7Maa/15Off

Seurajohto sahaa Lämsän oksaa?

Suikkanen08032015Pelicansin keväällä 2012 hopealle luotsannut parivaljakko Kai Suikkanen ja Riku-Petteri Lehtonen seurasi torstaina Pelicans-Sport -ottelua seurajohdon aitiosta. Minkä signaalin tämä antaa ulospäin?

Ajankohta on hyvin, hyvin epäilyttävä. Selvää on, että seuran entiset ulkopaikkakuntalaiset valmentajat eivät vain ilmesty seurajohdon aitioon ohimennen, että "terve, tultiin peliä kattomaan". Väistämättäkin herää kysymys, oliko kyseessä jonkinlainen sopimusneuvottelu tai sen mahdollisuudesta keskusteleminen.

Syy voi hyvinkin olla se, että tutut valmentajat oli vain kutsuttu seuran vieraiksi viettämään iltaa Lahteen, kuten Ilkka Kaarna julkisuudessa totesi. Tässä viattomassa ajatuksessa on kuitenkin se kääntöpuoli, että huhumylly Pelicansin ensi kauden valmennuksen suhteen kävi jo valmiiksi hyvin kuumana. Jokainen tietää, että Pelicans on vaikeassa tilanteessa, ja kaiken lisäksi Kai Suikkanen olisi tietyllä tapaa yksi niistä mahdollisista ehdokkaista, mikäli Pelicans todella olisi valmennusjohtoaan vaihtamassa kesken Tomi Lämsän sopimuskauden.

Mikä oli Kaarnan ja kumppaneiden motiivi tuoda Suikkanen ja Lehtonen näyttäytymään aitoon? Joku heidät huomaa kuitenkin, samaan tapaan kuten Ryan Lasch huomattiin viime kaudella aitiossa. Ja silloin puhuttiin sopimuksesta.

Pelicansin seurajohdon pitäisi tässä tilanteessa ainakin ulospäin osoittaa tukensa Tomi Lämsälle, mutta päin vastoin se heittääkin lisää bensaa huhumyllyn liekkeihin. Kuka tämän jälkeen uskoo seurajohdon mahdollisia lausuntoja täydestä luottamuksesta?

Miksi juuri nyt? Miksi tällä tavalla? Jos olisin itse seurajohtaja, olisin siinä todennäköisesti Kaarnaan verrattuna surkea amatööri, mutta mikäli olisin aikeissa jatkaa nykyisen valmennusjohdon kanssa ensi kauteen, en toisi kilpailevaa kollegaa aitioon julkisesti näyttäytymään. Sillä tavalla aiheutetaan ainoastaan lisää turbulenssia jo valmiiksi vaikeuksissa ja sekaisin olevaan joukkueeseen. Sen seurauksena valmentaja aistii oksan taipuvan ja pelaajat aistivat, että jotain voi olla meneillään.

Onko Ilkka Kaarnan kädessä saha ja Lämsän kohtalo jo sinetöity?

 

Edellinen kirjoitus >> Näin kasataan Pelicansin joukkue 1,6 miljoonalla

12Mar/14Off

Yleisökato tekee jääkiekolle hyvää

SaarinenKaarna12112014

PelicansTV:n eilisessä lähetyksessä oli vahvaa symboliikkaa. Pelicans tekee loisteliasta omaa keskusteluohjelmaa ja samalla se toimi nyt seurajohdolle väylänä "nöyrtyä" ja jalkautua kansan pariin puhumaan vaikeasta syksystä.

Ajat kävivät yhtäkkiä vaikeiksi. En jaksa uskoa, että nyt nähty yleisökato johtuisi suoranaisesti pääsylippujen hinnoittelusta, jossa Pelicans on kautta linjan ollut varsin maltillinen ja kohtuullinen seura. Tilanne on työttömyyden, Nelosen tv-tarjonnan, ruuhkaisen arvokisavuoden ja monen muun asian summa. Ehkä suomalaiset valistuneet jääkiekkokansalaiset ovat myös saaneet tarpeekseen kaikesta kaukalon ulkopuolisesta paskasta. Tuotteessa on liian paljon mätää, että sitä viitsisi tukea entiseen tapaan. Se on koko Liigan oma moka, joka kolahtaa myös Pelicansin nilkkaan.

Aiemmin kritiikki on kaikunut kuuroille korville, mutta raakoja numeroita jääkiekkopäättäjätkin kuuntelevat nöyrinä.

Pelicansin seurajohto ei onneksi muodostu ylimielisistä puupäistä. Pikemminkin rima on viime vuosina nostettu sekä taloudenpidossa, urheilullisessa menestyksessä että markkinoinnissa todella ylös. Saavutuksista on vaikea pistää paremmaksi, mutta sitä hetken hyvään tottunut lahtelaisyleisö kuitenkin odottaa. Korjausliikkeitä varsinkin ottelutapahtuman ja markkinoinnin kehittämiseen on tehtävä entistäkin ketterämmin.

