12Maa/12Off

Hyvät ja huonot uutiset

Pari, kolme pistettä enemmän olisi kelvannut tästäkin viikonlopusta, mutta eipä saatu. Kahden parhaan joukkoon pääsy on silti yhä omissa käsissä. Positiivisesti tarkasteltuna viikonloppu kävi hyvästä muistutuksesta pudotuspelejä ajatellen.

HIFK on kyllä noussut kauden edetessä tolkuttoman kovaan vireeseen; JYPin ohella selvästi kevään joukkueita. Tai sitten se on vasta noussut pelaamaan materiaalinsa edellyttämällä tasolla. Edellinen Lahden ottelu oli selvästi Pelicansin heiniä, tämä lauantai yhtä selvästi vierailijan. Perjantain HPK-höntsäilyn jäljiltä Pelicansin kone ei tuntunut käynnistyvän kunnolla oikein missään vaiheessa. IFK taasen rokotti tylysti puolustuksen löysäilystä kolme ensimmäistä maaliaan. Jälleen kerran rohkenen väittää, että Pelicans ei kaatunut Joonas Kuuselaan, vaikka huippuveskari olisi ehkä yhden kolmesta ottanutkin

Pitäisikö näistä kahdesta ottelusta huolestua? Tuskinpa. Melko huonojakin otteita Pelicans on ehtinyt kauden mittaan esittämään useampaankin kertaan, eikä joukkueen yleistekeminen ole heilahtanut niistä mihinkään suuntaan. Fraasi "Vielä ei ole voitettu mitään" päätee silti sen verran, pudotuspeleissä maailma muuttuu. Tuomarilinjan löystymisestä on jo ollut viitteitä viime otteluissa. Iso osa kiekkokontrollista ja liikkeestä tähtää vastustajan rikkeisiin ja Pelicans - kuten muutama muukin joukkue - tulee kärsimään kahvaamisesta, kun jokaisessa tilanteessa ei voi heittää pötköllekään jäähän ylivoiman toivossa. IFK-ottelu ei ratkennut tuomarilinjaan tai kahvaamiseen, mutta pudotuspeleissä lisääntyvä estopelaaminen on asia, johon pitää varautua.

Toinen juttu on sitten ennakkosuosikin asema. Alun alkaenkin Pelicans lähti kauteen haastajana ja pääsi yllättämään puskista loistavan alkukauden turvin. Joukkueen vahvuudesta kertoo se, että paketti ei ole sulanut käsiin missään vaiheessa, vaan tuloskunto on säilynyt sarjan kärkikastissa. Mutta viimeistään pudotuspeleissä ennakkosuosikin paineet ovat Pelicansilla, ja tiukan paikan tullen niin joukkueen kuin yleisönkin on pystyttävä se käsittelemään.

Tässä suhteessa lauantain kuuma kamppailu oli kuin playoffs pienoiskoossa - ja täydellinen ryöstöretki vierasjoukkueelta.

Maanantain hyvät uutiset ovat, että Pelicans harjoitteli aamupäivällä vihdoin täydellä miehistöllä Niko Hovinen, Tommi Paakkolanvaara ja Aaron Brocklehurst mukaanlukien. Pelaajat ovat moneen otteeseen kehuneet Suikkasen harjoitusmetodeja ja hauskaa näytti tänäänkin olevan. Alavireisten ottelujen jäljiltä ei hinkattu viisikkopelin avaus- ja karvauskuvioita, vaan reilu tunti käytettiin osin jopa vähän leikkimielisiin kisailuihin mies miestä vastaan ja joukkueen puoliskojen välillä. Jonkinlaisena viikonlopun jälkihöyrynä sentään väännettiin maalineduspelaamista 3vs3-harjoitteessa.

30Tam/12Off

Viime viikko jo esimakua playoffeista

Vaikeuksien kautta voittoon - jälleen hienoa venymistä tiukassa paikassa. Brocklehurst ulos, Platil sisään. Uusimmat maajoukkuevalinnat.

Joskus on muistaakseni väitetty, että tammikuun otteluruuhka on lähinnä väkinäisen puurtamisen ja ottelusta toiseen selviytymisen aikaa. Ei se näytä ainakaan tämän kauden pelikaaneja hidastavan, vaan ottelupari Jokereita vastaan ja viime viikon kolme matsia tarjosivat viihdettä laidasta laitaan koko rahan edestä.

