22Kes/15Off

Coach corner: Pelicansin kokoonpano 2015-2016

Kokoonpano23062015

Ykkössentteri Ryan Potulnyn hankinnan myötä Pelicansin tulevan kauden joukkue on koossa. Miltä tilanne näyttää?

Ilmassa leijuu turhaan jonkinlainen halpisjoukkueen maine, sillä tiettävästi Pelicansin joukkueen hinta tällä hetkellä vastaa viime kauden toteutunutta pelaajabudjettia. Merkittäviin vahvistuksiin ei kesken kauden välttämättä ole budjetissa varaa, mutta joukkue ei ole ainakaan merkittävästi heikentynyt. Toki etenkin ulkomaalaispelaajia kohtaan odotukset on pidettävä maltillisina, mutta tässä kohtaa tämän kokoonpanon jalkeille saaminen on jo torjuntavoitto pääkilpailijoihin nähden.

Alla olevaa kokoonpanoa hahmotellessa käy ilmi, että Pelicansilla on varsin hyvät palaset ketjujen roolittamiseen, mutta samalla tietyt yksittäiset pelaajat määräävät vahvasti muidenkin rooleja.

Ryan Potulny saanee toiselle laidalleen joko Antti Erkinjuntin tai Vili Sopasen. Päädyn ensin mainittuun. Tämä tietää sitä, että oikealle laidalle tarvitaan tulivoimaa, siihen tarjotaan näyttöpaikkaa Antti Jaatiselle. Jaatisen kyky kantaa ykkösketjun vastuuta ja 20 minuutin peliaikaa on suuri kysymysmerkki, mutta potentiaalia ei kannata haudata kolmos-nelosketjuun ilman näyttöpaikkaa.

Henri Heino kiilaa kakkossentteriksi, isommassa roolissa myös Heinon pelillinen esimerkki säteilee joukkueeseen vahvemmin. Samalla alempien ketjujen kompromissit alkavat vaikuttaa: laidoille laitetaan arvoituksellinen Anrei Hakulinen ja Sopanen. Ketjulla on ihan hyvä potentiaali laadukkaaseen kahden suunnan peliin, joskin maalien viimeistely voi olla takkuista.

Seuraava ketju on rakennettu Hannes Björnisen ja sitä kautta Lahti-kiekon tulevaisuuden ehdoilla - Björninen tarvitsee peliaikaa ja keskushyökkääjän kokemusta. Siihen hän saa vasemmalta laidalta hyvää tukea jo kokeneelta Juhani Tyrväiseltä, oikeaan laitaan taas uhrataan Teddy Da Costa, jossa näen edelleen enemmän laiturin kuin keskushyökkääjän elkeitä. Ranskalaisella on kuitenkin sitä tarvittavaa yllätyksellisyyttä, jota kahdelta ketjukaverilta uupuu. Björninen ei ole vielä vahvimpia puolustuspäässä, mutta kolmen sentterin ketju paikkaa tuota puutetta. Da Costan paikka voi heilua nopeastikin Sebastian Revon ja Miska Siikosen lyödessä painetta.

Aina Pelicansin menestyessä joukkueesta on löytynyt puhdasverinen louhintayksikkö, nyt sen arvokkaan pestin ottavat vastaan Taavi Vartiainen, profiiliaan nostanut Marko Pöyhönen ja Janne Ritamäki. Näin joukkueen rakenne mahdollistaa myös sen, että alivoimien hyökkääjäpareiksi muodostuvat vaivattomasti esimerkiksi: Pöyhönen-Ritamäki, Björninen-Tyrväinen ja Heino-Vartiainen.

Joonas Alanteelle ja Miika Roineelle on vaikeaa nähdä suurta käyttöä Matikaisen miehistössä.

Erkinjuntti - Potulny - Jaatinen
Hakulinen - Heino - Sopanen
Tyrväinen - Björninen - Da Costa
Vartiainen - Pöyhönen - Ritamäki
Alanne, Repo, Roine, Siikonen

Puolustuksessa parien muodostaminen on joustavampaa. Vasemmista puolustajista Stefan Lassenilla lienee lähtökohtaisesti parhaat edellytykset pelata Juha Leimun vierellä isoa peliaikaa puolustavammassa roolissa. Lopun kuusikon muodostavat oikealla Jan Latvala ja Eetu Sopanen, vasemmalla Nico Manelius ja Ben Blood. Jalkavammasta toipuvalla Niko Tuhkasella ja yhä tasoaan hakevalla Juha-Pekka Pietilällä on silti tasavertainen mahdollisuus murtautua pelaavaan kuusikkoon.

