2Maa/15Off

Hankkiiko Pelicans järjestelmällisesti vääräntyyppisiä pelaajia?

Voimakuvaaja03032015Pelicans luo identiteettiään. Pelicans kärsii loukkaantumisista. Pelicans tekee paikkohankintoja. Pelicans valmistautuu ensi kauteen. Näin tiivistyy kuluva jääkiekkokausi, mutta hahmotammeko ollenkaan kokonaiskuvaa?

Tavoite identiteetin luomisesta on kunnianhimoinen, sillä sitä ei luoda hetkessä, vaan vuosien aikajänteellä. Se kantaa mukanaan myös menneisyyden perimää. Pelicansin pelillinen ilme on talven mittaan osoittanut, että Pelicans aikoo luoda nahkansa luisteluvoimaiseksi, suoraviivaiseksi ja kamppailevaksi joukkueeksi.

Itse en pidä tiettyjä pelillisiä elementtejä Pelicansin DNA:n - jonkinlaisen 19 vuoden aikana kerääntyneen perimän - mukaisena tyylinä, mutta mikäli tavoite viedään johdonmukaisesti ja oikeista palasista koottuna maaliin, on kaikki tietenkin urheilussa mahdollista.

Yksilötasolla Pelicans ei pääse esimerkiksi Teddy Da Costan, Antti Jaatisen ja Miika Roineen hankintojen myötä nimillä mässäilemään, mutta heidän panokseensa joukkue ei enää nouse eikä kaadu. Kolmikko tuo myös tilanteeseen nähden mukavasti erikoisosaamista ja lisäarvoa joukkueeseen, kenties jatkosopimusten arvoisesti.

Mutta kun katsotaan yli eilisen ja huomisen kohti tulevaisuutta – kuten ammattilaisjoukkueen toiminnassa on pakko katsoa – olisi joukkueen rakentamisessa tiedettävä millaisia pelaajia Pelicans tarvitsee Tomi Lämsän pelitapaa toteuttamaan. Riippumatta siitä, ovatko he tähtipelaajia vai rivimiehiä.

Olemmeko huhumyllyn keskellä kertaakaan pysähtyneet tätä asiaa pohtimaan?

Tähän teemaan on pureuduttu oheisessa grafiikassa, joka kuvaa pelaajien ominaisuuksia kahdella mittarilla: luistelu- ja kamppailuvoimalla. Lämsän aikana hankitut pelaajat on merkitty mustalla, valmiiksi organisaatiossa olleet pelaajat ja junioripelaajat valkoisella. Parhaimmistoon, eli grafiikan oikeaan yläkulmaan, näillä osa-alueilla pääsevät luottopelaajat Juhani Tyrväinen ja Marko Pöyhönen, lisäksi Janne Ritamäki ja jo joukkueesta poistunut Michal Repik.

Paljon puhuva listaus kuitenkin osoittaa, että heidän lisäkseen Pelicansin pelaajamateriaali tarjoaa hyvin rajallisesti kykyjä vaativan pelitavan toteuttamiseen. Hieman kärjistäen trendi näyttää siltä, että luisteluvoimaisten vääntäjien sijaan Pelicans on päin vastoin hankkinut taitavia nysvääjiä. Varsin monella pelaajalla on pahoja puutteita joko luistelussa tai kamppailuvoimassa. Uusista pelaajista vain Repik edusti kaivattua pelaajatyyppiä.

Käsien taidossa ei ole mitään vikaa, eikä Pelicansin ehkä ole tarkoitus painia jatkuvasti kulmissa, mutta mikäli joukkueen pelityyli ajaa pelaajat jatkuvasti hätäisiin rännikiekkoihin ja laitavääntöihin, niin ehkä pelaajamateriaalinkin pitäisi soveltua tähän raastamiseen nähtyä paremmin.

Eivätkä kaikki tietenkään joukkuepalloilussa voi olla samasta muotista, mutta nyt liikutaan identiteetin ytimessä. Otetaan muutama esimerkki: vahvan identiteetin seuroista esimerkiksi SaiPa ei hankkisi jyrämäistä laitahyökkääjää, JYP ei hankkisi diivamaista taitosentteriä, eikä KalPa avauspelaamiseen kykenemätöntä puolustajaa. Näin siksi, että SaiPan laitahyökkääjät tarvitsevat jalkoja, JYPin keskushyökkääjät sopivasti suoraviivaisuutta ja KalPan puolustajat huippuunsa vietyä kiekonhallintaa.

Vaikka Lahdessa onkin kova halu luoda identiteettiä, ei vastaavaa punaista lankaa ole vielä löydetty pelaajahankintoihin. Edes keskitason menestyjäksi nouseminen vaatisi Pelicansilta kuitenkin, toden totta, juuri identiteettiä. Siihen muottiin sopivien pelaajien kriteerit olisi keksittävä pian.

Kultainen sääntöhän joukkueen rakentamisessa on, että siihen on hankittava sopivimmat pelaajat, ei parhaita.

 

Edellinen kirjoitus >> Nupe ei ollutkaan lahtelaisen kiekkokeskustelun ainoa toivo

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.