillakin on lahjakkuutta ja toisilla taas ei.

Taavi, ole hiljaisten iltojen sytyttäjä. Ota sumeilematta vittupää-agitaattorin rooli, niin Lahti rakastaa sinua.

 

POHDINTA:  Jääkiekossa taklaaminen, alivoimapelaaminen ja ärsyttäminen ovat arvokkaita erityistaitoja siinä missä aloitukset, rankkarit ja lättysytötötkin. Ehkä yleisestikin junioreissa voisi jo aiemmassa vaiheessa ryhtyä koulimaan tietyntyyppisiä pelaajia määrätietoisesti "nelosketjun rooleihin" Liigaan?

 

Edellinen kirjoitus >> Taavi Vartiainen – ryhdy kulttipelaajaksi!

11Huh/14Off

En rakastunut Ilkka Pikkaraiseen

Pikkarainen11042014 Tämä on taas vähän näitä juttuja, joihin on vaikeaa vastata kyllä tai ei. Siihen rajamaille jäi tavallaan koko Pelicansin kausi. Lähtökohdat kyseenalaistettiin ja jossain vaiheessa näytti heikolta, mutta niin vain pelikaani löysi ballsit voittaakseen HIFK:n ja haastaaksen Tapparan.

Tämän kuoriutumisen alkuun saatti Ilkka Pikkarainen. Tullessaan kaksi vuotta sitten Pelicansiin saatiin oikealle laidalle suorastaan ihana kevään lapsi. Vastustajalle vittumainen voimahyökkääjä, joka ajaa tilanteet siekailematta loppuun asti, herättää ärsytystä pelkällä naamallaan ja lapioi siinä sivussa maalejakin.

Tätä honeymoonia seurasikin sitten vuosi-puolitoista sellaista aikaa, että numero 51 oli Pelicansille lähempänä turhaketta. Ehkä siinä oli jonkinlainen rooli loukkaantumisillakin, mene ja tiedä. Nyt helmikuussa palkan ansaitseminen alkoi uudelleen, jatkuen komeasti varsinkin pudotuspeleissä. Pikkaraisen möyhentäminen oli kieltämättä juuri sitä, mitä nykypäivän liigakiekosta valitettavasti uupuu, ja mitä lahtelaisyleisö on aina halunnut nähdä.

Juuri tähän kiteytyy asian vaikeus: maaliskuu on jääkiekkokauden tärkein kuukausi, mutta miten suhtautua pelaajaan, joka on hyödytön ja haluton kauden 50 ensimmäisen ottelun ajan?

Tähän epäröintiin suhteemme valitettavasti kariutui. En rakastunut sinuun Piku, enkä jäänyt kaipaamaan jatkosopimusta. Toivon silti, etten joutuisi näkemään sinua jonkun toisen liigaseuran kanssa.

 

27Hel/13Off

Pikkaraisen tuomiossa sittenkin jotain järkeä?

"Ilkka Pikkaraiselle määrätään seitsemän (7) ottelun pelikielto. Lisäksi Pikkaraiselta vähennetään sakkona 11,67 % (7/60) hänen kausipalkastaan SM-liigan ja Pelaajayhdistyksen sopimuksen mukaisesti. "

1.erä
Sampo Liusjärven langettama massiivinen 7 ottelu pelikielto on ennakkotapaus. Ensimmäinen uuden tiukemman linjauksen mukainen päätös, jossa päähänkohdistuneiden taklausten rankominen alkaa viiden ottelun skaalasta ja Pikkaraisen kaltaiselle uusijalle tuomiota voidaan korottaa, kuten nyt kahden ottelun verran.

Oleellista ei ole verrata miten Jarkko Ruutu ajeli Artturi Lehkosta, vaan että valittu linja pitää jämäkästi jatkossakin. Mikäli Bluesin Tommi Huhtala ajelee Jere Sallista, on tultava samaiset 6-7 peliä. Jos tänään Lukon Jesse Virtanen nukuttaa KalPan Joonas Riekkisen, on 5 peliä oltava lähtökohtana. Jos pelaaja on kiekoton, jos taklaus osuu päähän ja tarkoitushakuisuutta on ilmassa.

2.erä
Nimittäin tarkoitushakuinen Pikkaraisen taklaus Humliin oli. Päähän se tuskin kunnolla osui, kun tshekki jatkoi seuraavassa vaihdossa peliä normaalisti. Humlin voisi helposti tuomita tshekkipelleksi, mutta pitikö Pikkaraisen toteuttaa taklaus tällä tavalla? Kiekottomaan, kuolleesta kulmasta ja lähelle päätä.