Sen lisäksi olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että Pelicansin brändi ja identiteetti ovat liian löyhä kyhäelmä sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Meillä voi olla seksikkäimmät tanssitytöt ja trendikkäimmät teinidiscojen hitit ottelutapahtumassa, mutta se, mitä löytyy kiiltokuvan alta, ratkaisee asioita pidemmällä tähtäimellä.

Keiden seura Pelicans ihan oikeasti on? Mitkä ovat seuran perusarvoja? Minkälaista perintöä Pelicans vaalii?

Tällaiset asiat linjataan monessa junioriseurassa, mutta koko historiansa aikana Pelicans ei ole tätä ajatusmaailmaa onnistunut kiteyttämään. Lahti on oivallisesti nimetty kiekkokaupungiksi, mutta Pelicans on yhä vain jääkiekkoseura, joka on olemassa. Esimerkiksi Kaarnan, Pasi Nurmisen ja Ili Varmavuon henkilöhahmot kantavat tiettyyn pisteeseen asti, mutta yhteinen henkinen pääoma on jäänyt liian ohueksi.

Suuresti arvostamani Jarmo Kekäläinen piti pari vuotta sitten tämän seminaaripuheen aiheesta "Kuinka kontrolloida urheilubisneksen asiakastyytyväisyyttä?". Se oli ennen KHL-suunnitelmia.

"Onko meidän bisneksessä kyse vain voitoista ja häviöistä, ja vain voitto kelpaa? Pitäisikö kiillottaa brändiä? Enemmänkin uskon siihen, että joukkueurheilun yleisö on yhteisö, joka elää suosikkijoukkueensa mukana ilot ja surut. Joukkueen brändi on rakennettava vahvojen perusarvojen varaan, silloin tuulet ja tappioputket eivät sitä heiluttele."

Kekäläinen listaa myös asioita pelaajien kasvattamisesta, edustusjoukkueeseen kohdistuvista vaatimuksista ja fanien sitouttamisesta. Tällaisten linjausten myötä jopa möhkälemäinen Jokerit-konserni astuu lähemmäs ruohonjuuritasoa.

Pelicans voi nytkin saada hetkellistä virtaa lippukampanjoilla ja uusilla hauskoilla mainosvideoilla. Todellisen voiman synnyttämiseksi Pelicansin pitäisi kuitenkin ensimmäistä kertaa kunnolla perustella olemassa olonsa lahtelaisille, sillä lahtelaiset tuntuvat saaneen tarpeekseen kiiltokuvista. Ehkä tähän maailman aikaan kaivataan seksin ja trendien tilalle jotakin pysyvämpää ja kotoisampaa? Erätauon business-kilpailun tilalle sympaattisia pikkujunnuja nilkkoihin asti ulottuvissa pelipaidoissaan, ja niin edelleen.

Aito Pelicans-henki kyllä kytee jossain, mutta ilman Pelicans-henkeä Isku Areenalle ei muodostu sitä syytä, miksi kansa hallille vaivautuisi. Onneksi meillä on yleisökato, se pakottaa miettimään aivan perusasioitakin uudelleen, edes pintapuolisesti kuten eilen PelicansTV:ssä.

 

Edellinen kirjoitus >> Loukkaantumiset – syy ja tekosyy

27Maa/13Off

Hannu Aravirta – järkivalinta?

Hannu Aravirta Pelicansiin. Kahdeksan vuotta sitten heiteltiin vielä hattuja ilmaan, nyt uutisessa tuntuu olevan monelle pettymyksen sivumaku.

Löpinät sikseen ja mennään suoraan siihen mikä Aravirran palkkaamisessa oli oleellista. Pelicans pelasi varman päälle, siinä ei ole mitään väärää. Kai Suikkasen hajoita ja hallitse -filosofian jälkeen tarvitaan harmonisempaa jälleenrakennusta, jossa "Ara" on mestari.

Kysymyksiä herättää se, että Aravirran alaisuudessa kolmen miljoonan pelaajabudjetilla Kärppien sijoitukset runkosarjassa olivat 8-7-7. Top2-budjetilla pitäisi kolmen vuoden jänteellä sijoittua keskimäärin sijoille 2-4. Toisaalta voidaan kyseenalaistaa onko viime kausien Kärppä-joukkue Viuhkolan, Lehtosen ja Mikkolan johdolla ollut lihavien tilipussiensa arvoinen.

Aravirran valinta oli Pelicansilta paluu vanhaan, mutta valmennuksellisesti joukkue pysynee oikealla pelikirjan sivulla. Edellisen Lahden visiittinsä tapaan Ara ei ole pelitaktisesti terävintä kärkeä, mutta hyvää keskikastia kuitenkin. Riittääkö se keskinkertaisen pelaajamateriaalin kanssa 10 parhaan joukkoon, jää nähtäväksi.