Lassen - Leimu
Manelius - Latvala
Blood - Sopanen
Tuhkanen - Pietilä

Maalilla Janne Juvosen nimi riittää viime kauden jälkeen sanottavaksi. Sami Rajaniemi voi olla hyvä kirittäjä tai sitten ei, eikä sillä ole niin väliäkään, jos kaikki menee Juvosen kohdalla kuten toivotaan.

Juvonen
Rajaniemi

 

Edellinen kirjoitus >> Playoff-partoja ja otteluohjelmia

8Tam/15Off

Jaatisen näytöt

Jaatinen07102014

Kuten tiedetään, Pelicans hankki viikko sitten laitahyökkääjä Antti Jaatisen JYPistä. Jaatinen on hyvin tyypillinen keskitason pelaaja, joka on pelannut yli 300 ottelua Liigassa ja Mestiksessä esittämättä kuitenkaan missään vaiheessa uraansa kovin merkittäviä suorituksia. Molemmista Liigan pudotuspeleistä tilillä on kultaa ja pronssia JYPissä, mutta JYPin kaltaisessa joukkueessa Jaatisen kaltainen perusjyrä jää usein paitsioon.

Pelicans kuitenkin näki orastavaa maalintekopotentiaalia, jota Jaatinen on Liigassa väläyttänyt parhaimmillaan 13 maalin edestä. Vaikka Jaatinen onkin 28-vuotiaana jo suhteellisen ikääntynyt, voi maisemanvaihto tässä kohtaa tehdä vielä pieniä ihmeitä.

Eräs Jaatisen hankintaa käsitellyt kommentti viime viikolta pisti kuitenkin silmään. Se kuului jotakuinkin näin:

Harkitaan isompaa vastuuta Pelicansissa vasta sitten, kun näyttöjä on annettu.

Tällainen ajattelumalli on pahinta myrkkyä potentiaaliaan vasta todistavien pelaajien hankinnassa. Ilman tilastollista tausta-aineistoakin uskallan sanoa, että yleensä se "uusi kevät" koittaa välittömästi seurasiirron jälkeen, jos on koittaakseen. Hyvin suurella todennäköisyydellä pelaaja tekee maaleja tai pisteitä kolmen ensimmäisen ottelun aikana. Jaatinen on 2+1 -tehoillaan kolmessa ottelussa mennyt prikulleen tämän kaavan mukaan.

Juuri näiden jaatisten kohdalla pelaaja kannattaa paiskata saman tien ykkös-kakkosketjuun parhaiden hyökkääjien rinnalle. Kolmos-nelosketjun peruspelaajat harvemmin luovat mainetekoja keskenään, mutta kaksi laatupelaajaa voivat vierellään hilata yhden peruspelaajan paria pykälää paremmaksi. Kokeilulla ei paljoa hävitä, mutta sillä voidaan voittaa paljon.

Pelicansin Liiga-aikana tällaisen mahdollisuuden ovat saaneet muun muassa Lasse Jämsen, Karo Koivunen ja Pekka Jormakka. Nostettiinpa muuan Vili Sopanenkin suoraan junioreista Jantunen-Loppi -kaksikon laidalle ykkösketjuun.

Se on kuitenkin sanottava, että Jaatisen ja Pelicansin sisäänajaman pelitavan kanssa tuntuu olevan jonkinmoinen ristiriita. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, että Jaatisen jalkanopeus ja urheilullisuus riittäisivät pitkässä juoksussa niihin vaatimuksiin, joita Pelicansin laitahyökkääjille jatkuvasti asetetaan.

Jos osumatarkkuus kuitenkin on lähellekään nyt nähtyä tasoa, voi Jaatinen jäädä plusmerkkiseksi hankinnaksi.

 

Edellinen kirjoitus >> Hakametsässä nähtiin syksyn parasta Pelicansia?