Tuomiosta vouhotettaessa pitäisi muistaa, että nämä taklaukset eivät nyt vain ole pelin hengen mukaisia. Tähän verrattuna Pikkaraisen syksyinen niitti Ville Mäntymaahan oli suorastaan rehti, ainoastaan epäonni aiheutti sellaiset seuraukset. Huml kaikessa rottamaisuudessaa on kiistatta sarjan tähtipelaajia, joita on jollain tavalla suojeltava nyt kun tappelemalla ei enää saa tilejä tasata.

3.erä
SM-liiga tarvitsee uskottavan kurinpitäjän, kuten 1500 NHL-ottelun Brendan Shanahan on rapakon takana. Joku Ville Niemisen kaltainen piinkova meritoitunut lätkäjätkä, jolla perse kestää merivettä, ja hänen avustajakseen Liusjärven kaltainen lakimies. Jokainen laji-ihminen tietää Shanahanin, mutta kuka on edes nähnyt Sampo Liusjärven naaman missään?

Linja selväksi, tuomiot tekojen (ei seurausten tai Helsinki-lisän) mukaan, perustelut aiempiin ennakkotapauksiin verraten ja joukkueiden tekemät valitukset roskakoriin. Kaikki törkeydet - kuten Keränen ja Saarenheimo lauantailta - videolta käsittelyyn, riippumatta siitä tuomittiinko iso jäähy pelissä.

Pelicans valitti Pikkaraisen tuomiosta - tottakai. "Oikeusturvan nimissä". Mutta kun kaikki joukkueet vuorollaan protestoivat ja lähettävät videoita, ei kurinpito yksinkertaisesti toimi. Jokainen protestin jälkeen liigan hallintoelimissä kumottu tuomio nakertaa uskottavuutta. Lajin yhteinen etu ei toteudu omaan napaansa tuijottaen, vaan isoa kuvaa hahmottaen.

jatkoaika
Pikkaraisen poissaolo voi olla vielä Pelicansin onni runkosarjan loppukierroksilla. Kiehuva kattila on heitetty tuvasta ulos lumihankeen jäähtymään ja voidaan rauhassa keskittyä playoff-keitoksen maustamiseen.

25Hel/13Off

Neljä sikaa ja Junland

Lauantain Kärpät-koitoksen voi vain todeta, että tällaisia SM-liigaotteluiden pitäisi aina olla. Runkosarjan 30:een kotiotteluun mahtuu aivan liian monta velttoa läpsyttelyä, mutta ei kai jokainen ottelu voikaan olla mitään junioreiden MM-kisojen Kanada-USA -finaaleja, joissa joka ainoa luistimenpotku ja laukaus vedetään täysillä. Lauantaina intensiteetti oli kuitenkin Isku Areenalla tapissa ja parempaa draamaa ei voisi käsikirjoittaa. Silloin kannattaa olla hallissa paikan päällä.

Näkemisen arvoinen oli myös Kärppä-vahti Johan Backlundin sulaminen lärpyttimien metelissä. Mihinpä koira karvoistaan pääsisi.

Pelicans vei tulostaululla 3-2, mutta törkyilyt kentällä menivät tasan 2-2. Ilkka Pikkaraisen, Juho Keräsen ja Pekka Saarenheimon temput joutaisivat kaiken järjen mukaan kurinpitokäsittelyyn, mutta todennäköisesti ainoastaan Pikkaraisen maine aiheuttaa jatkotoimenpiteitä - nythän vieläpä yritetään tuomita tilanteet teon, eikä Kärppien lääkärin lausuntojen mukaan. Miikka Salomäen taklausta on vaikea arvioida, kun tilannetta ei viitsitty ottelukoosteisiin ympätä.

Saarenheimo vs. Keränen -tapauksessa ikävintä oli, että nyt kun tapella ei saa, niin SM-liigassa tasataan kuittivihkoa lyömällä mailalla päähän. Kohde sentään oli oikea. Juho Keränen on pelaaja, joka kerjää verta nenästään ja tietää sen itsekin.

Saarenheimon reaktio oli taatusti spontaani, mutta muistan vuoden takaa sellaisenkin tilanteen, että Ryan Lasch otti oikeuden omiin nyrkkeihinsä ja pakotti Kärppä-ikoni Ilkka Mikkolan kilpikonnaksi jään pintaan. Vähemmän väkivaltainen ja vaarallinen tempaus kuin Saarenheimon halonhakkuu, mutta samalla henkinen yliote siirtyi Pelicansille kentän pienimmän miehen kyykyttäessä pikkusikaa harrastavaa Mikkolaa.

