17Mar/11Off

Maajoukkuetauon jälkihöyryt

25 minuuttia ei riitä voittoon. Suikkanen avautui tuomareista. Huumoria Laschin tapaan. Hodgman ja Aaltonen jäässä.

Tiistaina Espoossa oli kivaa nähdä, että Pelicansin kuuluisa Oma Peli ei ole kadonnut mihinkään. Se on iskostettu pelaajiston selkärankaan ja latu on pienen tauonkin jälkeen auki voittokulun jatkumiselle. Siispä Pelicans riepotteli Bluesia ensimmäisessä erässä miten tahtoi, saaden kotijoukkueen näyttämään enemmän harrastesarjan höntsäporukalta kuin liigapeliin tulleelta ammattilaisjoukkueelta. Kotiyleisön äänekkäiden asiantuntijoidenkin mukaan sellainen 0-3 olisi ollut ansaittu tilanne ensimmäisellä erätauolla. Ei tosin sillä viimeistelyllä; maalipaikkojahan Pelicans vyörytti oikeastaan jokaisesta hyökkäyksestä. Niin ja sitten oli ne tolpat.

Kiva loppui noin ajassa 20:01. Pari koukkujäähyä alkuun ja Blues olikin jo niskan päällä, kun ei enää epäröinyt ja tusannut kiekon kanssa (valmentajan työkalupakki, kategoria: herättelypuheet, osa 79). Espoolaiset alkoivat myös silleen ikävästi tulemaan iholle ja ärsyttävästi tökkimään, mihin Pelicansin isot pojat Järvinen ja Marttinen ihmeen helposti lähtivät mukaan. Taisi Hodgmaninkin keskittymisestä siivu mennä taas pään aukomiseen siinä samalla. Onhan Jari Sailio kieltämättä yksi liigan ärsyttävimmistä rotista ja Kousan telominen on muistissa, mutta ihmeen helposti Pelicans lähti hässäköihin mukaan. Onko ylipäätään Järvisen ja Marttisen homma olla aina torikokouksissa mukana, vai olisiko yhdelle Sihvoselle sittenkin käyttöä?

No, joka tapauksessa Blues hoiti homman kotiin. Pisteeksi iin päälle Wärn-Immonen-kaksikon haahuilu Miettisen harhautukseen Bluesin ensimmäisessä maalissa, eivätkä Brocklehurst tai puolustava sentteri Paakkolanvaarakaan viitsineet seurata miehiään aivan loppuun asti ja taas päästeltiin koiria ulos.

Samalla nähtiin miten Niko Hovisen taakse on maalit tehtävä: kaikissa neljässä maalissa Hovinen oli joko sivuttaisliikkeessä tai muuten huonosti valmiina kiekkoa torjumaan. Talajan maali nyt oli kaikin puolin käsittämätön kohellus ja jossain määrin torjuttavissa. Vertailun vuoksi vastapäädyn Koivisto oli jokaisessa Pelicansin maalissa hyvässä torjuntavalmiudessa ja vedot tulivat suoraan edestä ilman pahempaa maskia.

Kaiken kaikkiaan äärimmäisen rasittava matsi, josta olisi selkeästi pitänyt ottaa 3 pinnaa. Joukkueen yleistaso sentään näkyi siinä, että Pelsu pelasi ainoastaan 20 minuuttia alusta ja muutaman lopusta, silti voitosta taisteltiin viimeiselle minuutille asti. Uutta putkeen vaan.

Maininta illan jäätävimmästä suorituksesta menee Jan Latvalan taidenäytökselle (ottelukooste ajassa 02:30) hyökkäyssiniviivalla, jossa kehäkettu juoksutti alimpana miehenä nöösipoika Tomi Sallista hiemen ennen kuin tinttasi 4-3-kavennuksen. Ei heikkohermoisille, ei puukäsille eikä varsinkaan isoille ja kankeille puolustajille. Ja heti perään täydellinen seinäsyötön haku Koskirannan kautta ja onetimerilla laatta ohi Koiviston. Tallentakaa nyt junnupakit niihin älypuhelimiinne tuo pätkä.

Tuomaritoiminta puhutti myös - kumpikaan päävalmentaja ei pahemmin digannut Salonen-Keränen-kaksikon vislauksista. Tosin erikoisia tuomioita ja tuomiotta jättämisiä nähtiin molemmin puolin, eikä Pelicansin tappio missään nimessä tuomareista johtunut. Päinvastoin hyödyttiin Ilvosen aiheettoman jäähyn ylivoimalla Luttisen maalissa. Mutta kun Suikkanen sanoo, niin sen on oltava aiheellista, sillä Suikkanen ei ole ihminen joka tekee virheitä. Ja onhan se hyvä harjoitella mediapeliäkin kevättä varten.

