28Tam/13Off

Tukholma-syndrooma

Angelo Esposito ja Danny Richmond menivät viihdoin kaupaksi, joten kaikki ennen kauden alkua ostetut pullat on nyt potkittu uunista ulos. Reaktiot näihin uutisiin seikkailevat jossain tunteen ja järjen rajamailla.

Tunne ja järki sekoittuvat myös ns. Tukholma-syndroomassa, joka Wikipedian mukaan on

"Arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa."

Jostain syystä tämä termi putkahti mieleen siinä vaiheessa, kun joukkueen piristyttyä voittoputkeen alkoi keskusteluissa pyöriä jo ehdotuksia Espositon ja Richmondin jatkosopimuksille. Kahdesta sympaattisesta pohjoisamerikkalaisesta jälkimmäinen oli alkanut vähitellen jo samaan kentällä jotain aikaiseksi, ja ensinmainitustakin saataisiin edullinen lupaava projektipelaaja ensi kaudeksi, vieläpä EU-passilla. Saatoin jo haistaa vehreän kukkaiskedon sieraimissani.

Ellei herrojen suorituksia nyt voikaan aivan rinnastaa aseistettuun panttivankidraamaan, niin oma järkeni sanoo, että ehkä ihan hyvä näin. Toinen ei osannut pelata, ja toinen oli liian kallis. Itse ihastuin harjoitusotteluissa Richmondin pelin helppouteen sillä varauksella, että myös puolustuspelaaminen sujuisi tosipeleissä. No, juuri sitä tämä jenkki ei kovin kaksisesti hallinnut.

Ja kun hinta huitelee todennäköisesti mummon miljoonan paikkeilla, on loppukaudesta saatava kymmenien tuhansien eurojen säästö ihan perusteltua. Jopa siitäkin huolimatta, että joidenkin näkemysten mukaan kyseessä on Pelicansin viime otteluiden paras puolustaja. Kaatuuko joukkueen nousukiito Richmondin lähtöön? Tuskin.

Jään silti mielenkiinnolla seuraamaan Danny-boyn edesottamuksia. Richmond on puolustaja, jolla on teknisesti kaikki valmiudet Euroopan huipputasolle. Valitettavasti pelinäkemys ei pysy vauhdissa, kenties otteita leimaa myös AHL-vuosina opittu yksilökeskeisyys. Joukkueen pelisysteemin noudattamisessa Richmond oli tämän koululuokan pahimpia rasavilleja. Ja kun hyökkäävästä puolustajasta puhutaan, niin loppujen lopuksi viivapelaaminenkin oli väläytyksistä huolimatta kovin keskinkertaista hätäisine laukauksineen. Jos paljon parjattu Seikola on quarterback-tyylinen pelinrakentaja, on Richmond enemmänkin kentällisen kolmas laitahyökkääjä.

Espositollekaan oppi ei mennyt sen paremmin perille. Kanukki oli ainakin liigavauhdissa keskushyökkääjäksi huono lukemaan peliä, viljellen samalla vaikeita ja ylioptimistisia ratkaisuja. Peleissä ja harjoituskentällä olemus oli alistunut, pää painuksissa. Eikä fysiikkakaan ollut omiaan ainakaan pienen kaukalon peleihin.

Joskus pelaajat ovat siinä kiikun kaakun jatkosopimuksen rajoilla, mutta en minä näihin kaappareihin panttivankina niin paljoa tykästynyt, että yhteistä aikaa olisi pitänyt ehdoin tahdoin jatkaa.

PS. Richmondin lähdön jälkeen Jan Latvalan rooli puolustuksessa kasvaa. Kevät näyttää (taas) onko aina luotettava teräsmies yhä luottamuksen arvoinen?

2Mar/12Off

McBain sisään – kuka ulos?

Kun tarpeeksi pakkorakoon ahdistettiin, lähti myös Pelicans pelaajaostoksille. Maajoukkuetauko tulee tärkeään saumaan paitsi pelillisesti, myös pelaajamuutosten kannalta.