Kiekkoaktivistin tuomiot lauantain tapahtumista uuden linjauksen mukaisesti:
Ilkka Pikkarainen, 4 ottelua
Pekka Saarenheimo, 2 ottelua
Juho Keränen, 2 ottelua

- - -

Pelicansin vemppaosasto on nyt täysin tyhjä, kun Jonas Junland osallistui normaalisti tämän aamupäivän jääharjoituksiin. Pelikuntoon ei siis pitkä matka enää ole ja pakkipäässä tullaan näkemään vielä kova kahdeksan ukon kamppailu peliajasta. Junland on suurennuslasin alla muutenkin, sillä miehen kapasiteetti riittäisi varmasti kantamaan ykköspuolustajan viittaa myös ensi kauden Pelicansissa. Se kannattaa muistaa, vaikka pitkän pelitauon jäljiltä tietty haparointia onkin odotettavissa.

20Hel/13Off

Duunariosaston esiinmarssi

Viime viikolla Pöyhönen ja Paakkolanvaara, eilen Ritamäki ja Pikkarainen. Haalariosaston onnistumiset tulevat tarpeeseen, sillä Pelicansin hyökkäyspeli ja maalinteko eivät viime aikoina ole olleet mitään erityisen räiskyvää. Tosin ennen IFK-vierailua oli paukuteltu 10 matsissa mainiot 27 häkkiä, eli samaa tahtia mitä kärkipään joukkueet koko kauden. Yhdessä tiiviin puolustuspelin kanssa se jo keskimäärin tuottaa enemmän voittamista kuin häviämistä.

Eräänlaisia pudotuspelejä on tahkottu paineen alla jo jonkin aikaa ja tällä harjoittelulla nippu on taatusti valmis niihin oikeisiin playoffeihin. Jos "säälipleijareita" sellaisiksi voi laskea, ja jos kympin sakkiin ylipäätään onnistutaan kampeamaan. Olen melko skeptinen sen suhteen kuinka paljon tämä runkosarjan lopun armoton taistelu altavastaajana jättää energiaa ja mahdollisuuksia niihin tosipeleihin, mutta jo pudotuspeleihin pääsy säästäisi tämän sesongin totaaliselta flopilta.

Jäljellä on otteluita kotona viisi ja reissun päällä kolme, joten pelkkä vieraissa voittaminen ei enää riitä. Haastatellessani Marko Pöyhöstä tämän päivän Uuteen Lahteen "Pöde" tarjoili kotipeleihin lääkkeeksi suoraviivaisuutta, kuinkas muutenkaan. Se sana on Pöyhösen työmaakypärässä pleksiin tatuoituna. Pelicans on elementissään vierasotteluissa, kun on lupa rakentaa puolustusmuuri ja iskeä vastahyökkäyksillä mahdollisimman simppelisti.

Lahdessa vierasjoukkueet asettuvat samaan rooliin ja Pelicansin viisikoiden kiekollinen peli ei ole oikein missään vaiheessa kautta asettunut dominoivaan muottiin. Olemus on koko ajan enemmän pakottamista kuin rentoa hallintaa. Viime kauteen verrattuna nyt pelataan konstailematonta duunarilätkää ja keväällä näiden duunareiden arvo nousee entisestään. Aiemminkin on Pelicansissa nähty, että kun taitopelin neppailijat hyytyvät, jatkaa haalariosasto suoraviivaista hommaansa ja nousee jopa pelin sieluksi - legendaarisimpana vitjana Sihvonen - Heino - Komarov.

Pari asiaa joita näiltä nykyisiltä - Joni Isomäki mukaan lukien - odottaisin, on aggressiivisuus ja ilkeys. Komarov ei aikanaan jättänyt vetämättä tilanteita loppuun asti, eikä jätä edes NHL:ssä. Leksalla on myös kyky hoitaa roolinsa täsmälleen oikein.  Pikkarainen on fyysisesti valmis tähän, henkisesti ja maineensa vuoksi ei niinkään. Heinolan miehet Ritamäki ja Isomäki pelaavat ihan kivaa näkymätöntä peliä, mutta jos herrat aikovat pidempää liigauraa luoda, pitää ruveta löytymään särmää. Täysillä tilanteisiin, mehut pois vastustajan puolustajista, suorinta reittiä maskiin ja pelikatkolla hanskan hierontaa naamaan.

Isojen poikien pitää pelata kuin isot pojat, muuten ei tässä sarjassa suurvoittoja oteta. Lisätietoja Miika Lahdelta.

14Mar/12Off

Ei aukea

Maajoukkuetauolta arkeen. Pelicansin esityksessä oli paljon lupaavaa ja hyvää, mutta valitettavan paljon samaa vanhaa... mätää.

Eric Fehr 1+1. Maxime Talbot 1+0. Craig Smith 2+2. Jason Demers 0+1. Kyle Turris 1+0. Mikkel Bödker 1+0. Frans Nielsen 0+2. Philip Larsen 1+1. Kris Russell 1+1.