Seuran kannalta näen ratkaisun niin, että Ilkka Kaarna osti vuoden verran lisäaikaa. Jossittelun varaa jää siitä miksei Pelicans tarttunut esimerkiksi vaihtoehtoon nimeltä Tuomas Tuokkola, joka oli marraskuussa kaiketi vapaa mies ja olisi sopinut useamman vuoden projektiin. Täten pitkäjänteisyydestä jouduttiin (jälleen) tinkimään, mutta Pelicansilla on vuosi aikaa naarata markkinoilta huippupotentiaalinen nuorempi päävalmentaja, isolla nimellä kulkeva konkari tai yllätyskortti Pasi Nurmisen tapaan.

Joku puhuu välivuodesta, mutta parempi varma välivuosi kuin kaksi kiikun kaakun. Ja vaikka hopeakevät loikin illuusion henkisestä ja kapitalistisesta äkkirikastumisesta, niin jos Hannu Aravirta luotsaa Pelicansin tulevalla kaudella kymmenen parhaan joukkoon, on se askel hyvään suuntaan.

Siinä tavoitteessa Pelicans kun on viimeisen neljän vuoden aikana onnistunut vain kerran.

PS. Lisää eilisen lehdistötilaisuuden antia tämän päivän Uudessa Lahdessa.

2Kes/12Off

”Ketäs meillä on jäljellä?”

Ryan Lasch vielä viimeisenä pariovista ulos. Kaikki jotka päättyneen kauden joukkueesta johonkin kelpasivat, ovat lähteneet. Onneksi tällä kertaa viimeinen ei sammuta valoja lähtiessään, mutta tietty hämäryys Pelicansin ensi kauden yllä nyt uhkaavasti leijailee.

76 ottelua 29 + 49 = 78 (kuva: © sm-liiga.fi)

Toiveissa oli jatkaa samoilla höyryillä uuteen kauteen, mutta eipäs onnistunutkaan, kun NHL:n perkele tuli väliin ja ryösti kultakimpaleemme pilkkahintaan, viimeisimpänä käsittämättömät 78 pinnaa naputtanut Ryan Lasch. Viime kaudella kaikki kävikin niin helposti ja 99% asioista meni putkeen. Viimeiseen prosenttiin mahtui Hovisen lonkkaa, viimeistelyongelmaa ja kärkipelaajien kokemattomuutta, mikä riitti tekemään eron mestaruuden ja hopean välille.

Erään asiaa kommentoineen tapaan taidan kuitenkin liittyä siihen pieneen vähemmistöön, joka jollain kieroutuneella tavalla nauttii vallitsevasta tilanteesta ja sen asettamasta haasteesta. Playstation-peleissäkin tapanani on aina ollut asettua altavastaajan riveihin kaatamaan suuria ennakkosuosikkeja. Sitä samaa myös Pelicansin seuraaminen on vuosien saatossa ollut.

Nyt palattiin siis lähtöpisteeseen kasaamaan melko keskinkertaisesta nipusta playoff-menestyjää. Sehän meille ja Suikkaselle sopii. Vaikeutta lisää se, että heikentymisestä huolimatta Pelicansin päänahka on muiden joukkueiden silmissä yhä arvokas.

Ei tule parempaa tilaisuutta näyttää, että Pelicansissa on oikeasti homma hanskassa ja ettei viime kausi ollut vain yksittäinen onnenpotku.

Maalilla ja hyökkäyksessä ei pitäisi olla hätää, mutta koko Pelicansin hyökkäyksen sielu katosi pelaajasiirtojen myötä. Jäljellä on lähinnä perässähiihtäjiä, ei niinkään kivireen vetäjiä, ehkä Tommi Paakkolanvaaraa lukuunottamatta. Nykyisten pelaajien pitäisi siis nostaa tasoaan ja uusia tehotykkejä hankkia, mutta millä hinnalla?

Teoriassa varaa olisi käyttää uuteen ykkösketjuun lähemmäs miljoona euroa, mutta kun ei kannata. Se ei ole Ilkka Kaarnan Pelicansia. Pelicansin juttu on, ja pitää olla, jatkossakin pelaajien kehittäminen. Parhaiten tämä konkretisoituu maalivahtiosastolla, jossa Nupen käsissä on koulittu jo kaksi Mestis-kassaria NHL:ään asti. Ensin ansaitaan pelillinen panos, sitten taloudellinen voitto. Nyt olisi klassinen paikka ryhtyä rahaseuraksi ja hankkia 300 000 euron kausipalkoilla valmiita tähtiä, mutta eiköhän Kaarnan inhorealistinen talouskuri jatku vastakin. Nyt saadut voitot kannattaa säästää puskuriksi pahan päivän varalle ja investoida organisaation rakenteiden vahvistamiseen.

