27Tam/15Off

Kumman kaa: Henri Heino vai Antti Tyrväinen?

HeinoTyrvainen27012015

Normaalisti tähän aikaan vuodesta sanoisin, että eletään tätä hetkeä ja pelataan tätä kautta. Nyt kun pudotuspelipaikka vaatisi Pelicansilta 2,2 pisteen keskiarvon jäljellä olevissa peleissä, on ensi kauden ennakointi jo perusteltua.

Mielenkiintoista porinaa meneillään turkoosissa vesilasissa. Minkälainen veskari hankitaan Janne Juvosen aisapariksi? Miten saataisiin kokoon kaksi laadukasta pakkiparia? Riittääkö Tyler Redenbach ykkössentteriksi, entä voisiko Teddy Da Costasta olla edes pienen sadekuuron tekijäksi sentteriosastolla?

Huhut uumoilevat Antti Tyrväisen paluuta Lahteen, ja sitäkin vahvemmat huhut tai puolitotuudet Henri Heinoa takaisin. Kumman sinä ottaisit, jos pitäisi valita kahdesta?

Suora vertailu on tietenkin turhaa, kun puhutaan kahdesta täysin eri pelipaikan ja tyylin pelaajasta. Ihannetilanteessa molemmat kaapattaisiin isommin kyselemättä kotikonnuille, mutta tiukentuvassa taloustilanteessa saatetaan olla valintatilanteessa, johon periaatteen tasolla sisältyy isoja suuntaviivoja Tomi Lämsän Pelicansin kohtalosta.

Minun jääkiekkoilullisessa maailmankuvassani joukkue tarvitsee aina tietyn määrän tasapainottavia pelaajia, joiden joukossa Henri Heino edustaa priimusluokkaa. Nämä pelaajat työskentelevät aina ja ainoastaan joukkueelle, eivät sooloile tai hölmöile, ja kykenevät kaukalossa säilyttämään vaikeillakin hetkillä tietyn laatutason ratkaisuissaan. Tätä ei pidä tulkita, että nämä yksilöt olisivat täydellisen virheettömiä, mutta pitkässä juoksussa on jättimäinen ero sillä, onko pelaajan ratkaisujen onnistumisprosentti esimerkiksi 50 vai 65, vaikka ensin mainittu kykenisi hetkittäin uskomattomiin jalkakikkoihin tai muihin erikoisominaisuuksiin.

Nämä jälkimmäiset ovat yleensä niitä ihmemiehiä, jotka mystisesti tekevät kenttäkavereistaan parempia.

Tässä Pelicansin ylivoimainen mestari on Jan Latvala. Lisäksi Tommi Paakkolanvaara tullee jättämään tähän kategoriaan ammottavan aukon ja Hannes Björninen on siihen vasta kasvamassa. Tällaisiin pelaajiin sisältyy tietynlainen tylsän konemaisuuden leima, mutta ilman heitä keittiö käy vaikeilla hetkillä liian kuumaksi.

Edelleen heidän arvonsa korostuu nyt, kun valmennuksen kyky organisoida joukkuetta on varovastikin arvioituna kyseenalainen.

Kumman kaa? -kysymyksen vastaus on siis ilmiselvästi Henri Heino, jota tarvittaisiin ensi kaudella enemmän kuin ehkä koskaan Henkan Pelicans-vuosien aikana. Antti Tyrväinen olisi hyvä erikoistyökalu valmiiksi balanssissa olevaan joukkueeseen, mutta tässä kohtaa vene keinuu ja liitokset natisevat tarpeeksi jo ennestään.

Pelicans on pirullisen dilemman edessä. Pelitapa on räätälöity atleettisen luisteluvoimaisia rakkikoiria varten, mutta kehnosta viisikkopelaamisesta johtuen tarvittaisiinkin yhtä kipeästi peliälykkäitä, kiekollisesti ja kiekottomana taitavia sekä kokeneita pelaajia, jotka kykenevät voittamaan niitä satoja 1vs1-tilanteita huomattavasti suuremmalla prosentilla kuin tähän asti.

Nimittäin mitä huonommalla tolalla on yhteistyön jääkiekko, sitä isommat vaatimukset kohdistuvat yksilöön. Se on aidosti yksi suurimmista syistä tämän kauden konttaamiseen.