Siinä muutamia debyyttejä tämän kauden NHL-vahvistuksilta. Enteilin eilen pelin alla jotain pahaa Jamie McBainista - toivoen kuitenkin olevani väärässä. No, Pelicansin NHL-apu avusti omakätisesti KalPalle voittomaalin ja oli pääroolissa tuhrimassa loppuhetkillä viimeisetkin mahdollisuudet tasoitukseen. TV-maailmassa tämä voisi olla ns. spin-off varsinaisesta sarjasta, joka kuvaa Pelicansin tragikoomista taivalta SM-liigassa.

Jokainen ottelun nähnyt kuitenkin havaitsi, että kyseessä on etenkin kiekollisena statuksena mukainen pelaaja. 29 minuutin peliaika puolen vuoden pelitauon jäljiltä näkyy lähes väistämättä ratkaisevissa suorituksissa. Sen paremmin kehikkoon eivät osuneet Latvala, Seikola eikä Richmondkaan. Alun listaankin olisi löytynyt toinen mokoma kiikaritehoilla liigapelinsä aloittaneita änärijätkiä.

Pelicansin karvaus sai ajoittain paineistettua KalPan puolustuksen kiekonmenetyksiin ja käännettyä niistä muutaman maalipaikan. Mahtavaa. Maaottelutauon jälkeisessä kotiottelussa tämän pitäisi muutenkin olla standardi. Jokainen karvauksen luoma maalipaikka on kuitenkin plussaa, sillä Pelicansin luokaton avauspelaaminen, keskialueen ylitykset ja ylivoima eivät ole parantuneet mihinkään. Harjoituksissa on varmasti huudettu Heureka!, kun kakkosylivoiman pyörittäjäksi on keksitty Ilkka Pikkarainen!

Jos videoita katsellaan, kannattaa karvauksen lisäksi laskea myös ne kerrat, joissa KalPa purki Pelicansin karvauksen leikiten pienellä siirrolla laidasta keskelle tai päinvastoin. Viimeistään Oskari Korpikarin palatessa kehiin Pelicans-valmennus ei voi mitenkään piiloutua vajavaisen puolustajamateriaalin taakse. Syöttötaitoa ja pelisilmää on yltäkylläisesti, mutta syöttölinjat hyökkääjille ovat joko epätoivoisia tai tukossa.

Angelo Espositon ketju, Pikkarainen mukaanlukien, esitti joka tapauksessa yhden syksyn parhaista peleistään. Espositon tasapaino ja fysiikka ovat yhä B-junioritasoa, mutta kanukki tuli tauolta sisuuntuneena. Samoin Pikkarainen, joka ehti jo taklaamaan muutaman kerran puhtaasti ja lisäsi vaarallisuuttaan kiekollisena.

Tekisi mieli sanoa, että tällä pelillä otetaan vielä voittoja, mutta ei niitä oteta ilman parempaa viimeistelyä ja ylipäätään parempaa tilanteiden rakentelua. Olisi helppoa hokea, että paikkoja on ja ei vain tuuri käy, mutta tuurikin pitää ansaita. Pelicansin pelaaminen on roiskimista, ja roiskiminen ei koskaan johda tuurin ansaitsemiseen pitkässä juoksussa.

Yleisökin voisi esittää pientä luottamusta Joonas Kuuselaa kohtaan. Vaikka se eilen pumppua koetellut häpläys kiekon kanssa toikin mieleen Ville Koivulan piruetit jostain vuodelta 2000, ei kokonaissuoritus hirveästi Niemelle kalpene. Niemen sylkemiä irtokiekkoja vain pidettiin ominaisuutena, ei vikana.

26Lok/12Off

Törkytaklauksella hermolomalle

Väärässä sarjassa

0-3. Se oli niitä iltoja, kun pitäisi matsin jälkeen vain painua suoraan nukkumaan. Pahaksi onnekseni kuitenkin valvoin ja osuin kanavasurffailun lomassa Neloselle SM-liigan huippuhetkiin, jossa Jani Alkio höpötteli ottelusta seuraavaa:

31 minuutin kohdalla nähdään raju tälli Ilkka Pikkaraiselta, ja näitä ei toivoisi näkevän. Kädet nousevat ikävästi ylös ja samalla Ville Mäntymaan pää pamahtaa vielä päätylaseihin. Ilkka Pikkaraisen tie vie suihkun puolelle, ja siitä ei tarvitse edes neuvotella.

Että tällaista paskaa sitä lauotaan valtakunnan verkkoon. Olisi toivottavaa, että toimittaja A) ymmärtäisi auttavasti peliä tai B) katsoisi videon kunnolla läpi. Muutoin lausunnoissaan niin varovainen Alkio jätti tällä kertaa lisäämättä kommentin loppuun perinteisen vastuuvapauslausekkeensa "mutta tämähän on vain minun mielipide". Lievää asenteellisuutta ehkä havaittavissa sielläkin päässä.

