28Tam/13Off

Tukholma-syndrooma

Angelo Esposito ja Danny Richmond menivät viihdoin kaupaksi, joten kaikki ennen kauden alkua ostetut pullat on nyt potkittu uunista ulos. Reaktiot näihin uutisiin seikkailevat jossain tunteen ja järjen rajamailla.

Tunne ja järki sekoittuvat myös ns. Tukholma-syndroomassa, joka Wikipedian mukaan on

"Arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa."

Jostain syystä tämä termi putkahti mieleen siinä vaiheessa, kun joukkueen piristyttyä voittoputkeen alkoi keskusteluissa pyöriä jo ehdotuksia Espositon ja Richmondin jatkosopimuksille. Kahdesta sympaattisesta pohjoisamerikkalaisesta jälkimmäinen oli alkanut vähitellen jo samaan kentällä jotain aikaiseksi, ja ensinmainitustakin saataisiin edullinen lupaava projektipelaaja ensi kaudeksi, vieläpä EU-passilla. Saatoin jo haistaa vehreän kukkaiskedon sieraimissani.

Ellei herrojen suorituksia nyt voikaan aivan rinnastaa aseistettuun panttivankidraamaan, niin oma järkeni sanoo, että ehkä ihan hyvä näin. Toinen ei osannut pelata, ja toinen oli liian kallis. Itse ihastuin harjoitusotteluissa Richmondin pelin helppouteen sillä varauksella, että myös puolustuspelaaminen sujuisi tosipeleissä. No, juuri sitä tämä jenkki ei kovin kaksisesti hallinnut.

Ja kun hinta huitelee todennäköisesti mummon miljoonan paikkeilla, on loppukaudesta saatava kymmenien tuhansien eurojen säästö ihan perusteltua. Jopa siitäkin huolimatta, että joidenkin näkemysten mukaan kyseessä on Pelicansin viime otteluiden paras puolustaja. Kaatuuko joukkueen nousukiito Richmondin lähtöön? Tuskin.

Jään silti mielenkiinnolla seuraamaan Danny-boyn edesottamuksia. Richmond on puolustaja, jolla on teknisesti kaikki valmiudet Euroopan huipputasolle. Valitettavasti pelinäkemys ei pysy vauhdissa, kenties otteita leimaa myös AHL-vuosina opittu yksilökeskeisyys. Joukkueen pelisysteemin noudattamisessa Richmond oli tämän koululuokan pahimpia rasavilleja. Ja kun hyökkäävästä puolustajasta puhutaan, niin loppujen lopuksi viivapelaaminenkin oli väläytyksistä huolimatta kovin keskinkertaista hätäisine laukauksineen. Jos paljon parjattu Seikola on quarterback-tyylinen pelinrakentaja, on Richmond enemmänkin kentällisen kolmas laitahyökkääjä.

Espositollekaan oppi ei mennyt sen paremmin perille. Kanukki oli ainakin liigavauhdissa keskushyökkääjäksi huono lukemaan peliä, viljellen samalla vaikeita ja ylioptimistisia ratkaisuja. Peleissä ja harjoituskentällä olemus oli alistunut, pää painuksissa. Eikä fysiikkakaan ollut omiaan ainakaan pienen kaukalon peleihin.

Joskus pelaajat ovat siinä kiikun kaakun jatkosopimuksen rajoilla, mutta en minä näihin kaappareihin panttivankina niin paljoa tykästynyt, että yhteistä aikaa olisi pitänyt ehdoin tahdoin jatkaa.

PS. Richmondin lähdön jälkeen Jan Latvalan rooli puolustuksessa kasvaa. Kevät näyttää (taas) onko aina luotettava teräsmies yhä luottamuksen arvoinen?

14Mar/12Off

Ei aukea

Maajoukkuetauolta arkeen. Pelicansin esityksessä oli paljon lupaavaa ja hyvää, mutta valitettavan paljon samaa vanhaa... mätää.

Eric Fehr 1+1. Maxime Talbot 1+0. Craig Smith 2+2. Jason Demers 0+1. Kyle Turris 1+0. Mikkel Bödker 1+0. Frans Nielsen 0+2. Philip Larsen 1+1. Kris Russell 1+1.

Siinä muutamia debyyttejä tämän kauden NHL-vahvistuksilta. Enteilin eilen pelin alla jotain pahaa Jamie McBainista - toivoen kuitenkin olevani väärässä. No, Pelicansin NHL-apu avusti omakätisesti KalPalle voittomaalin ja oli pääroolissa tuhrimassa loppuhetkillä viimeisetkin mahdollisuudet tasoitukseen. TV-maailmassa tämä voisi olla ns. spin-off varsinaisesta sarjasta, joka kuvaa Pelicansin tragikoomista taivalta SM-liigassa.

Jokainen ottelun nähnyt kuitenkin havaitsi, että kyseessä on etenkin kiekollisena statuksena mukainen pelaaja. 29 minuutin peliaika puolen vuoden pelitauon jäljiltä näkyy lähes väistämättä ratkaisevissa suorituksissa. Sen paremmin kehikkoon eivät osuneet Latvala, Seikola eikä Richmondkaan. Alun listaankin olisi löytynyt toinen mokoma kiikaritehoilla liigapelinsä aloittaneita änärijätkiä.