Tiistaina Espoossa ensimmäinen kymppi oli vaikea. Blues otti 1-0-johdon ja enemmänkin oli tarjolla, mutta Hovinen ja tolpat pitivät Pelicansin mukana. Sitten varsinkin ulkomaalaisvahvistuksemme ottivat ohjat käsiinsä ja peli kääntyi upeaksi vierasvoitoksi. Jälleen tuttu kaava: ensimmäisen erän tai kahdenkaan erän perusteella ei pidä panikoida; pelikirja on kunnossa ja loksahtaa paikoilleen pelin edetessä.

Kärpät-tappio oli äärimmäisen kirvelevä ja pelillisesti myös jo askel playoffien suuntaan. Tupa melkein täynnä, pikkusikaa siellä täällä ja ohjakset lähtivät housuihinsa märkineiden tuomareiden käsistä. Huonolle ei silti hävitty, vaan perjantain Kärpät oli varmasti yksi parhaista vierasjoukkueista tähän asti. Eikä Pelicans-leirissäkään ihan pulmusia olla. Suikkasen retoriikan ja väkkärämäisten pelaajien myötä joukkue pyrkii profiloitumaan taitojoukueena, mutta kun katsotaan joukkotappelukohun taakse, niin Pelicanskin on pitkin kautta ajoittain kokeillut tuomarilinjan rajoja mailankäytössä ja pienissä koiruuksissa. Ykköstavoite on tietenkin pelata puhtaasti ja pysyä jalalla mukana, mutta hetkittäin mailankäyttö ja kahvaaminen on ollut yllättävänkin ronskia.

Porin otteluun lähdettiin 20 tunnin palautumisajalla, paskan maku suussa, ilman Hovista ja kahta vakipuolustajaa. Tuossa tilanteessa vain kovimmat joukkueet nousevat esiin, ja sen Pelicans teki. Marssi kotijoukkueen yli Porin lauantai-illassa, yhdessä tämän sarjan vaikeimmista paikoista. Kaikki neljä ketjua pääsivät maalintekoon, vain kolme pelaajaa jäi ilman plusmerkintöjä. Lopun jäähyily ja otteen lipeäminen olivat huolestuttavaa, mutta lopulta lähinnä kosmetiikkaa. Kudrocin maalissa Kuusela ilmeisesti kompastui polvisuojan remmiin, sellaista sattuu joskus.

- - -

Seikolan ja Latvalan rauhallisuus tekisi Aaronillekin hyvää (© sm-liiga.fi)

Aaron Brocklehurst tiivisti parilla suorituksellaan koko pelaajaprofiilinsa, ja sitten loukkaantui loppukaudeksi. Espoossa taidokkaalla harhautuksella Antti Ore kahville ja pienestä kulmasta varma viimeistely. Perjantaina Lahdessa pimeä puoli pääsi hetkeksi valloilleen, kun Brocky lähti turhaan toiseksi mieheksi kulmaan pakkiparinsa apuun, jättäen Hovisen eteen vapaaksi ei enempää eikä vähempää kuin Jozef Stümpelin ja Juha-Pekka Haatajan. Hieman ironisestikin Brocklehurstin kausi ja mahdollisesti koko Pelicans-ura päättyivät sitten toisessa erässä komeaan lonkkataklaukseen.

Siinä on puolustaja, jolla on kaikki tekniset ja taidolliset resurssit nousta SM-liigan tähtipuolustajien joukkoon, mutta se vaatii pelinäkemyksen kirkastumista. Kimpoilu ja yliyrittäminen pois - rauhallisuutta, oikeita ajoituksia ja järkevämpiä ratkaisuja tilalle.

- - -

Kanukin korvaajaksi poimittiin pikatahdilla tshekkiläinen jääviileä Jan Platil. Muutoksessa korostuu nyky-Pelicansin kehitys. Koskaan aiemmin Pelicansin takalinjoilla ei ole ollut yhtä paljon kokoa ja näköä yhdistettynä taitoon ynnä liikkuvuuteen. Hätäisempi voisi vetää tästä suorat johtopäätökset viime vuosina menestyneisiin joukkueisiin, eikä suotta. Mikäli tiedot ison miehen (189cm, 94kg) mainiosta liikkuvuudesta pitävät kutinsa, niin hyvällä todennäköisyydellä tshekki hoitaa kolmosparin roolinsa paremmin kuin edeltäjänsä, kunhan sulatustoiminto ei napsahda päälle tiukassa paikassa.