Joku huusi katsomosta, että Ilkka Pikkaraisella on paskaa päässä. Kuvainnollisesti ehkä näinkin. Pikkarainen on yksi niistä monista Pelsu-miehistössä, joista ei tällä hetkellä ole joukkueelle mitään hyötyä, mutta onnistuu olemaan poikkeuksellisen paljon myös haitaksi. Voisi sanoa, että Pikkarainen pelaa väärässä sarjassa. Ei siksi, etteikö pärjäisi, vaan koska paskahousujen SM-liiga on viimeistään nyt väärä sarja kovaa taklaaville pelaajille.

Suomalaisessa jääkiekossa ei tunneta sellaista, että melko puhtaastakin kontaktista voi jääkiekossa aiheutua loukkaantumisia. Pikkarainen taklasi kiekollista puolustajaa maltillisella vauhdilla ja kädet normaalilla korkeudella, vaikka Jani Alkio toisin kaakattikin. Vastassa oli 300 liigaottelun Ville Mäntymaa (191 senttiä ja 93 kiloa), joka tiesi tasan tarkkaan karvaajan tulevan päälle, mahdollisesti jopa havaitsi kuka sieltä on tulossa, mutta ei siitä huolimatta valmistautunut lainkaan mihinkään kontaktiin, vaikka katse oli tilanteessa koko ajan kentälle päin. Tähän lisättynä puolen metrin etäisyys laidasta aiheutti sitten pahan loukkaantumisen ja Pikkaraisen verbaalisen teloittamisen ympäri lätkä-Suomen.

SM-liiga on nyt ehkä väkivaltaisempi ja toisiaan vähemmän kunnioittava kuin koskaan, kiitos väkivaltakohun seurausten. Sen kanssa eilisellä episodilla ei kuitenkaan ollut tekemistä, Pikkarainenhan nimenomaan jätti vetämättä ylikovaa ja kädet ylhäällä. Jälkikäteen arvioituna tietenkin vaarallisessa paikassa, kun taklattava on irti laidasta ja täysin valmistautumaton normaaliin kontaktipelaamiseen 300 ottelun kokemuksestaan huolimatta.

Loukkaantuminen, 5+20, suihkuun. Tuomaristo teki oikein, koska tuli loukkaantuminen. Vika ei ole yksilöissä, vaan systeemissä. Ville Peltonen teloitti täysin tarkoituksellisesti Kärppien kiekottoman Tomas Plihalin keskialueella ja istui siitä 4 ottelua. Mielenkiintoista nähdä miten Pikkaraisen ns. törkytaklaus vertautuu siihen.

Ja kaakatus jatkuu asian ympärillä, ei lainkaan sen ytimessä. Eli siinä miksi tässä paskahousujen sarjassa ei osata taklata ja ottaa taklauksia vastaan. Siinä miksi aina loukkaantumisen myötä seurauksena on ulosajo teosta riippumatta. Siinä miksi kurinpitäjälle ei aina tasapuolisesti mene kaikki isot rangaistukset käsittelyyn.

Ja miksi se on aina Miika Salomäki, joka taklaa kiekottomia avojäällä?

PS. Onneksi kohta on maajoukkuetauko. Pystyisiköhän Antti Niemi (=Pelicans) nappaamaan yhden voiton ennen taukoa? Kenttäpeli ei sellaista tämän hetken formussaan ansaitse.

22Lok/12Off

”Suikkanen ulos!”

Kommentti lainausmerkeissä, koska eihän nyt oikeasti… Kyseisestä huudahduksesta on vain tullut lätkäpalstojen vakiotavaraa, jota parhaimmillaan viljellään jo samana päivänä kun uusi valmentaja on julkistettu. Välillä huumorilla, välillä tosissaan. Kai Suikkasen asemasta kertoo jo se, että Pelicans-yhteyksissä kyseistä otsikkoa ei vielä ole käytetty. Eikä siinä mitään järkeä olisikaan, ei otsikossa eikä itse teossa. Ehkä mastokaupungissa odotukset ja kuvitelmat ovat muutenkin astetta realistisemmat kuin joissakin muissa liigakaupungeissa.

Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, kuinka luokattoman huono Pelicans oli lauantaina HIFK:n vieraana. Keskustelupalstojen termeillä jatkaakseni Pelsu oli sysipaska. Kahdesta voitosta huolimatta viime viikko ei todellakaan ollut mikään tasonnosto. Tyytyväinen voi olla vain siihen, että Pelicans on yhä hyvissä asetelmissa ja kykenevä voittamaan otteluita huonollakin pelillä.