 

Edellinen kirjoitus >> Näin Pelicansin sarjapisteet ovat kertyneet

22Maa/13Off

Laschit ja Tyrväiset unohdettava

Tiistaina tärähtää. Pelicans julkistaa jotakin kello 10:00 ja olettaa sopii, että aiheena on uusi päävalmentaja kera pelaajasopimusten. Toivottavasti yllätymme positiivisesti.

Hyvä uutinen jo näin etukäteen on se, että ensi tiistai ei voi olla pannukakku. Kun koko pakka on levällään, ilmapiiri vähän väljähtänyt ja seura ilmoittaa vajaata viikkoa ennen tiedotustilaisuudestaan, ei tarjolla voi olla muuta kuin isomman luokan paukku. Eihän?

Isomman luokan paukun resepti on

500g jämäkkää perusainesta a la Uskottava Koutsi plus muu valmennusryhmä
350g täyttävää moniviljaa, eli pari kentällistä jatkosopimuksia
200g säpinää ja sähköä parin yllättävän uuden pelaajan muodossa

Alla olevassa kaaviossa tämänhetkiset sopimuspelaajat on merkitty valkoisella ja ennustukset tiistain jatkosopimuksista turkoosilla. Ei tarvitse olla Mika Saarinen todetakseen, että kärkiosaamista uupuu taas. Kärjistettynä Pelicansilta puuttuu ykköskentällinen kokonaan ja nykyisistä sopimuspelaajista vain Oskari Korpikari voi lähtökohtaisesti siihen kuulua - samoin Radek Smolenak, jonka paluusta voi vielä jonkinlaisia toiveita elätellä.

Toisekseen juuri nyt ei saa hirttäytyä vanhoihin nimiin pelaajapuolella. Ryan Lasch saattaisi olla vapaana, samoin Antti Tyrväinen voisi ehkä palata Lahteen, Niko Tuhkasen kaltaisissa ex-Pelsuissa on potentiaalia täytemiehiksi. Vanhoja tuttuja kannattaa kotiuttaa jos rooli on sopiva, mutta perään ei pidä haikailla liian suurella kaiholla. Hopeakausi meni jo, siitä pitää osata päästää ajoissa irti ja lähteä puhtaalta pöydältä eteenpäin. Oheisessa kaaviossa Joonas Hurri ja J-P Pietilä eivät vahingossa ole Jan Latvalan edellä hierarkiassa.

Joukkueen rakentamisen onnistumisen ratkaisevat kuitenkin pitkälti uudet ulkopuolelta tulevat pelimiehet. Eli siinä missä vuosi sitten epäonnistuttiin, on nyt onnistuttava. Scouttaustaidot menevät jälleen kerran puntariin.

Jos vielä jotain pitäisi veikata, niin todennäköisesti Ilkka Kaarnan johdolla seura ottanee taas pari napsua riskittömämpään linjaan päin. Se voi vaatia vielä pitkälti kärsivällisyyttä Pelicansin seuraajilta. Mutta mikäpäs siinä, tämän joukkueen kasaamiseen on vielä 10 kuukautta aikaa.

16Jou/11Off

Uusia pelaajia Pelicansiin?

46 vuorokautta siirtorajan umpeutumiseen ja Pelicansin siirtohuhut käyvät taas kuumana. Pakko ei ole hankkia, mutta monen mielestä kannattaisi.

1) Kakkosmaalivahti. Tähän asti on pelattu Niko Hovisen kanssa upporikasta ja rutiköyhää Kuuselan, Rautiolan ja Huumosen vuorotellessa Peliittojen maalilla. Loukkaantumisten myötä homma meinasi jo hieman levitä käsiin, mihin ei ole keväällä tuumaakaan varaa. Jere Myllyniemen huikea lainavisiitti pelasti tilanteen ja käänsi joukkueen kurssin samalla taas nousuun.

Antti Rautiolalta ei kannata tämän kauden aikana ihmeitä odottaa. Kärppäkasvatti on Nupen kahden vuoden projekti ja todennäköisesti koko ensimmäinen vuosi menee tekniikan hiomiseen. Huumosenkaan aika ei ole vielä ja Kuusela taas tarvitsisi onnistumisia liigapeleistä, mutta vähiin ne Hovisen takana jäävät. Moni oli nopeasti valmis tuomitsemaan silmätoipilas-Kuuselan loppukauden Ilves-pelin haparoinnin perusteella, kun samalla ulkopuolelta tullut Myllyniemi ihastutti liki yhtä nopeasti.

