15Syy/14Off

Avausviikonloppu ja pelin karma

Kotivoitto ja niukka maalin vierastappio, siinä on ihan hyvä startti mihin tahansa kauteen. Pelin karma kävi näyttäytymässä ja samalla nähtiin Pelicansin kaksi puolta.

Repik15092014Taisimme olla coach-Lämsän kanssa eri matseissa. Mielestäni perjantain kotipeli oli Pelicansia omimmillaan ja lauantainen Espoon räpistely lähinnä sekavaa kuraa. "Lämä" näki toisin, mutta ensin mainitun pelin katsoin humalassa ja jälkimmäisen selvin päin. Ehkä ero tuli siinä.

Tulokset olivat siis "ok", mutta tietenkin pitkässä juoksussa yhtä ratkaisevaa on myös se, miltä peli näyttää. Lähes mikä tahansa joukkue voi alkukierroksilla varsinkin kotiotteluissaan puhtaasti tsempata vastustajan nurin (terveisiä Vaasaan), mutta lähiviikkoina vastus kovenee jatkuvasti. Ylivoimakuviot scoutataan, puolustuksia tiivistetään ja niin edelleen.

Perjantaina Pelicans oli pitkiä pätkiä askeleen verran HPK:ta edellä, kuten kotijoukkueen kuuluukin. Kun juuri olin päässyt manaamasta HIFK-Blues -ottelun tuomarivirhettä, oli ratkaisuksi muodostua Antti Bruunin ulosajo. Taklaus Michal Repikiin oli jäähyn paikka, mutta ei ulosajon arvoinen, sen ilmeisesti totesi myös otteluvalvoja Juha Pajunen. Kuten hidastuksesta voidaan (etenkin Repikin pään väistöliikettä) seuraamalla todeta, ei kontakti todellakaan ole mikään törkytaklaus.

Mutta, tuomareilla ei ole hidastuksia käytössään, vaan tuomio annetaan silmänräpäyksessä nähdyn pohjalta. On silti arveluttava suuntaus, mikäli taklaaja lähtee isoista ovista aina kun taklattava jää makoilemaan.

Mikään hyvä maku näistä tilanteista ei jää, vaikka hyötyjänä onkin oma joukkue.

Pelin karma astui kuvaan siinä, että osuvasti juuri Repik oli seuraneella ylivoimalla täysissä ruumiinvoimissa pistämässä peliä pakettiin. Karma puhui kuitenkin vielä toistamiseen, kun Pelicansin taipui ja päästi Kerhon tasoihin lopussa. Tyypillisiä kasvukipuja Pelicansin kaltaiselle joukkueelle tässä kohtaa.

Espoon vierasottelussa silmiinpistävää oli kehno hyökkäyspelaaminen, mutta puolustuspäässäkin yksi takaisku oli vähän Bluesin tilanteisiin nähden. Pelicansilla on hieno visio olla jatkuvasti pelin hallitseva osapuoli "aktiivisuudellaan", mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastustaja ottaakin hallinnan joko "aktiivisuudellaan" tai vain paremmin organisoituna?

Näin puuroisella kiekollisella pelillä kaudesta nimittäin tulee todella vaikea. Liikaa yksin kuskaamista, liian suuria etäisyyksiä ja pakotettuja syöttöjä. Tilanne voi äkkiä kääntyä niin päin, että se todellinen pelinopeus jolla vastustajaa oli tarkoitus horjuttaa, pikemminkin putoaa. Ja sitten jalkanopeus kuluu vastustajan perässä juoksemiseen.

Aktiivisuuden ja höntyilyn ero on Pelicansin tekemisessä tällä hetkellä häilyvä.

SEURAA TÄTÄ: Michal Repik on kahden ottelun perusteella tulikuuma pelaaja ja Vili Sopasen ohella selvästi vaarallisin ase. Ennen kuin odotukset karkaavat taivaisiin kannattaa muistaa, että Repik on Liigassa tuntematon kortti. Kun mennään 5-10 peliä eteenpäin, laskeutuvat päällystakit hartioille ja ylivoiman vetopaikat merkataan tarkemmin. Todellinen huippuhyökkääjä jatkaa tuhojensa tekemistä siitä huolimatta, ja ainakin Repikin kohdalla on saatu hyvät ennusmerkit.

 

Edellinen kirjoitus >> Suhtautuminen Liigaan määriteltävä uudelleen