Pelaajamateriaalin puutteista on puhuttu paljon ja totta onkin, että joillakin osa-alueilla on tultu ryminällä alas laadussa. Myös loukkaantumiskierre alkaa olla lahtelaisittain harvinaisella tasolla. Vaan kun lähtökohtaisesti materiaali ei mitään finaalitasoista ollut aiemminkaan. Itsestään 90 prosenttia joukkueesta ei ylisuorita, eli heittämällä lätkän kentälle ja huutamalla ”Pelakkaa, pojat!”. Nyt ylisuorittajia on hädin tuskin 10 prosenttia – lähinnä niitä, jotka eivät osallistuneet harjoituskaudelle. Itselleni viimeinen indikaattori totaalisesta sekasorrosta on Jan Latvala, joka on hänkin sortunut jo virheisiin tavanomaisissa pelitilanteissa.

Keskushyökkääjäosasto on tällä hetkellä köykäinen, mutta merkillepantavaa on myös se, kuinka vähän nämä pelinrakentamisesta vastaavat sentterit ylipäätään pääsevät kiekolle. Jopa ylivoimissa kiekon kuskaaminen - yksinään kuskaaminen, joka sekin on jo merkki huonosta organisoinnista - päätyy Smolenakin, Pikkaraisen ja Tavin kaltaisille laitureille, joiden vahvuudet ovat jossain aivan muualla kuin keskialueen rytmittävissä syötöissä. Viisikot ovat sekaisin ja syöttöyritykset siitä johtuen liian vaikeita.

Kaikki ne elementit, joilla Pelicans vuosi sitten vyörytti vastustamattomasti ja väsymättä hyökkäyksiään kohti vastustajan maalia, ovat poissa. Se saa nykyjoukkueen näyttämään hitaalta, puukätiseltä ja sekavalta. Entinen Pelicans vain kiihdytti tahtiaan kolmansissa erissä, nyt kiekkoa roiskitaan paskat housussa antaen HPK:n ja Ilveksen kaltaisille joukkueille totaalisen pelinhallinnan ja mahdollisuuksia hopeatarjottimella. Esimerkiksi vaihtotilanteissa kiekko voitaisiin - kuten viime kaudella - pitää omalla joukkueella ja rauhoittaa tilanne, mutta tässä vaiheessa tavaksi on valittu kiekon räiskiminen vastapäätyyn.

Jonkinlainen trendi on ehkä löydettävissä myös profiilipelaajissa. Gorenin, Espositon, Richmondin, Smolenakin ja Pikkaraisen muodossa avainpaikoilla on pitkä liuta ns. Joko tai –pelaajia, jotka tekevät yksittäisessä tilanteessa usein kuningasratkaisun tai kardinaalivirheen, ei välimallia jolla kentällä olevan viisikon harmonia säilyisi.

Pelaajamateriaali on heikentynyt, mutta tällä tyylillä ei kuuden sakkiin mennä muutenkaan.

24Hel/12Off

Historian havinaa torstai-illassa

Pelipäivä on juhlapäivä, joten näin ollen perjantai voi myös olla krapulapäivä. Pitihän 10-3-voittoa SaiPasta jotenkin juhlistaa.

Olipahan murskajaiset! Ei varmaan tarvitse enää kenenkään muistella juhlapelien kirveleviä tappioita. Maaottelutauon jälkeinen jähmeys näyttäisi olevan ominaisuus, joka tulee samassa paketissa Kai Suikkasen kanssa, eli siihen kannattaa vain tottua. Juhlahumun ja ketjumuutosten keskellä taivuttiin pariin yhden maalin tappioon, ei sen kummempaa. Peli palautui SaiPa-ottelussa oikeaan kuosiin ja se oli loppunumeroitakin tärkeämpi seikka. Onnittelut jokaiselle 3870 katsojalle, jotka torstaina "vaivautuivat" paikalle liigaotteluun.

Jonkinlainen läppä tosin oli se, että Pelicans naulaa kympin täyteen 56. minuutilla ja kymmenet katsojat poistuvat kiireen vilkkaa hallista. Tätä toimintaa en ole ikinä suomalaisessa kulttuurissa ymmärtänyt. Mikä on niin vastenmielistä katsoa peli loppuun asti kun kerrankin päästään nauttimaan oikein yltäkylläisesti?

Yhden pelin romahduksesta huolimatta täytyy kyllä hattua nostaa SaiPalle ja Selinin Atulle; kukaan niihin ei ennen kauden alkua uskonut ja itsekin uskoin vain jumbosijan välttämiseen, mutta niin vain ovat kammenneet sijoituksensa ihan säälipleijareiden kynnykselle. Eilenkin nähtiin molemmilta joukkueilta huippuvauhdikasta peliä ja silti myös hyvää syöttöpeliä, ainakin niin kauan kun matsi pysyi tasaisena. Luulenpa, että HPK teki valmentajavalinnassaan ihan hyvän ratkaisun.

