1Jou/14Off

Tom Laaksonen – kokovartalok***ä vai järjestelmän uhri?

Laaksonen01122014

kuva: www.liiga.fi

Se kuva, joka ainakin minulle jäi Tom Laaksosesta hänen pelaajaurallaan, ei ollut kovinkaan puhtoinen. Näin jälkeenpäinkin voi tilastoista todeta, että romuluinen IFK-laitahyökkääjä keräsi varsin mukavia jäähymääriä ja vähäisiä pistemääriä kaudesta toiseen.

No, kuten esimerkiksi meille lahtelaisillekin tuttu Sami Helenius osoitti, kentällä räväkät ja taidottomat pelaajat ovat usein siviilissä niitä mukavia ja fiksuja. Kaukalotouhuista ei voi muodostaa henkilön koko kuvaa.

Tässä taannoin Laaksonen kävi nykyisessä seepran roolissaan hämmentämässä yhden jääkiekkopelin solmuun Lahessa. Sanotaan, että tuomari on onnistunut silloin, kun hän on näkymätön. Laaksosen kohdalla juuri päinvastainen todellisuus tuntuu toistuvan keskimääräistä useammin.

Kaikkein pöyristyttävin oli huhu siitä, että Laaksonen olisi jo ennen ottelua kertonut laittavansa "halliin vähän meteliä". Totta tai ei, ja huumoria tai ei, niin kovin montaa tuomarikollegaa tuskin näihin huhuihin edes yhdistettäisiin. Osasyy varmasti silläkin, että Laaksonen on nykyliigassa enää niitä harvoja päätuomareita, jotka voi kasvoista tunnistaa.

Vaikka se ilta meni perseelleen, joutuu näissä tapauksissa aina miettimään, että millä valmiudella tuomarit kaukaloon pelaaja-ammattilaisten keskelle heitetään. Aiemmin syksyllä Liigan tuomareita kiellettiin menemästä 1000 NHL-ottelun veteraanituomarin luennolle oppimaan lisää lajista! Vähän ajan päästä tuli julkisuuteen, että kapina kytee tuomareiden keskuudessa ja kokonaan uutta tuomariorganisaatiota kyhätään Liigan ulkopuolella.

Ehkä tässäkin, kuten monessa muussa asiassa, mätä on siellä missä johtoporras istuu. Toisin sanoen hyvän veljen Arto I. Järvelän suojatyöhuoneessa. Kalervo Kummolankin asema horjuu Jääkiekkoliitossa, tosin hän on historiassa saanut hyvääkin aikaiseksi suomalaisessa jääkiekossa.

Mutta historia on historiaa, vanhojen fossiilien on aika väistyä. Tuomareiden arvostuksen järjestelmällinen kohottaminen on jälleen kerran yksi asia, jonka parissa Liigan olisi pitänyt jo vuosien ajan tehdä parempaa työtä. Toistaiseksi julkisuuskuva on ollut enemmän jälkien peittelyä.

Varmasti, jos tietäisimme enemmän mitä Liigan kulisseissa tapahtuu, arvostaisimme pelaajien ja valmentajien ohella myös tuomareita monin verroin enemmän. Ehkä siten tuomaritkin voisivat luistella kaukalossa ryhdikkäästi oma sukunimi paidan selkämyksessä.

Arvostus voisi silloin koskea myös Tom Laaksosta. Tuskin mies pahuuttaankaan pyörii mukana jääkiekossa vuosikymmeniä.

 

PS. Suosittelen kaikkia lukemaan myös Jatkoajan ansiokkaan tuomariartikkelin Kamppailu mielikuvista - raitapaidan pelikirja.

 

Edellinen kirjoitus >> Kirje