Köyhän miehen Erik Karlsson? Toivottavasti edes varjo siitä.

Mikäli Ilta-Sanomien ja Etlarin tiedot pitävät paikkansa, niin Carolina Hurricanesista saapuva puolustaja Jamie McBain on Pelicansin uusin vahvistus. Vaikuttaa jälleen kerran ihan laatuhankinnalta, mutta tässä umpisolmussa vasta peli näyttää totuuden. Viime kaudella Carolina oli NHL:n pohjasakkaa, mutta McBain oli melko selvästi joukkueen tehokkain (8+19) puolustaja ja tehosaldo -7 oli joukkueessa keskiverto summa.

Lahdessa jenkkipuolustajalle asetellaan sellainen haarniska kannettavaksi, että lentokoneesta on paras astua ulos rautaisella rutiinilla, kunnolla ja itseluottamuksella varustettu sälli. Kapellimestarin pitäisi laittaa kuntoon avauspelaaminen, hyökkäysten tukeminen ja hyökkäyspään siniviivapeli ylivoimaa myöten. Myös puolustuspäätä pitäisi rauhoittaa tavalla jota Danny Richmondilta erheellisesti odotettiin ja johon Jonas Junland hetkellisesti pystyi. McBainin lapa tulee olemaan haluttu syöttökohde ensimmäisissä peleissä, kun tuskaiset joukkuetoverit odottavat NHL-mieheltä pieniä ihmeitä.

Tämä nyt on kuitenkin alkua sille, ettei kauden anneta valua sormien väleistä juoksuhiekan lailla. Onnistuessaan hyvän kiekollisen puolustajan vaikutus säteilee muuhun joukkueeseen todella paljon, eli joukkueen vahvistaminen aloitettiin oikealta tontilta. Oskari Korpikarin kuntoutuessa käytössä pitäisi olla täysin kilpailukykyinen puolustuskalusto - sieltä ei ole varaa miehistä luopua.

Enemmän muutoksia onkin odotettavissa hyökkäyspäähän. Angelo Esposito on ulkomaalaisista ilmiselvin floppi, mutta ongelmana Pelicansin kannalta on se, että tässä markkinatilanteessa yksikään joukkue ei maksa Espositosta mitään ja katsomossa miestä on turha istuttaa. Voisiko pari tehokasta iltaa Peliitoissa muuttaa vielä kurssin vai tuhoaisiko farmikomennus kanukin lopullisesti?

Sentteriosasto on joka tapauksessa seuraava reikä tilkittävänä. Pekka Saarenheimon sopimusta on juuri jatkettu kauden loppuun saakka, mutta kivasti yrittävä sentteri ei ole minkään tason ratkaisija suuntaan tai toiseen. Ratkaisu on halpa, mutta onko mitään muuta?

Tommi Paakkolanvaara ja vihdoin keskikaistalle palautettu Jarkko Immonen pystyvät Pelicansin pelitapaa toteuttamaan. Heidän eteensä tarvittaisiin hyvin liikkuva ja huipputaitava ykkössentteri . Tapparan juutti Jannik Hansen ainakin aloitti vahvasti: 1+2 ensimmäisessä ottelussa.

3Lok/12Off

Kovia siirtoja Suikkasen uhkapelissä

Richmond viltissä, Pikkaraisen idiotismi - repeileekö lintukoto liitoksistaan? Kenties, mutta mikään lintukoto se ei ole missään vaiheessa ollutkaan.

Kai Suikkasen tyyli muistuttaa uhkapeliä. Avataanpa hieman tätä ajatusta. Puolentoista vuoden aikana Lahdessa tähtivalmentajan ronskit ratkaisut ovat olleet kaukana kultaisesta keskitiestä. Pasi Nurminen katsomovalmentajaksi, joukkueeseen liuta ongelmapelaajan leimaa tai muuten isoa egoa kantavia Pikkaraisen, Radek Smolenakin ja Lee Gorenin johdolla. Ruutia on annosteltu tynnriin leveällä kauhalla ja nyt taitaa lanka jo palaa - ilman paniikinomaista ajatteluakin.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että uhkapelin taustalla on piinkovaa valmennusosaamista. Ilman sitä ei liigakarsijaa nosteta suvereenisti finaaleihin. Viime kauden Pelicansilla oli selkänojanaan voittava pelisysteemi ja joukkueellinen potentiaalisia yksilöitä. Yhdistelmä johti voittoihin, joka taas johti äärimmäisen tiiviiksi joukkueeksi.