Pelicansin kaikkien aikojen kokoonpano nousi myös puheenaiheeksi ennen matsia. Ei siis All Stars-miehistö, vaan yksittäiseen otteluun nimetty kokoonpano. Toden totta, painakaa eilinen päivämäärä 23.02.2012 ja pelaajalista mieleen; ilman Niko Hovistakin tuo oli Pelicansin liigahistorian kovatasoisin nippu.

Luttinen - Koskiranta - Lasch
Smolenak - Hodgman - Sopanen
Tavi - Immonen - Pikkarainen
Wärn - Paakkolanvaara - Jormakka

Järvinen - Seikola
Jalvanti - Latvala
Platil - Marttinen

Kuusela
Juvonen

Uusista miehistä Ilkka Pikkarainen on ylivoimainen kunkku. Siinä on nyt se todellinen voimahyökkääjä, joka laukoo painavasti ja ajaa sadan kilon voimalla taklaukset mahdollisimman vittumaisesti loppuun asti. Radek Smolenak taas on ehkä odotetustikin hävinnyt kuvasta parin hyvän pelin jälkeen.

Märkiä pyyhkeitä menee Jan Platilille, jonka pelaamista kuvaa parhaiten sana pelko. Miehessä itsessä täytyy vähitellen olla vikaa, jos jättimäinen puolustaja ajetaan joka pelissä kerran kylmäksi,toisin sanoen pelinluvussa, jalkojen tasapainossa ja luistelutekniikassa on isoja puutteita. Paineen allakin pitäisi uskaltaa mennä ensimmäisenä kulmaan hakemaan kiekkoa, vähän kuin Ville Uusitalokin menee joka ainoa kerta, vaikka tuleekin välillä jyrätyksi. Se on sitä pelirohkeutta. Kiekolliset ratkaisut taas ovat järjestään hätäisiä suupaisuja. Pahimmillaan Platil on antiteesi Pelicansin pelirohkeille puolustajille. Syytä petrata pudotuspeleihin, ja näillä otteilla ei jatkoon ensi kautta ajatellen.

- - -

SM-liiga tiedotti torstaina "historiallisesta muutoksesta", kun Stockmannin toimitusjohtaja Hannu Penttilä valittiin liigahallituksen puheenjohtajaksi ja liigahallituksessa seuroja edustavat enää IFK:n Timo Everi, JYPin Jukka Seppänen ja SaiPan Tuomo Räsänen. Hallituksen muut jäsenet ovat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen, sekä Veikkauksen lakimies Pekka Ilmivalta (ex-Reipas) sekä Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen.

Todella historiallista. WTC-tornit, Neukkujen kaatuminen... Muistatko sinä missä olit kun SM-liigan hallintomalli muuttui? Lehdistötilaisuus alkoi torstaina klo 14 ja liigan toimistolla muistettiin vasta lounastauolla tiedottaa tilaisuudesta.

No, ilmeisesti nyt päätöksiä voidaan tehdä 75 prosentin kannatuksella, eli jokaisen liigaseuran yksimielistä päätöstä ei enää vaadita. Mistä asioista tämä muinaismuistohallitus sitten ikinä päättääkään, Penttilän jorinoista päätellen ainakin kansainvälistymisestä ja uudesta tv-sopimuksesta.

Joku varmaan vetää senkin ässän hihasta, että laitetaanpa liiga peräpäästä kiinni.

31Tam/12Off

Ei tyhjin käsin hulluilta päiviltä

Isoja kaloja huhuiltiin Pelicansiin - haaviin tarttui sitten SM-liigasta tuttu slaaviduo Jan Platil-Radek Smolenak. Ei mitään roskakaloja, jos nyt ei ihan kauppahallin parhaita antimiakaan. Samalla avauksella Sami Blomqvist lähti kohti Vaasaa. Mitä jäi saldoksi isossa kuvassa?

Tähän voisi jaaritella ympäripyöreyksiä pelaajista, joiden todellisesta tasosta ei ole täyttä selvyyttä. Kieltämättä ensireaktio oli vähän sellainen, että Stockmannin reissu harhautui Cittarin Mammuttimarkkinoille. Ei tullut KHL-tähtiä Jonas Anderssonia tai Tomas Netikiä. Ei edes sitä puolta Lev Popradin joukkueesta. Pienenä esteenä Elitserienin Växjöhön päätyneen Netikin rekrytoinnille oli miehen loppukauden hintalappu, joka Aftonbladetin mukaan nousi yli 80 000 euroon.

