17Syy/14Off

Aktiivisuus ja taklaukset eivät yksinään riitä

PelicansLogo2014

Huomenta Kiekkokaupunki, kausi on alkanut! Kirpeän aamun merkiksi herätyskellotkin jo soivat, sillä Pelicans on kolmeen otteluun tehnyt kolme pelitilannemaalia, päästänyt seitsemän ja hävisi eilen kotijäällään pystyyn.

Sehän jo tiedettiinkin, että Pelicans on valmennusta myöten aiempaa kokemattomampi. Heti alkukierrosten ottelut ovat näyttäneet, millä otteella Liiga opettaa nulikkansa*. Viimeistään tässä kohtaa voidaan pyyhkiä ahteria kesän kuntotestien tuloksilla ja harjoitusotteluiden tulosliuskoilla. Nyt seulotaan vähitellen esiin niitä joukkueita, jotka osaavat pelata jääkiekkoa.

Ja eilen valitettava totuus eilen oli se, että ottelun keskivaiheiden ylivoimia ja loppuhetkien väkisin muodostettua painetta lukuun ottamatta Pelicans ei ollut lähelläkään voiton ansaitsemista. Yksittäisellä läpiajolla voidaan jossitella, kyllä. Samoin parilla kardinaalimunauksella ja kahden ensimmäisen erän jäähymäärällä, mutta kokonaiskuvassa Rocky Rautakallio vei Tomi Lämsää narussa heti alusta alkaen.

Edes tuomarikritiikin ei pidä sumentaa sitä, että Pelicans tuli yllätetyksi housut nilkoissa.

Mutta ei se mitään, ei tämä tarkoita sitä, että pyyhe pitäisi heittää kehään. Töitä Pelicansilla on kuitenkin tehtävänään, ja aivan helvetisti onkin. Viimeiset pari ottelua ovat antaneet ensiviitteet siitä, että pelkällä aktiivisuudella ja sinänsä voimakkaalla taklauspelillä ei jääkiekkopelejä voiteta pitkässä juoksussa.

Ässät osoitti eilen sen, miten tuo näennäinen paine kiekon kanssa puretaan. Tarjonta kuntoon, syötöt lapoihin, yhdessä tiiviinä nippuna ylös-alas kenttää. Antaa vastustajan sinkoilla.

Eivät Pelicansin yksilöt ole yhtään sen heikompia, vaikka huudot katsomosta lynkkasivatkin eilen Sopasta, Tyler Redenbachia, Nico Maneliusta, Henri Laurilaa ja ties ketä vuorollaan. Jos jokainen yksilö pitää vuorollaan haukkua, herää kysymys, voisiko vika olla koko joukkueen pelaamisessa? Miten voi olla mahdollista, että joukkue ei tahdo päästä kotikaukalossa omalta alueeltaan ulos kiekon kanssa ja puolustus vuotaa vaarallisia hyökkäyksiä omiin kuin seula?

Kun pelin pelaamisen kanssa kompastellaan jo ensiaskeliin, ei ole ihme, että epävarmuus leviää ja heijastelee lopulta kaikkeen tekemiseen kaukalossa.

 

PS. * "Pitää opettaa joku uusi nulikka iskemään kiekot sisään", totesi Marko Kivenmäki aikoinaan, kun Kristian Kuusela lähti Ässistä.

 

Edellinen kirjoitus >> Avausviikonloppu ja pelin karma