Juuri tällä hetkellä jäljellä on enää potentiaalisia yksilöitä, eikä enää samoissa määrin niitäkään. Yleisin avautuminen julkisessa keskustelussa näyttääkin olevan, että kun viime vuonna yksilöitä kehuttiin kielet ruskeina, kaadetaan nyt sama tavara tuulettimeen ja käännetään alkusyksyn pettymys vuorotellen kohti jokaista pelaajaa milloin minkäkin virheen perusteella.

Siinä vaiheessa - eli nyt - kun Pekka Jormakka on joukkueen ainoa omalla hyvällä tasollaan pelaava pelaaja, ei vika ole pelinappuloissa vaan uhkapelin pelurissa. Jos joukkue on treenattu jumiin ja pelisysteemi on siinä tilassa, ettei se tue yksilöiden ja viisikoiden onnistumisia kentällä, kääntyvät katseet juuri Suikkaseen.

Luulot on otettu pois ja hopeakevään shampanjat juotu. Pelikaaniryhmä rysähti ennakkosuosikista alas haastajaksi heti kättelyssä, ja historian mukaan se onkin Suikkasen johtamille miehistöille otollisinta maaperää. Nyt katsotaan mikä pohjoisen poika on miehiään.

Tämä ei silti estä arvioimasta niitä yksilöitäkin.

Taitoa on, entä nöyryyttä?

Danny Richmond on ollut raju pettymys. Osaltaan voidaan puhua myös epäonnistuneesta scouttauksesta, kun paketista ilmestyikin hyökkäävä ja huonosti puolustava puolustaja. Nöyryys puuttuu? Jääkö valmennus odottamaan totuttelua kokeneelta pelaajalta? Tilanne on melkoinen sääli, sillä ääritaitavalla Richmondilla olisi heittämällä taidot Pelicansin liigahistorian dominoivimmaksi puolustajaksi.

Timo Pärssisen nykykunto ei oikeuta ykkösketjuun, mutta tällä hetkellä ollaan pakkoraossa. Nähdäkseni hankinnassa oli ideaa eräänlaisena Arttu Luttisen korvaajana, mutta valitettavasti lisäarvo on jäänyt tätä huomattavasti pienemmäksi.

Oskari Korpikari oli Pärssisen ohella niitä tasapainottavia pelaajia ruutitynnyrissä, pudotus on samaa luokkaa suhteessa Joonas Järviseen. En silti jaksa uskoa, että parhaassa iässä oleva laadukas liigapuolustaja on yhtäkkiä vajonnut jämäpuolustajaksi, vaan on yksi niistä joista joukkueen tilanne ensimmäisenä heijastuu.

Jere Myllyniemi ja Joonas Kuusela osoittivat viime kaudella pystyvänsä voittavaan peliin laadukkaan joukkueen takana. Kysymysmerkkinä kauteen lähdettäessä olikin, riittääkö taso heikomman nipun vartijana. Ainoana positiivisena asiana Kuusela on ottanut nyt harppauksen eteenpäin, mutta hurmosmaisia nollapelejä on sekasorron keskellä turha odottaa.

20Elo/12Off

Etelä-Saimaan jälkipyykki

Rankkaritappio Kerholle, kahdella maalilla pataan SaiPalta. Viime kesän turnausvoitto ei saanut jatkoa, vaan heikohko viimeistely ja halvat maalit omiin jättivät Pelicansin tällä kertaa jumboksi.