2Elo/12Off

Kauppila ja kumppanit – löytyykö käyttöä?

Uusista kärkihankinnoista huolimatta Pelicansin palapelistä puuttuu vielä muutama osa. Täytemiehiä on testissä, mutta löytyykö heille käyttöä?

Pärssinen - Esposito - J. Kauppila
Ylönen - Seikola

Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Korpikari - Latvala

Ritamäki - Immonen - Tavi
Jaatinen - Pietilä

Koivisto - Mustonen - Iivari
A. Kauppila - Hofer

Tällä kokoonpanolla joukkue harjoitteli keskiviikkona Pitsiturnausta varten. Listasta on jo havaittavissa selkeitä rakenteita: kaksi ensimmäistä pakkiparia (Antti Ylösen stuntatessa tämän viikon Danny Richmondia), entisellään pysynyt Paakkolanvaaran jarruketju sekä Espositon ympärille koottu ykkösketju, jossa Lee Goren tai Ilkka Pikkarainen ottanee aikanaan paikkansa oikeana laiturina.

Allsvenskanin Tingsrydissä viime kauden erikoisilla tehoilla 0+18 tahkonneen Jari Kauppilan piti olla jo Pelicansin osalta historiaa, mutta niin vain mies luisteli tämän viikon harjoituksiin ykkösketjun laidassa. Hätäisimmät ovat jo älähtäneet "kehäraakin" roikottamista mukana ja pitäisivät sopimusta käsittämättömänä ratkaisuna, mutta itse näen tässä diilissä myös paljon viisautta. Kun katsoo kuinka repaleinen Pelicansin oikea laita tällä hetkellä on - Goren ei ole saapunut Suomeen, Pikkarainen ei ole pelikunnossa ja Pekka Jormakka vielä vähemmän, Vili Sopasella pelikuntoon pääsy voi venyä marraskuulle - niin monikäyttöinen ja kokenut Kauppila on tähän kohtaan suorastaan paras mahdollinen varamies. Veikkaan, että "Kake" voi pysyä mukana jopa lokakuun alkuun asti, jonka jälkeen hänellä on mahdollisuus siirtyä Ruotsiin pienemmän verotuksen turvin. Ei pidä suoraan tulkita, että orastava yhteistyö tarkoittaa suoraa sopimusta ja tuurauskeikka muiden toipuessa vammoistaan on win-win-tilanne kaikkien kannalta.

Kauppila on myös nimenomaan rightin puolen pelaaja, joka on oleellinen asia viisikon syöttöketjuissa ja erikoistilanneharjoittelussa. Suikkasen Pelicansissa on orjallisesti noudatettu kaavaa, jossa vasemmat laitahyökkääjät ovat leftejä ja oikeat righteja, jolloin peliä avaavat syötöt tulevat luonnollisina kämmenpuolelle.

Muista varamiehistä Joel Mustosen (kh/vl) voisi kuvitella saavan näyttöpaikan yhtä miestä vajaasta vasemmasta laidasta. Armeijan johdosta Lahteen tullut Teemu Tallberg (vl) taas on sparraaja omille kasvateille Kimi Koivistolle ja Antti Iivarille, sisältäen samalla pienen mahdollisuuden kokoonpanoon murtautumiseen.

Parranpärinää on aiheuttanut myös Antti Jaatisen suora vuoden sopimus. Marginaalipuolustaja, jolla on tilillään neljältä kaudelta päälle 100 liigaottelua, taistelee lähinnä 6. puolustajan paikasta. Ringin leventäminen on kuitenkin paikallaan Joonas Hurrin pitkän poissaolon ja täysilukuisen neljän kentän viisikkoharjoittelun takia. Samalla säilyy kilpailutilanne puolustuksen pohjalla, varsinkin kun tiedossa on, että Juha-Pekka Pietilä ei ole niitä varmimpia tapauksia tai Suikkasen suosikkipelaajia. Aivan sysihuono puolustaja Jaatinen ei voi olla, kun Risto Dufva varta vasten hankki miehen kesken kauden Tapparaan. 

Hankinnan myötä selvisi sekin karu fakta, että ilmeisesti omien uusien junioripuolustajien taso ei yksinkertaisesti riitä.