Platilin pelaajakortti Eliteprospectsissa.

- - -

Mailanmittaaja-Jalonen julkisti tänään maajoukkuevalintansa Ruotsin EHT-turnaukseen. Pelicansista mukana Niko Hovinen ja Joonas Järvinen. Lepoaikakin olisi nettimanagereille kelvannut, mutta tähän lehmänkauppaan sisältyy Suomen edustaminen Olympiastadionilla Venäjää vastaan yli 30 000 katsojan edessä.

16Jou/11Off

Uusia pelaajia Pelicansiin?

46 vuorokautta siirtorajan umpeutumiseen ja Pelicansin siirtohuhut käyvät taas kuumana. Pakko ei ole hankkia, mutta monen mielestä kannattaisi.

1) Kakkosmaalivahti. Tähän asti on pelattu Niko Hovisen kanssa upporikasta ja rutiköyhää Kuuselan, Rautiolan ja Huumosen vuorotellessa Peliittojen maalilla. Loukkaantumisten myötä homma meinasi jo hieman levitä käsiin, mihin ei ole keväällä tuumaakaan varaa. Jere Myllyniemen huikea lainavisiitti pelasti tilanteen ja käänsi joukkueen kurssin samalla taas nousuun.

Antti Rautiolalta ei kannata tämän kauden aikana ihmeitä odottaa. Kärppäkasvatti on Nupen kahden vuoden projekti ja todennäköisesti koko ensimmäinen vuosi menee tekniikan hiomiseen. Huumosenkaan aika ei ole vielä ja Kuusela taas tarvitsisi onnistumisia liigapeleistä, mutta vähiin ne Hovisen takana jäävät. Moni oli nopeasti valmis tuomitsemaan silmätoipilas-Kuuselan loppukauden Ilves-pelin haparoinnin perusteella, kun samalla ulkopuolelta tullut Myllyniemi ihastutti liki yhtä nopeasti.

Järki-investointi (© sm-liiga.fi)

SaiPa on jo ilmottanut, ettei tarvitse Myllyniemen palveluksia ensi kaudella. Pelicansille kokenut KOOVEEn kasvatti taas olisi mainio backup-vaihtoehto Hovisen taakse. Tämän tason kakkosmaalivahti loppukaudeksi muutamalla kymppitonnilla on mahdollisuus johon kannattaa tarttua.

Mielenkiintoinen sivujuonne asiassa ovat Ilkka Kaarnan Etelä-Suomen Sanomissa antamat lupaukset Joonas Kuuselan näyttöpaikoista keväälle. Puheet ovat puheita ja teot erikseen, mutta tuntuu hölmöläisten strategialta ensin peluuttaa syksyllä härkäpäisesti Hovista ja keväällä pelien kovetessa paikkailla tilannetta luukkuvahdeille. Hovisen ollessa kunnossa lienee myös selvää, että paria-kolmea peliä enempää niitä näyttöpaikkoja ei keväälläkään ole tulossa, joten olisiko Kuuselalle hyödyllisempää pelata loppukaudella 10-15 peliä Mestiksessä jakaen torjuntavastuun Huumosen kanssa? Täytyy myös muistaa, että Peliitat tulee tarvitsemaan kaiken mahdollisen avun sarjapaikkansa kanssa.

Tämä siis sillä oletuksella, että Myllyniemi otetaan loppukaudeksi Hovisen kirittäjäksi. Jos mies on saatavilla, niin tervetuloa Jere Myllyniemi!

 

2) Top6-laitahyökkääjä. Toiseksi akuutein vahvistamisen paikka on kakkos-kolmosketjujen laita. Max Wärnin maaliruisku tyrehtyi jo marraskuussa, samoin Pekka Jormakan tuloskunto. Vili Sopanen on ikuinen murheenkryyni ja Janne Tavi kärsii selvästä toisen kauden kirouksesta. Ennen joulutaukoa Laschin ja Paakkolanvaaran johtamat ketjut pitivät vuorostaan hyökkäyspeliä hengissä, joten mielenkiintoista on nähdä millä tasolla kaksi flopannutta ketjua tulevat tauon jälkeen kaukaloon.