Hätäisimpiin arvioihin Pelicansin nykykunnosta en viitsi edes ottaa kantaa. Elokuun puoliväli on suorastaan törkeän aikainen ajankohta ruveta arvioimaan rajusti uudistunutta ja käytännössä ilman kakkoskentällistä operoinutta joukkuetta - SaiPaa vastaan pelistä puuttuivat muiden muassa Ilkka Pikkarainen, Ryan O'Marra, Pekka Jormakka ja Jan Latvala. Vuoden takainen korkealento heti Pitsiturnauksen ensimmäisestä vaihdosta aina Eric Perrinin mestaruusmaaliin asti olisi tietenkin ihan kiva juttu taas, mutta pienet kasvukivut syksyn mittaan voivat olla aivan paikallaan, myös katsojien paisuneita haihatteluja ajatellen.

Aamun ESS tietää O'Marran poissaolon johtuneen olkapäävammasta, jonka vakavuus selviää tänään lääkärin tutkimuksessa. Valmennuksen mukaan tiistain Kloten-ottelu jää väliin, mutta pelaaminen viikonlopun kotiturnauksessa on mahdollista. Perjantaina kaksi erää kanadalainen esiintyi lupauksia herättävästi, kuten tämän kaliiberin äijän tietysti pitääkin.

Sitäkin paremmin joukkuetta kantoivat läpi turnauksen muu ulkomaalaistroikka Angelo Esposito, Lee Goren ja Danny Richmond, jotka olivat Pelicansin kenttäpelaajista tämän turnauksen kolme tähteä. Esposito oli lähellä viimeistellä lauantainkin ottelussa kaksi osumaa, mutta Gorenin tavoin viimeistely jätti vielä toivomisen varaa. "Espo" ei ole Ryan Laschin veroinen näyttävä väkkärä, mutta luistelu on isolla jäällä erittäin sulavaa ja voimakasta, aiheuttaen pehmeisiin käsiin yhdistettynä jatkuvasti vaikeuksia puolustajille. Hyökkäysalueella mies väläytteli toistuvasti sitä oivaltamista, jonka varaan isot odotukset NHL-varauksineen aikanaan ladattiin. Toisaalta realismia on myös se, että tosipelin alkaessa on fyysisemmissä väännöissä todennäköisesti vielä paljon totuttelemista.

Lee Gorenin ikäisen ja kokoisen hyökkääjän kohdalla puolestaan kysymysmerkki on aina pelikunto, mutta siitä ei näytä olevan huolen häivää. Luistin liikkuu, laukaus on vaarallinen ja laitahyökkääjän tontilla myös pelinrakentaminen käy. Jos Laschin mukana meni edellisen ykkösketjun aivot, niin nyt niitä on Espositon ja Gorenin muodossa kaksin kappalein. Kulmissa Goren on kenties sarjan vahvin vääntäjä ja käy myös tarvittaessa voittamassa aloituksia Espositon puolesta.

Danny Richmondin alku on ollut niin vahva, että kaiken mennessä nappiin en pitäisi ykköspuolustajan paikkaa ihmeenä kauden päättyessä. Lappeenrannan turnauksen perusteella erittäin laadukas puolustaja kaikilla osa-alueilla, tehden kiekollisena liukuhihnalta järkeviä ja näppäriä ratkaisuja. Vierellä Juha-Pekka Pietilän soisi ottavan rutkasti oppia fiksusti pelaavalta jenkiltä. Ensivaikutelman perusteella Pietilä onkin kehittynyt viime kaudesta ja tästä talvesta on odotettavissa paljon parempaa.

Muusta joukkueesta ketju Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki on todetusti jo valmis liigaan. Kun kemiat natsaavat, niin ne natsaavat. Pietilän tavoin myös Janne Tavi tuntuu nostaneen profiilia, mutta kilpailu peliajasta tulee olemaan kovaa laituriosastolla. Yhtenä kirittäjänä toimii ryminällä liigarinkiin tullut Janne Ritamäki, joka ei päässyt rikkonaisella peliajalla loistamaan Lappeenrannassa, mutta on esiintynyt muuten edukseen.