Kieltämättä herkullinen asetelma olisi myös ollut lähteä tulevaan kauteen ennakkosuosikkina hyvin säilyneellä joukkueella. Haastajan asemassa on aina se helpotus, että ei kuulunutkaan voittaa. Ennakkosuosikilla sitä pakoreittiä ei ole.

5Maa/12Off

Jääkiekossa ei onneksi tuuliverkkoja tarvita

Tuntuuko joskus, että jääkiekko on mennyt aikamoiseksi säätämiseksi mainoskatkoineen ja jokavuotisine sääntömuutoksineen? Sama on näköjään trendi mäkihypyn puolella. Nyt lasketaan jotain tuulikertoimia joka hyppääjälle erikseen, millä ilmeisesti pyritään pääsemään eroon odottelusta ja lähtölavakikkailusta. Ihan kiva idea noin teoriassa, mutta kisojen peruutuksia silläkään ei ole pystytty estämään.

Lätkäjätkänä Isku Areenan mukavassa lämmössä tuntuu vähän käsittämättömältä, että 2010-luvulla nämä mäkimiehet yhä virittelevät onnettomia tuuliverkkoja ja lumisateen sattuessa vauhtimäkeä harjaillaan sekä puhalletaan lehtipuhaltimilla auki. Kaikki tämä vain todetakseen, että eipä tänäänkään päästy hyvästä yrityksestä huolimatta hyppäämään. TV-sopimuksetkin kun on tehty sillä mielellä, että Keski-Euroopan isoilla kanavilla olisi jotain mitä kansalle näyttää.

Eiköhän olisi mäkiperheellä jo aika herätä nykypäivään ja kattaa mäet jonkinlaisella läpinäkyvällä rakennelmalla? Lahteenkin haetaan noita 2017 hiihdon MM-kilpailuja. Siinä olisi varmaan kovin valttikortti pöytään, kun päästäisiin sanomaan, että meidän hyppytunnelissa muuten hypätään satavarmasti, oli tuulet ja sateet mitä tahansa. Tuloksetkin taatusti vertailukelpoisia ja oikeudenmukaisia.

Huumorin kukka on kukkinut tuossa 2017-kisojen logossa, kuvaten selvästi suomalaisen talviurheilun laskevaa tulos- ja talouskäyrää, mutta arvoituksellisesti käyrän loppuun on jätetty pieni nousukohta.

Miljoonahankkeen, eli mäen kattamisen, rahoitus onkin sitten toinen juttu, kun itse mäkimaajoukkue lienee jo persaukinen, eikä näillä kolmenkympin sijoituksilla mitään mäkihuumaa nosteta. Lahden kaupunki toki on rahaa syytänyt urheilukeskukseen vuosien varrella antaumuksella. Ihan vaan siltä varalta jos joskus päästäisiin isosta betonista tuurilla hyppäämäänkin. Vieläköhän löytyisi muutama miltsi katettuun suurmäkeen, kunhan ensin on saatu Suurhallin 25 miljoonan kompromissiremontti alta pois? No, ehkä on ihan hyvä että kaikkia kilpaurheilupaikkoja ei tässä kaupungissa päästetä rapistumaan.

Ja tarjoavathan Salppurin kisat myös lätkäjätkälle jos ei muuta, niin ainakin kaljateltan.

- - -

Mutta nyt sitten tuntosarvia kohti Isku Areenaa, missä valkoista pöytäliinaa ja limupulloja asetellaan aitioon numero 17. Näinköhän don Kaarnan verkkoon olisi kunnon kanadanlohi uinut?

Jos on, niin Seppäsen Eskon ehdottelemasta patsaasta voisi jo ainakin pienen kipsivedoksen muovailla.

9Hel/12Off

Pelicans Osakeyhtiö matkalla seitsemänteen peräkkäiseen plussatulokseen

Kauppalehti uutisoi tammikuussa liigaseurojen taloustiedoista otsikolla "Vain kolme SM-liigan seuraa menestyy taloudellisesti". Näin asia onkin, jos tarkastellaan mitä viivan alle on viimeisen kahdeksan vuoden saldona jäänyt; JYP, Kärpät ja Ässät ovat tämän kisan voittajia. Miten kahdeksan vuoden yhteissumma sitten kuvaa seurojen todellista tilannetta, sitä en tiedä. Kun rajataan kuuteen viime tilikauteen, niin plussan puolelle pyörähtävät myös HIFK, KalPa ja Pelicans.

Omassa kastissaan ovat sitten Blues, Jokerit ja Lukko, jotka eivät tarkasteluvälillä ole puolta milliä pienempää tappiota nähneetkään. Näiden halliyhtiöiden ja konsernien talouskiemuroista ei tavallinen tallaaja selvää ota, muuta kuin että Jokerit ja Lukko pärjäävät, Bluesin talous taas on kuralla ihan oikeasti.