Järki-investointi (© sm-liiga.fi)

SaiPa on jo ilmottanut, ettei tarvitse Myllyniemen palveluksia ensi kaudella. Pelicansille kokenut KOOVEEn kasvatti taas olisi mainio backup-vaihtoehto Hovisen taakse. Tämän tason kakkosmaalivahti loppukaudeksi muutamalla kymppitonnilla on mahdollisuus johon kannattaa tarttua.

Mielenkiintoinen sivujuonne asiassa ovat Ilkka Kaarnan Etelä-Suomen Sanomissa antamat lupaukset Joonas Kuuselan näyttöpaikoista keväälle. Puheet ovat puheita ja teot erikseen, mutta tuntuu hölmöläisten strategialta ensin peluuttaa syksyllä härkäpäisesti Hovista ja keväällä pelien kovetessa paikkailla tilannetta luukkuvahdeille. Hovisen ollessa kunnossa lienee myös selvää, että paria-kolmea peliä enempää niitä näyttöpaikkoja ei keväälläkään ole tulossa, joten olisiko Kuuselalle hyödyllisempää pelata loppukaudella 10-15 peliä Mestiksessä jakaen torjuntavastuun Huumosen kanssa? Täytyy myös muistaa, että Peliitat tulee tarvitsemaan kaiken mahdollisen avun sarjapaikkansa kanssa.

Tämä siis sillä oletuksella, että Myllyniemi otetaan loppukaudeksi Hovisen kirittäjäksi. Jos mies on saatavilla, niin tervetuloa Jere Myllyniemi!

 

2) Top6-laitahyökkääjä. Toiseksi akuutein vahvistamisen paikka on kakkos-kolmosketjujen laita. Max Wärnin maaliruisku tyrehtyi jo marraskuussa, samoin Pekka Jormakan tuloskunto. Vili Sopanen on ikuinen murheenkryyni ja Janne Tavi kärsii selvästä toisen kauden kirouksesta. Ennen joulutaukoa Laschin ja Paakkolanvaaran johtamat ketjut pitivät vuorostaan hyökkäyspeliä hengissä, joten mielenkiintoista on nähdä millä tasolla kaksi flopannutta ketjua tulevat tauon jälkeen kaukaloon.

Hulppeasta syksystä huolimatta nyt on tietyllä tavalla realisoitunut se tosiasia, että Pelicansin kuusi parasta laitahyökkääjää Laschin ja Luttisen ohella todella ovat Vili Sopanen, Max Wärn, Pekka Jormakka ja Janne Tavi. Viimeisten 10 pelin aikana nähdyllä tasolla keväällä on tiedossa vain lämmintä kättä ja poistuminen takavasemmalle.

Laschin ja Luttisen pysyessä tutkaparina tarjoavat akseli Loppi-Hodgman-Immonen sekä Tero Koskirannan monipuolisuus paljon variaatioita hyökkäysketjuihin. Suuri ihme ei kuitenkaan olisi laiturihankinta ennen siirtorajaa. Vanha tuttu Patrick Yetman on lähtökuopissa Ässistä, mutta kanukki ei taida olla tähän tilanteeseen kaksinen vaihtoehto. Ilveksen tehokas väkkärä Joonas Rask palasi loukkaantumisen jälkeen tehokkaana kaukaloon ja voisi olla mielenkiintoinen nimi pidemmälläkin tähtäimellä. Varsinaista liideriä ja playoffien takuumiestä Raskista lienee kuitenkin turha odottaa, vaikka Lahteen jostain syystä eksyisikin.

Leveys riittää, mutta laadussa on pahoja puutteita. Jokos murtunutta kättään parantelevan Antti Tyrväisen maitojuna muuten starttailee?

 

3) Top6-puolustaja. Pelicansilta löytyy tällä hetkellä viisi takuuvarmaa puolustajaa ja Aaron Brocklehurst. Kärkikuusikon takana Joonas Hurri ja Juha-Pekka Pietilä ovat vielä kovin katsomattomia kortteja, vaikka Pietilä viime keväänä karsinnoissa loistikin.

