13Hel/15Off

Haastatellaan joskus tuomareitakin

Tuomarit11022015

Lassi Heikkinen, Jouni Saukkonen, Jari Suorsa.

Muiden muassa nämä herrat ovat esiintyneet viime viikkoina erotuomareina Pelicansin kotiotteluissa. Sanotaan, että tuomaristo on suoriutunut ottelusta hyvin silloin, kun heihin ei ole kiinnitetty huomiota. Näin se toden totta kotimaisessa jääkiekossa on, sillä useimmat meistä eivät tiedä Heikkisestä, Saukkosesta ja Suorsasta nimiä enempää.

Median eteen rahaataan tänä päivänä jos jonkinlaista pelaajaa, valmentajaa ja asiantuntijaa. Ansiokkaiden henkilökuvien ansiosta tunnemme jopa joukkueiden huoltajat. Tuomarit puolestaan ovat se taho, jonka oma ääni jää aina kuulumatta.

Lukemattomia ovat ne ottelut, joissa tuomaristo hoitaa tehtävänsä vallan mainiosti, mutta yhdessä silmänräpäyksessä tehty kiistanalainen ratkaisu leimaa tuomarin koko kansan silmissä. Viimeisen julkisen tuomion julistaa yleensä toisen joukkueen päävalmentaja ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Kritiikki kuuluu tietenkin asiaan, mutta ei kai julkisen keskustelun kuulu rajoittua vain ottelun jälkeisiin adrenaliinihöyryihin?

Suomalaisessa palloilussa tuomarit ovat kasvottomia objekteja, jotka saapuvat pukuhuoneesta kentälle odottamaan omaa tuomiotaan buuausten saattelemana. Ottelun päätyttyä heidän tehtävänään on luikkia vähin äänin takavasemmalle ja haihtua paikalta. Missään vaiheessa kukaan ei julkisesti kysy heidän mielipidettään kuohuttaneista tilanteista, kokevatko olleensa oikeassa vai myöntävätkö virheensä.

Olisiko siis aika kysyä tuomareiltakin jotain ja tuoda heidät esille niinä erehtyväisinä ihmisinä joita he ovat?

Jääkiekossa Seppo Mäkelä ja nykyisistä Jari Levonen ovat nousseet tunnetuimmiksi erotuomareiksi ja pokanneet parhaan tuomarin palkintoja toisensa perään. Samalla tilanne on kuitenkin muiden tuomareiden kannalta vääristynyt ja huonontui edelleen, kun paitojen selästä poistettiin nimet ja korvattiin numeroilla. Tämä kasvottomuus on omiaan lisäämään epäluuloisuutta, joka puolestaan syö tehokkaasti arvostusta.

Kun henkilöä ei tunneta, on helppo olettaa, että tuomari on osaamaton idiootti ja aivan varmasti juuri meidän joukkuetta vastaan.

Kuitenkin jääkiekkoliigan kurinpito on ottanut oman askeleensa parrasvaloihin. Se, että kurinpitäjä Sampo Liusjärvi perustelee Liigan nettisivujen videoissa päätöksiä omilla kasvoillaan ja omalla äänellään, on välitön merkki siitä, että tätä työtä tekee omistautunut henkilö, joka on valmis seisomaan asiansa takana omalla nimellään ja kasvoillaan.

Eikö jokin etäisesti vastaava järjestely voisi toimia erotuomareillakin? Ratkaisuja voitaisiin perata ottelun jälkeen tai seuraavana päivänä pölyn jo laannuttua – tuoden tietenkin esiin myös niitä tilanteita, joissa tuomari on suoriutunut erityisen hyvin. Tuomarit voisivat kirjoittaa blogia tai videoblogia, jossa he perustelisivat ratkaisujaan ja muistuttaisivat sääntökirjan pykälistä jääkiekkoväelle. He voisivat itse kertoa tuomarin sielunmaisemasta, mitkä tilanteet ovat erityisen hankalia tuomita ja kuinka tiettyjä asioita oppii vasta kokemuksen kautta.

Oma lukunsa on pelin aikainen toiminta. Pohjois-Amerikassa erotuomareilla on mikrofonit, joiden avulla he voivat kuuluttaa päätöksensä koko hallille. ”Kenttäpelaaja häiritsi maalivahtia sivusta tönäisemällä, joten maali hylätään.” Takuuvarmasti Suomessakin tällä käytännöllä yleisön soraäänet vähenisivät ja arvostus lisääntyisi. Rautalankatason ratkaisuna tähän kuuluttamiseen voitaisiin hyödyntää toimitsijapöydällä olevaa ottelukuuluttajan mikrofonia.

Tuomaritoiminnan ympärillä on puhuttu paljon ammattimaistumisesta ja resursseista. Luulenpa, että vähintään yhtä tärkeää olisi tuoda esille se, että seepra-paidankin alla on ihminen. Laji-ihminen, joka kehittää itseään ja valmistautuu otteluun, nauttii onnistumisistaan ja tuskailee virheitään, sekä ajaa pelin jälkeen yön pimeydessä 300 kilometriä takaisin perheensä luo.

Sekin rooli ansaitsisi välillä kunniaa, mutta arvostusta on vaikeaa antaa kasvottomalle ja tuntemattomalle miehelle.

 

PS. Jatkoajan Lauri Lehtinen kirjoitti aiheeseen liittyen osuvasti keskiviikkona: "Otteluvalvoja hiljensi räyhäävän Tuokkolan". Otteluvalvojistakin on viime vuosina muodustunut kotimaisessa jääkiekossa naurunalainen ammattikunta, mutta heti kun saamme esille edes pienen palasen kulissien takaista toimintaa, lähtee matto alta adrenaliinihöyryissä huutavalta valmentajalta.

 

Edellinen kirjoitus >> Miksi Pelicansin pudotuspelimahdollisuuksista yhä lässytetään?

Filed under: Liiga, Media Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.