- - -

Kiitämme: Turnauksen nettilähetykset SaiPan kotisivuilla oli toteutettu hyvin. 10 euroa kahdesta ottelusta per turnauspäivä on siedettävä hinta, varsinkin heti jos tietokoneen äärellä on useampi kuin yksi maksava katsoja. Molemmat SaiPan ottelut ovat myös nähtävillä ilmaiseksi jälkikäteen. Täysin kesäterässä ollutta selostajaa paikkasi hyvä kuvanlaatu, vaikka pahimpien hifistelijöiden keskuudessa siitäkin voi rutinaa aiheutua.

Moitimme: Kotijoukkueen otteluita lukuun ottamatta turnauksen tilastointi oli täysin olematonta. Kun seura järjestää yhden turnauksen harjoituskaudella, ei jonkinlainen live-seuranta ynnä kunnollinen pöytäkirja netissä ottelun jälkeen pitäisi olla liikaa vaadittu. Valitettavasti yhtään tämän parempaa ei ole odotettavissa kotoisessa Easton-turnauksessakaan. Jos oikein ammattimaisiksi ryhdyttäisiin, niin SM-liigan tulisi vaatia ja järjestää seurannat+tilastoinnit kollektiivisesti, edes jossain muodossa kaikista harjoitusotteluista. Mutta koska harjoitusottelut ja turnaukset ovat yksittäisiä tapahtumia ja vapaamuotoisesti järjestettävissä, niin juuri ketään ei kiinnosta. Paitsi faneja.

17Elo/12Off

HPK-Pelicans 4-3rl

Pelicans avasi täysimittaiset harjoitusottelunsa Etelä Saimaa -turnauksen iltapäiväottelussa HPK:ta vastaan. Sekavassa väännössä lukemat tasattiin 3-3 varsinaisella peliajalla, jonka jälkeen ammutussa voittomaalikisassa Kerhon Borna Rendulic ratkaisi voiton.

Lahtelaisittain ottelun positiivisin asia oli ykkösketjun Timo Pärssinen -  Angelo Esposito - Lee Goren vahva panos. Kolmikko survoi maalinedustalta kolme räkämaalia, joista ensin Esposito kaksi osumaa ja 3-2-johtomaalin Pärssinen. Jokaisen maalin järjestelijänä kunnostautui Goren, jolle tosin merkittiin vain kaksi syöttöpistettä. Erityisesti kanukkikaksikko hääräsi vaarallisesti kiekollisena Gorenin hallitessa kulmavääntöjä ja Espositon väläytellessä jälleen nopeuttaan. Esposito murtautui kertaalleen läpiajoon, mutta Kerho-vahti Anssi Pesonen torjui räpyläpuolelle suuntautuneen rystynoston.

Seuraavaksi ehein troikka oli odotetusti Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki, joka esitti jo varsin valmiin näköistä kiekollista peliä. Ryan O'Marra (laidoillaan Immonen ja Kauppila) esiintyi myös pirteästi kaksi erää väläytellen fyysisyyttä, näppäriä aloituksia ja vähän kiekollisiakin taitoja, kunnes ei jostain syystä ilmestynyt kolmanteen erään.

Ulkomaalaisnelikon vahvan panoksen täydensi Danny Richmond, jonka monipuolista peliä on ilo seurata. Liikkuminen, syöttäminen, laukaus, hyökkäysten tukeminen ja puolustaminen - paketti on kunnossa.

5vs3-ylivoimalla mukavaa oli nähdä ns. noppavitos-kuvion paluu Pelicansin fläppitaululle. Kuvion ansiosta Juha-Pekka Pietilä saikin välittömästi pari-kolme unelmatonttia, pyssy oli toistaiseksi hehtaariasetuksissa.