Brocklehurst on puolustuksen Vili Sopanen - joillakin osa-alueilla lähellä nousemaan huipputason liigapelaajaksi, mutta joiltakin ominaisuuksiltaan koko liigataso tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Brocksin rasitteena on myös ulkomaalaiskiintiö, mikäli pohjois-amerikkalaisen pelaajan hankinta tulee ajankohtaiseksi. Aaronhan sai vuosi sitten väistyä Lukosta nimenomaan kiintiön takia Lukon hankkiessa tilalle 35-vuotiaan farmijyrän Nolan Prattin, joka oli sysipaska. Tältä kaudelta kehäraakista ei enää löydy edes tilastoja.

Samaa kaavaa ei kannata lähteä toistamaan, ellei paluupostissa odota pomminvarma laatupuolustaja.

 

10Mar/11Off

Sihvosen lähtö ja muut lyhyet, viikko 45

Kari Sihvonen - viimeinen mohikaani. Ex-pelikaanit maailmalla. Kaukaloväkivaltaa kukkahattutädeille.

Kaiken on joskus tultava päätökseen. Torstaiaamu tuprutti kylmästi ensilumet sisään tupaan, kun toistaiseksi päätökseen tuli Kari Sihvosen ura Pelicans-paidassa. Väistämätön uutinen ennen pitkää, mutta ei kai näihin ikinä totu. Eikä pidäkään tottua. Hullu-Kari oli yksi yleisön ja myös tämän kirjoittajan suosikeista.

Sihvosen tie lähti Haukiputaan (hieman Oulusta pohjoiseen) Ahmoista vuodeksi Ässien ja kahdeksi kaudeksi Bluesin junioreihin, kunnes tuli siirto Lahteen. Kausi 2003-2004 kului vielä A-junioreiden SM-sarjassa, mutta vakiopaikka liigamiehistössä aukeni, kuinkas muutenkaan kuin Petri Matikaisen komppaniassa vuosikertaa 2004-2005. Tähän päivään mennessä tilille onkin kertynyt Pelicansissa 381 liigaottelua, tehot 34+51=85 ja 763 jäähyminuuttia, pudotuspeleissä 25 ott. 3+7=10 86min.

Valitettavasti parin viime kauden aikana Karran rooli kuihtui olemattomiin. Vielä legendaarisen Sihvonen-Heino-Komarov-kolmikon aikoihin Sihvonen kuului luottopelaajiin, eikä Hannu Aravirta epäröinyt tarvittaessa usuttaa ajokoiraansa kentälle hämmentämään, mikäli ottelun kulku sitä vaati. Parhaina päivinään edellä mainittu kolmikko myös johti koko joukkueen hyökkäyspelaamista armottomalla luistelu- ja fyysisellä voimallaan.

Sitten olivat ne hölmöilyt. Yleisö rakasti (tai vihasi) Sihvosen pelityyliä, mutta maine kasvoi myös tuomareiden silmissä. Lukuisten "viiskakskymppisten" myötä pelityyli rauhoittui, tai sitä oli rauhoitettava. Viimeiset pari vuotta Karra oli kuin varjo entisestään. Sikäli aika on ehkä myös hieman kullannut muistoja. Taklaukset, torikokoukset, yllättävät kiekolliset ratkaisut... kaikki vähenivät aivan minimiin. Jäljellä oli enää peruspelaaja Sihvonen.

Menestyminen vaatii veronsa. Jos Kai Suikkanen haluaa eroon Sihvosesta tai Blomqvistista, niin siten on tapahduttava. Muutama piikikäs kommentti voi lentää seuran toimistolle päin, mutta kukaan ei kyseenalaista Suikkasen tahtoa. Tämän tyyppiset pelaajat tuntuvat muutenkin katoavan SM-liigasta, kuten taklaaminen ja tappelut ylipäätään. Monesti puhutaan kuinka olisi mukavaa nähdä enemmän viihdettä kentällä, ja seuraavassa sivulauseessa todetaan miten ahtaalle kilpaurheilun menestymisen pakko on viihteen ajanut. Lahtelaisyleisö on ollut onnekas saadessaan todistaa Sami Heleniuksen, Karra Sihvosen, Leksa Komarovin ja Antti Tyrväisen kaltaisten pelaajien edesottamuksia. Se on yksi iso luku nuoren seuran liigahistoriassa.