Hulppeasta syksystä huolimatta nyt on tietyllä tavalla realisoitunut se tosiasia, että Pelicansin kuusi parasta laitahyökkääjää Laschin ja Luttisen ohella todella ovat Vili Sopanen, Max Wärn, Pekka Jormakka ja Janne Tavi. Viimeisten 10 pelin aikana nähdyllä tasolla keväällä on tiedossa vain lämmintä kättä ja poistuminen takavasemmalle.

Laschin ja Luttisen pysyessä tutkaparina tarjoavat akseli Loppi-Hodgman-Immonen sekä Tero Koskirannan monipuolisuus paljon variaatioita hyökkäysketjuihin. Suuri ihme ei kuitenkaan olisi laiturihankinta ennen siirtorajaa. Vanha tuttu Patrick Yetman on lähtökuopissa Ässistä, mutta kanukki ei taida olla tähän tilanteeseen kaksinen vaihtoehto. Ilveksen tehokas väkkärä Joonas Rask palasi loukkaantumisen jälkeen tehokkaana kaukaloon ja voisi olla mielenkiintoinen nimi pidemmälläkin tähtäimellä. Varsinaista liideriä ja playoffien takuumiestä Raskista lienee kuitenkin turha odottaa, vaikka Lahteen jostain syystä eksyisikin.

Leveys riittää, mutta laadussa on pahoja puutteita. Jokos murtunutta kättään parantelevan Antti Tyrväisen maitojuna muuten starttailee?

 

3) Top6-puolustaja. Pelicansilta löytyy tällä hetkellä viisi takuuvarmaa puolustajaa ja Aaron Brocklehurst. Kärkikuusikon takana Joonas Hurri ja Juha-Pekka Pietilä ovat vielä kovin katsomattomia kortteja, vaikka Pietilä viime keväänä karsinnoissa loistikin.

Brocklehurst on puolustuksen Vili Sopanen - joillakin osa-alueilla lähellä nousemaan huipputason liigapelaajaksi, mutta joiltakin ominaisuuksiltaan koko liigataso tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Brocksin rasitteena on myös ulkomaalaiskiintiö, mikäli pohjois-amerikkalaisen pelaajan hankinta tulee ajankohtaiseksi. Aaronhan sai vuosi sitten väistyä Lukosta nimenomaan kiintiön takia Lukon hankkiessa tilalle 35-vuotiaan farmijyrän Nolan Prattin, joka oli sysipaska. Tältä kaudelta kehäraakista ei enää löydy edes tilastoja.

Samaa kaavaa ei kannata lähteä toistamaan, ellei paluupostissa odota pomminvarma laatupuolustaja.

 

3Lok/11Off

Tuontitavara tarkkailussa

Pelicansin liiga-aikana joukkueessa on epävirallisen laskennan mukaan kurvaillut 37 eri ulkomaalaispelaajaa. Kolmannentoista liigakauden kunniaksi etsinnöissä on vihdoin osuttu todelliseen timanttiin, mutta näköjään myös niihin perinteisempiin floppeihin.

Kaarnan ajan Pelicans on yleensä vetänyt ihan fiksua linjaa ulkomaanelävien suhteen. Ei kannata panostaa kun tuloksena on vain sutta ja sekundaa. Yetman, Schwabe ja Sindel olivat varsin päteviä vahvistuksia noiden kausien vitjoihin, Birneristäkin tuli hyvä vahvistus, tosin väärälle seuralle.

Mark Lamothe taasen oli ihan hauska tuulahdus ajalta jota en tiennyt enää olevan olemassakaan: Martin Brodeur-videoilta opitut torjunnat vain toinen polvi jäässä ja olematon mailapelaaminen. Ehtaa pohjois-amerikkaa ja koppikin tarttui.

Sitten on niitä huteja. Paulsson mätti maaleja rokkikiekkotunnelmissa, mutta Svea-mamman kaipuu kävi liian kovaksi. Robert "Bob" Guilletin piti tuoda kanadalaista asennetta ja kovuutta pudotuspeleihin: saldona 0 maalia ja hyllytys 1. playoff-ottelun jälkeen. Mieleenpainuvin asia taisi olla Launeen marketissa kännykänhakureissulla tehty Etlarin haastattelu.

Legendaarisimmasta suorituksesta vastasi ehkä Jason Bonsignore, tuo farmisarjojen Jesse Niinimäki, kaudella 05-06. Kiertelyä ja kaartelua muutaman matsin ajan, kunnes kotipelissä Lukkoa vastaan jysähti 3 kihausta. Ei riittänyt jatkosopimukseen, mutta kelpasi neljän pelin ajaksi Ilvekseen, heh. Ura päättyi seuraavalla kaudella farmin farmissa ECHL:ssä.