Pelicansin karvaus sai ajoittain paineistettua KalPan puolustuksen kiekonmenetyksiin ja käännettyä niistä muutaman maalipaikan. Mahtavaa. Maaottelutauon jälkeisessä kotiottelussa tämän pitäisi muutenkin olla standardi. Jokainen karvauksen luoma maalipaikka on kuitenkin plussaa, sillä Pelicansin luokaton avauspelaaminen, keskialueen ylitykset ja ylivoima eivät ole parantuneet mihinkään. Harjoituksissa on varmasti huudettu Heureka!, kun kakkosylivoiman pyörittäjäksi on keksitty Ilkka Pikkarainen!

Jos videoita katsellaan, kannattaa karvauksen lisäksi laskea myös ne kerrat, joissa KalPa purki Pelicansin karvauksen leikiten pienellä siirrolla laidasta keskelle tai päinvastoin. Viimeistään Oskari Korpikarin palatessa kehiin Pelicans-valmennus ei voi mitenkään piiloutua vajavaisen puolustajamateriaalin taakse. Syöttötaitoa ja pelisilmää on yltäkylläisesti, mutta syöttölinjat hyökkääjille ovat joko epätoivoisia tai tukossa.

Angelo Espositon ketju, Pikkarainen mukaanlukien, esitti joka tapauksessa yhden syksyn parhaista peleistään. Espositon tasapaino ja fysiikka ovat yhä B-junioritasoa, mutta kanukki tuli tauolta sisuuntuneena. Samoin Pikkarainen, joka ehti jo taklaamaan muutaman kerran puhtaasti ja lisäsi vaarallisuuttaan kiekollisena.

Tekisi mieli sanoa, että tällä pelillä otetaan vielä voittoja, mutta ei niitä oteta ilman parempaa viimeistelyä ja ylipäätään parempaa tilanteiden rakentelua. Olisi helppoa hokea, että paikkoja on ja ei vain tuuri käy, mutta tuurikin pitää ansaita. Pelicansin pelaaminen on roiskimista, ja roiskiminen ei koskaan johda tuurin ansaitsemiseen pitkässä juoksussa.

Yleisökin voisi esittää pientä luottamusta Joonas Kuuselaa kohtaan. Vaikka se eilen pumppua koetellut häpläys kiekon kanssa toikin mieleen Ville Koivulan piruetit jostain vuodelta 2000, ei kokonaissuoritus hirveästi Niemelle kalpene. Niemen sylkemiä irtokiekkoja vain pidettiin ominaisuutena, ei vikana.

7Mar/12Off

Kamat kantoon

Tämän verran Antti Niemestä oli vielä maanantaina jäljellä

Hurjalta tuntuu, kun likimain joukkueen kaksi parasta pelaajaa Antti Niemi ja Lee Goren pakkasivat laukkunsa maajoukkuetauon alkajaisiksi. Palapelin hajoaminen on täydellinen, jos vielä Radek Smolenak realisoi markkina-arvonsa sopimuksen päättyessä joulutauolla. On tulopuolellakin tietysti jotain, kun NHL-pakki Jamie McBain liittyi tänään ”vähän luistelemaan viikon verran”, kuten mies ylimalkaisilla kommenteillaan ehti viikonloppuna kummastuttaa. Toivottavasti sanat olivat edes sensaatiohakuisesti kontekstistaan irrotettu, eikä Jenkeistä saavu aivan näin löysä ja ylimielinen paska, mikä toisaalta olisikin sopiva voisilmä tämän kauden pullamössöön.

Isoja muutoksia tarvitaan ja case-Goren oli vastaus siihen. Sanotaan mitä sanotaan, niin tässäkin tapauksessa lopputulos riippuu täysin siitä, miten mies onnistutaan korvaamaan. Goren oli hidas, mutta huono pelaaja ei tee pinna per peli –tahtia SM-liigassa, joskin 7/12 pisteestä kerääntyivät kahteen suonenveto-otteluun. Ongelmapelaajan statuskin on joissain yhteyksissä vedetty esiin ja kieltämättä matkalle osui myös hemmetin hölmöjä jäähyjä – kuten aika monelle muullekin tässä joukkueessa. Kyseessä oli joka tapauksessa täysiverinen ammattimies, joka pystyi luomaan maalitilanteita, pitämään kiekkoa ja näytti ainakin ajoittain sitä taisteluilmettä, mitä koko joukkueelta kaivataan. Enemmänkin peiliin pitää katsoa seuran, joka latasi isoimmat rahat kiinni johtavaan pelaajaan, joka ei luisteluvoimansa osalta oikeastaan tue joukkueen pelitapaa. Oletuksena luonnollisesti oli, että koko muu joukkue vipeltää yhtä vauhdikkaasti kuin hopeamiehistökin.