Sinne meni Pelicansin viimeinen mohikaani ja hemmetti soikoon vielä Kerhoon. Jos tämä on keino saada paikalliskamppailun jännitettä niin sen täytyy olla sairasta pilaa. Onneksi nyt puhutaan vasta 28-vuotiaasta pelaajasta. Eräs toinenkin suunnilleen samanikäinen kohupelaaja käväisi äskettäin HPK:ssa ja teki entistä ehompana paluun turkoosipaitaan. Ehkä joku toinen kausi, joku toinen valmentaja, ja kotiyleisölleen näytönhaluja uhkuva #28.

Mohikaanin paluuta odotellessa. Uuh Kari Kari!

- - -

Monta muutakin entistä pelikaania on ehtinyt vuosien varrella lentämään maailmalle. Tässä lista tämän kauden suorituksista ja muutama joiden lentoreitti on toistaiseksi hämän peitossa. (tilastot www.eliteprospects.com)

Pohjois-Amerikka

Antti Niemi, San Jose Sharks - 9 ott. 89,90 %, 2,96 pmo

Antti Tyrväinen, Oklahoma City Barons (AHL) - 7 ott. 0+1=1 2min

KHL

Juhamatti Aaltonen, Magnitogorsk - 20 ott. 9+5=14 6min

Leo Komarov, OHK Dynamo Moskova - 19 ott. 4+7=11 26min

Anssi Salmela, Avangard Omsk - 9 ott. 2+0=2 10min

Jakub Sindel, Dinamo Riga - 11 ott. 1+0=1 6min

Karri Rämö, Avangard Omsk - 21 ott. 92,90 %, 1,88 pmo

Allsvenskan

Jari Kauppila, Tingsryd - 17 ott. 0+4=4 18min

Juha Uotila, Oskarshamn - 19 ott. 3+0=3 24min

Saksa

Mike York, Iserlohn Roosters -18 ott. 4+6=10 16min

Tshekki (2. sarjataso)

Dwight Helminen, Chomutov - 19 ott. 4+11=15 6min

Tanska

Lou Dickenson, Aalborg - 17 ott. 6+11=17 12min

Tommi Nikkilä, Esbjerg - 3 ott. 88, 90 %, 3,04 pmo (tryout ilmeisesti päättynyt)

Ranska

Toni Koivunen, Morzine-Avoriaz - 8 ott. 4+5=9  2min

Italia

Markku Tähtinen, Alleghe - 12 ott. 4+6=10 6min

Jani Forsström, Alleghe - 14 ott. 2+6=8 8min

Valko-Venäjä

Niko Tuhkanen, Neman Grodno - 7 ott. 0+2=2 6min

 

Samuli Suhonen päätti viime kautensa Italian Bolzanossa, mutta nykyisestä sijainnista ei ole tietoa.

Evan Schwabe niin sanotusti dominoi viime kaudella eksoottisessa yhdeksän joukkueen Notekeu Hockey Leaguessa pussittamalla 12 ottelussa tehot 32+28=60 sarjan neljänä viime vuonna voittaneen Assiniboia Rebelsin paidassa, jonne siirtyi pelattuaan syksyllä yhdeksän ottelua Ruotsin 3. sarjatasolla. Tältä kaudelta tiedot puuttuvat.

Ruotsin 3. sarjatasolla edusti viime kaudella myös Karo Koivunen, joka tilastoi Asplövenissä mukavat 12+42=54 38 runkosarjan ottelussa ja 10:ssä nousukarsinnan ottelussa 1+4=5.

- - -

Mitenkäs se menikään se katugallupien kaukaloväkivalta? Alla olevassa videossa sitä todellista kaukaloväkivaltaa Ruotsista, kun Linköpingin Sebastian Karlssonin hartia tavoittaa Frölundan Magnus Kahnbergin pään.

Tästä teosta Elitserien langetti Karlssonille 14 ottelun pelikiellon, aivan kuten oikeasti törkeästä tempusta kuuluukin. SM-liigassakin tästä olisi varmaan saanut jo 5 tai jopa 6 ottelun penaltin kun taklattava sentään jäi jäähän makaamaan ja loukkaantui ihan oikeasti.