Carl Corazzini, Jiri Hunkes ja Dave Stathos solahtavat ynnä muuta-kansioon, vaikka Stathoksesta pienimuotoinen (178cm) kulttipelaaja tietyissä piireissä muodostuikin.

Näitä pidemmälle ei liene syytä kaivella traumaattisten kokemusten välttämiseksi.

 

So far so good, or not.

Ryan Lasch: Timantti. Huikea peliäly ja tekninen syöttötaito, samalla myös maalintekouhka. Kiertää mielellään maalin takaa, jolla ostaa lisäaikaa ja -tilaa syöttöpaikkojen etsimiseen.

Kaukalon pienin mies väistelee taklaukset ja vaikka jäisikin alle, niin jatkaa peliä mukisematta. Sitä on pakko arvostaa.

Pieni koko asettaa joitakin rajoitteita, mutta toisaalta muuten ei olisi yhtä sähäkkä. Tekee suunnanmuutoksista ja kiekonriistoista taidetta. Pelicansin historian paras ulkomaalaispelaaja ja todellinen nykypäivän tähtipelaaja Twitter-julkisuutta myöten.

 

Justin Hodgman: Sentteri joka pelaa kuin laituri. Sinänsä hyvä löytö, että täydentää muiden pelaajien puutteita. Jos Lasch on kelloseppä, niin Hodari ottaa lekan käteen ja pölyn hälvettyä katsotaan mitä tuli tehtyä. Aktiivinen, röyhkeä ja suoraviivainen kohti maalia. Elää tunteella pelissä, pitää ääntä kentällä ja kommentoi tuomareille. Hyvä aloituksissakin, vaikka piti olla heikkous. Harhautusarsenaalissa pari näyttävää kikkaa ja rannelaukaus lähtee terävästi kunhan ehti virittämään.

Puutteitakin löytyy. Sortuu itsekkäisiin keskialueen kuljetuksiin kun pitäisi pelikirjan mukaisesti syöttää Jormakkaa tai Wärniä vauhtiin laidalle ja hyökkäys kuivuu paitsioihin. Pelaa kiekon kanssa huolimattomasti ja menettää vaarallisissa paikoissa. Puolustaessa vartiointi unohtuu ja olettaa asioita, kun pitäisi ottaa pari potkua ja hoitaa tilanne kunnolla (kts. Beechin 2-3-maali Raumalla). Auttamattoman kömpelö noustakseen peliätekeväksi ykkös-kakkossentteriksi. Tietyissä asennoissa ja tilanteissa kiekon hallitseminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön tehtävä, eikä viimeistelytaitokaan päätä huimaa.

Kokonaisuudessaan kuitenkin ehdottomasti positiivinen ilmestys tähän asti.

Aaron Brocklehurst: Pelicans aivan oikein teki jatkosopimuksen katsoakseen tuleeko potentiaali esille. Tällä hetkellä kuitenkin joukkueen heikoin lenkki ja luisteleva aikapommi. Samalla kun kaikki muut pelaavat elämänsä tunnossaan, ei Brocksilta tunnu onnistuvan mikään. Syötöt harakoille, avaukset pitkiksi, laukaukset ensimmäiseen mieheen. Puhumattakaan aivan kardinaalivirheistä omalla alueella. Kun tämä yhdistetään hyökkäävän puolustajan profiiliin ja heiveröiseen fysiikkaan, alkaa oikea paikka kohta löytymään katsomosta.

Ominaisuuksia pitäisi olla luistelun, kiekonkäsittelyn ja laukaisutaidon puolesta Latvalan manttelinperijäksi, mutta vanhan konkarin vierellä näyttää D-juniorilta. Pitäisiköhän kokeilla laitahyökkääjänä?

 

 

Kolmetoista kautta, kolmetoista ulkomaalaispelaajaa 1999-2011 (Sean Avery ei listattuna)

1. Ryan Lasch (USA)

2. Brett Lievers (USA) - Tuli kesken kauden sarjanousijan ykkössentteriksi, 35 ottelua 9+11=20. Nosti tasoaan karsinnoissa: 2 pinnaa per peli. Nopea, näyttävä, erinomainen liideri. Johdatti myöhemmin Kärpät dynastiaan.