Maalilla Joonas Kuuselan piikkiin ei voi maaleista paljoa laskea. Tuomas Santavuori aloitti maalinteon ensimmäisellä minuutilla noustuaan röyhkeästi maalin takaa. Toisessa maalissa piskuinen pelinrakentaja Robert Leino lävisti syötöllään Pelicansin alivoimanelikon, ja Kuuselan valmistauduttua torjuntaan oli painottomalta puolelta nousseen Juho Mielosen helppo laukoa kiekko b-pisteeltä liki tyhjään maaliin. HPK:n kolmas maali oli Rendulicin ohjaus viivakudista aivan maalin edessä.

40 minuutin ihan pirteän ja ajoittain hyvänkin kiekollisen pelaamisen jälkeen kolmannessa erässä Pelicansin peli suli lukuisiin jäähyihin. Voittomaalikisassa Pelicansilta yrittivät Antti Ylönen, Goren, Esposito sekä Richmond, joista Goren ampui plekseihin ja muiden yritykset jäivät Pesosen suojiin.

Pärssinen - Esposito - Goren
Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Immonen - O'Marra - J. Kauppila (3. erä Tavi - Immonen - Kauppila)
Tavi - Iivari - Koivisto (3. erä Ritamäki - Iivari - Koivisto)

Ylönen - Seikola
Korpikari - Latvala
Richmond - Pietilä
S. Kauppila - Ritamäki (h)

Kuusela
Myllyniemi

10Elo/12Off

Toisen treeniviikon krouvissa

Pitsiturnaus on läpsytelty, kuntotestit testattu ja Amerikan ihmeet saapuneet. Toipilaita lukuun ottamatta joukkue alkaa olla formussa ja pelaaja riittää harjoituksissa viiteen kentälliseen. Aina mielenkiintoiset pelinumerotkin ovat jo selvillä.

27 Pärssinen - 7 Esposito - 37 Goren
40 Ylönen - 22 Seikola

39 Pöyhönen - 20 Paakkolanvaara - 61 Isomäki
2 Korpikari - 26 Latvala

23 Immonen - 42 O'Marra - 30 J. Kauppila
36 Richmond - 5 Pietilä

24 Tavi - 9 Mustonen - 88 Koivisto
xx S. Kauppila - 43 Jaatinen

38 Myllyniemi
33 Kuusela
(Hovinen)

Muut: Ritamäki, Iivari, Tallberg(?), Pikkarainen, Jormakka, A. Tyrväinen

Uusien pelaajien määrä (tummennetut) on kyllä taas tolkuton. Kokoonpanon yllättävimmät ratkaisut tällä erää ovat Danny Richmondin istuttaminen Pietilän pakkipariksi ja kolmosen sentteritroikka O'Marran johdolla. Antti Ylöselle, Suikkasen luottomiehelle jo Kajaanin ajoilta, tarjotaan isoa näyttöpaikkaa, näinköhän pohjoisen teletappi pystyy saappaat täyttämään. Jarkko Immonen ja Jari Kauppila ovat nykyisistä senttereistä ehkä ne luontevimmat laitahyökkääjät, ja kasassa on kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen viisikko.

Ensivaikutelma Richmondista on lupaava. Miehen mitoissa oleva jenkki vaikuttaa erittäin monipuoliselta ja näppärältä paketilta, jolla kaikki tarvittavat perustaidot ovat teknisesti kunnossa. Laukaus lähtee ainakin lyöntimallisena terävästi ja kiekonkäsittely on pehmeää. Vielä näitäkin isompi plussa tuntuu olevan ketterä luistelu, tuoden paikoin mieleen jopa Bobi Koivusen, mikä on puolustajan kohdalla melkoinen ansio. Peleissä tarkasteltaviksi jäävät vielä pelinluku ja fyysinen puoli.

Angelo Espositon kohdalla huhuttiin eilen isommastakin loukkaantumisesta, mutta ankka ammuttiin tänään ilmasta "Espon" vetäessä täysipainoiset aamuharjoitukset pari tuntia sitten. Pelipaikan suhteen Suikkanen on tehnyt jämäkän ratkaisun ja istuttanut kanadalaisen muitta mutkitta ykkösketjun keskelle juuri sille paikalle, jonka tällaisen profiilin ja taustan omaava pelaaja tarvitseekin. Vierellä Lee Goren vaikuttaa jo vähäisenkin jäätuntuman perusteella pelottavan varmalta tapaukselta ja kantaa todetusti ykkösratkaisijan viittaa, ainakin toistaiseksi.

