19Jou/12Off

Pelicans-HPK – leijonat, lampaat ja läpsyttely

On se vaan hyvä, että SM-liigassa vedetään voittolaukauskilpailu tasapelin jälkeen, niin näitä kauden keskivaiheen väsyneitä miekkailuja saadaan venytettyä tappiin asti. Jääkone höylää, kenttämestari löntystää ja ketään ei kiinnosta. Tai ei ainakaan itseäni. Kokonaisuuden Isku Areenalla kruunaa taustalla rytkyttävä Cheekin limudiskorenkutus, kun odotellaan läpiajokisan alkamista, jossa maksimissaan yksi saa kiekon maaliinkin muiden kumautellessa maalivahdin suojuksia.

Ja Smolenakkihan sen teki, kukas muukaan. Pelasti taas muutaman tuhannen lahtelaisen illan. Juuri tulleen uutisen mukaan Radek siirtyy vuoden vaihteessa KHL:ään, palatakseen kuitenkin kahdeksi seuraavaksi kaudeksi takaisin Lahteen. Uutinen lämmittää ja ei lämmitä. Nyt sitten vain odotellaan minkälainen "vahvistus" tällä kertaa löydetään, vai löydetäänkö ketään.

Kahden surkean joukkueen tasapelistä pitäisi kyllä voida jakaa se tasapeli, mutta kaiken pahan alku ja juuri on tässäkin asiassa se, että SM-liigan kommarihengessä hävinneellekin pitää antaa säpiä, eli säälipisteitä. Kun jatkoaikaratkaisusta alettiin aikoinaan jakamaan pisteet 2-1, piti ryhtyä pelaamaan jokainen ottelu ratkaisuun asti, jotta kaikista otteluista jaettaisiin 3 pistettä. Näillä mennään.

No, syttyihän ottelu liekkiin viimeiseksi 10 minuutiksi. Jos maksoit pääsylipustasi vaikkapa 18 euroa, niin käypä hinta oli siis 3 euroa. Bonarina mediakuutiolla pyörineet joulumainokset, joista kukaan ei varmaan ole saanut tarpeekseen kauppakeskuksissa jo marraskuun alusta lähtien.

Tämä matsi oli bulkkitavaraa SM-liigan liukuhihnalta. Onneksi ohi.

Jokaiselle jotakin -hengessä jaettakoon myös lampaanperseet ja leijonanviitat eilisestä spektaakkelista. Timo Pärssisen nukahdus Marko Tuulolan maalissa oli jotain todella hinnatonta. Puolustuspäässä painottoman puolen puolustajan vartiointi lienee tehtävänä sieltä helpoimmasta päästä, mutta riittävä nukahdus siihenkin saatiin. Vieläkin mahtavampi oli Antti Ylösen neronleimaus lämätä kiekko oman vaihtoaition eteen vaihdon ollessa kesken. Olen yhä sitä mieltä, että joukkueen tilanne osaltaan ajaa yksilöitä virheisiin, mutta pitäisi kai kentällä tämän verran hereillä olla.

Plussan puolelle taas menee Juha-Pekka Pietilän esitys kokonaisuudessaan. Kaksinkamppailuvoittoja odotettiin ja nyt niitä tuli, samoin kuin rohkeampaa pelaamista hyökkäyssuuntaan. Näillä otteilla Pietilä pelaisi vakiokokoonpanossa liigaa, mutta kun suoritusvarmuus on ranskalaisen talviauton luokkaa, niin eipä hehkuteta vielä tämän enempää.

Loppuun vielä jonkun terveiset maanantain aamujäiden jälkeen. Arvaatko kenen lapa?

3Tou/12Off

Ajatus on tärkein – Pelicans hankki voittamisen kulttuuria

Iso osa Pelicansin uudesta joukkueesta julkistettiin tänään. Isoimpana nimenä Timo Pärssinen, ennakkoon kovimpana hankintana Oskari Korpikari. Viimeaikaiseen ilotulitukseen nähden vaisua, mutta mitkä ovat ideat hankintojen takana?