3. Patrick Yetman (CAN) - Hyvä haku kesken kauden Norjasta Jantusen ja Lopin kolmanneksi lenkiksi. Luontainen snaipperi, tähän asti Pelicansin mr. onetimer. Osasi syötelläkin.

4. Jakub Sindel (CZE) - Monen mielestä köyhän miehen Yetman, tuli niin ikään aluperin kesken kauden kuvioihin. Kaikkiaan Pelicansissa 94 ottelua joissa tehot 27+29=56. Taitava käsistään, terävä onetimer, mutta fyysisesti pehmeä. Sympaattinen kaveri, jota voi lahtelaisittain muistella erityisellä lämmöllä taustansa johdosta.

5. Roman Vopat (CZE) - Ensimmäisiä suuren maailman tuulahduksia alkuaikojen Pelicansissa. Epätyypillinen tshekki. Iso roikale, joka ei pelännyt ketään. Ei myöskään säästellyt sanoja vastustajille tai tuomareille, osasi näyttää turhautumisensa. Painava laukaus ja muutenkin kiekollisena yllättävän pätevä (15+13). Luistelun kanssa ongelmia, mutta vauhtiin päästyään kuin panssarivaunu. Toi tärkeää karismaa pelikaaniparveen.

6. Ales Kratoska (CZE) - Se toinen mies Vopatin laidalla. Tyypillinen tshekki. Äärimmäisen taitava syöttämään ja laukomaan (17+17), myös hankkimaan jäähyjä. Näppärä liikkumaan ja ylipäätään tyylikäs pelaaja. Kaksikko jäi Peltolan johtaman ykkösketjun varjoon, varsinkin kun katosi täysin kuvasta lyhyeksi jääneissä pudotuspeleissä.

7. Justin Hodgman (CAN)

8. Aigars Cipruss (LAT) - Sarjanousijan latvialainen tähtivahvistus ja sittemmin maajoukkueen vakiojyrä. Aloitti ykkössentterinä, päätti ykkösketjun laidassa. Takuuvarmat 30 pistettä ja ylivoiman moottori. Rannelaukaus jäi mieleen. Slaavilainen taiteilija, joka ei koskaan mennyt kulmaan ensimmäisenä.

9. Martin Cech (CZE) - JYPistä löydetty taitava hyökkäävä pakki. Saattoi kuljettaa omalta alueelta maaliin asti tai olla pahiten hukassa omassa päässä. Puolitoista kautta, kunnes myytiin Venäjälle. Tarjoili viihdettä muuten vaikeina kausina ja kehittyi lopulta maajoukkuetasolle asti. Kuoli 6. syyskuuta 2007 auto-onnettomuudessa.

10. Daniel Widing (SWE) - Keski-Ruotsista löydetyn polkukoneen peliäly ei aina meinannut pysyä jalkojen vauhdissa, mutta kehittyi kahden kauden aikana harppauksin. Jälkimmäisellä kaudella jo 13+15 Hirvosen ja Hannuksen rinnalla. Härkämäisen laiturin vahvuutena ison jään luistelu. Nopea kiihtymään myös pääkopastaan.

11. Evan Schwabe (CAN) - Hieman väritön kolmossentteri farmisarjoista, mutta mainio hankinta omaan rooliinsa. Opittuaan Aravirran pelikirjan ja keskikaistan pelaamisen alkoi tehojakin syntyä (11+15=26). Hieman heiveröinen ja puhditon, mutta hinta-laatusuhde kohdallaan.

12. Dwight Helminen (USA) - Kaikkien aikojen kallein ja... Nopeutta oli, järkeä ei. Hankittiin peliätekeväksi sentteriksi, osoittautui koohottavaksi laituriksi. Jatkuvasti kyljellään tai nokallaan jäässä, parhaimmillaan 3 kertaa saman vaihdon aikana. Umpisurkeassa joukkueessa kuitenkin tehot 12+16 ja jonkinasteista työmoraalia.

13. Mike York (USA) - Kulttiainesta, pysyy muistissa pitkään. Pari kiloa ekstraa, mälli huuleen ja yhdellä polvella kaukaloon. Pelisilmä ja syöttötaito Euroopan huipulta, vielä kun olisi joskus laukonutkin. Hieman yllättäenkin työmoraali säilyi koko kauden aina karsintoja myöten.