Raumallahan liigaseuraa pitää pystyssä siivousjätti RTK, jonka paskasankoja on Isku Areenallakin joskus nähnyt. Lopettakaa roskaaminen niin saadaan Lukko nurin.

"On se kumma jos ei Lahden kokoisessa kaupungissa saa liigaseuraa pyöritettyä". Jotenkin näin taisi Ilkka Kaarna tokaista aloittaessaan pahasti kallellaan ja puoliksi upoksissa olevan paatin nosto-operaation. Uusi kapteeni otti löysät pois pelaajabudjetista, tekijämiehen valmennukseen, turhat ilmaisliput pois, katteet ylös ja niin edelleen. Ahnehtimatta kuitenkaan liiaksi yleisön rahapusseista ja palvellen kansan syviä rivejä useilla viikonloppupeleillä.

Velkasaneeraus huomioon ottaen juuri tämän paremmin homma ei olisi voinut onnistua - kuusi viimeistä tilikautta keskimäärin 100 000 euron voitolla ja ilman yhtään tappiollista tilikautta.

Huomio kiinnittyy Pelicansin kevääseen 2010. Huono kausi ilman yhtäkään jatkopeliä - tulos kuusi tonnia voitollinen. Satunnaisten NHL- ja KHL-rahojen varaan budjettia ei voi rakentaa, vaan paketin pitää pysyä kasassa myös pahimmassa skenaariossa. Yleisötulotkin on jo totuttu laskemaan mieluiten vähän alakanttiin. Pistää miettimään, mikä mättää esimerkiksi parina viime vuonna mittavia tappiota kirjanneissa tamperelaisseuroissa, jotka tienaavat järjestään puoli miljoonaa enemmän yleisötuloja kuin Pelicans.

Voit kuluttaa korkeintaan sen verran mitä saat. Ei se lopulta sen monimutkaisempaa ole. Joidenkin suomalaisten urheiluseurojen ja arkielämän pikavippaajien touhuja katsellessa joutuu välillä vähän päätään pyörittelemään. Urheilubisneksen vaikeus taitaakin olla siinä, että normaalin liiketoiminnan tavoin paikalleen ei voi jäädä polkemaan, mutta kun tavoitellaan kunnianhimoista sarjasijoitusta ja yksi vaikeasti ennakoitava osa-alue sattuukin prakaamaan, niin talouspuoli haukkaa vettä samantien. Ainakin jos budjetti on laskettu liian optimistisesti.

Pelicansin käyrä näyttää myös aika suoraan sen, kannattaako joukkueen valmentajissa pihistellä vai ei. Tämän kauden osalta laitetaankin jo uusiksi koko lahtelaisen kiekkoilun tulosennätykset. Meneeköhän puoli miljoonaa rikki, kun Hovisesta saatavat jälkikorvaukset ynnätään mukaan?

 

Kauppalehden uutinen

Tagged as: 1 Comment
7Jou/11Off

Pelicans on pelillisesti valmis europeleihin

Olen syksyn aikana seurannut Elitserienin otteluja vähän sillä silmällä ja se on kyllä romuttanut mielikuvat siitä, että Ruotsin pääsarja olisi jonkinlainen eliittiliiga verrattuna Suomen pääsarjaan.

Veisin arvion jopa niin pitkälle, että KalPa, Ässät ja Pelicans nähdyllä pelivireellään ja parhailla kokoonpanoillaan muodostaisivat myös Elitserienin kärkikolmikon siellä pelatessaan. Ruotsalaisjoukkueet nimittäin järjestään pelaavat puupääkiekkoa, joka muodostaa täydellisen vastakohdan SM-liigan parhaimmiston pelitavoille. Ruotsissa on ylivertaiset resurssit laatupelaajien hankkimiseen ja nuorten talenttien taso kertaluokkaa parempi Suomeen verrattuna, mutta taktisessa osaamisessa ja potentiaalin hyödyntämisessä liigaseurat näyttävät hoitavan tonttinsa huomattavasti paremmin.

Katse kääntyy jälleen kerran valmentajiin. Näkemieni ottelujen perusteella Ruotsi-kiekossa taktinen osaaminen rajoittuu perinteiseen oman maalin taakse rauhoittamiseen - sen osaa Elitserienissä jokainen joukkue. Kaikki järkevät ratkaisut siitä eteenpäin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, mikä käytännössä johtaa lähinnä aktiivisiin kiekosta luopumisiin, erästä sketsihahmoa lainatakseni. Viisikon pelaajien etäisyydet ovat järjettömät, hyökkäykset tapahtuvat yhden-kahden hyökkääjän epätoivoisina harppuunoina ja kiekkoa roiskitaan surutta ränneihin tai pleksin kautta kenttäalueelta toiselle.