Viime viikolla nimitin nelospakkiparin pientä tappia ex-Peliitta Antti Kauppilaksi, joka on kuitenkin tätä nykyä Allsvenskanissa pelaavan Asplövenin miehiä. Kyseessä on silti Kauppila, nimittäin Kärppä-taustainen 17-vuotias Sebastian Kauppila (177cm, 74kg), joka ansaitseekin tässä vaiheessa pienen esittelyn. Puolessatoista vuodessa aladivareista Pelicansin liigarinkiin on vakuuttavan nopeaa toimintaa. Jalat käyvät pikkumiehellä jokaiseen tarvittavaan suuntaan, mutta muuten kyseessä on vielä puhtaasti projektipelaaja.

23Tou/12Off

Laatuhankinnoilla jatketaan: Danny Richmond

Timanttiset kisat pelannutta Joonas Järvistä jäädään kaipaamaan, mutta aivan suruun ei sentään liene aihetta. Siitä pitävät huolen Oskari Korpikari ja tänään julkistettu jenkkipakki Danny Richmond.

- Richmondista saamme NHL-kokemusta omaavan monipuolisen isännän pakistoomme. Mies on hyvä yleispuolustaja, jolla luistimet liikkuu meidän pelitapamme vaativalla tavalla.

Danny Richmond, Pelicans

Näin Kai Suikkanen kommentoi tuoreeltaan uutta pelaajahankintaa. 185-senttisellä ja 86-kiloisella peruspuolustajalla on tilillään liki 500 AHL-ottelua, takavuosilta viitisenkymmentä NHL-peliäkin. Lähtökohtaisesti Pelicans teki erinomaisen löydön, joka täydentää puolustuksen kärkinelikon Seikolan, Latvalan ja Korpikarin kanssa. Ja jälleen kerran, pelimies parhaassa iässään 27-vuotiaana.

Tiedot maailmalta kertovat, että kyseessä on laadukas yleispelaaja, vahva luistelija ja jopa pohjois-amerikkalaisilla mittareilla erittäin fyysinen puolustaja koko kentän alueella. Voi myös olettaa, että lyhyt avaussyöttö Richmondilta hoituu vaivatta.

Hanskatkin ovat pudonneet viimeisen 10 kauden aikana yli 100 kertaa, mutta varsinaista nyrkkisankaria ei kannata odottaa. Vaarana ovat myös fyysisen pelityylin aiheuttamat muut isot rangaistukset SM-liigan tuomarilinjalla, joten mielenkiintoinen tapaus tämä D.R. on. Suoranaisina heikkouksina mainitaan turhat kiekonmenetykset ja tietynlainen epätasaisuus, jotka yhdessä keskivertojen mittojen kanssa ovat estäneet NHL-uran etenemisen.

Loukkaantumishistoria näyttää vihreää valoa, takana on käytännössä täysiä ottelumääriä, lukuunottamatta viime syksyä, jolloin Hersheyssä noin 25 runkosarjan ottelua jäi väliin epäsäännöllisen peliajan takia. Kysymyksiä herättääkin lähinnä joukkueiden vaihtuminen tiuhaan tahtiin.

Justin Hodgmanin tapaan Richmond pelasi kaudella 2010-2011 Toronto Marliesissa Pasi Nurmisen kaverin Dallas Eakinsin valmennuksessa, joten Pelicans tietää tasan tarkkaan minkälaisesta pelaajasta on kyse. Tietojen mukaan Richmond oli muuten mukana Chicago Blackhawksin mestaruusjuhlissa keväällä 2010 ja omistaa myös Stanley Cup-sormuksen oltuaan organisaation listoilla.