7Syy/11Off

Yaroslavl, Russia

Toissapäivänä aloitin jääkiekkoaiheisen blogin kirjoittamisen. Samalla päätin käsitteleväni lähes yksinomaan Pelicansia ja paikallisen jääkiekkoelämän fläppitaulua. Pohdin aiemmin tänään Pelicansin hyvin sujunutta kauteen valmistautumista ja joidenkin pelaajien asemia joukkueessa.

Kunnes maailma omalla raadollisella tavallaan pakotti avartamaan katsetta.

Keskiviikkona iltapäivällä Jakovlev 42-merkkinen lentokone putosi maahan Jaroslavlin kentän lähellä vain hetki nousun jälkeen ja vei mennessään lähes 30 Lokomotiv Jaroslavlin pelaajaa, toistakymmentä valmennus- ja huoltoportaan henkilöä ja 7 miehistön jäsentä. Tuntuu kylmältä puhua pelaajista, henkilöistä ja ihmisistä, kun todellisuudessa kyseessä oli joidenkin rakkaita perheenjäseniä, puolisoita, vanhempia ja lapsia. Ihmisiä.

Totuus iski viimeistään Lokomotivin virallisessa tiedotteessa: "At first we didn't want to believe it. But right now there is no hope. The team is gone."

Tänä iltana työmatkalta kotipihaan kurvatessani radiosta soimaan alkanut HIMin Join Me In Death laittoi ajattelemaan ja jäin pimeään autoon kuuntelemaan kappaleen loppuun. Sade ropisi auton päälle. Tuska siellä jossain on tällä hetkellä mittaamaton. Eikä vähiten pahoin palaneella ja ilmeisesti tälläkin hetkellä elämästään taistelevalla Aleksandr Galimovilla sekä yhdellä miehistön jäsenellä.

Huomenna koko jääkiekkomaailman liput ovat puolitangossa.

Filed under: Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.