7Mar/12Off

Kamat kantoon

Tämän verran Antti Niemestä oli vielä maanantaina jäljellä

Hurjalta tuntuu, kun likimain joukkueen kaksi parasta pelaajaa Antti Niemi ja Lee Goren pakkasivat laukkunsa maajoukkuetauon alkajaisiksi. Palapelin hajoaminen on täydellinen, jos vielä Radek Smolenak realisoi markkina-arvonsa sopimuksen päättyessä joulutauolla. On tulopuolellakin tietysti jotain, kun NHL-pakki Jamie McBain liittyi tänään ”vähän luistelemaan viikon verran”, kuten mies ylimalkaisilla kommenteillaan ehti viikonloppuna kummastuttaa. Toivottavasti sanat olivat edes sensaatiohakuisesti kontekstistaan irrotettu, eikä Jenkeistä saavu aivan näin löysä ja ylimielinen paska, mikä toisaalta olisikin sopiva voisilmä tämän kauden pullamössöön.

Isoja muutoksia tarvitaan ja case-Goren oli vastaus siihen. Sanotaan mitä sanotaan, niin tässäkin tapauksessa lopputulos riippuu täysin siitä, miten mies onnistutaan korvaamaan. Goren oli hidas, mutta huono pelaaja ei tee pinna per peli –tahtia SM-liigassa, joskin 7/12 pisteestä kerääntyivät kahteen suonenveto-otteluun. Ongelmapelaajan statuskin on joissain yhteyksissä vedetty esiin ja kieltämättä matkalle osui myös hemmetin hölmöjä jäähyjä – kuten aika monelle muullekin tässä joukkueessa. Kyseessä oli joka tapauksessa täysiverinen ammattimies, joka pystyi luomaan maalitilanteita, pitämään kiekkoa ja näytti ainakin ajoittain sitä taisteluilmettä, mitä koko joukkueelta kaivataan. Enemmänkin peiliin pitää katsoa seuran, joka latasi isoimmat rahat kiinni johtavaan pelaajaan, joka ei luisteluvoimansa osalta oikeastaan tue joukkueen pelitapaa. Oletuksena luonnollisesti oli, että koko muu joukkue vipeltää yhtä vauhdikkaasti kuin hopeamiehistökin.

On kuitenkin vaikea kuvitella, ettei ratkaisua olisi mietitty valmennuksen ja seurajohdon toimesta tarkkaan. Pelaajassa oli paljon rahaa kiinni ja pelkillä potkuilla ei voiteta vielä senttiäkään, mutta Gorenilla on myös melko korkea markkina-arvo Ruotsissa varsinkin siinä vaiheessa jos työsulku päättyy. Ja kuten todettua, ratkaisun lopputulos riippuu täysin tilalle hankittavasta pelaajasta.

Jotain oli joka tapauksessa tehtävä ja isolla kädellä. Jos tältä kaudelta halutaan käteen jotain muutakin kuin luu, tarvitsee Pelicans ainakin ykkössentterin, mahdollisesti myös maalivahdin. Tosin Niemen kanssa huomattiin, että mikäli joukkueen yleispelaamisen taso ei parane merkittävästi, on melko yhdentekevää kuka tolppien välissä sätkii. Saldo ennen Niemeä 10 ottelua 10 pistettä – Niemen kanssa 10 ottelua 12 pistettä.

Skeptinen voi olla myös ykkössentterin suhteen, kun tarjonta laidoilla on mitä on. JYPin Rich Peverleyllä (14ott 2+9) alkupelit menivät totutellessa, Kärppien Kyle Turris (10ott 2+5) taas on hyytynyt tehoiltaan viime otteluissa, vaikka vierellä painaa Haatajan ja Humlin tasoisia miehiä. HIFK:n Patrick O'Sullivan (8ott 1+3) taas oli jo melko puhdas floppi. Ja nämä joukkueet pelaavat keskimäärin voittavampaa jääkiekkoa kuin Pelicans. Loput keskushyökkääjät Paakkolanvaara, Immonen ja Saarenheimo – tässä järjestyksessä – riittävät muihin rooleihin, mutta ykköseltä vaaditaan jo massiivisen paljon.

Angelo Espositoa voisi kokeilla jälleen laidassa. Luisteluvoiman pitäisi ainakin riittää.

15Lok/12Off

Jokohan aukeaisi, Pelicans?

Antti Niemi

Joku kysyi viime viikolla ohimennen Antti Niemen tärkeydestä Pelicansille. Viikonloppuna saatiin kaksi aika hyvää vastausta siihen. NHL-vahvistettua liigan kärkipään joukkuetta vastaan pisteet tasattiin 3-3, kun ilman Niemeä pinnat olisivat todennäköisesti kaatuneet Jokereille 6-0 tai 5-1. Edellisviikon haparointiin verrattuna joukkueen ilme oli aivan erilainen heti vierasottelun alusta, puhumattakaan Niemen itsensä vakuuttavasta sisääntulosta kokonaan ilman pelituntumaa. Tänään Andyä jututtaessa nousi esiin sekin mielenkiintoinen pointti, että tämä oli harjoitellut viikon verran Isku Areenan "isossa" kaukalossa, mutta perjantaina alkulämmittelyssä Hartwall Areenan kaukalo osoittautui vielä sitäkin selvästi isommaksi.

Kotiottelussa päälle vielä ripaus ansaittua onnea tasoitusmaalin muodossa Jokeri-vahti Frans Tuohimaan vietettyä Kansallista Epäonnistumisen Päivää. Hannu-Hanhena yllättäen ruotsalainen Jonas Junland, joka kuitenkin voittomaalikilpailussa näytti, että viimeistely onnistuu puhtaalla taidollakin. Terävä rannelaukaus kilpipuolen alanurkkaan on myös Aktivistin bravuuri. Tai on ainakin joskus ollut ja onnistunut.

Edellisen kerran muuten Pelicans on tainnut onnistua maalinteossa keskialueelta Sane Heiskasen toimesta joskus vuonna 2004. Vastassa oli TPS ja tolppien välissä länkejään aukoi Tuomo Karjalainen.

Jere Myllyniemi puolestaan kävi lauantaina pitämässä pelituntumaa yllä LeKin mukana Savonlinnassa, josta lempääläiset hakivat 3-4-jatkoaikavoiton. Tänään Jere oli takaisin Pelicansin aamujäillä. Positiivinen asia on se, että Niemi antaa nyt kuukauden verran joukkueelle selkänojaa laittaa peli kuntoon, mutta saadaanko sitä sille tasolle, että jäljelle jäävä maalivahtikolmikko klaaraa loppukauden voittavassa vireessä? Vertailu Stanley Cup -voittajaan on osittain epäreilua, mutta pelattaessa ammattilaisena ja vieläpä maalivahtina on tällaiset asetelmat kestettävä.

Sairastupalaisista Vili Sopanen ja Joni Isomäki olivat tänään täysissä pukeissa jäällä joukkueharjoitusten päätyttyä, Isomäki tosin vain toisessa kädessään mailaa pidellen.