On kuitenkin vaikea kuvitella, ettei ratkaisua olisi mietitty valmennuksen ja seurajohdon toimesta tarkkaan. Pelaajassa oli paljon rahaa kiinni ja pelkillä potkuilla ei voiteta vielä senttiäkään, mutta Gorenilla on myös melko korkea markkina-arvo Ruotsissa varsinkin siinä vaiheessa jos työsulku päättyy. Ja kuten todettua, ratkaisun lopputulos riippuu täysin tilalle hankittavasta pelaajasta.

Jotain oli joka tapauksessa tehtävä ja isolla kädellä. Jos tältä kaudelta halutaan käteen jotain muutakin kuin luu, tarvitsee Pelicans ainakin ykkössentterin, mahdollisesti myös maalivahdin. Tosin Niemen kanssa huomattiin, että mikäli joukkueen yleispelaamisen taso ei parane merkittävästi, on melko yhdentekevää kuka tolppien välissä sätkii. Saldo ennen Niemeä 10 ottelua 10 pistettä – Niemen kanssa 10 ottelua 12 pistettä.

Skeptinen voi olla myös ykkössentterin suhteen, kun tarjonta laidoilla on mitä on. JYPin Rich Peverleyllä (14ott 2+9) alkupelit menivät totutellessa, Kärppien Kyle Turris (10ott 2+5) taas on hyytynyt tehoiltaan viime otteluissa, vaikka vierellä painaa Haatajan ja Humlin tasoisia miehiä. HIFK:n Patrick O'Sullivan (8ott 1+3) taas oli jo melko puhdas floppi. Ja nämä joukkueet pelaavat keskimäärin voittavampaa jääkiekkoa kuin Pelicans. Loput keskushyökkääjät Paakkolanvaara, Immonen ja Saarenheimo – tässä järjestyksessä – riittävät muihin rooleihin, mutta ykköseltä vaaditaan jo massiivisen paljon.

Angelo Espositoa voisi kokeilla jälleen laidassa. Luisteluvoiman pitäisi ainakin riittää.

2Mar/12Off

McBain sisään – kuka ulos?

Kun tarpeeksi pakkorakoon ahdistettiin, lähti myös Pelicans pelaajaostoksille. Maajoukkuetauko tulee tärkeään saumaan paitsi pelillisesti, myös pelaajamuutosten kannalta.

Köyhän miehen Erik Karlsson? Toivottavasti edes varjo siitä.

Mikäli Ilta-Sanomien ja Etlarin tiedot pitävät paikkansa, niin Carolina Hurricanesista saapuva puolustaja Jamie McBain on Pelicansin uusin vahvistus. Vaikuttaa jälleen kerran ihan laatuhankinnalta, mutta tässä umpisolmussa vasta peli näyttää totuuden. Viime kaudella Carolina oli NHL:n pohjasakkaa, mutta McBain oli melko selvästi joukkueen tehokkain (8+19) puolustaja ja tehosaldo -7 oli joukkueessa keskiverto summa.

Lahdessa jenkkipuolustajalle asetellaan sellainen haarniska kannettavaksi, että lentokoneesta on paras astua ulos rautaisella rutiinilla, kunnolla ja itseluottamuksella varustettu sälli. Kapellimestarin pitäisi laittaa kuntoon avauspelaaminen, hyökkäysten tukeminen ja hyökkäyspään siniviivapeli ylivoimaa myöten. Myös puolustuspäätä pitäisi rauhoittaa tavalla jota Danny Richmondilta erheellisesti odotettiin ja johon Jonas Junland hetkellisesti pystyi. McBainin lapa tulee olemaan haluttu syöttökohde ensimmäisissä peleissä, kun tuskaiset joukkuetoverit odottavat NHL-mieheltä pieniä ihmeitä.

Tämä nyt on kuitenkin alkua sille, ettei kauden anneta valua sormien väleistä juoksuhiekan lailla. Onnistuessaan hyvän kiekollisen puolustajan vaikutus säteilee muuhun joukkueeseen todella paljon, eli joukkueen vahvistaminen aloitettiin oikealta tontilta. Oskari Korpikarin kuntoutuessa käytössä pitäisi olla täysin kilpailukykyinen puolustuskalusto - sieltä ei ole varaa miehistä luopua.

Enemmän muutoksia onkin odotettavissa hyökkäyspäähän. Angelo Esposito on ulkomaalaisista ilmiselvin floppi, mutta ongelmana Pelicansin kannalta on se, että tässä markkinatilanteessa yksikään joukkue ei maksa Espositosta mitään ja katsomossa miestä on turha istuttaa. Voisiko pari tehokasta iltaa Peliitoissa muuttaa vielä kurssin vai tuhoaisiko farmikomennus kanukin lopullisesti?

Sentteriosasto on joka tapauksessa seuraava reikä tilkittävänä. Pekka Saarenheimon sopimusta on juuri jatkettu kauden loppuun saakka, mutta kivasti yrittävä sentteri ei ole minkään tason ratkaisija suuntaan tai toiseen. Ratkaisu on halpa, mutta onko mitään muuta?