Painetaanpa sen sijaan suoraan maalille ja asian ytimeen. Ilkka Pikkaraisen, Jan Platilin sekä Radek Smolenakin myötä Pelicans paikkasi rutkasti puutteitaan, ja teki sen kohtuuhinnalla. Liiallisia riskejä välttäen, mutta tietyn laatutason säilyttäen. Alunperin tämän kauden Pelicans oli vähän lyhyenläntä ja pehmeä, vaikka muutama iso roikalekin rivistä löytyi. Kauden mittaan pelit näyttivät tämän näppituntuman todeksi, joten loogisesti Isku Areenan uumenissa reagoitiin tähän heikkouteen hankkimalla senttejä ja kiloja, unohtamatta pelisysteemin vaatimaa nopeutta ja taitoa. 25, 28 ja 30 vuotta - pelimiehiä parhaassa iässä. Kaikille on myöskin yhteistä vankka kokemus AHL:n bussikiertueista, jos sillä jotain merkitystä on.

Nyt ei myöskään otettu super-egolla varustettuja maailmantähtiä, vaan vähän matalamman profiilin täydennysmiehiä. Johtavien pelaajien Laschin, Hodgmanin, Seikolan, Järvisen ja Latvalan asemaa ei heilautettu. Kolmikon roolit ovat jo etukäteen melko hyvin selvillä. Lähtökohtaisesti Pikkarainen ja Smolenak lisäävät kilpailua sekä leveyttä erityisesti kakkos-kolmosketjujen laidoille. Puolustuksen outolintu Aaron Brocklehurst taasen saa Platilista korvaajakseen nöyrän soturin, joka sopii erinomaisesti kakkos-kolmosparin puolustavaan rooliin. Platilin ensikommentit (ESS 31.1.) puhuvat hyvää kieltä:

- Vahvuuksiani ovat kovat taklaukset, kiekkojen blokkaaminen ja laukominen. Tykkään pelata alivoimaa, sillä siinä pääsee uhrautumaan kiekkojen eteen, taklaamaan kovaa ja laittamaan purkuja.

Kusipään maine - pysyykö ruodussa? (© sm-liiga.fi)

Mitään vanhan ajan Hanson-meininkiä tai Matt Nickerson-sekoiluja Platililta on turha odottaa, vaan kliinistä pelikovuutta laitojen lähellä ja kurinalaista merkkauspeliä Hovisen maalin edustalla. Halonhakkuut ja nyrkkitalkoot ovat jo vähän eilispäivää, nyt arvossaan ovat Joonas Järvisen kaltaiset peruspuolustajat, jollaiseksi Platilkin toivottavasti osoittautuu.

Smolenak on paljon monisyisempi tapaus. Odotti Ässissä pääosan roolia, jäi Zaborskyn ja Dixonin varjoon. Ei syöttele, ei hoida duuniaan viisikkopelissä, mutta vaatii muilta paljon. Kokoonsakin nähden todennäköisesti pehmeämpi kuin toinen ongelmapersoona Pikkarainen. Toisaalta osaa hakeutua sinne missä tapahtuu ja ratkaista suoraviivaisesti. Uudesta kolmikosta selvästi se suurin kysymysmerkki.

Muutenkin slaavi on aina slaavi. Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen tai hanki tshekkihyökkääjä.

Joka tapauksessa nyt pitäisi väliketjujen laidoille olla palasia, joista yhdistellä kaksi toimivaa troikkaa. Vasemmalla Smolenak, Wärn ja Tavi, oikealla Sopanen, Pikkarainen ja Pekka Jormakka, joka tekee tänään vihdoin paluun kaukaloon. Mielenkiintoista nähdä miten ketju Smolenak-Hodgman-Jormakka toimii.

Ja vielähän sinne pelaajakauppaankin ehtii. Myymälä on auki vielä tänään puoleen yöhön asti...

- - -

Jokerit vahvisti peräpäätään Josef Boumediennella ja Ross Lupaschukilla. "Bume" ajautui riitoihin ja ilmeisesti jopa käsirysyyn Djurgårdenin valmentajan kanssa, Lupaschuk puolestaan sai lähteä Itävallasta lähinnä joukkueen alisuorittamisen takia.

Jotenkin en innostu näistä kiertolaisista. Boumediennenkin listalta löytyy Brynäs, Kärpät, Zürich, Södertälje, Kärpät, Hershey, Toronto Marlies, Kärpät, Minsk, Zug, Djurgården ja nyt Jokerit. 10 seurasiirtoa viimeisen 8 kauden aikana. Lupaschukilla 9 siirtoa 7 kauden aikana, Suomesta Kärpät, HIFK ja Jokerit.

Mikä siinä on niin vaikeaa sitoutua edes pariksi kaudeksi yhteen joukkueeseen luottopelaajaksi? Meininki on vähän sellainen, että heti onnistuneen kauden jälkeen lypsetään isoimmat rahat sieltä mistä sattuu saamaan. Kärppä-kausia lukuunottamatta muuten molemmilta ovat viime vuosina pudotuspelit joko jääneet saavuttamatta tai päättyneet hyvin lyhyeen. Jotenkin se tuntuu jopa vähän ansaitulta.