Vauhtia ja ulkojäähenkistä inspiroimista pelissä riittää, mutta toistuvia sovittuja kuvioita saa hakemalla hakea. Isojen kaukaloiden luulisi viimeistään mahdollistavan laadukkaan syöttörallin, mutta ylöspäin pelaamisessa swedupetterit ovat suorastaan avuttomia. Samalta näytti koheltaminen myös Sveitsin niin kutsutussa huippusarjassa vuosi-pari sitten. Supertähdet pitävät homman mielenkiintoisena, mutta sooloilu ei välttämättä pitkälle riitä tiivistä joukkuetta vastaan.

Resursseihin ja potentiaaliin nähden tämä on vähän kuin Barcelona tai Real Madrid roiskisivat vain pitkää palloa kankealle kärkipelaajalle.

Viime aikoina esiin noussut termi Meidän Peli, suomalaisen taktisen osaamisen ja pelirohkeuden huipentuma, on saanut jotkut takavuosien lätkäjäärät - siis ne jotka edelleen uskovat ainoastaan kesätreenien ja nöyrän taistelun voimaan - takajaloilleen vähättelemään koko lajin taktisen valveutuneisuuden tärkeyttä. En tosin tiedä mikä voisi tähän hätään olla kovempi taktisen osaamisen näyttö kuin Leijonien kultaryöstö Bratislavasta keskinkertaisella joukkueella.

Pelicansiin tämä liittyy siten, että Kai Suikkasen miehistö on yksi niistä Meidän Pelin toteuttajista, vaikkakin ehkä hieman varioituna. Tiedäthän, hyökätessä hyökkää koko viisikko, hyökkäjät kolme rinnakkain ja puolustajat tukevat toiseen aaltoon. Vaihtotilanteissa kiekko pidetään itsellä eikä luovuta siitä turhaan ja jos vastustaja sattuu limpun nappaamaan, iskee Pelicansin aggressiivinen karvaus kiinni ja koko viisikko puolustaa tiiviinä yksikkönä. Yhteistyön jääkiekkoa.

Ongelmia syntyy silloin jos joukkue luistaa näistä säännöistä. Paitsi tehokas ja kehittävä, tämä pelitapa on myös äärimmäisen vaativa. Rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen.

Viime viikon tasurin ja voiton perusteella on vielä mahdotonta arvioida, onko nämä ongelmat selätetty vai saatu ainoastaan ensiapua. Suikkasen mestaruuskaudella Turussa muuten vaikea jakso (TPS 9 ottelusta 2 pistettä) alkoi lähes päivälleen samoihin aikoihin kuin nyt Lahessa ja päättyi joulukuun kolmantena, samana päivämääränä kuin Pelicans kaatoi KalPan 4-0.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin Pelicansin seuraava vaikea jakso alkaa tammikuun toisella viikolla ja kestää kaksi viikkoa.

Se ei ole vielä ajankohtaista, kuten ei ole kansainvälisiin sarjoihin osallistuminenkaan. Ilkka Kaarna otti asiaan realistisen kuivakan lähestymistavan Hockey Nightissa pari viikkoa sitten ja epäili ulkomaisten seurojen kiinnostavuutta koto-Suomessa. Kansainväliset sarjat ovat ilman muuta asia jota kannattaa tutkia, mutta esimerkiksi tuhlaajapoika-Salonojan puheet espoolaisesta KHL-joukkueesta tuntuvat lähinnä haihattelulta.

Ja eipä Pelicansillakaan taloudellisesti olisi niihin leikkeihin asiaa, mutta jos nyt pitäisi pelata ruotsalaisia puupäitä vastaan, niin taso riittäisi kyllä.

- - -

Messias-Holappa pelastaa Peliittojen kauden? Rahavaikeuksiin kaatuneen ja Mestis-kauden kesken jättäneen Kiekko-Laserin kultakypärä Sami Holappa siirtyy heinolalaisjoukkueeseen loppukaudeksi. Holapalta odotetaankin nyt maaleja ja oikeastaan ratkaisua koko joukkueen maalinteko-ongelmiin. Pahitteeksi ei varmaan olisi myöskään Sami Blomqvistin tai Teemu Rinkisen visiitti Mestikseen joulun alla.

K-Laserin kuolinpesästä olisi tarjolla myös vanha tuttu peruspakki Toni Kiren, kun Holapan lisäksi jonkun toisen pelaajan kanssa on neuvotteluja käyty.

- - -

Jos ei pelin taso päätä huimaa, niin ainakin Elitserien on kauden puolivälissä huipputasainen. Tällä hetkellä sarjan kuusi parasta taistelevat ykkössijasta ja viisi seuraavaa viimeisistä pudotuspelipaikoista. Parhaan ja huonoimman välinen ero on vain 21 pistettä, kun SM-liigassa jo sarjakärjen ja keskikastin ero on enemmän.