Tommi Paakkolanvaara ja vihdoin keskikaistalle palautettu Jarkko Immonen pystyvät Pelicansin pelitapaa toteuttamaan. Heidän eteensä tarvittaisiin hyvin liikkuva ja huipputaitava ykkössentteri . Tapparan juutti Jannik Hansen ainakin aloitti vahvasti: 1+2 ensimmäisessä ottelussa.

19Syy/12Off

Itkua, parkua jatkuvaa

Jälleen kerran lienee syytä olla tyytyväinen siihen, kuinka vahvoja tunteita Pelicans seuraajissaan herättää. Varsinkin ne negatiiviset pulpahtelevat aika nopsaan pintaan - nyt kun "Mestis-Ilveksellekin" hävittiin.

Vitsit ovat siis vähissä, mutta mikä oikein mättää? Kapeakatseisinta olisi kaataa syyt muutaman yksittäisen pelaajan niskoille. Nyt jo varmaan arvaattekin, että tämä on juuri se yleisin keino, jolla kirjoittajat internetin virtuaalikaukalossa asiaa käsittelevät. Sillä ja sillä ei putki kulje, tuolla ja tällä eivät mene syötöt lapaan.

Oma mielipiteeni on se tylsä vaihtoehto, että Pelicans vain yksinkertaisesti on piirun tai kaksi viimevuotista heikompi jokaisella osa-alueella - ainakin toistaseksi. Joukkue on treenattu tukkoon, pelitapa on kaukana tavoitellusta formustaan, yksilötasolla laatu on laskenut loukkaantumisista ja siirtomarkkinatappioista johtuen. Kuten totesin, tämä on se tylsä lähestymistapa, johon ei sisälly ranteiden nirhaamista tylsällä veitsellä.

Lämpimät onnittelut itään Pekka Tirkkoselle, jonka liigavalmentajan ura on lähtenyt komeasti käyntiin. Realismia toisaalta on sekin, että alemman kastin joukkue uuden valmentajansa alaisuudessa harvemmin lähtee hakemaan kuntopohjaa pudotuspeleihin, vaan ennen kaikkea hyvää starttia kauteen. Kuulostaako tutulta, Pelicans syksyllä 2011?

Esposito on tuloillaan (kuva © sm-liiga.fi)

Pelillisesti eilinen Ilves-ottelu oli kurjaa katsottavaa, ilman mitään viitteitä totutusta kiekkokontrollista. Aivan kuin hyökkäyspelaamisesta olisi jätetty yksi väliporras pois ja pyritään ainoastaan pelaamaan mahdollisimman nopeasti pystyyn. Tämä johtaa hätäisiin ja liian vaikeisiin ratkaisuihin, mikä edelleen johtaa epävarmuuteen.

Se, että esimerkiksi puolustuksessa Antit Ylönen ja Jaatinen ovat pahoissa vaikeuksissa, on vain seuraus tästä kaikesta. Kyseiset pelaajat - joista kauniisti sanottuna Ylönen on luokkaa kolleegansa parempi puolustaja - joutuvat joka tapauksessa pelaamaan liigatasolla taitojensa ylärajoilla, mutta joukkueen ollessa sekaisin se heijastuu ensimmäisenä juuri heihin. Sama pätee maalivahteihin, joilla alkaa koppi tarttua heti kun marjamäet eivät seiso takatolpalla vapaana.

Hyökkäyspäässä lähinnä Radek Smolenak ja Pekka Jormakka pystyvät raikkaaseen pelaamiseen. Mielenkiintoinen pointti onkin, että heillä on takanaan vajaa harjoitusjakso. Pohjoisamerikkalaisista Angelo Esposito väläyttelee, mikä on äärimmäisen tärkeä merkki ja tuo luistelutaito tulee vielä tekemään tuhojaan. Hänen kanssaan tarvitaan nyt ainoastaan kärsivällisyyttä ja ketjukaverit samalle aaltopituudelle. Olisivatko Smolenak ja Jormakka vastaus tähän?

 

20Elo/12Off

Etelä-Saimaan jälkipyykki

Rankkaritappio Kerholle, kahdella maalilla pataan SaiPalta. Viime kesän turnausvoitto ei saanut jatkoa, vaan heikohko viimeistely ja halvat maalit omiin jättivät Pelicansin tällä kertaa jumboksi.

Hätäisimpiin arvioihin Pelicansin nykykunnosta en viitsi edes ottaa kantaa. Elokuun puoliväli on suorastaan törkeän aikainen ajankohta ruveta arvioimaan rajusti uudistunutta ja käytännössä ilman kakkoskentällistä operoinutta joukkuetta - SaiPaa vastaan pelistä puuttuivat muiden muassa Ilkka Pikkarainen, Ryan O'Marra, Pekka Jormakka ja Jan Latvala. Vuoden takainen korkealento heti Pitsiturnauksen ensimmäisestä vaihdosta aina Eric Perrinin mestaruusmaaliin asti olisi tietenkin ihan kiva juttu taas, mutta pienet kasvukivut syksyn mittaan voivat olla aivan paikallaan, myös katsojien paisuneita haihatteluja ajatellen.