Olisiko ns. gooneja, eli tappelijoita, kokoonpanossa mukana pitämällä voitu välttää tämä tapahtuma tai oliko kyseisillä joukkueilla tuossa ottelussa sen alan miehiä, mene ja tiedä. Ainakin se voisi aiheuttaa sen, että pelaajat Karlsson mukaanlukien miettisivät sekunnin murto-osan pidempään rumimpia taklausyrityksiään, kun tiedossa olisi että sen jälkeen tilien tasaus tulisi vastustajan paljaiden nyrkkien muodossa.

Mutta sehän olisi sitä väkivaltaa, vai mitä päiviräsäset, Jukka-Pekka Vuorinen, supertoimittaja Wesa Koistinen ja 500 äänioikeutettua kansalaista?

http://www.youtube.com/watch?v=iy72zvtKNeo

Iltasanomat: Sebastian Karlssonille 14 ottelun pelikielto

 

6Lok/11Off

Lyhyet, viikko 40

Blogisti ei nyt keksinyt mitään omaa, jolloin on turvauduttava lainaamaan niitä joilla on jotain sanottavaa.

 

- Viikon sitaatti nro 1, Ville Niemisen ohjeet 16-vuotiaalle Aleksander Barkov juniorille:

"Jos haluat pitsaa, mene pitseriaan. Jos haluat maaleja, mene maalille"

Tiistain kotivoitossa Ässiä vastaan pikku-Sasha meni maalille ja Makkosen laukaus pomppi varusteista maaliin. Fiksu poika ja hyvin yrittää, sanoisi Juti.

Voisiko joku antaa saman ohjeen Vili Sopaselle?

 

- Viikon sitaatti nro 2, erään nimimerkin kommentit kesken KalPa-Pelicans-ottelun:

"Täs on tehty nyt kaikki virheet mitä alkukaudel on jääny tekemättä"

Ja siltähän se kyllä näyttikin. Riittävä analyysi tuosta ottelusta ja laskettakoon toistaiseksi työtapaturman piikkiin. Toivottavasti flunssa-aalto ei ole kaatanut koko jengiä lauantaihin mennessä.

 

- Markkinoiden pätevintä maalivahtianalyysiä meille noviiseille tarjoaa maalivahtivalmentaja Jukka Ropponen. Tällä hetkellä Jukan rankingissa Niko Hovinen sijoittuu liigamaalivahdeista kakkoseksi:

"# 2 – Hovinen / Pelicans

Ehdottomasti suurimman potentiaalin omaava maalivahti liigassa, mutta tällä hetkellä jää minun kirjassani vielä Kilpeläisen taakse muutamien tekniikkavirheiden vuoksi. Toisaalta kun nämä virheet kuten käsien asento, takamuksen pudottaminen V:ssä ja ennenaikainen kiire pystyyn tasajalkanousulla saadaan kuntoon, menee Niko heittämällä liigan ykköseksi. Nupe jos kuka pystyy nämä asiat varmasti laittamaan kuntoon."

Kannattaa seurata: http://maalivahtiblogi.blogspot.com/

 

- Agitaattori-Antin kuulumisia Edmontonista tarjoilee Jouni Nieminen blogissaan.

”Se on mun tyyli pelata”, kertoo Tyrväinen saatuaan kuulla ärsyttäneensä kokeneen NHL-pelaajan pois tilanteesta. ”Vien taklaukset loppuun, pelaan kovaa ja ajan maalille. Jos pitää tapella, niin sitten on tapeltava. Kaikkeen on varauduttava.”

Way to go!

 

- Paikallisten viestintäalan ammattilaisten piinaviikko huipentuu lauantaina Isku Areenalla pelattavaan Saipa-otteluun. Korjaan SaiPa-otteluun. Toivottavasti siitä ei tule samanlaista tervanjuontia kuin tiistain vierailusta Kalpan, korjaan KalPan, kotiluolaan.

Onneksi sentään tälle viikolle eivät osuneet vastustajaksi Jyp, JyP tai Hifk, jotka ovat nekin pirun vaikeita vastustajia. Eivät tosin Pelicansille vaan yllättävän monien näppäimistöille.

 

- Samaisessa Saipa-matsissa [sic] Pelicansin erätaukokilpailun voittajalle tiedossa mönkijä viikoksi käyttöön. Tarjoan 6,90 euron arvoisen alennuslipukkeen Saksalan Teboilin autopesuun sille joka kertoo jonkin fiksun käyttötarkoituksen mönkijälle viikoksi näillä keleillä.