Växjön puolustaja Ilkka Heikkinen johtaa koko sarjan maalipörssiä 14:llä osumallaan.

Ex-Pelsut:

Daniel Widing, Brynäs - 29ott, 6+3=9

Marcus Paulsson, Färjestad - 28ott 6+3=9

Ville Viitaluoma, Luulaja - 28ott 3+5=8

 

27Lok/11Off

Lyhyet, viikko 43

Mitä tekee Suikkanen? 5 ottelua maajoukkuetaukoon. Tavi-Immonen-Sopanen nousussa. Hovinen urakoi. Liigaseurat pelästyivät televisiota. Tappara tarjoaa armon faneilleen. Kohupelaajan lapsuusmuistoja.

Kai Suikkanen, syksyn virallinen puheenaihe, vielä kerran. Jatkaako vai eikö jatka?

Puolilta päivin mustapukuinen Kaarna ja huppariin sonnustautunut Suikkanen istuvat pöydän ja limupullojen taakse tiedottamaan siitä mistä koko Lahti rystyset valkoisina rukoilee. Ei kai tiedotustilaisuutta järjestettäisi muuten kuin jatkosopimuksen julkistamista varten, eihän? Pelicans on jo kyntensä näyttänyt moneen kertaan, mutta kun kyseessä on vielä Aravirtaa, Aaltosta, Hovista ja Jalostakin isompi pommi, niin tietyt perhoset vatsassa meinaavat vaivata loogisista järkiperusteista huolimatta.

Huhuissa "Noitaa" on viety Jokereihin ja Lukkoon, joissa Westerlundin ja Uraman sopimukset päättyvät kevääseen. Jokerit on Kekäläisen otteessa nousemassa vihdoin sellaiseksi organisaatioksi jota sen olisi pitänyt olla jo kymmenen vuotta. Lukko sen sijaan on valmentajien hautausmaa, tai vähintäänkin miinakenttä, jossa vasen käsi ei tiedä mitä kaikki muut asioihin sotkeentuvat kädet tekevät. Toimitusjohtaja Timo Rajalaakaan ei tunnu arvostavan kukaan liigan parissa työskentelevä. Villeimmissä huhuissa on väläytelty jopa 5-vuotista sopimusta Suikkasen kanssa. Rahaa Raumalla riittäisi, se on selvä. Muilla mittareilla en suosittelisi Lukkoa nouseville laatuvalmentajille.

Jos luoja suo ja Suikkanen-Lehtonen-parivaljakko jatkaa Pelicansissa ensi kaudella, voidaan silloin viimeistään unohtaa huomispäivästä murehtimiset.

- - -

Vielä loppurutistus jäljellä ennen maaottelutaukoa:

Jokerit (k)
Tappara (v)
Kärpät (k)
TPS (v)
JYP (k)

"Helpot" ja vähän vaikeammatkin vastustajat on viime viikkoina kaadettu vahvalla rutiinilla. Vastus ei helpotu, siitä pitävät huolen piristyneet Tappara, TPS ja JYP. Vähimmäistavoitteena viidestä ottelusta 8 pistettä, vireen pysyessä nähdyn kaltaisena 9-12 pistettä ja kärkipaikka tauolle lähdettäessä ovat mahdollisia.

Vierasotteluissa Tampereella ja Turussa kotikaukaloa suurempi tila antaa Pelicansille hyvän mahdollisuuden syöttöpeliin ja siihen omaan vauhtikiekkoon, joskin Tampereella tie maalipaikkoihin on raivattava mailaviidakon läpi. Tepsilläkin on tällä hetkellä plakkarissaan viiden kotivoiton putki.

- - -

Tavi - Immonen - Sopanen-ketjua hehkutettiin SM-liigan kuumimpana kolmikkona. Itse kukin odotteli Lopin palatessa Koskirantaa siirtyväksi jollekin tontille juuri tähän ketjuun, mutta peli lähtikin yhtäkkiä kulkemaan kuin sormia napsauttamalla. Viime peleissä Sopanen on pelannut poikkeuksellisesti vasemmassa ja Tavi vastaavasti oikeassa laidassa. Vilin onkin jo aika opetella ottamaan kovempiakin syöttöjä vastaan rystypuolella.

Erityisesti Sopanen on jonkinlainen kiekkomaailman mysteeri. Periaatteessa tuolla pelityylillä ja ratkaisuilla ei pitäisi näin kovia tehoja tulla, mutta tuleepas vaan kuitenkin. Ehkä se sittenkin kertoo taidon ja lahjakkuuden määrästä, vaikka haahuilu ei usein siitä viitteitä annakaan. Huippupaikoista luokattomia yrityksiä, mutta sitten SaiPaa vastaan rystysuupaisu ohi Bernardin ja Ilves-pelissä tavallinen ranneveto takakaarelta Wiikmanin kilpipuolelle. Missä asti poika olisikaan, jos olisi viimeisen kolmen vuoden aikana yhtään kehittynyt...