Aamun ESS tietää O'Marran poissaolon johtuneen olkapäävammasta, jonka vakavuus selviää tänään lääkärin tutkimuksessa. Valmennuksen mukaan tiistain Kloten-ottelu jää väliin, mutta pelaaminen viikonlopun kotiturnauksessa on mahdollista. Perjantaina kaksi erää kanadalainen esiintyi lupauksia herättävästi, kuten tämän kaliiberin äijän tietysti pitääkin.

Sitäkin paremmin joukkuetta kantoivat läpi turnauksen muu ulkomaalaistroikka Angelo Esposito, Lee Goren ja Danny Richmond, jotka olivat Pelicansin kenttäpelaajista tämän turnauksen kolme tähteä. Esposito oli lähellä viimeistellä lauantainkin ottelussa kaksi osumaa, mutta Gorenin tavoin viimeistely jätti vielä toivomisen varaa. "Espo" ei ole Ryan Laschin veroinen näyttävä väkkärä, mutta luistelu on isolla jäällä erittäin sulavaa ja voimakasta, aiheuttaen pehmeisiin käsiin yhdistettynä jatkuvasti vaikeuksia puolustajille. Hyökkäysalueella mies väläytteli toistuvasti sitä oivaltamista, jonka varaan isot odotukset NHL-varauksineen aikanaan ladattiin. Toisaalta realismia on myös se, että tosipelin alkaessa on fyysisemmissä väännöissä todennäköisesti vielä paljon totuttelemista.

Lee Gorenin ikäisen ja kokoisen hyökkääjän kohdalla puolestaan kysymysmerkki on aina pelikunto, mutta siitä ei näytä olevan huolen häivää. Luistin liikkuu, laukaus on vaarallinen ja laitahyökkääjän tontilla myös pelinrakentaminen käy. Jos Laschin mukana meni edellisen ykkösketjun aivot, niin nyt niitä on Espositon ja Gorenin muodossa kaksin kappalein. Kulmissa Goren on kenties sarjan vahvin vääntäjä ja käy myös tarvittaessa voittamassa aloituksia Espositon puolesta.

Danny Richmondin alku on ollut niin vahva, että kaiken mennessä nappiin en pitäisi ykköspuolustajan paikkaa ihmeenä kauden päättyessä. Lappeenrannan turnauksen perusteella erittäin laadukas puolustaja kaikilla osa-alueilla, tehden kiekollisena liukuhihnalta järkeviä ja näppäriä ratkaisuja. Vierellä Juha-Pekka Pietilän soisi ottavan rutkasti oppia fiksusti pelaavalta jenkiltä. Ensivaikutelman perusteella Pietilä onkin kehittynyt viime kaudesta ja tästä talvesta on odotettavissa paljon parempaa.

Muusta joukkueesta ketju Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki on todetusti jo valmis liigaan. Kun kemiat natsaavat, niin ne natsaavat. Pietilän tavoin myös Janne Tavi tuntuu nostaneen profiilia, mutta kilpailu peliajasta tulee olemaan kovaa laituriosastolla. Yhtenä kirittäjänä toimii ryminällä liigarinkiin tullut Janne Ritamäki, joka ei päässyt rikkonaisella peliajalla loistamaan Lappeenrannassa, mutta on esiintynyt muuten edukseen.

- - -

Kiitämme: Turnauksen nettilähetykset SaiPan kotisivuilla oli toteutettu hyvin. 10 euroa kahdesta ottelusta per turnauspäivä on siedettävä hinta, varsinkin heti jos tietokoneen äärellä on useampi kuin yksi maksava katsoja. Molemmat SaiPan ottelut ovat myös nähtävillä ilmaiseksi jälkikäteen. Täysin kesäterässä ollutta selostajaa paikkasi hyvä kuvanlaatu, vaikka pahimpien hifistelijöiden keskuudessa siitäkin voi rutinaa aiheutua.

Moitimme: Kotijoukkueen otteluita lukuun ottamatta turnauksen tilastointi oli täysin olematonta. Kun seura järjestää yhden turnauksen harjoituskaudella, ei jonkinlainen live-seuranta ynnä kunnollinen pöytäkirja netissä ottelun jälkeen pitäisi olla liikaa vaadittu. Valitettavasti yhtään tämän parempaa ei ole odotettavissa kotoisessa Easton-turnauksessakaan. Jos oikein ammattimaisiksi ryhdyttäisiin, niin SM-liigan tulisi vaatia ja järjestää seurannat+tilastoinnit kollektiivisesti, edes jossain muodossa kaikista harjoitusotteluista. Mutta koska harjoitusottelut ja turnaukset ovat yksittäisiä tapahtumia ja vapaamuotoisesti järjestettävissä, niin juuri ketään ei kiinnosta. Paitsi faneja.

17Elo/12Off

HPK-Pelicans 4-3rl

Pelicans avasi täysimittaiset harjoitusottelunsa Etelä Saimaa -turnauksen iltapäiväottelussa HPK:ta vastaan. Sekavassa väännössä lukemat tasattiin 3-3 varsinaisella peliajalla, jonka jälkeen ammutussa voittomaalikisassa Kerhon Borna Rendulic ratkaisi voiton.

