2Hel/15Off

Hattu päästä Tommi Paakkolanvaaralle

Paakkolanvaara14112014Pelicansista pois myyty Tommi Paakkolanvaara on niin huono jääkiekkoilija, että hän joutui loppukaudeksi Sveitsin liigassa viidentenä olevan HC Luganon riveihin.

Harva pelaaja on profeetta omalla maallaan. Sellainen ei ole myöskään Tommi Paakkolanvaara, joka kansan mielissä lähetettiin ilomielin pois Liigan pohjasakkaa edustavasta Pelicansista. Jotain hänessä kuitenkin nähtiin sveitsiläisessä HC Luganossa ja todennäköisesti ensi kaudella Oulun Kärpissä, jotka molemmat edustavat liigoissaan TOP5-tason seuroja.

Luganossa "Paakkis" saa joukkuekavereikseen sarjan pistepörssiä johtavat Fredrik Pettersonin ja Linus Klasenin, sekä Ilari Filppulan ja tukun Sveitsin maajoukkuepelaajia. He miehittävät ne ykkös-kakkoskenttien avainroolit, joita Paakkolanvaarasta itsestään ei ollut Lahdessa täyttämään.

Ja koska olemme Suomessa, peittää kriittinen länkytys pelaajan puutteista kaiken sen hyvän, jonka hän taitaa erinomaisesti. Eihän tämä muuten olisi Suomi, mikäli hahmottaisimme kunnolla pelaajan tuoman lisäarvon joukkueelleen.

Siksi Paakkolanvaara on perimätiedossa se puukätinen keskushyökkääjä, josta ei ollut nousemaan ykkösketjun kiekolliseksi liideriksi. Tämä mielipide pysyy ainakin siihen asti, kunnes meillä kaikilla tulee hänen panostaan ikävä, eli todennäköisesti takit kääntyvät ensi syyskuussa.

Toden totta, Paakkolanvaara pelasi kuuden kauden aikana Pelicansissa pudotuspelit mukaan lukien 320 ottelua ja teki niissä ainoastaan tehopisteet 43+85=128. Pistekeskiarvoksi muutettuna tämä tekee 0,40 per ottelu, eli 24 pistettä 60 ottelun kaudessa. Kiekollisen sentterin viittaa soviteltiin harteille useampaankin otteeseen, mutta hetkittäisistä välätytyksistä huolimatta Kärppä-kasvatti ei onnistunut nousemaan lopullisesti uudelle tasolle 30-40 tehopisteen pelaajaksi.

Vielä isommin kuluneena syksynä harteille aseteltiin vastuuta koko Pelicansin umpisurkeasta pelaamisesta, mihin otin kantaa marraskuun lopulla. Moni tuntui odottavan, että yksi ykkössentteri kääntäisi koko huonosti organisoidun laivan. Tehtävä, jossa ei ole onnistunut pelintekijävelhona pidetty ja täysin ilman kritiikkiä haahuileva Tyler Redenbachkaan. Huonona joukkueena Pelicans yksinkertaisesti häviää vähintään puolet otteluistaan, sitä kurssia ei yksi pelaajayksilö muuta.

Tästä huolimatta Paakkolanvaara on Liigan eliittiä siinä roolissa, joka hänelle parhaiten sopii. Ei liene väärin, mikäli pelaajalla oli halua yrittää rahkeitaan mahdollisimman suuressa roolissa ja Pelicansilla kiinnostusta se kortti katsoa. Silloin, kun Paakkolanvaara enimmäkseen pelasi omassa kolmos-nelosketjun ja alivoimien erikoisroolissaan, hän hoiti sen erinomaisesti. Ja juuri sellaisen jokainen finaalitason joukkuekin haluaa omalle puolelleen.

Eikä pelaajaa pelkällä hyvällä tahdolla nosteta kolmeksi kaudeksi kapteenistoon ja mainita erikseen Jan Latvalan rinnalla johtavana pelaajana, joka omalla päivittäisellä toiminnallaan kaukalossa ja sen ulkopuolella näyttää ammattimaista esimerkkiä joukkueen nuorisokaartille. Se, että Paakkolanvaara syksyllä myönsi MTV:n haastattelussa jättäneensä rilluttelun vähemmälle ja keskittyneensä tiukemmin harjoitteluun, on yksi suoraselkäisimpiä kommentteja Lahti-kiekossa viimeisen 10 vuoden aikana.

Kolme mestaruutta ja kolme hopeeta, hei. Tuosta litaniasta me lahtelaiset voimme vain unelmoida.

 

Edellinen kirjoitus >> 15 Pelicans-pelaajaa, jotka olit jo unohtanut

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.