Hehkutuksen tueksi hieman emävaleita tilastojen muodossa ja viiden (5+5+6) ottelun pätkiin pilkottuna. Immosen ketjun aloitus oli vaisu, mutta kokonaisuutena tasaista on pidellyt:


- - -

Niko Hovinen ei työsopimuksen taukoajoista välittänyt, vaan urakoi viime viikolla loisteliaasti kolme ottelua huolimatta Ilves- ja Kärpät-otteluiden välin todella lyhyestä palautumisajasta. Kolmessa ottelussa 4 päästettyä, joista vain Juha Koiviston rystyveto SaiPaa vastaan jätti jossiteltavaa, on timantinkova saldo vaikka vastassa olikin kaksi peräpään joukkuetta.

Viisi välipäivää tulivat kuitenkin hyvään rakoseen, sillä jäljellä on vielä viisi kovaa ottelua kahdeksaan päivään sisältäen kahdesti peräkkäisten päivien pelit. Valmennusjohto tuntuu selvästi ottaneen linjan, että tulevaa Flyers-vahtia kuormitetaan ainakin syyskaudella niin paljon kuin mies vain suinkin jaksaa kantaa.

- - -

Jatkoajan Antti Wennström otti osuvasti kantaa SM-liigan televisiointiin ja sen aiheuttamaan huoleen seurojen toimistoilla. Perinteistä SM-liigaa olisi tässä vaiheessa vetää hätäiset johtopäätökset ja kääntää selkä television valtavalle markkinointi- ja talouspotentiaalille. Itsekään en ole vielä missään vaiheessa innostunut URHOtv:n amatöörimäisistä lähetysongelmista ja paikoin luokattomasta asiakaspalvelusta, mutta vielä on yksinkertaisesti liian aikaista suitsia tv-tuotantoa. Olisin odottanut, että nämä pari-kolme vuotta olisivat riittäneet lastentautien korjaamiseen ja paremman kokonaispaketin muodostamiseen. Kehitystyö on kuitenkin vielä kesken, toivottavasti sopimus ei pääty ennen kuin asiat on saatu kuntoon. Lisäksi koko maksu-tv-kulttuurin, kuten minkä tahansa perinteen, iskostaminen kestää oman aikansa.

Kolikon kääntöpuoli todellakin on seurojen oma markkinointi. Pelicans on mainoksillaan näyttänyt miten markkinointi-ilmiö luodaan ja samalla käytetään hyödyksi pelaajien ja valmentajien persoonia. Samalla on päämäärätietoisesti kehitetty kotisivuja, videomateriaalia ja sosiaalista mediaa. Ilman panostuksia nämäkään eivät kehity, vaan tarvitaan työvoimaa, pitkäjänteisyyttä ja omien osaamisalueidensa ammattilaisia, kuten tasokasta mainostoimistoa. Kun samalla ydintuote on kunnossa ja itse seura oman kaupunkinsa ykkösjuttu, niin lopputulema on nähdyn kaltainen riippumatta tv-palveluista.

Jälleen kerran mitataan ollaanko seurojen toimistoilla ammattilaisia vai hiirulaisia. Niissä seuroissa missä hommiin on vain haalittu vanhoja tuttuja, säästetty mainostoimistosta sekä kotisivujen päivittämisestä ja vasta ihmetellään sosiaalista mediaa, on uhkana ihan muut asiat kuin lisääntynyt TV-tarjonta.

- - -

Tappara vaatettaa yleisönsä ylihuomenna Pelicansia vastaan muovisäkkeihin, mikä onkin sinällään osuva kapistus. Muovisäkki on vähän kuin Tapparan tämän kauden joukkue: näyttää tarkoitukseensa pätevältä ja on tukevaa kangaskassia halvempi valmistaa, mutta parin käyttökerran jälkeen repeilee liitoksistaan ja kelpaa enää roskapussiksi. Ja sen saman Säästöpörssin kassin Leinosen Mikko joka kesä kiikuttaa Hakametsän pukukoppiin.

Kunhan nyt ei osa faneista päättäisi saman tien maanpäällistä taivaltaan näiden pussien avulla.

- - -

Agitaattorin oppivuodet. Kiekkoaktivisti on saanut haltuunsa harvinaista kuvamateriaalia erään SM-liigan kohupelaajan menneisyydestä. Palataan ajassa taaksepäin 70-luvun loppuun ja Vantaalle:

Jarkko Ruutu pienenä

 

 

Osuiko naulan kantaan? Olitko täysin eri mieltä?
Minkä aiheen haluaisit käsittelyyn?

Kommentoi alla olevaan kenttään ilman rekisteröitymistä tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute(a)kiekkoaktivisti.fi