12Hel/15Off

Miksi Pelicansin pudotuspelimahdollisuuksista yhä lässytetään?

Sarjataulukko12022015

Lahtelainen jääkiekko voi huonosti, mikäli meillä ei ole muita puheenaiheita kuin loukkaantumiset ja olemattomista pudotuspelimahdollisuuksista puhuminen.

Pudotuspelit sitä ja HPK viime keväänä tätä. Jauhantaa tämän läjän ympärillä on viime aikoina riittänyt ihmeen paljon. Kyllä, TPS nousi mestaruuteen 2010, Ässät nousi mestaruuteen 2013 ja HPK nousi pudotuspeleihin 2014. Näitä sattumia on osunut keskimääräistä useammin, mutta mitä tekemistä niillä on Pelicansin tämän kevään kanssa? Aivan, ei mitään. Yhtä vähän tilanteeseen liittyy hopekausi 2012, joka oli sekin valitettavasti vain yksittäinen suonenveto.

Mitä tämä itsepetos ja matemaattisten teorioiden pyörittely auttaa tässä vaiheessa? Vaikuttaa siltä, että koska loukkaantumisista on puhuttu jo useampi kuukausi, on tarve hakea vaihtelua toisesta jonnin joutavasta aiheesta.

Ainoa matematiikka, joka antaa relevanttia tietoa on se, että Pelicans voi päästä pudotuspeleihin vain voittamalla jäljellä olevista 13 ottelusta noin kymmenen. Niistä vähintään kuusi on tultava varsinaisella peliajalla ja loput jatkoajan tai voittolaukausten kautta. Sitä määrää se ei kuitenkaan tule voittamaan, sillä pelkästään TOP6-tason joukkueita vastaan pelataan seitsemän kertaa, ja niillä joukkueilla on vielä täysi hönkä päällä kotietuun ja suoran pudotuspelipaikan varmistamiseen.

Vastassa on mm. nelikko Kärpät, HIFK, JYP ja Blues, joita vastaan Pelicansin rekordi tältä kaudelta on musertava 1-0-3-9, eli kuusi pistettä 13 ottelusta.

Asiassa näkyy myös pudotuspelitoiveiden sokea piste. Kun olemme tilanteessa: Ilves 68, HPK 65, Pelicans 56, ei Pelicans jahtaa pelkästään Ilvestä, vaan sekä Ilvestä että HPK:ta. Herkästi seurataan pelkkää pudotuspeliviivaa, mutta usein näitä päihitettäviä vastustajia on isompi rypäs, jopa kolme-neljä joukkuetta sen yhden kohteen sijaan. Jos kumpi tahansa Ilves tai HPK pelaa edes piste per ottelu -tahtia, on Pelicans laulukuorossa, vaikkakin tulevat vierasottelut kumpaakin vastaan voivat nousta vielä todellisiksi elämän ja kuoleman otteluiksi.

Miksi siis tuhlaamme aikaa tämän häviävän pienen mahdollisuuden vatvomiseen?

On totta, että olen itsekin peräänkuuluttanut merkityksellisiä otteluita, ja että on urheiluetiikan vastaista olla keskittymättä ensisijaisesti voittamiseen niin kauan kuin mahdollisuuksia on. Yhtä tuhoisaa voi kuitenkin olla pysähtymättä ja arvioimatta tilannetta realistisesti. Jos joukkue on kahden erän jälkeen tappiolla 5-0 ja seuraavana päivänä on vierasottelu kaukana, niin kuka siinä tilanteessa käskee tuhlaamaan loputkin energiat ja heikentämään tuleviakin mahdollisuuksia? Onko hyödyllisempää sen epätoivoisen "HPK-ihmeen" jahtaaminen, vai jo ensi kauden johdonmukainen rakentaminen?

Tässä kohtaa pitäisi jo keskittyä siihen, että ensi kauden vastuupelaajat Janne Juvosen ja Hannes Björnisen johdolla saavat kokemusta heille kaavaillusta roolista, päästään näkemään tehtyjen uusien pelaajahankintojen sopivuus ja arvioimaan minkälaisia täsmähankintoja joukkueeseen tarvitaan. Sekä tietenkin muovaamaan joukkueen pelaamista parempaan suuntaan.

Meneillään olevalla paskanjauhannalla huomio luisuu kolmannen erän turhaan rypistykseen, mutta se on Lahti-kiekossa usein ainoa mitä voidaan.

 

Edellinen kirjoitus >> Pimeä uhkasi katsojien henkeä Isku Areenalla

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.