Lahtelaisittain ottelun positiivisin asia oli ykkösketjun Timo Pärssinen -  Angelo Esposito - Lee Goren vahva panos. Kolmikko survoi maalinedustalta kolme räkämaalia, joista ensin Esposito kaksi osumaa ja 3-2-johtomaalin Pärssinen. Jokaisen maalin järjestelijänä kunnostautui Goren, jolle tosin merkittiin vain kaksi syöttöpistettä. Erityisesti kanukkikaksikko hääräsi vaarallisesti kiekollisena Gorenin hallitessa kulmavääntöjä ja Espositon väläytellessä jälleen nopeuttaan. Esposito murtautui kertaalleen läpiajoon, mutta Kerho-vahti Anssi Pesonen torjui räpyläpuolelle suuntautuneen rystynoston.

Seuraavaksi ehein troikka oli odotetusti Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki, joka esitti jo varsin valmiin näköistä kiekollista peliä. Ryan O'Marra (laidoillaan Immonen ja Kauppila) esiintyi myös pirteästi kaksi erää väläytellen fyysisyyttä, näppäriä aloituksia ja vähän kiekollisiakin taitoja, kunnes ei jostain syystä ilmestynyt kolmanteen erään.

Ulkomaalaisnelikon vahvan panoksen täydensi Danny Richmond, jonka monipuolista peliä on ilo seurata. Liikkuminen, syöttäminen, laukaus, hyökkäysten tukeminen ja puolustaminen - paketti on kunnossa.

5vs3-ylivoimalla mukavaa oli nähdä ns. noppavitos-kuvion paluu Pelicansin fläppitaululle. Kuvion ansiosta Juha-Pekka Pietilä saikin välittömästi pari-kolme unelmatonttia, pyssy oli toistaiseksi hehtaariasetuksissa.

Maalilla Joonas Kuuselan piikkiin ei voi maaleista paljoa laskea. Tuomas Santavuori aloitti maalinteon ensimmäisellä minuutilla noustuaan röyhkeästi maalin takaa. Toisessa maalissa piskuinen pelinrakentaja Robert Leino lävisti syötöllään Pelicansin alivoimanelikon, ja Kuuselan valmistauduttua torjuntaan oli painottomalta puolelta nousseen Juho Mielosen helppo laukoa kiekko b-pisteeltä liki tyhjään maaliin. HPK:n kolmas maali oli Rendulicin ohjaus viivakudista aivan maalin edessä.

40 minuutin ihan pirteän ja ajoittain hyvänkin kiekollisen pelaamisen jälkeen kolmannessa erässä Pelicansin peli suli lukuisiin jäähyihin. Voittomaalikisassa Pelicansilta yrittivät Antti Ylönen, Goren, Esposito sekä Richmond, joista Goren ampui plekseihin ja muiden yritykset jäivät Pesosen suojiin.

Pärssinen - Esposito - Goren
Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Immonen - O'Marra - J. Kauppila (3. erä Tavi - Immonen - Kauppila)
Tavi - Iivari - Koivisto (3. erä Ritamäki - Iivari - Koivisto)

Ylönen - Seikola
Korpikari - Latvala
Richmond - Pietilä
S. Kauppila - Ritamäki (h)

Kuusela
Myllyniemi

10Elo/12Off

Toisen treeniviikon krouvissa

Pitsiturnaus on läpsytelty, kuntotestit testattu ja Amerikan ihmeet saapuneet. Toipilaita lukuun ottamatta joukkue alkaa olla formussa ja pelaaja riittää harjoituksissa viiteen kentälliseen. Aina mielenkiintoiset pelinumerotkin ovat jo selvillä.

27 Pärssinen - 7 Esposito - 37 Goren
40 Ylönen - 22 Seikola

39 Pöyhönen - 20 Paakkolanvaara - 61 Isomäki
2 Korpikari - 26 Latvala

23 Immonen - 42 O'Marra - 30 J. Kauppila
36 Richmond - 5 Pietilä

24 Tavi - 9 Mustonen - 88 Koivisto
xx S. Kauppila - 43 Jaatinen

38 Myllyniemi
33 Kuusela
(Hovinen)

Muut: Ritamäki, Iivari, Tallberg(?), Pikkarainen, Jormakka, A. Tyrväinen

Uusien pelaajien määrä (tummennetut) on kyllä taas tolkuton. Kokoonpanon yllättävimmät ratkaisut tällä erää ovat Danny Richmondin istuttaminen Pietilän pakkipariksi ja kolmosen sentteritroikka O'Marran johdolla. Antti Ylöselle, Suikkasen luottomiehelle jo Kajaanin ajoilta, tarjotaan isoa näyttöpaikkaa, näinköhän pohjoisen teletappi pystyy saappaat täyttämään. Jarkko Immonen ja Jari Kauppila ovat nykyisistä senttereistä ehkä ne luontevimmat laitahyökkääjät, ja kasassa on kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen viisikko.