Maajoukkuetauot eivät ole entisellään, kun (ex-)pelikaaneja huitelee edustustehtävissä pitkin Eurooppaa. Ennen oltiin ylpeitä jos saatiin edes yksi joskus Pelicansia edustanut pelaaja kolmeksi otteluksi Leijona-paitaan kauden aikana, nyt "meiän miehet" ratkovat turnauksia USA:n joukkuetta myöten. Ryan Lasch keräsi Saksan turnauksen kolmessa matsissa 1+1 ja kehut kaupan päälle. Jo ensimmäisessä ottelussa Slovakiaa vastaan maalinteko oli lähellä, mutta kiekko pomppasi lavan yli juuri kun Lascher oli lakaisemassa sitä puolityhjään maaliin. Kommenteistaan päätellen upea kokemus miehelle, harmi vaan että Lasch olisi voinut olla tiistaina se ratkaiseva palanen Bluesin kaadossa.

Ainakin Laschilta olisi saatu ratkaisuvoimaa joka illan kultakypärältä Justin Hodgmanilta puuttui täysin. Viimeisten 7 ottelun 0+1 on surkea saldo Hodgmanilta ja sitä eivät ajoittaiset komeat vievit pelasta, varsinkin kun sooloilut rikkovat kentällisen yhteispeliä ja laajat kaartelut ovat myrkkyä puolustuspäässä. Kanukilla on erinomainen rannelaukaus ja arsenaalia harhauttaa maalivahteja, mutta tiistaina siirteli hyvistä paikoista vastuuta ja harvat omat yritykset olivat löysiä. Keskialueen kikat eivät riitä mihinkään, tehoja on tultava.

- - -

Pukukoppihuumoria. Lasch toivotettiin Brocksin ja Wärnin toimesta tervetulleeksi maailmankiertueeltaan. Läppä ruokki myös itse itseään edetessään Iltasanomien urheilutoimitukseen. Pukukoppiloossi oli vaihtunut kokonaiseksi kämpäksi.

- - -

Ja vielä sitä Laschia.

Never knew the refs had a pregame warmup on the ice as well pretty funny to watch. Should have captured it on video! #hilarious

Jenkillä oli tiistaina Barona Areenalla aikaa nähdä vähän toisesta vinkkelistä ottelupäivän tapahtumia, niin myös tuomareiden alkulämmittelyn. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee niin onhan se tuulipuvut päällä kaartelu ja kiekkojen lätkiminen aloituspisteisiin vähän jopa huvittavaa.

Kommentti tuo mieleen Sean Averyn legendaarisen heiton ennen Pelicansin ottelua nähdessään joukkuekavereiden tulevan lenkiltä:

"What the fuck, warm up before warm up?"

Mies itse taisi legendan mukaan vielä istua kylpytakki päällä surffailemassa netissä 10 minuuttia ennen jäälle menoa. Niinhän se yksikin sanonta menee, että Suomessa ollaan maailman parhaita harjoittelemaan ja valmistautumaan, varsinainen kilpasuoritus on sitten vähän eri juttu. Jossain joukkueessa on perimätiedon mukaan pelaajistakin tuntunut siltä, että pelit häiritsevät valmentajan loisteliasta harjoittelusuunnitelmaa.

- - -

Mikä hitto vaivaa Juhis Aaltosta maajoukkueessa? Viimeisten kolmen kauden 28 maaottelussa "tehohyökkääjä" on nakuttanut 6+7=13, niistäkin 3+2 sen Pelicans-kauden kolmessa EHT-ottelussa. Ensimmäiset kisat voi aina katsoa sormien läpi, mutta sama jäätyily jatkui viime keväänä Bratislavassa. Ja EHT:llä. Ja tänä vuonna Karjala-turnauksessa... Maalipaikkoja tulee jo pelkästään omilla taituroinneilla, mutta Leijonapaidan hihat ovat jostain syystä umpijäässä, pahimpana esimerkkinä se MM-kisojen läpiajo josta snaipperi kuljetti kiekon maalin taakse. Toivottavasti todelliseen läpimurtoon ei mene yhtä monta vuotta kuin SM-liigassa.

 

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.