Pudotuspelit, täältä tullaan (kuva: © sm-liiga.fi)

Päivän kovin kiinnitys oli Bluesista saapuva Kärppä-kasvatti Oskari Korpikari. Mahdollinen Joonas Järvisen korvaaja, mutta tämän tason kundi kannattaa muutenkin hankkia aina kun saatavilla on. Pelicans ei lähtenyt tässä B-suunnitelmiin, vaan nappasi markkinoilta 2-vuotisella lapulla halutun ja parhaassa iässä olevan jykevän peruspakin. Kukaties vuoden-kahden päästä Korpikari vuorostaan suuntaa ulkomaille siirtokorvausten kera. Palkintokaapista löytyy tolkuttomat neljä SM-liigakultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi. Kärsinyt urallaan loukaantumisista, mutta pelasi viime sesongilla täydet pelit ja nostaa tasoaan pudotuspeleissä. Jos pelaajahankinnoissa voi puhua linjakkuudesta, niin tämä edustaa nimenomaan sitä. Kaikki pelaajaan liittyvä tukee hankintaa.

Maalivahtiosastolla turvauduttiin ainakin tässä vaiheessa Jere Myllyniemeen. Villeimpien huhujen maajoukkuevahdeista pudottiin ryminällä alas, mutta ajatus löytyy tämänkin sopimuksen takaa. Pasi Nurminen on tehnyt jämäkän ratkaisun ja potkii Joonas Kuuselaa uudeksi huippuvahdiksi, jolle on ensi kaudella tiedossa 20-40 liigaottelua. Siinä projektissa Myllyniemi astuu kuvaan 10 vuotta pääsarjatasoa nähneenä varmaotteisena kirittäjänä, jolla on vielä itsellään kana kynittävänä, sillä menestyksestä tamperelaiskasvatti ei ole päässyt missään vaiheessa nauttimaan.

Päivän tunnetuin nimi oli muinaisen Teletappi-ketjun vasen laita Timo Pärssinen, jonka kanssa osuvasti samana päivänä IFK:hon suuntasi Pelicans-kippari Arttu Luttinen. Joissain kommenteissa TuTo-kasvattia on kaavailtu hövelisti 2-4-ketjuihin, mutta tosiasiassa pahoista selkävaivoista kärsineen Pärssisen on noustava ykkös-kakkosketjun tasolle, muuten tämän kaliiberin hankinnassa ei ole mitään järkeä. 35-vuotiaan väkkärän nykyprofiilissa on jo vahvasti kehäraakin makua ja siksi siirto oli jossain määrin linjasta poikkeava. Tosin jälleen hankittiin paljon kokenut ja voittanut pelaaja, jonka luontaiset ominaisuudet luistelusta, taidosta ja työmoraalista lähtien sopivat Pelicansin systeemiin.

Piskuinen puolustaja Antti Ylönen on hänkin kahminut Kärppien mukana kolme kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin, sekä Kajaanin Hokissa Mestis-mestaruuden ja pronssia. Piinkova asenne ja hyvä liikkuvuus istuvat jälleen Pelicansin sapluunaan. Toiminee eräänlaisena kirittäjänä kaksikolle Pietilä-Hurri, ja takaa sen ettei kokoonpanossa roikuta vapaalipuilla.

- - -

Joukkuetta koottaessa on hyvä muistaa, että Pelicansin pelaajabudjetissa on yhä varaa arviolta 400 - 600 tuhatta euroa (ilman Hodgmania ja Järvinen+Lasch mukaanluettuna). Kuluneen kaudeen hintalaatu-suhteeseen on liki mahdotonta päästä, mutta vielä on runsaasti pelivaraa hankkia neljä laadukasta kenttäpelaajaa.