Ensivaikutelma Richmondista on lupaava. Miehen mitoissa oleva jenkki vaikuttaa erittäin monipuoliselta ja näppärältä paketilta, jolla kaikki tarvittavat perustaidot ovat teknisesti kunnossa. Laukaus lähtee ainakin lyöntimallisena terävästi ja kiekonkäsittely on pehmeää. Vielä näitäkin isompi plussa tuntuu olevan ketterä luistelu, tuoden paikoin mieleen jopa Bobi Koivusen, mikä on puolustajan kohdalla melkoinen ansio. Peleissä tarkasteltaviksi jäävät vielä pelinluku ja fyysinen puoli.

Angelo Espositon kohdalla huhuttiin eilen isommastakin loukkaantumisesta, mutta ankka ammuttiin tänään ilmasta "Espon" vetäessä täysipainoiset aamuharjoitukset pari tuntia sitten. Pelipaikan suhteen Suikkanen on tehnyt jämäkän ratkaisun ja istuttanut kanadalaisen muitta mutkitta ykkösketjun keskelle juuri sille paikalle, jonka tällaisen profiilin ja taustan omaava pelaaja tarvitseekin. Vierellä Lee Goren vaikuttaa jo vähäisenkin jäätuntuman perusteella pelottavan varmalta tapaukselta ja kantaa todetusti ykkösratkaisijan viittaa, ainakin toistaiseksi.

Viime viikolla nimitin nelospakkiparin pientä tappia ex-Peliitta Antti Kauppilaksi, joka on kuitenkin tätä nykyä Allsvenskanissa pelaavan Asplövenin miehiä. Kyseessä on silti Kauppila, nimittäin Kärppä-taustainen 17-vuotias Sebastian Kauppila (177cm, 74kg), joka ansaitseekin tässä vaiheessa pienen esittelyn. Puolessatoista vuodessa aladivareista Pelicansin liigarinkiin on vakuuttavan nopeaa toimintaa. Jalat käyvät pikkumiehellä jokaiseen tarvittavaan suuntaan, mutta muuten kyseessä on vielä puhtaasti projektipelaaja.

1Elo/12Off

Vähän väsyneen Espositon ensitunnelmat

Pelicansin toiseksi uusin pelaajahankinta Angelo Esposito viiletti tänään toista päivää joukkueen matkassa laidoillaan Pärssinen ja Kauppila. Nykäisin miestä hihasta aamuharjoitusten jälkeen.

No, miltäs alku on tuntunut?

- Tulin maanantai-iltana Suomeen ja tämä oli nyt kolmas jääharjoitus joukkueen kanssa. Ensimmäiset treenit olivat rankat, mutta pikkuhiljaa alan tottua ja opin tuntemaan pelikavereita, joten nyt tuntuu jo vähän paremmalta.

Painaako jetlagi vielä?

- Kyllä se painaa. Olin kuullut siitä ja en silti uskonut että se vaikuttaisi, mutta kärsin siitä kyllä vielä jonkun aikaa.

Aiotko pelata perjantaina harjoitusturnauksessa?

- Tarkoitus on joo pelata, odotan sitä jo innolla.

Oliko sopimusta allekirjoittaessa tiedossa millaiseen joukkueeseen olet menossa?

- Tiesin vain, että tämä on hyvä seura ja joukkue, jonne kannattaa mennä. Valmentajat ovat erinomaisia ja pystyvät kehittämään pelaajia urallaan, se oli iso plussa minkä takia tänne tulin.

Tiedätkö mitään suomalaisesta jääkiekosta ja Lahdesta?

- Kävelin kaupungin läpi ja vaikutti kaikin puolin mukavalta. Kuulin etukäteen, että suomalainen jääkiekko muistuttaa eniten pohjoisamerikkalaista ja siinä on paljon vauhtia, joten se on sopiva haaste minulle.

Mitäs odotuksia kaudesta ja mikä pelipaikka sopii parhaiten?

- Olen luonnostani sentteri, joten sillä paikalla haluaisin pelata. Odotan tietysti hyvää kautta, että voin auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon ja päästä keväällä pitkälle.

Pysyykö vanha pelinumerosi ja liittyykö siihen jotain erityistä?

- Olen vain aina käyttänyt numeroa 7. Phil Esposito pelasi sillä, joten niin minäkin ihan pikkupojasta asti ja aion pysyä siinä.

Kiitos haastattelusta.

- Thank you, nice to meet you!

Montrealista saapui kaikin puolin kohteliaan oloinen nuorimies, kuten pohjoisamerikkalaiset yleensä. Harjoitusten perusteella sentteri tiesi heti paikkansa keskikaistalla ja erityisesti pehmeää rystyä kannattaa seurata, siinä on nimittäin laatua keskivertoiseen liigapelaajaan nähden.

- - -

Kävelin muuten minäkin kaupungin ja markkinatorin läpi matkalla hallille. Joku valitti viime viikolla yleisönosastolla miksei nuoriso viihdy torimarkkinoilla. Pienen otannan perusteella valikoimat ovat luokkaa maastohousut, rinkeli ja pärekori, joten ehkäpä sitä syytä ei tarvitse sen kauempaa hakea.

26Hei/12Off

Angelo Esposito – New kid in town!

Etusivu uusiksi, Pelicans räjäytti bunkkeristaan kesän mielenkiintoisimman pelaajahankinnan! 2009 nuorten MM-kisojen voittomaalin tekijä ja suurlupaus, josta piti tulla uusi Sidney Crosby. Hyvät naiset ja herrat, numero seitsemän, Angelo Esposito!

Uusin pelikaani kuvassa vasemmalla.

Noin, pakolliset ylihehkutukset on nyt tehty ja päästään keskittymään pelaajaan nimeltä Angelo Esposito. Takavuosien tähti Kanadan junioriliiga QMJHL:stä ja vuoden 2007 ykköskierroksen varaus, jonka ammattilaisura alkoi pahoilla polvivammoilla ja niiden jäljeen kehitys on taantunut. Puhuu sujuvasti englantia, ranskaa ja italiaa. Lempipelaaja Vincent Lecavalier. Pelaa numerolla 7, joka on hänelle onnennumero. Ainakin sen verran miehestä tällä erää tiedetään. Viimeiset kolme kautta ovat tuottaneet ottelumäärät 12-57-57, joten aivan pelitunnottomasta rammasta ei sentään ole kyse. Aikuisten sarjoissa näytöt ovat kuitenkin jääneet kokolailla tekemättä.

Vähäistä saatavilla olevaa videomateriaalia tutkaillessa 23-vuotiaasta taiturista mieleen tulee (positiivisella tavalla) muutama entinen ja nykyinen liigapelaaja: Josh Holden, Marko Kivenmäki, Jesse Niinimäki... Pysty peliasento, pitkä maila, sekä kevyt ja vaivaton luistelu yhdistävät näitä kaikkia herroja ja niillä ominaisuuksilla on myös aika ajoin dominoitu pelitapahtumia SM-liigassa. Espositoa on myös erityisesti kehuttu kiekonkäsittelystä, syöttötaidosta ja luovuudesta. Hyökkäyspelitaidoissa potentiaali on ollut aivan lajin kirkkaimpien tähtien tasolla, mutta taitojen siirtämisessä ammattilaissarjan pelitilanteeseen on ollut tuskan takana.

Samalla näistä adjektiiveista ja kotimaisista vastineista onkin jo arvattavissa pelaajan heikkoudet, joihin lasketaan puolustustaito, pehmeys, asenne ja otteiden tasaisuus. Crosbyyn pelaajaa tuli jo verrattua, joten verrataanpa vielä Laschiin ja Hodgmaniin. Pelicans hankki hyökkääjän, jonka tausta on jos mahdollista vielä repaleisempi ja epävarmempi kuin viime vuotisilla ykkösmiehillä, mutta samalla myös potentiaali on luokkaa tai kahta korkeammalla, mikäli jalostaminen vain onnistuu.

Realismin nimissä on todettava, että esimerkiksi TPS:n Corey Locke ja Lukon Justin Azevedo ovat ennakkoon paljon todennäköisempiä onnistujia kuin A.E. SM-liigan tempo, fyysisyys ja ahtaus voivat tulla vielä Espositolle isona yllätyksenä, joten sopeutumisaikaa on syytä antaa hartaudella.

Toisen käden tietona kuullut seuraorganisaation hehkutukset kovista hankinnoista eivät kuitenkaan olleet katteettomia. Hyvää kannatti odottaa, ja nyt lienee viimeistenkin jahkailijoiden aika kaivautua koloistaan ostamaan kausikorttia. Mielenkiintoa tämän kauden Pelicans-miehistöstä ei nimittäin puutu, ei sitten tippaakaan.

Kaiken hyvän lisäksi Esposito tulee jääkiekon todellisesta mekasta, eli Montrealista, ja tunnustautuu Canadiensin faniksi. Se on jo itsessään asia, josta tässä kiekkokaupungissa pitää ottaa kaikki mahdollinen irti.

- - -

Angelo Espositon esittelyvideo (© NHL)

- - -

Angelon kommentteja haastattelussa vuonna 2006 joulukuussa:

- Seurasin siskoni jalanjälkiä ja vanhempani laittoivat minut taitoluistelun pariin 3-vuotiaana. Kuuden vanhana aloitin jääkiekon ja harrastin molempia lajeja 10-vuotiaaksi asti. Silloin päätin, että olen mieluummin jääkiekkoilija.

- Luonnollisesti joukkuekaverit joskus kuittailivat taitoluistelustani, mutta se ei minua haitannut. Luisteluni on nyt paras vahvuuteni ja taitoluistelun harjoitteleminen auttoi minua paljon.

- Minua verrataan Crosbyyn ja voin vain sanoa, että olen vasta 17-vuotias ja yritän tehdä parhaani. Crosbya verrataan Gretzkyyn ja Lemieuxiin, ja se imartelee, mutta ei minusta sellaista vertausta voi tehdä.